Kunnon koppi leukaan ja siitä palautuminen

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Kuulostaa kyllä tosi vakavilta oireilta siihen nähden, että ei ole kai käyty edes lattiassa ja saatu vain yksi kovempi isku. Suosittelisin kyllä lääkärikäyntiä, ellei ala tänään olo helpottamaan.

Itse olen käynyt lattiassa aika monta kertaa ja yleensä olen selvinnyt ihan sen illan kestävällä päänsäryllä. Kerran tuli kolmen päivän ajan välillä lieviä huimauskohtauksia. Se tuli taas matsista, jossa en käynyt lattiassa mutta otin muuten kauhean määrän koppeja päähän. (Voitin tosin matsin.) Noin pahoja ongelmia ei ole kuitenkaan ollut koskaan ja siksi kävisin tarkistuttamassa ettei ole tullut mitään pahempaa vikaa.

Niin kauan kuin oireita jatkuu, ei tietenkään saa sparrata. Itse kuitenkin odottelisin oireiden loppumisen jälkeen pikemmin viikon-pari kuin 3 kuukautta ennen sparrien aloittamista. Noin pitkä tauko kuitenkin haittaa treenaamista aika pahasti ja tekee myös psykologista hallaa josta voi seurata ongelmia sparriin/ottelemiseen tulevaisuudessa. Mitään oikeaa tutkimustietoahan aiheesta ei ole olemassa eikä kukaan todellisuudessa tiedä onko sparraaminen kovan kopin jälkeen kuinkakin vaarallista sen ja sen ajan jälkeen.

Meidän salilla on sellainen sääntö, että millään loppuun hakatuilla rieskoilla ei edes saa sparrata. Itseasiassa juuri tänään jouduin sparrivuorolla lähettämään yhden kaverin hakemaan seuran lainavarastosta kunnolliset säärisuojat, kun meinasi tulla jollain karateläpysköillä potkimaan ihmisiä. Toivoisin että tämä käytäntö yleistyisi muuallakin. Minkään lajin imagolle ei ole hyväksi, jos Iltasanomissa kerrotaan esim. vapaaotteluharrastajan saaneen sparrissa pysyvän aivovamman yhdestä lyönnistä ja sitten haastatellaan jotain tohtoria aiheesta "pitäisikö väkivaltaurheilu kieltää?"
 
Juu, kannattaa ihmeessä heti koittaa onko vaarallista vai ei.
Eihän tuossa sanottu missään kohtaan että heti kannattaa kokeilla. Turha provoyritys. "Niin kauan kuin oireita jatkuu, ei tietenkään saa sparrata. Itse kuitenkin odottelisin oireiden loppumisen jälkeen pikemmin viikon-pari kuin 3 kuukautta ennen sparrien aloittamista. " Andysin tekstistä.
 
Niin kauan kuin oireita jatkuu, ei tietenkään saa sparrata. Itse kuitenkin odottelisin oireiden loppumisen jälkeen pikemmin viikon-pari kuin 3 kuukautta ennen sparrien aloittamista. Noin pitkä tauko kuitenkin haittaa treenaamista aika pahasti ja tekee myös psykologista hallaa josta voi seurata ongelmia sparriin/ottelemiseen tulevaisuudessa. Mitään oikeaa tutkimustietoahan aiheesta ei ole olemassa eikä kukaan todellisuudessa tiedä onko sparraaminen kovan kopin jälkeen kuinkakin vaarallista sen ja sen ajan jälkeen.
Tämä pisti miettimään, että millaisiakohan arvomaailmoja sitä ihmisillä oikein on... Treenit ja mahdollinen urheilumenestys tulevaisuudessa on tärkeämpää kuin aivojen terveys? Itse en ainakaan riskeeraisi muuta elämää urheilun ohella sen paremmin kuin urheilu-uran jälkeistäkään elämää kiirehtimällä sparraamaan tuollaisten aivo-oireiden yhteydessä. Uskon, että olet varmasti urheilullisesti pätevä, mutta oikein hirvittää ajatella, että ketjun aloittaja tai muutkaan lähtisivät ohjeidesi seuraamana ottamaan lisää iskuja päähänsä noin lyhyen tauon jälkeen. Itse ainakin ottaisin reilun tauon täydestä sparrista asianomaisessa tilanteessa ja miettisin mikä elämässä on tärkeintä.
 
Mun mielestä jos täällä kokeneempana neuvoo aloittelevia kavereita, niin pitäisi ennemmin jarrutella kuin työntää selästä lisää vauhtia. Ainakin jos on ihmisten terveydestä kyse. Mutta itsekin kun aloittelija olen, niin mikäpä minä olen ketään neuvomaan. Varmasti turha provokin
 
Tämä pisti miettimään, että millaisiakohan arvomaailmoja sitä ihmisillä oikein on... Treenit ja mahdollinen urheilumenestys tulevaisuudessa on tärkeämpää kuin aivojen terveys? Itse en ainakaan riskeeraisi muuta elämää urheilun ohella sen paremmin kuin urheilu-uran jälkeistäkään elämää kiirehtimällä sparraamaan tuollaisten aivo-oireiden yhteydessä.

Harmi että liian vähällä ihmisillä on munaa panostaan lajiin jopa ne aivosolutkin. Näin kun olisi, oli nyrkkeilyssä ja potkunyrkkeilyssä/thaikussa menestys paljon nykyistä kovempaa.
 
