Kuulumisia

[Jouni Virtamo]

Tume kysyi tuossa ystävällisesti kuulumisia. Jotkut pakkislaiset varmaan tuntevat työurani bodauksen parissa. Sehän alkoi Kehonrakennusliiton lehden "Kehonrakentaja" päätoimittajuudella vuonna 1978 ja jatkui aina Pro Fitness -lehden myymiseen Ove Rytterille keväällä 2002. Väliin mahtui mm. Bodaus-lehden perustaminen ja myyminen Karprint Ky:lle, neljän IFBB Pro Grand Prix´n ja vuoden 1992 Mr. Olympian järjestäminen, neljän treenikirjan julkaiseminen ym. Urheiluravinteitakin on tullut myytyä.

Pienen hiljaiselon jälkeen veri veti takaisin alalle, ja työskentelen nyt Mikan ja Tomin kanssa Pakkotoisto Oy:ssä. Toimin yhtiön päätoimisena hallituksen puheenjohtajana. Yritys tarjoaa pakkislaisille hyvälaatuisia urheiluravinteita. Hintahaitari tulee olemaan laaja, erilaisia tuotteita on heti alusta lähtien runsaasti. Mukana on huippulaatuinen kotimainen sarja ja amerikkalaisia tuotteita. Kauppa tulee olemaan auki kahden viikon sisällä.

Ai niin Tume, treenaan kyllä edelleen, minkä töiltä ja 7-vuotiaan ekaluokkalaisen jalkapallopojan hoitamiselta ehdin.

 

[Tziisus]

Miksi päätit ruveta yhteistyöhön pakkotoiston kanssa?

 

[Jouni Virtamo]

Luin Pakkotoiston keskusteluita ja huomasin nopeasti, että täällä on mukana porukkaa, joka on aidosti kiinnostunut kehonrakennuksesta ja voimailusta ja haluaa edistyä näissä harrastuksissa. Minä olen melko paljon vieraantunut nykypäivän kuntosalikulttuurista (wellness-, fitness- ym. hömpästä), jossa levytanko ja kova treenaaminen alkavat olla jo kirosanoja. Siksi oli hienoa nähdä, että osa treenaajista yrittää vielä kehittää bodia jopa kilpailutasolle ja tavoitella sitä mahtavaa tunnetta, jonka saavuttaa, kun bodi on rautaisessa kondiksessa.

Tästä bisnespuolesta sitten puhuin Mikan ja Tomin kanssa, ja päätimme yhdessä ryhtyä puuhaamaan Pakkikselle myös omaa nettikauppaa. Meillä sujuu yhteistyö saumattomasti, ja toivon, että pakkislaiset ottavat kaupan ennakkoluulottomasti vastaan.

Mitä keskusteluihin tulee, voin joskus kertoa palstalaisille kehonrakennukseen liittyviä tarinoita vuosien varrelta, jos ne kiinnostavat. Kaikenlaista on tullut nähtyä ja koettua kehonrakentajien parissa puuhatessa.

 

[cartman74]

Sitä tikulla silmään joka vanh... No ei vaiskaan.
Kyllä tarinoita on aina mukava kuunnella eli jos/kun aikaa löydät niin tarinoi meille ja tervetuloa palstalle! :kippis1:

 

[pexxi]

Hienoa saada alan pioneeri palstalle!
Muistan joskus 90-luvun alussa olleeni kanssasi yhteydessä jostain asiasta. Ja silloin oli vielä Bodaus-lehtikin RAUTAA!

 

[Ozzy]

Originally posted by Jouni Virtamo
neljän IFBB Pro Grand Prix´n ja vuoden 1992 Mr. Olympian järjestäminen

On kyllä aika meriitti saada Mr. O kisat Suomeen. Jossain laatikon pohjalla taitaa mullakin olla vielä pölyttymäsä viedonauha tv:stä tulleesta Finnish Grand Prixista vm. 89, jossa taitaa Jounikin olla lopussa nostamassa Labradan kättä ykköspokaalin ansiosta :thumbs:

 

[muffy]

Re: Re: Kuulumisia

Originally posted by Ozzy
On kyllä aika meriitti saada Mr. O kisat Suomeen. Jossain laatikon pohjalla taitaa mullakin olla vielä pölyttymäsä viedonauha tv:stä tulleesta Finnish Grand Prixista vm. 89, jossa taitaa Jounikin olla lopussa nostamassa Labradan kättä ykköspokaalin ansiosta :thumbs:

Mullakin on tuo nauhalla! Sit on vuoden -90 myös. Olikohan Momo kuka sen silloin voitti. Nasserikin oli mukana viime hetken kilpailijana. Nämä nauhat on jo varmaan niin kuluneet, silloin tuli tsiigattua ne puhki...

