Kunnonkohotus kick boxingia varten

[Turunlahja]

Hei olen 16-vuotias poika ja aloitin kickboxingin alkeiskurssin viikko takaperin. Treenit pidetään kaksi kertaa viikossa ja yleensä sellaiset 45 minuuttia treeniajasta menee lihaskunnon ja kestävyyden parantamiseen etunojapunnerruksilla, istumaannousuilla, alaselän liikkeillä sekä haarashyppelyillä variaatioineen. Yhtä liikettä tehdään sellaisella periaattellaa että kun valmentaja antaa merkin pitää tehdä muiden osallistujien kanssa samanaikaisesti annettu määrä toistoja. Liikkeestä siis siirrytään toiseen kaikki samanaikaisesti. Ongelmani onkin ettei lähtötason kuntoni ole kaikkein parhaasta päästä enkä yleensäkään ehdi/jaksa tehdä annetussa ajassa esim kymmentä puhjasta punnerrusta. Kannattaako minun siis vain luottaa että kunto alkaa kohentua kun käy reeneissä kaksi kertaa viikossa, vai onko se liian harvoin? Pyytäisin lisäksi jotakuta tekemään kuntopiirityyppisen ohjelman, jota voisin tehdä kotona välipäivinä mikäli se on tarpeellista.

Ps. Kannattaako potkunyrkkeilyä harrastavan käydä välipäivinä ollenkaan salilla? Kysyn tätä koska luin joskus joltakin aiheeseen liittyvältä foorumilta että painoharjoittelu jäykistää lihaksia eikä näin ollen ole hyvää lajin harrastamiselle. Vai onko juttu niin absoluuttinen mikäli on vasta alkeiskurssilainen?

 

[PERUNAA]

Kyllä se kunto siinä treenatessa kohenee, teet sen minkä pystyt, ei siel muutkaan varmasti jaksa. Käyt vaikka 2-3 kertaa viikossa lenkillä. Alotat reippaalla kävelyllä ja kokeilet välissä juostakki. Siitä se lähtee! Voithan sä tehdä noita perusliikkeitä vaik himassa jos siltä tuntuu. Sali mun mielestä kannattas unohtaa tässä vaiheessa kokonaan pois. Basic asiat kuntoon ja sitten mietiskellään lisäreeniä.

 

[risumies]

Hurjalta kuulostaa, että alkeiskurssilla kulutetaan puolet treeniajasta (oletetaan että treenit on 1.5h) lihaskuntoharjoitteluun. Mun makuun siellä alkeiskurssilla ois tärkeämpääkin annettavaa, kuin kuluttaa puolet treeniajasta punnerteluun ja linkkuveitsiin.

Mutta itse asiaan, kyllä se kunto nousee kun sielä treeneissä jaksaa käydä. Jossei ole aikaisempaa treenitaustaa paljoakaan, ei kannata kasata hetkessä liikaa treenejä viikolle. Eli pari lepposaa lenkkiä/kuntopiiriä ja nuo parit lajitreenit viikolle on alkuun ihan riittämiin. Sitten kun kroppa tottuu, voi treenimääriä ja -tehoja alkaa lisämään.

 

[AndyS]

Puolet ajasta jumppaamiseen ei minusta ole mikään kohtuuton juttu, jos on tavoite tehdä suht vanhana aloittaneista sohvaperunoista kilpaurheilijoita. Suurin ongelma peruskurssilaisilla tänä päivänä on ehdottomasti surkea fyysinen kunto. Tämä taas estää sitten kaiken muunkin oppimisen, kun oikeita tekniikoita ei yksinkertaisesti pystytä tekemään ainakaan kovin montaa peräkkäin väsymisen takia. Turha niitä vääriä toistoja on hioa. Tämä koskee erityisesti potkutekniikoita.

Siitä, ettei jaksa tehdä laskettua määrää suorituksia ei kannata ottaa itseensä. Ohjaaja laskee tahallaan niin nopeasti, että jokainen hyväkuntoinenkin joutuu treenaamaan tosissaan pysyäkseen mukana. näin kaikki kehittyvät. et ole epäonnistunut, jos et pysy mukana, vaan olet nimenomaan onnistunut treenaamaan niin että kehityt, koska olet käynyt äärirajoillasi. Olettaen siis, että teit niin monta suoritusta kuin pystyit.

Parhaiten lajiharjoittelua tukee lenkkeily 2-3 kertaa viikossa n. 40 minuuttia kerrallaan. ei liian kovaa vaan niin että jaksat hyvin lenkin ajan. Se kehittää peruskestävyyttäsi. Lihaskuntotreeniä saat tarpeeksi jo lajitreeneissä eikä sitä ole alussa tarvetta lisätä.

