Laihasta lihaksikkaaksi?

[Timbenaattor]

Tänää kokeilin blenderillä ekan kerran sekotella 2d kaurahiutaleita, 40g herapulveria (banaani) ja ½litraa maitoa. Tuli hyvän kokonen satsi ja nälkäkin lähti, eikä ollu edes pahaa. Ainoa mistä vois moittia on kaiken kaurahiutalesakan kertyminen pohjalle. Kyllähän ne sieltä sit lopuks tulee syötyä, mutta olis paree jos se sekottus tasasesti.

Heität puolpurkkia rahkaa sekaan ja joku 3desiä maitoa ni ei valu hiutaleet pohjalle. Banaanilla voi kans hifistellä tohon vähä "rakennetta" :dance:

 

[Joppa]

On kaloreita ja kyllä nälkäkin lähtee varmasti :D Tänää kokeilin blenderillä ekan kerran sekotella 2d kaurahiutaleita, 40g herapulveria (banaani) ja ½litraa maitoa. Tuli hyvän kokonen satsi ja nälkäkin lähti, eikä ollu edes pahaa. Ainoa mistä vois moittia on kaiken kaurahiutalesakan kertyminen pohjalle. Kyllähän ne sieltä sit lopuks tulee syötyä, mutta olis paree jos se sekottus tasasesti.

Heran voi korvata purkillisella rahkaa ja mauksi voi laittaa banaania ja mehutiivistettä tai marjoja. Sillon ne hiutaleetkin muuttuu täysin huomaamattomiks.

 

[Uuno]

Kokeilinki tota raejuusto ja tonnikala yhdistelmää, oli ihan jees
Juuh ei mulla jotenki ihan ekana tullu mieleen sekottaa mitään sinne sekaan. Muistan vaan ku yläasteella ku joskus mentiin kaverille koulun jälkeen nii jätkä otti aina ekana raejuustopaketin jääkaapista ja veti sen ku sika :D oli lätkän pelaaja tosin.

Huomannu oon jo kuinka olen alkanu syömää enemmä koulussa ja kotona. Hedelmiä ja salaattiakin koetan syödä jokapäivä. Tästä se lähtee pikkuhiljaa

 

[tuom01]

Terve vaan kaikille,

Huomasin kirjoituksen, ja sydämen palo kehotti rekisteröitymään Itselläni oli sama tilanne viime syksynä. Painoa oli noin 70kg ja pituutta (on edelleen) 183cm. Sain jatkuvasti kuulla laihuudestani ja tuntui, ettei oikein syömälläkään paino noussut. Kaikenlaista urheilua oli tullut harrastettua enemmän tai vähemmän tosissaan. Salilla käyntikin oli pitänyt aloittaa jo monta kertaa, mutta aina oli mukamas jotain muuta. Viimein lähdin "bodarikaverin" mukaan salille ja rupesin tekemään hänen kanssaan samaa ohjelmaa. Hänen kehotuksestaan ostin heti alkuun proteiinit, hiilarit ja starttasin kreatiinikuurin. Vaikeinta oli tuo syömisen opettelu uudestaan, ja maitorahkaa tuli ahmittua monta kertaa päivässä. Mehukeitto tosiaan parantaa sitäkin kokemusta huomattavasti! Lisäksi makaroni/tonnikala -setti tuli tutuksi.

Aloitimme heti alkuun 4 krt viikossa (ma: rinta/hauis, ti: jalat, ke: selkä, to: olkap/ojent), ja oli upeaa huomata kuinka tulokset nousivat melkein joka kerralla. Päiväunetkin jäivät kokonaan välistä eikä syksyn pimeydetkään tuntuneet enää miltään. Kun päivän päätteeksi (klo 16-18) jaksoi sinne salille lähteä, oli loppuillan kuin uusi ihminen. 8kk myöhemmin oli paino 85kg ja henkinen tasapaino huomattavasti parempi.

Nyt reilu vuosi jälkeenpäin on salikaveri vaihtunut, ja tällä kertaa se olen minä joka opettaa salikaverille niksit Alku on vaikein, mutta kun sen yli pääset, on salille erittäin mukava lähteä. Omasta itsestään tämä homma on kuitenkin kiinni.

Tsemppiä!

 

[Terminatu]

Mut punnittiin armeijassa ja kyllähän se tulos vähän herätti, 58kg/181cm. Ei missään kummemmissa lihoissa siis oltu. Intistä päästyäni olin jo huimat 65kg! Siinä painossa painittiin sitten vuoden verran kunnes tammikuussa 2010 rupes puntti liikkumaan ja ravinto virtaamaan ruokatorvesta alas. 2010 loppuvuonna painoa olikin 77kg (vaikka lihasta vaan murto-osa kertyneestä painosta). Silti olo oli parempi kuin koskaan, Itsetunto nousi, elämä tuntui elämisen arvoiselta ja koin tekeväni itselleni suuren palveluksen aloitettuani säännöllisen liikunnan. Tupakasta oltu erossa jo 2 vuotta ja edellisistä känneistäkin on aikaa pikkasen vielä enemmän (pidän itseäni osa-aika-absolutistina :D), saatan silloin tällöin juoda lasin tai pari punaviiniä tai ehkä pullon olutta. Jos näen salilla laihan/ylipainoisen ihmisen reaktioni on syvä kumarrus! Ei tulis mieleenkään nauraa ja jos nään jonkun aloittelevan tekevän jotain päin persettä niin pyrin antamaan ystävällisesti ohjeita. Olen niitä saanut itsekkin ja hyvä mielihän siitä tulee, kun huomaakin, että ei siellä salilla kukaan sulle naura vaan lähinnä kannustaa. Oli se kyl perkeleen arka paikka mennä ekaa kertaa ihmisten ilmoille treenaamaan, mutta kun kynnys oli ylitetty niin takas on vaikea tai jopa lähes mahdoton palata!

Oho, siinähän pieni avautuminen. Kysymyksiinkin on vastauksia tullut, niin sen enempää ei kai tässä tartte infoo. Hemmetisti tsemppiä! Kunhan pidät mielen vahvana niin ei ole syytä huoleen.