Kuvia pakkiksen Mikestä? Q&A

Meta title: 💥 Kuvia Pakkiksen Mikestä? – Q&A joka selvittää onko legenda lihaa, luuta vai pelkkää foorumimyyttiä

Meta description: Keskustelua PakkisMiken kuvista, taustoista ja yleisön kysymyksistä – kuka mies on ja mitä haluat tietää?**


Haluisin tietää, millä systeemillä porukka sitten tarkemmin treenaa. Teettekö max 10 toiston sarjoja jollain parin minsan palautuksilla, jotka on ns. loppuun saakka, vai tuleeko teillä jaloille esim. 20 toiston settejä _lyhyehköllä_ palautuksilla? Miten kovat domsit porukka saa ja onko ne ees säännöllisen epäsäännöllisiä vai harvinaisia? Perus voimareeniä jotain 5-8 toistoja tehessä niitä domseja harvemmin saa, ellei oo erikoistekniikoita käytössä - näin ainakin itellä. Jos penkkaa tiukkoja vitosia tai kyykkää, niin ei siinä domseista päästä nauttimaan. Salilla näkee niin ison osan tekevän esim. reiden ojennusta naurettavan kevyesti 10 toiston settejä ja laitteesta loiketaan perus ilme kasvoilla vege. "Ei mul tuu oikeestaan koskaan kintut kipeeks..." -Miksköhän? Toki domsit ei oo mikään automaattinen indikaatio lihaksen kasvulle, mutta kertoo se nyt jotain reenin tehokkuudesta ko. henkilölle.
 
Mike sanoi:
No tee vaikka Widowmaker loppuun asti
Click to expand...

Piti sanoa, että uskon että osa treeneistä on isompia ponnistuksia, mutta ilmeisesti bodarillakaan ei jokainen treeni ole widowmaker.

Joskus tulee jopa mieleen, että pitääkö bodarien todistella, että laji on urheilua, sillä että kovasti kärsitään, kun tuloksilla ei pääse hehkuttamaan? Mutta kyllä minä uskon että se voi tuntua henkisesti tympeältä kun suorituksien mittaamisesta on vaikea löytää motivaatiota. Voimailijoilla on painot ja juoksijoilla kellot, pelaajilla maalit ja voitot jne.
 
Kisumisu sanoi:
Joskus tulee jopa mieleen, että pitääkö bodarien todistella, että laji on urheilua, sillä että kovasti kärsitään, kun tuloksilla ei pääse hehkuttamaan?
Click to expand...
Eikös bodaus ole pallolla lähes ainoa laji, jossa tulokset näkyy hehkuttamatta pelkästä ulkomuodosta? Ja sitä ulkomuotoa ei oikeasti saavuteta millään muniinpuhaltelulla. Hyvin hyvin usein, ellei aina, isot lihakset meinaa vuosien kropan rääkkäämistä kuten muissakin lajeissa.
 
Bona_oi sanoi:
Toki domsit ei oo mikään automaattinen indikaatio lihaksen kasvulle, mutta kertoo se nyt jotain reenin tehokkuudesta ko. henkilölle.
Click to expand...
Domsseista voi väitellä paljon, ne eivät ole lihaskasvun edellytys, esim Peterillä ei koskaan ollut domsseja. Laktaattia sinne kertyy ja se ainakin on yksi domssien aiheuttaja. Mutta se mitä domssit kertoo, on se, mikä lihas sitä osumaa otti. Esim selkää treenatessa mä ainakin saan domssit eri osaan selästä ihan vain liikevalinnoilla ja siten osaan sitten erotella yläselän, latsit ja alaselän treenin hyvin kohdistaviksi.
 
Mike sanoi:
Eikös bodaus ole pallolla lähes ainoa laji, jossa tulokset näkyy hehkuttamatta pelkästä ulkomuodosta? Ja sitä ulkomuotoa ei oikeasti saavuteta millään muniinpuhaltelulla. Hyvin hyvin usein, ellei aina, isot lihakset meinaa vuosien kropan rääkkäämistä kuten muissakin lajeissa.
Click to expand...