 

[risumies]

Niin, voi olla että se kuntopiiri ym. harjoittelu on jossain määrin perusteltuakin, mutta kyllä mä tykkäisin ns. kyttyrää, jos oisin maksanut jonkin hojomojoilun peruskurssin ja siellä hinkattaisiin puolet ajasta lihaskuntojumppaa.

Jossei ole kuin kaksi harjoitusta viikkoon, kuten yleensäkin peruskursseilla, niin kyllä sen ajan kuluttaisi mieluusti lajinharjoittelun perusteisiin entä punnerteluun. Kallista ohjattua punnertelua, jos puolet koko peruskurssista menee siihen.

Mutta tämähän vain mun mielipide. Jos joku tykkää maksaa ohjatuista punnertelu treeneistä, ei se multa ole pois. Mutta enpä moista seuraa kelleen suosittelis kyllä. Ainakin mä näkisin, että alkeiskurssin perimmäinen tarkoitus, eli perustekniikoiden välttävä oppiminen, menee ikään kuin ohi, jos se peruskurssi tai ainakin puolet siitä kulutetaan lihaskuntoharjoitteluun.

 

[AndyS]

Minusta olet ymmärtänyt peruskurssin tarkoituksen täysin väärin. Ainakin itse koen, että peruskurssin tarkoitus on luoda tukeva pohja tulevalle lajiharjoittelulle. Ei tekniikoita ole tarkoitus oppia välttävästi vaan hyvin. Tämä taas ei ole mahdollista ilman riittävän kovaa fyysistä suorituskykyä. Ilman sitä tuloksena on vain urautuneita virheellisiä tekniikoita, kun oikeisiin suorituksiin ei yksinkertaisesti pystytä. Esimerkiksi kiertopotku on niin vaikea ja kokonaisvaltainen fyysinen suoritus, etten ole nähnyt vielä ketään huonokuntoista ihmistä, jolla ei olisi siinä pahoja tekniikkavirheitä. Se yksinkertaisesti vaatii urheilijan fysiikan onnistuakseen.

Kuten jo aiemmin sanoin: Turha niitä vääriä toistoja on hinkata.

 

[hoyhenen_kevyt]

Kyllä sitä kuntoharjotteluaki pitää olla, mutta puolet ajasta on aika paljon. Meillä oli vaparissa n. 15-30 min per kerta juoksua ja lihaskuntoa. Tykkäsin ku huomasin että juoksen koko porukkaa lujempaa enkä silti puuskuttanu (joo oli se suht matelua) :D

Ja itse aiheeseen: Kyllä se siellä kehittyy mukavasti. Juoksu kunto on IMO ainut jota kannattaa treenata, jos sitäkään.

Edit. Ei se juoksu tietenkään pahasta ole.

 

[risumies]

AndyS: -Voi olla, että olen ymmärtänyt väärin. En ole ajatellutkaan, että sen normaalin 3kk:n aikana, jonka suurin osa peruskursseista kestää, on tarkoitus rakentaa sohvaperunalle urheilijan fysiikka. Mä olen luullut, että se vie vuosia.

Siksipä mä näkisin, että peruskurssin tarkoitus on antaa valmiudet tulla treenaamaan jatkoryhmien mukana, eli perustekniikat on ainakin teoriassa jo "hallussa", jolloin niiden harjoittelua voidaan jatkaa edistyneempien seurassa. Matkalla sinne kehään on varmasti vielä aikaa sitä kuntopuoltakin treenata tai sitten sinne ollaan menossa liian aikasin.

Ja tottakai sitä kuntopuolen harjoitteluakin voi on hyvä olla jonkun verran mukana, mutta ei suinkaan puolta ajasta. Jokainen kun osaa punnerrella ja tehdä linkkuveitsiä taikka juosta ympyrää omallakin ajalla.

Ja tuohon sun loppukommenttiin:
Eikö kuiten mielummin hinkata niitä toistoja, jotta päästään niistä vääristä malleista eroon, eikä punnerreta ja juosta ympyrää? Mä olen elänyt siinä uskossa, että lyömään oppii lyömällä ja potkimaan potkimalla.

No, näkemyserojahan nää on. On sulla hetimiten reilusti enempi kokemusta potkiksesta, joten voihan olla, että mä oon ihan kujalla mikä peruskurssin tarkotus siinä on.

 

[rantapantteri]

Olen tässä todennäköisesti tunkemassa itteeni GBgymille vääntämään vaparia lokakuun lopussa. Kunto on tällä hetkellä todella surkee etenkin aikaisempaan verrattuna, paino on sentään keveä. Viimeksi olen harrastanut liikuntaa säännöllisesti maaliskuussa, silloin tuli käytyä vielä aktiivisesti salilla ja lenkkeilinkin. Nyt olisi pari kuukautta aikaa kohotella kuntoa edes jonkin verran.