 

[Jouni Virtamo]

Joo, Isohannin Riston kanssa nostelimme Lee Labradan kättä ensimmäisen Finnish Grand Prix´n voiton kunniaksi. Meillä oli kisan jälkeen hienot juhlat edesmenneessä hotelli Hesperiassa, ja myöskin jo kuollut ja kuopattu Marko Röhrin johtama National Film teki kisoista hyvän dokumentin. Se esitettiin TV-kakkosessa jonkin aikaa kisan jälkeen muistaakseni torstai-iltana klo 18.30 alkaen, katsojia oli yli 700.000! Silloin kehonrakennus kyllä kiinnosti kovasti. Annoin ennen kilpailuja yli 50 haastattelua lehdille, TV:lle ja eri radiokanaville. Iltalehti teki koko viikon ennen kilpailuja niistä ainakin yhden jutun päivässä. Iltalehti teki muuten kaikista muistakin pro-kisoista mahtavat jutut sekä ennen että jälkeen kilpailujen, siitä kiitos vieläkin ystävilleni Jouni Vilermolle ja Hanna Isosaarelle, jotka jutut Iltalehteen junailivat.

Mr. Olympian järjestin yhdessä amerikkalaisen IFBB Pro pomon Wayne S. DeMilian kanssa. Olivat ne hienoja aikoja, ja Helsingin alkuperäisessä Jäähallissa oli tunnelmaa. Dorian Yates voitti silloin ensimmäisen kerran. Tuon vuoden jälkeen Mr. Olympia on kasvanut yhä suuremmaksi tapahtumaksi, mutta Suomessa kiinnostus kilpailemiseen on valitettavasti hiipunut todella pahasti. Kaikki kovimmat bodarit ovat nelikymppisiä tai vanhempia, eli tästä puuttuu kokonaan sukupolvi hyviä kehonrakentajia välistä. Ilmiö on sama kuin muissakin kovissa yksilölajeissa (yleisurheilu, hiihto, painonnosto jne.). Olemme siirtyneet suorittavasta urheilukansasta enemmän urheilua seuraavaksi kansaksi, samoin on käynyt useimmissa muissakin korkean elintason maissa. Kehitys lienee luonnollista.

 

[MR.D]

Mulla on nauhalla jotain silloisen Kolmos tv:n urheilu-uutisia,missä Sikke Sumari haastattelee Reimania ja Mike Quinn vetää leveän selän takaa.

 

[165161651]

Originally posted by Jouni Virtamo
Joo, Isohannin Riston kanssa nostelimme Lee Labradan kättä ensimmäisen Finnish Grand Prix´n voiton kunniaksi. Meillä oli kisan jälkeen hienot juhlat edesmenneessä hotelli Hesperiassa, ja myöskin jo kuollut ja kuopattu Marko Röhrin johtama National Film teki kisoista hyvän dokumentin. Se esitettiin TV-kakkosessa jonkin aikaa kisan jälkeen muistaakseni torstai-iltana klo 18.30 alkaen, katsojia oli yli 700.000!

Taitaapi löytyä jostain nauhalta tuo dokkari vielä.
Sisälsi asialliset ja positiiviset haastattelut Labradasta, Reimanista, Mike Christianista, Benazizasta, ja Samir Bannautista.
Oli aina must katsoa 14-vuotiaana ennen treeniä. :lol2:

 

[muffy]

Kyllä, suurimman vaikutuksen minuun teki aina se Benazizan haastattelukohta jossa se veivaa taljasoutua ja vähän flexailee hihaton paita päällä ja oikein näkee kun lihakset liikkuu sen jännittäessä niitä ja wau... muistan kaiken kuin eilisen.

 

[165161651]

Originally posted by muffy
Kyllä, suurimman vaikutuksen minuun teki aina se Benazizan haastattelukohta jossa se veivaa taljasoutua ja vähän flexailee hihaton paita päällä ja oikein näkee kun lihakset liikkuu sen jännittäessä niitä ja wau... muistan kaiken kuin eilisen.

Aivan, ja dokkarin alussa eye of the tiger pärähti soimaan, kun ammattilaiset treenas. Nosti melkosesti treenifiilistä kun tuota katteli teinipojan motivaatiolla :lol2:

 

[Jouni Virtamo]

Mukava nähdä, että muistatte vielä noita aikoja. Nuo ensimmäiset Finnish Grand Prix -kisat vuonna 1989 päättyivät muuten palkintojenjaon jälkeen helvetinmoiseen käsirysyyn pukuhuoneessa.