Ehkä se itse treeni tuntuu henkisesti raskaammalta, kun tulokset näkyy vasta pitkän ajan päästä, eikä treeni tähtää ennätyksiin tietyllä aikavälillä. Yleensä urheilua harrastetaan, koska se urheileminen ja menestyminen vaikka itseäänkin vastaan tuottaa tyydytystä. Bodaaminen on vähän tylsää, ja siksi pitää ylittää itseään henkisesti?

Sehän on hyvin tavallista, että urheilussa ei tunneta niin suurta kipua suorituksen aikana. Vasta jälkikäteen käy ilmi että joku loukkaantuminen onkin ollut paha.
 
Mike sanoi:
Domsseista voi väitellä paljon, ne eivät ole lihaskasvun edellytys, esim Peterillä ei koskaan ollut domsseja. Laktaattia sinne kertyy ja se ainakin on yksi domssien aiheuttaja. Mutta se mitä domssit kertoo, on se, mikä lihas sitä osumaa otti. Esim selkää treenatessa mä ainakin saan domssit eri osaan selästä ihan vain liikevalinnoilla ja siten osaan sitten erotella yläselän, latsit ja alaselän treenin hyvin kohdistaviksi.
Click to expand...

Jep, näin menee itelläkin. Yleensä, kun joku sanoo "löyty uus lihas...ei oo koskaan tuntunu täällä" se on nimen omaan domsia ja reeni menny perille sillä kertaa ainakin.
 
Voisko olla niin, että paras lopputulos saavutettaisiin, jos vetäisi välillä ihan failureen. Välillä taas löysemmin (mutta silti kovaa). Välillä erikoistekniikoita failureen, ja välillä erikoistekniikoita ei ihan failureen. Välillä suoria sarjoja. Tekis pitkiä sarjoja, välillä lyhyitä. Joskus enemmän sarjoja, joskus vähemmän. Välillä 1-jakoisella, välillä 4-jakoisella. Et niiku ei olis vaihtoehtoina vain joko hyperfailureen peräsuoli ulkona tai ei failureen silleen, ettei edes otsa kostu.

Näinhän sitä niinku "oikeissa" urheilulajeissa tehdään. Eihän kukaa lähde parantamaan 5 kilometrin juoksuennätystä juoksemalla pelkästään aina 5 kilometriä niin, että peräsuoli on lenkin jälkeen ulkona, odottaa että on palautunut ja sitten sama uudestaan.

Ei. Ei se voi olla. Koska Bodaus.
 
Mike sanoi:
No mitä tuloksia sitten sulla on tuottanut se vajaa treeni? Miten sitä lihasmassaa on tarttunut ja onko verrokkeja vuosia kestäneestä failurettomasta treenistä ja vuosia kestäneestä failuretreenistä? Mulla on ja tulokset on vähän saatanasti sinne kovan treeenin puoleen kaatuvia. Jopa voimat ovat samalla tasolla vaikka en sitä havittele.
Click to expand...

En olekaan väittänyt, että maltillisempaan failuren käyttöön (ja sen ansioista tiheämpään frekvenssiin) perustuva treeni ois itelläni ollu lihasmassan kasvatukseen parempi vaihtoehto, vaan että ainakaan sen runsaampi käyttö ei moneen vuoteen tuottanu tulosta. Ja koska en tykkää hakata päätä seinään ja odottaa eri tuloksia toistamalla samaa, niin viime syksynä muutin systeemiä. Näin rääpäle-natuna on vielä liian aikasta sanoa lihasmassan osalta mitään, mutta voima kyllä ainakin tarttunu paremmin. Eikä uuskaan tyyli ole intensiteetin osalta sen kummempi kuin että lyhyemmät sarjat suorina, toisto pari failuresta (päätarkoitus ei ole aiheuttaa lihasvaurioita vaan mekaanista kuormitusta) kun taas pidemmät sarjat failureen ja mahollisesti erikoistekniikoita. Aivan naurettavaa muniinpuhaltelua? Eiköhän suurin osa meidän CBB-huipustakin ole suurin piirtein noin treenejään toteuttanu?

Oli miten oli, suurin syy miksi lähdin tähän keskusteluun mukaan oli nimen omaan se, että korjaisit kantaas aavistuksen kevyemmän treenin syistä.
 