Olen ajatellut, että voisin nostaa puntin ja safkan avulla muutaman kilon painoa, kun nyt olo on todella lihaton ja kevyt. Olisi itselläkin mukavampi yleisfiilis, kun saisi painoa pari kiloo ylöspäin. Välttämättähän se ei järkevintä ole kamppailun kannalta, mutta itselläni on parin lihaskilon jälkeen mukavampi olo. Uskoisin muutaman kilon saavuttavani, kun lihasmuistia pitäisi jonkin verran löytyä. Oheen sitten voisi ottaa 2-3 pidempää (esim. 45 min) kevyttä lenkkiä viikkoon.

Eihän sitä alkeiskurssilla missään huippukunnossa tarvi ollakaan, mutta olisi se mukava olla kuukausi tai pari jotakin liikuntaa alla jo ihan senkin takia, ettei olisi paikat aivan romuna ensimmäisten treenien jälkeen. Ja voihan siinä alkeiskurssin aikana sitten vähentää punttia ja ottaa lenkkiä vähän rivakammin. Eli itse aion ehkä tehdä niin, että treenailen punttia ja kevyttä lenkkiä ennen kurssia ja sitten kurssin aikana vaihtaa puntin vaikka lihaskuntopiiriin ja jatkaa lenkkeilyä. Kurssin jälkeen sitten innostuksen mukaan enimmäkseen lajitreeniä ja oheisharjotteet pienemmälle huomiolle. Kuulostaako toimivalta?

 

[AndyS]

En ole ajatellutkaan, että sen normaalin 3kk:n aikana, jonka suurin osa peruskursseista kestää, on tarkoitus rakentaa sohvaperunalle urheilijan fysiikka. Mä olen luullut, että se vie vuosia.

Niin vie. Kuitenkin jo 3 kuukaudessa erityisesti harjoittelemattoman henkilön kunto, voimataso ja motoriikka voi kehittyä valtavasti. Tämä taas heijastuu suoraan lajitekniikan tasoon. Käytännössähän voi olla niin, että joku urheilutaustainen kaveri tekee ensimmäisten treenien jälkeen suoritukset paremmin kuin osa porukasta sen 3kk kurssin jälkeen.

Siksipä mä näkisin, että peruskurssin tarkoitus on antaa valmiudet tulla treenaamaan jatkoryhmien mukana, eli perustekniikat on ainakin teoriassa jo "hallussa", jolloin niiden harjoittelua voidaan jatkaa edistyneempien seurassa. Matkalla sinne kehään on varmasti vielä aikaa sitä kuntopuoltakin treenata tai sitten sinne ollaan menossa liian aikasin.

Toki tarkoitus on että myös tekniikka kehittyy. Mutta tekniikan kehittymistä edesauttaa huomattavasti yleiskunnon parantuminen. Ja juuri sohvaperunoilla se suhteellinen kehitys on tässä suhteessa kaikkein nopeinta. Siksi näen, että peruskurssilla huomattava osus treeniajasta on hyvä käyttää jumppaamiseen. Lajitekniikka kun ei ilman suojia ja kontaktia ole kovin raskasta.

Ja tottakai sitä kuntopuolen harjoitteluakin voi on hyvä olla jonkun verran mukana, mutta ei suinkaan puolta ajasta. Jokainen kun osaa punnerrella ja tehdä linkkuveitsiä taikka juosta ympyrää omallakin ajalla.

Niin osaa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käytännössä tapahdu. Jos käsken 30 peruskurssilaista tekemään 50 punnerrusta, 50 vatsalihasta, 50 selkälihasta ja 50 kyykkyhyppyä seuraavana päivänä, tuskin kolmekaan kurssilaista oikeasti tekee niitä. Ja nämä kolme ovat niitä jotka kaikkein vähiten tarvitsevat kunnonkohotusta. Puhumattakaan siitä että useimmat tekisivät niitä joka viikko useamman kerran. Niin ei vain tapahdu. Kilpaurheilijat treenaavat oma-aloitteisesti mutta eivät peruskurssilaiset.

Eikö kuiten mielummin hinkata niitä toistoja, jotta päästään niistä vääristä malleista eroon, eikä punnerreta ja juosta ympyrää? Mä olen elänyt siinä uskossa, että lyömään oppii lyömällä ja potkimaan potkimalla.