Phil Hill, joka esitti kilpailussa mahtavan poseerausohjelman ja oli tosi massiivinen, odotti voittoa, mutta päätyi muistaakseni neljänneksi. Hän oli kisan jälkeen pahalla tuulella ja suutahti pukuhuonessa Ron Loven heittämään herjaan niin pahasti, että kävi istumassa olleen Ronin kimppuun ja tälläsi tätä kunnolla nyrkillä turpaan. Mike Quinn, joka seurasi tilannetta jonkin matkan päässä, inhosi Hilliä ja käytti tilannetta tekosyynä käydä tämän kimppuun. Mike teki komean syöksyn Hillin päälle ja rökitti tämän pahanpäiväisesti ilmeisesti Bronxin kaduilta opituilla tekniikoilla. Lähes kaikki muut menivät siihen hässäkkään väliin, mutta tilanne oli sen verran raju, että mm. National Filmin kamera hajosi siinä tiimellyksessä tuhannen päreiksi.

No, lopulta tilanne rauhoittui, ja porukka lähti Hesperiaan bankettiin. Oli huvittavaa nähdä, kuinka Ron Love, Phil Hill ja Mike Quinn istuivat suihkussa käytyään sulassa sovussa samassa ruokapöydässä. Kaikilla olivat huulet enemmän tai vähemmän turvoksissa. Koko tappelu oli jo unohdettu.

Ron Love ei muuten tehnyt siellä pukukopissa muuta kuin yritti suojautua Hillin hyökkäykseltä, vaikka hän toimi siihen aikaan poliisiakatemian lähitaistelukouluttajana, on ollut kilpakarateka ja vaikka mitä. Kun kysyin häneltä syytä tähän, hän sanoi, ettei viitsi ryhtyä poikasten kanssa painimaan!

 

[165161651]

:lol2: kunnon painit olleet siellä :lol2:

Tuli tässä mietittyä juuri tuota Jounin mainitsemaa yksilölajien kuolemaa.
Enpä tiedä vaikuttaako osaltaan tähän nämä viimeaikojen dopingjutut, mm. hiihdossa, sekä menestyvien ja persoonallisten urheilijoiden puute esimerkiksi yleisurheilussa.
Joukkuelajeilla näyttää kuitenkin menevän ihan hyvin. Kehonrakennuskin on hiipunut jo pitkään, positiivinen julkisuus on aika kiven takana, mutta salitreeni kuntoilumielessä onneksi lisääntyy kokoajan.

 

[Hulkki]

Itse asiassa monesta näkökulmasta katsottuna tuo kilpaurheilijoiden määrän hiipuminen ja taas kansanurheilun kasvu ovat todella positiivisia asioita.

Kuitenkin todella usein käy niin, että siinä omassa lajissa roikutaan puoliväkisin kilpatasolla mukana aivan pikkunappulasta yli parikymppiseksi saakka kunnes huomataan että ei geenit riitä maailman huipulle tässäkään hommassa. Samaan aikaan yleensä huomataan että kouluja ei ole urheillessa tullut kovinkaan paljon käytyä ja päädytään hieman eri palkkatason aloille kuin verrokkitilanteessa, jossa oltaisiin lopetettu kilpaurheilut viimeistään 15-16-vuotiaana ja keskitytty sen jälkeen opiskeluun.

Omasta mielestä Japani on melko mainio esimerkki maasta, jossa talous ja liike-elämä kukoistavat kun samaan aikaan huippu-urheilu on harvinaista kyseisessä maassa. Kansanliikunta ei kylläkään. ;)

 

[muffy]

Originally posted by Hulkki
I

Kuitenkin todella usein käy niin, että siinä omassa lajissa roikutaan puoliväkisin kilpatasolla mukana aivan pikkunappulasta yli parikymppiseksi saakka kunnes huomataan että ei geenit riitä maailman huipulle tässäkään hommassa. Samaan aikaan yleensä huomataan että kouluja ei ole urheillessa tullut kovinkaan paljon käytyä ja päädytään hieman eri palkkatason aloille kuin verrokkitilanteessa, jossa oltaisiin lopetettu kilpaurheilut viimeistään 15-16-vuotiaana ja keskitytty sen jälkeen opiskeluun.

)

Siis täh? Tota en nyt kyllä ihan allekirjoita, ystäväpiiristäni löytyy älytön määrä yksilöitä jotka todentavat juuri päinvastoin. Nimenomaan päinvastoin. Ei kylläkään ole kyse maailman huipuista mutta urheilijoista silti.

Mutta eikös meillä muuten ole vielä F1-tähdet, rallitähdet, uimarit jotka pärjää, jalkapallo- ja NHL-tähtemme ulkomailla tähtikaartissa, mäkihypystä nyt puuttuu sensaatiomainen ihmelapsemme mutta milloin viimeksi suomalainen pikajuoksija on pärjännyt paskan vertaa tai noussut edes millään tavalla esiin?