Viimeksi muokattu:
-elgen- sanoi:
Eikä uuskaan tyyli ole intensiteetin osalta sen kummempi kuin että lyhyemmät sarjat suorina, toisto pari failuresta (päätarkoitus ei ole aiheuttaa lihasvaurioita vaan mekaanista kuormitusta) kun taas pidemmät sarjat failureen ja mahollisesti erikoistekniikoita. Aivan naurettavaa muniinpuhaltelua? Eiköhän suurin osa meidän CBB-huipustakin ole suurin piirtein noin treenejään toteuttanu?
Click to expand...

Teen itsekin tuohon malliin, että raskaammilla painoilla ja lyhyemmillä sarjoilla jätän varastoon 1-2 toistoa (tällöin liikkeen positiivinen vaihe räjähtävä ja negatiivinen hallittu) ja pidemmillä sarjoilla käytössä on erikoistekniikoita ja tarpeeksi time-under-tensionia, sekä failurea (ei kuitenkaan joka sarjassa).
 
Ei joka sarjan tartte olla loppuun ajettu, vaan mä puhun koko treeenin aiheuttamasta tarpeellisesta damagesta, jonka saavuttamisessa pitää ensiksi ottaa lämmöt ja kovat sarjat ja sitten pumpattua lihasta rääkätään yli sen verran, että varmasti ollaan alueella, jossa vaurioita tapahtuu.
 
Kysytään täältäkin, kun oon tätä jo pidemmän aikaa yrittänyt hoitaa vaihtelevalla menestyksellä. Onko Mikellä vinkkiä, kuinka lähtisi korjaamaan seuraavaa ongelmaa: Oikea olkapää työntyy helposti punnerrusliikkeissä eteen (jep vedän kyllä lavat yhteen) ja vastaavasti vetoliikkeissä vasen puoli selästä väsyy selvästi aiemmin. Lisäbonuksena selkäliikkeet karkaa helposti latseille.

Facepull on mukana ohjelmassa, samoin kuminauhajumppa, venyttely, leveä alatalja sekä ylätalja. Leukoja ei pysty tekemään, se vain pahentaa ongelmaa kääntäen olkapäitä eteen. Samoin punnerruksia on karsittu ohjelmasta ihan helvetisti vähemmälle. Selkätreeniä tulee nykyään noin kaksinkertainen määrä rintatreeniin verrattuna. Painoja on karsittu ja tekniikkaa hinkattu ja välillä otettu reippaammin, silti käytännössä sekä punnerrukset että vetoliikkeet tahtoo helposti mennä kroppa vinossa kulmassa. Selkähän on suhteessa rintaa helvetisti heikompi, sen tiedostan. Olisiko siis heittää jotain hyviä yhden (miksei kahdenkin) käden liikkeitä, jotka painottuisivat varsinkin keskiosaan selkää, eli keskiepäkkäisiin? Sais sinne sellaisen peruspumpin, joka sitten helpottaa oikean asennon pysymistä lopputreenissä.
 
Canon + Zeiss Distagon 1.4, melkosta jälkee tekee videokamera tolla lasilla.

dis.webp
 
Mike sanoi:
Eikös bodaus ole pallolla lähes ainoa laji, jossa tulokset näkyy hehkuttamatta pelkästä ulkomuodosta? Ja sitä ulkomuotoa ei oikeasti saavuteta millään muniinpuhaltelulla. Hyvin hyvin usein, ellei aina, isot lihakset meinaa vuosien kropan rääkkäämistä kuten muissakin lajeissa.
Click to expand...

Tämä on mielestäni yksi tämän lajin hyvistä puolista. Kun tapaat uuden ihmisen kenenkään ei tarvitse kysyä "mitä harrastat" eikä sitä tarvitse alkaa selittämäänkään. Vaan kaikki huomaa sen automaattisesti ihan vaan katsomalla.

Toinen hauska juttu minkä olen huomannut on se kun kaksi toisilleen tuntematonta bodaria kävelee vaikka kadulla vastakkain, ja katsovat toisiaan. Molempien katseesta huomaa sellaisen "hiljaisen kunnioituksen" kun tietää mitä kaikkea se toinen on joutunut ulkomuotonsa eteen tekemään.
 
Back
Ylös Bottom