Ja toki enne kuolemaa kandee liittyä :D tää on oma suunnitelma
Ei missään nimessä. Otetaas pieni filosofinen pohdinta ja maallinen kanta kuoleman jälkeiseen mahdolliseen elämään, helvetti/taivas-skenaarioon.
Jos nyt oletamme, että jumala on oikeasti olemassa, joka tekee myös fyysisestä saatanasta totta, kuten myös taivaasta sekä helvetistä, niin tulemme ongelmaan.
Aatamin johdosta meillä on kaikilla syntyessämme perisynti. Raamattu kertoo "kaikki ovat syntiä tehneet ja synnin palkka on kuolema", ikuinen elämä paratiisissa ei siis ole mahdollista. Mutta helvetinkin kerrotaan olevan ikuinen, joten raamattu tuossa todistaa omaa inhimillistä hulluuttaan.
Mutta jos nyt tuosta epäloogisuudesta huolimatta olisi olemassa helvetti ja taivas, niin kumpaan sinä menisit? Taivas edustaa vastakohtaa mitä meidän elämä ja helvetti. Helvetti ja saatana edustaa ihmisen primitiivisiä tarpeita ja haluja, elämää itsessään, taivas taas edustaa epätodellista tilannetta, jossa kaikki on täydellistä. Mikään ei voi olla täydellistä, jos epätäyttä ei ole olemassa. Täydellisyyden pitää olla jossain suhteessa johonkin ja jos vastakohtaa ei ole, ei voi olla myöskään täydellisyyttä.
Mutta mutta, helvetti taas edustaa ikuista kärsimystä taivaan näkökulmasta katsottuna, joka ei ihmisen elämään suhteutettuna olekaan mikään paha vaihtoehto. Meitähän rangaistaan katolisen kirkon mukaan seitsemällä kuolemansynnillä, joista kovin moni on sitä elämää, tunteita, sitä mitä me olemme, ihmisiä.
1.Ylpeys
2.Kateus
3.Viha
4.Laiskuus
5.Ahneus
6.Ylensyönti
7.Himo
Nämä ovat elämän suola, ei suinkaan elämän kirous. Miten voit olla nöyrä jos et koskaan tunne ylpeyttä? Miten voit nousta mistään, jos et kateuden kautta saa tahtoa ja voimaa? Miten voit rakastaa, jos et tunne vihaa? Miten voit olla ahkera ilman vastakohtaa, jossa mieli lepää laiskotellessa? Miten voit olla vaatimaton, jos voisit joskus elämässäsi ahnehtia, se on ihanaa? Miten voit nähdä nälkää, jos et tunne täyttä oloa ja tiedä miltä se tuntuu? Miten voit taantua niin, ettet koskaan tuntisi himoa, joka on paras tunne maan päällä.
Kaikki nämä ovat ihmisen luontaisia ajatusmuotoja, joista rangaistaan ja joiden rikkomisesta evätään pääsy ikuiseen täydellisyyteen. Mitäs jos vaihtoehtona olisi näiden tunteiden vapaa toteuttaminen omassa elämässään toki omaa moraaliaan myötäillen? Vastakohtana taivaalle, ikuiselle täydellisyydelle on siis elämä, se mitä me parhaillaan elämme. Mitä jos tämä jatkuisi kuoleman jälkeen ja voisimme edelleen kokea himoa, rakkautta, vihaa, olla nöyriä ja välillä ylpeitä? Eikö se olisi varsin ihanaa? Kyllä olisi.
Raamatun jumalan täysin epätodellinen sadismi on hullua. Vastasyntynyt lapsi joutuu helvettiin jos hätäkastetta ei keretä tekemään. Alkukansat, joita ei lähetyssaarna koskaan tavoita, joutuu helvettiin, tämän takaa perisynti.
Mutta, voisiko mahdollisesti kolmas vaihtoehto olla totta. Siinä jumala todellakin olisi olemassa ja hän karsisi ihmiset, jotka eivät ole ihmisen arvoisia, eivät nauti siitä elämästä joka meille on annettu, vaan uskovat päättömään pitkään fraasiin, joka on asetettu ansaksi ja lopuksi ne, jotka eivät usko sokeasti, saavatkin palkinnon, eli elämän jatkumisen?