Jos nyt keihäänheitto tai hiihto nyt ei enää mene niinkuin huippuvuosina (aina ei voi voittaa) niin onhan noita lajeja vielä missä voidaan pärjätä. Kyllä tämä tästä vielä.
:thumbs:

 

[Hulkki]

Originally posted by muffy
Siis täh? Tota en nyt kyllä ihan allekirjoita, ystäväpiiristäni löytyy älytön määrä yksilöitä jotka todentavat juuri päinvastoin. Nimenomaan päinvastoin. Ei kylläkään ole kyse maailman huipuista mutta urheilijoista silti.

Riippuu tottakai paljon lajista, mutta urheilulukion käyneenä oma havaintoni on juuri se, että jos ei tarpeeksi ajoissa (yleensä lukion aikana) päätetä priorisoida jatkossa opiskeluja urheilun yli vie se urheilu väkisinkin jotain pois opinnoilta.

Kaikkein pahiten tämä näkyy joukkuelajeissa (jääkiekko, jalkapallo, koripallo) joissa jatketaan joukkueen mukana niin kauan kunnes tulee vastaan tilanne, jossa vain ne todella lahjakkaat ja kehittyneet yksilöt oikeastaan voivat enää jatkaa pidemmälle ja menestyä. Samalla onkin sitten jäänyt koulut aivan pakosti vähemmälle huomiolle ja ollaan huomattavasti heikommassa tilanteessa kuin jos oltaisiin tarpeeksi ajoissa päätetty mennä opintojen säännöillä ja urheiltu siinä ohessa jos mahdollista.

Yksilölajeissa juttu ei ole yhtä paha, esimerkiksi moni yleisurheilijakaverini on urheilun ohessa päässyt lukemaan korkeakoulutasolle mm. kauppatieteitä, lakia, valtiotieteitä ja tekniikkaa. Mutta moni on myös joutunut jättämään hakematta niihin "kirkkaimpiin" opiskelupaikkoihin joihin edellytyksiä kyllä olisi aivan sen takia ettei todennäköisesti kykenisi samaan aikaan harjoittelemaan ja urheilemaan huipputasolla ja opiskelemaan kyseisissä paikoissa.

Bottom line: omasta mielestäni olisi kansantalouden, ihmisten koulutustason ja urakehityksen puolesta parempi että kaiken muun ylitse jyräävä kilpaurheilu lopetettaisiin ajoissa kun tulisi aika keskittyä siihen millä on todella merkitystä: opiskeluun. Kuitenkin tilastojenkin perusteella on niin häviävän pieni todennäköisyys että kukaan ikinä pääsee lajissaan sille huipputasolle jolla lajista tulisi ammatti, että on yksinkertaisesti paljon loogisempaa keskittyä tietyn pisteen jälkeen opiskeluun ja urakehitykseen ja jättää urheilu ilmiselville superlahjakkuuksille.

 

[muffy]

Jep. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Vähänkö olisi makeeta jos jossain opistossa voisi opiskella ammattikehonrakentajaksi! Wau, ihan uutta Suomessa. Tuota täytyy kyllä ehdottaa jollekin.

 

[igf1bp3]

Originally posted by Hulkki
Kaikkein pahiten tämä näkyy joukkuelajeissa (jääkiekko, jalkapallo, koripallo) joissa jatketaan joukkueen mukana niin kauan kunnes tulee vastaan tilanne, jossa vain ne todella lahjakkaat ja kehittyneet yksilöt oikeastaan voivat enää jatkaa pidemmälle ja menestyä.

Itse olen aivan eri mieltä asiasta. Nimittäin IMO kaikkein lahjakkaimmat lopettavat lajin, kun ovat vuodessa kehittyneet siihen, mihin muut viidessä vuodessa. Lahjakkuus tappaa kipinän; kaikki saavutetaan liian helposti.

Ei nyt pidä ottaa hernettä tostakaan nenään. Tuo vain perustuu siihen, että olen seurannut läheltä erään joukkuelajin kansallista kärkeä polvenkorkuisesta asti. Ei ne silloin lahjakkaimmat ja parhaimmat enää edes pelaa. Ne, jotka vielä pelaa, on keskivertolahjakkaita ja aivan älyttömän säntillisiä treenaajia. Lahjakkaat lopetti motivaatio-ongelmiin jo ajat sitten.

 

[sama]

Originally posted by Hulkki


Omasta mielestä Japani on melko mainio esimerkki maasta, jossa talous ja liike-elämä kukoistavat kun samaan aikaan huippu-urheilu on harvinaista kyseisessä maassa. Kansanliikunta ei kylläkään. ;)

Sorry Hulk, melkein oikein, mutta Japanissa talous ja liike-elämä ei tällä hetkellä kukoista ja huippu-urheilukaan ei ole harvinaista...eikös Paul Lillrank enää kerro näistä Japaniin liittyvistä asioista