Ensin pitäisi kuitenkin pystyä tekemään niitä potkuja. Ajattelehan esim. että treenaamaton kaveri yrittää opetella volttia. Hänen ponnsitusvoimansa ja koordinaationsa ei kuitenkaan riitä voltin suorittamiseen. oppiiko hän sen niin että hyppää niskoilleen kerta toisensa jälkeen luottaen siihen että lopulta voltti sieltä tulee? Eipä tietenkään. Hän aloittaa tietenkin kehittämällä ponnistusvoimaansa erilaisilla voimaliikkeillä ja koordinaatiotaan esim. kuperkeikoilla aluksi. sitten seuraa päähyppy ja puolivoltti ja lopulta voltti. Tietysti potku ei ole potentiaalisesti yhtä vaarallinen ja vaativa liike, mutta toivottavasti tämä selventää sitä, millaisena näen fysiikan ja tekniikan suhteen.

 

[Hellbender]

Tohon kannattaako punttisalilla vaikuttaa aika paljon että ootko käyny salilla aikaisemmin tai paremminkin käytkö juuri nyt. Jos et käy, niin siirtäisin sen lisäämistä rutiiniin myöhempään ajankohtaan. Jos käyt salilla niin mun mielestä 1-2 krt viikkoon ja enempi saavutetun lihaksen ylläpito silmällä pitäen.

Jos painonnostoliikkeet on tuttuja tai niiden opettelu luonnistuu, niin kannattaa panostaa niihin. Näillä liikkeillä treenaaminen on luonnostaan nopeutta/räjähtävyyttä parantavaa. Näistä ominaisuuksista on luonnollisesti eniten hyötyä potkunyrkkeilyssä. Itse olen niin tottunut normikehoiluliikeisiin että tyydyin vain tekemään liikkeet räjähtävämmin ja välttämään sarjojen loppuun asti vetämistä. Itse olen siis puolisen vuotta potkiksessa käynyt ja vähentänyt puntin juuri tuohon 1-2 kertaan viikossa.

 

[AndyS]

Itse suosittelisin salilla lähinnä kestävyyspainotteista treeniä voimailutaustaisille aloittelijoille. Tämä tuntuu olevan yleisesti se suurin puute lihaskuntopuolella. Puutteellinen tekniikka estää kuitenkin kovin räjähtävät suoritukset ja siksi nopeusominaisuuksien kehittäminen (joka on melko rajallista) kannattaisi jättää myöhempään vaiheeseen uraa.

Tärkein asia minusta on kuitenkin se, että treenasi salilla mitä vain, treeni ajoitettaisiin niin, että lajitreenin aikana ei ole jumi päällä. Tämä nimittäin haittaa tekniikan oppimista todella paljon.

 

[Hellbender]

Itse suosittelisin salilla lähinnä kestävyyspainotteista treeniä voimailutaustaisille aloittelijoille. Tämä tuntuu olevan yleisesti se suurin puute lihaskuntopuolella. Puutteellinen tekniikka estää kuitenkin kovin räjähtävät suoritukset ja siksi nopeusominaisuuksien kehittäminen (joka on melko rajallista) kannattaisi jättää myöhempään vaiheeseen uraa.

Tärkein asia minusta on kuitenkin se, että treenasi salilla mitä vain, treeni ajoitettaisiin niin, että lajitreenin aikana ei ole jumi päällä. Tämä nimittäin haittaa tekniikan oppimista todella paljon.

Varmasti suurelle osalle pitää paikkansa. Itellä tuntuisi että lihaskestävyys on ollut vähiten ongelmia aiheuttava ominaisuus. Toisaalta taas nopeus on tuntunut rajoittavimmalta tekijältä. Eli nojasin vastauksessa vähän liikaa omiin ominaisuuksiin. Mä oon siis punttia vääntäny sen 20 vuotta ja nyt ikämiehenä hakenu motivaatiota potkiksesta =)

Jumituksesta täysin samaa mieltä. Ite yritän sijoittaa puntin niin että vähintään yks päivä jäis väliä lajitreeniin.

Yks tekijä mikä mulla ainakin alussa vaivasi oli jäykkyys ja heikko liikkuvuus. Mulla aika paljon luontainen oinaisuus mutta osittain varmasti myös yksipuolisen punttisalin aiheuttama. Mm. sormet jäi lattiasta sen 15 senttiä. Panostin tähän seikkaan paljon ja yllätykseksi jo muutaman viikon ahkeran venyttelyn jälkeen huomattavaa edistystä. Kuten ensinnäki ne sormet meni sinne lattiaan=) Eli venyttely omalla ajalla/ennen peruskurssille menoa varmasti kannattaa.

 

[M.M]

Miä oon ruvennu harjottelemaan salilla nopeutta ja voimakestävyyttä tota alkavaa bjjtä silmällä pitäen. Ja aika paljon omalla painolla tehtäviää liikkeitä: hyppyjä, leukoja, dippejä... ym. Kun normi sali treenin jäykistämää ruotoa rupes venyttämään ja tekemään erilaisia liikkuvuus harjotuksia (mitä ei juurikaan aijemmin tullu tehtyä) niin huomaa kyllä eron.