Laihduttamisen vaikeus hormonitoiminnan? vuoksi

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Noki
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
6.5.2011
Viestejä
44
Mulle tulee tiettyyn aikaan kuukaudesta aivan kamala halu mättää ruokaa. vaikka olisi syönyt sitä aikaisemmin tasapainoisesti. Viimeksi se kesti pari päivää ja oli tosi hankalaa pitää kurissa (tai no, se ei pysynyt kurissa, mutta onneksi suurimmat paheet olivat proteiinipatukat ja taatelit). Mättämishalu meni yhtä äkkiä ohitse kuin alkoikin, ja tajusin sen taas kerran liittyvän menkkakiertoon. Tämä on tapahtunut myös silloin kun en ole tarkkaillut syömistäni. En ole varmaankaan ainoa, jolla tulee tämä mättämishalu joka liittyy kuukautiskiertoon. Oletteko vaan hyväksyneet sen vai pystyttekö pysymään ruodussa?

Toinen ongelma on se, että kun paino menee tietyn rajan ali, tulee taas tarve syödä enemmän. Ikäänkuin kroppa on päättänyt, että painan 60 kiloa eikä halua siitä alemmaksi mennä. Vaikka takana olisi onnistuneita päiviä (eli ruokaa riittävästi ja nälän tunnetta ei ole ollut). Tästä tulee mieleen se nälkähormoni, joka kohoaa kun laihtuu, eli siinä mielessä tuo ei olisi ihan tuulesta temmattua.

Kuulostaako tutulta jompi kumpi tapaus? Itsekurin puute noissa tilanteissa toki vaikuttaa epäonnistumisiin, mutta välillä ihmettelen, että miten kukaan pystyy laihtumaan, jos yllä kuvattuja tuntemuksia kokee :eek:
 
^ Molemmat huomiosi kuulostavat tutuilta. Mättäminen (ja erityisesti makeanhimo) iskee muutamaa päivää ennen menkkojen alkua. Yleensä annan sitten vaan mennä, koska en mitenkään tunnollisesti muutenkaan noudata mitään dieettiä tms. Voi tietty olla, että hormonit saavat pahalle tuulelle (nimimerkillä p*rseeseen ammuttu karhu) ja sitä kautta tulee mätettyä ylimääräistä. Mene ja tiedä. Tahdonvoimaa vaan peliin!

Tunnistan myös tuon ns. optimipainoilmiön. Jos ihminen on ihannepainossaan (mikä ikinä se sitten kullakin on), niin kilojen pudottaminen on todella hankalaa (miksi tosin edes pitäisi?). Mulla toimii tuo toiseenkin suuntaan: jos paino pyrkii ylöspäin, niin syömisten keventäminen tulee kuin itsestään. Hormoneiden vaikutuksesta tähän en osaa sanoa.
 
Molemmat kuulostavat tutuilta myös mulle. Mulle tulee kyllä just sellasia överiahmimisia tiettyyn aikaan, mutta toisaalta ne aina motivoi mua myös normaalia parempiin treeneihin heti sen jälkeen. Tosin mä en elä minkään tiukan dieetin mukaan ja sallin kyllä herkkuja itselleni muutenkin.

Mä olen ollut varmaan koko elämäni optimipainossa, ja en olekaan ikinä lihonut tai laihtunut helposti. Olen aina junnannut samassa painossa tyyliin vuosia.
 
Minullakin on tuota ollut, että ennen menkkoja ihan tajuton nälkä koko ajan. Siinä ei ole mitään järkeä siinä nälässä, koska vatsa saattaa tuntua ihan täyteen ahdetulta, mutta silti vain on huutava nälkä. Viimeksi huomasin, että siihen auttoi, kun söin todella rasvaista ruokaa (smetanaa + rasvaista jauhelihaa jne.).
 
Tuttuja molemmat havainnot. Jos ei laske tuota jatkuvaa nälkää ennen menkkoja, jolle en keksi mitään järkevää syytä vaan se on pelkästään ärsyttävää, niin tuo ihannepainon pitäminenhän on sinänsä ihan tervettä ja hyvä juttu. Jos, kuten itselläni, kroppa on pitänyt painon vakaana jossakin sopivassa, terveessä painossa, niin varoisin sekoittamasta tuota hormonitoimintaa liikaa millään himobulkkaamisilla tai -dieteillä. Ellei nyt tavoitteena satu olemaan kisat, jolloin tuollaista on pakko tehdä.

Esim. just nyt pitäis alkaa menkat parissa päivässä ja tekis mieli mättää leipää, pullaa, suklaata... :D Paino ei kyllä onneksi lähde seilaamaan vaikka antaisinkin periksi ja mässäilisin, syön sitten automaattisesti vähemmän näiden mässäilypäivien jälkeen.
 
Onhan tuo tuttua. Itse psyykkaan itseäni sillä, että kaikkien mielihalujen olemassaoloa ei tarvitse kieltää, mutta ei niille tarvitse aina antaa periksikään. Jos tällaisena päivänä vaikkapa töissä tarjoillaan herkullista voisilmäpullaa, niin nautin sen tuoksusta ja muistelen miten hyvältä se maistuikaan kun joskus olen syönyt ja tuijottelen sitä himokkaasti kuin vanha setä teinityttöä koskematta siihen kuitenkaan. Kuulostaa ehkä hieman pervessiltä, mutta sitähän ruoan ahmiminenkin on..

Tällaisina päivinä pidän itseni kiireisenä, niin ettei ole aikaa istua siinä sohvalla viltin alla miettimässä mielihalujani mättölautanen naaman edessä. En osta kotiin mitään epäterveellistä, niin siellä ei ole mitään mitä pitäisi vastustaa. Jos päätän kuitenkin syödä enemmän niin valitsen esimerkiksi avokadoruisleivät sen pullamössön tilalle tai vedän ison satsin valmiiksi kuorittuja ja pilkottuja hedelmiä.
 


Kirjoita vastaus...

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom