Olin kovin ujo lapsena, oli hirvee kynnys aina pitää jotain esitelmiä koulussa jne. Pelasin ihan pienenä jalkapalloa, mutta en seuratasolla. Sitten joskus 14-16 vuotiaana olin Seigokanissa Karatessa vihreään vyöhön saakka kunnes kyllästyin. Sitten skedetin muutaman vuoden ja sitten kun täytin 18, alkoi viina ja baarit kiinnostamaan. Aloitin kuitenkin onneksi ajoissa salitreenin. Armeijaan mennessä penkkasin jo 120kg. Lomilla sitten maistui viina kaksi päivää viikonloppuisin ja treenitkin sen mukaisia. Lomalla laitettiin omenaviinit pörisemään ja ryypättiin ne seuraavalla lomalla. Sit intissä kävin yhden lestadiolaisen kaverin kanssa salilla kun tämä harrasti voimamiesjuttuja. Ei puhuttu uskonnosta mitään, niin tultiin hyvin toimeen sen kanssa. Olin visuaalisesta taiteessa kiinnostunut jo nuorena, pidin elokuvista, jotka ovat näyttäviä, sisältö ei niinkään ollut tärkeintä. Autot piti olla asteen laitettuja, mutta kun rahaa ei ollut, niin laitappa nyt siinä sitten. Ostin kuitenkin välillä jotain vähän erikoisempia kiesejä. RS White Escort. RS2000 Escort, siinä oli 150hp, liikahti nollasta satkuun alle 10sec, wau. Aina oli haaveena joko Escort Cosworth tai Corrado. En saanut koskaan ostettua koska perseauki, eikä varastaakaan viitsinyt vaikka Nekalassa komea musta Cossu olikin siipi komeesti tanassa.
Karkkipivää meillä ei ollut, olin laiha kaveri. Kun täytin 18 ja aloin salilla käymään, painoin 53kg tämän pituisena, niin eipä sitä paskaa ollut tarttunut kroppaan. Penkkasin hurjat 45kg, kuukauden päästä 60kg ja alta vuodessa 100kg. Sit sitä tajus, että josko olis lahjoja tähän lajiin kun treenikaverit näytti ihan samalta mitä aloittaessa ja mä en. Yläasteella olin ihan saatanan luikero ja ikäistäni nuoremman näköinen, sain kuulla siitä, mutta naureskelin vain, että hajotkaa te siihen kun 20 vuotiaana näytätte 3-kymppisiltä ja 40 vuotiaana 6-kymppisiltä.
Koska olin semmoinen kuikelo ja kikkarapää, niin olin koulussa tyttöjen suosikki, kun Hervantaan muutettiin, niin ekana vuotena mut äänestettiin kolmanneksi jossain söpöyskisassa tyttöjen toimesta koko saatanan koulusta. Sitten yksi ilta ovikello soi ja mutsi meni avaamaan, tuli takaisin ja sanoi "sulla on tuolla vieraita". Menin ovelle ja 10 mimmiä siellä haluaa mut ulos. Ahisti ihan saatanasti ja sittemmin vähän kaduttanut, että murrosikä alkoi vähän myöhempään mitä muilla, ei meinaan kamalasti kiinnostanut se lauma.
Intin jälkeen muutin omaan kämppään Tammelaan vuokralle porukat antoi kännykän ja maksoi autokoulun ja sanoi morjens. Koulutusta vastaavaa työtä oli ihan saatanan mahdoton saada 1990 luvun alun kusisessa taloustilanteessa Suomessa. Piti olla 10 vuoden työkokemus ja sitä sun tätä, mulla vain sähköasentajan paperit, päivääkään en niitä hommia ole tehnyt. Sossukin tuli tutuksi, sieltä hain rahaa ruokaan ja vuokraan ja sain asumistukea sun muuta. Postissa olin duunissa vuodenpäivät lajittelussa ja sitten ajauduin ovihommiin. Että vaikka internet oli jo keksitty, niin mä en jäänyt himaan itkemään ja dissaamaan muita jotka saa aikaan, vaan menin reippaasti eteenpäin vaikeuksien kautta ja tässä sitä nyt sitten ollaan kovemmalla innolla mitä koskaan.