Tämä pisti miettimään, että millaisiakohan arvomaailmoja sitä ihmisillä oikein on... Treenit ja mahdollinen urheilumenestys tulevaisuudessa on tärkeämpää kuin aivojen terveys? Itse en ainakaan riskeeraisi muuta elämää urheilun ohella sen paremmin kuin urheilu-uran jälkeistäkään elämää kiirehtimällä sparraamaan tuollaisten aivo-oireiden yhteydessä. Uskon, että olet varmasti urheilullisesti pätevä, mutta oikein hirvittää ajatella, että ketjun aloittaja tai muutkaan lähtisivät ohjeidesi seuraamana ottamaan lisää iskuja päähänsä noin lyhyen tauon jälkeen. Itse ainakin ottaisin reilun tauon täydestä sparrista asianomaisessa tilanteessa ja miettisin mikä elämässä on tärkeintä.

Eikös Andy tuossa juuri painottanut lääkärikäynnin tarvetta?

- - - Updated - - -

En ota. Ihan isoilla nyrkkeilyhanskoilla pääsääntöisesti, tällä kertaa kaverille oli ilmeisimmin kaivettu jotkut puhki hakatut 10-12oz rusinat käteen. Toppausta oli vähemmän jäljellä mitä amatöörishootohanskoissa yleisesti..

Tuo on muuten ihan perkeleen ikävää, itse tuon jokusen kerran kokeneena tiedän millaista se on. Kaikkein parasta on jos hanskan pintakin on lohkeillut sopivasti, kivan vekin saaminenkin on todella helppoa.
 
Harmi että liian vähällä ihmisillä on munaa panostaan lajiin jopa ne aivosolutkin. Näin kun olisi, oli nyrkkeilyssä ja potkunyrkkeilyssä/thaikussa menestys paljon nykyistä kovempaa.

näin. sitten kun sieltä huipulta tullaan alas jos sinne edes koskaan päästään, voikin mennä suoraan vahtimestariksi tai vähän kouluttamaan ihmisiä taksijonoihin. jos joku on oikeasti sinne huipulle niin kovasti menossa, tuskin niitä neuvoja mistään foorumeilta tullaan kyselemään.
 
Harmi että liian vähällä ihmisillä on munaa panostaan lajiin jopa ne aivosolutkin. Näin kun olisi, oli nyrkkeilyssä ja potkunyrkkeilyssä/thaikussa menestys paljon nykyistä kovempaa.
Eli kuulut samaan joukkoon kuin AndyS, urheilu elämässä on se ykkösasia. Ei siinä mitään, arvomaailmoja on monenlaisia. Mutta mielestäni tuo ei vaikuta kovin avarakatseiselta tai pitkätähtäimiseltä ja on lisäksi aivan naurettavaa sanoa, että jos ei mene riskeeraamaan aivojaan, ei ole munaa. Totta kai itsekin mieluusti katson yleisössä kun miehet menevät takomaan toisiltaan tajua kankaalle, mutta vaikka oteltaisiin kansainvälisellä tasolla on silkkaa tyhmyyttä riskeerata parin kuukauden takia pysyvästi oma terveytensä.
Keksisin montakin vertausta osoittamaan jälkimmäisen virkkeesi järjenmukaisuutta, mutta tässä esimerkiksi yksi: jos ei olisi nopeusrajoituksia, pääsisi paljon nopeammin paikasta A paikkaan B.
 
Nii Andyhan tossa tais jottai siin lekurilla käynnistä mainitakki. Varmaa aina jos on tollanen selkeesti isompikoppi päähän tullu ni kandee siel TK:ssa käydä juttelee, se nääs on aika halpaa kuitessii. Andyn kanssa samaa mieltä että toi pari kolme kuukautta on vähän ehkä liiottelua varsinkin jos treenaa kisaakseen. Kuitessii liittojen määrääämänä toi on se kilpailukiellon pituus, kai ne siihen on laskeskellu et kisoihin porukka myös valmistautuu. Kaikki nyt kuitenki varmaa sitä mieltä että varovasti pitää alkaa ja sitä omaa koppaa/kroppaa kuunnella.

Nää mun höpinät nyt on tällee iha vaa oman pään järkeilyy ja funtsintaa et ota se huomioo ku lueskelet tätä.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Day 4 No niin, nyt on aikaa iskusta kulunut ke ilta --> tähän sunnuntaiaamuun. Oireet on nyt huomattavasti pienemmät esim verrattuna vielä eiliseen. Pieni hedari tossa otsan kohdalla on vielä/enää jäljellä eli se vittumainen pahoinvointi on kadonnut. Nyt on ekaa kertaa myös nälkä sitten viime viikon, JEI!

Ja saamastani iskusta vielä kun oli puhetta. Eli siis mua ei tyrmätty tms vaan jatkoin sparria ihan normaalisti. Tolla kerralla tuli kyllä imastua pari muutakin vähän normaalia kovempaa, mutta ne ei osunu leukaan. Olin itse asiassa vieraalla salilla reenaamassa eli tuntenut jengi kauheesti. Yleinen meininki oli se, että porukat löi hiljempaa kun mitä on esim nyrkkeilyharjoituksissa yleensä tottunut lyötävän. Näin ollen joukosta löytyi sitten pari sankaria, jotka linjasta poiketen veteli sitten silmät kiinni ja täysillä paikan tullen..
 
Eli kuulut samaan joukkoon kuin AndyS, urheilu elämässä on se ykkösasia. Ei siinä mitään, arvomaailmoja on monenlaisia. Mutta mielestäni tuo ei vaikuta kovin avarakatseiselta tai pitkätähtäimiseltä ja on lisäksi aivan naurettavaa sanoa, että jos ei mene riskeeraamaan aivojaan, ei ole munaa. Totta kai itsekin mieluusti katson yleisössä kun miehet menevät takomaan toisiltaan tajua kankaalle, mutta vaikka oteltaisiin kansainvälisellä tasolla on silkkaa tyhmyyttä riskeerata parin kuukauden takia pysyvästi oma terveytensä.

Mikäpä sitten on "avarakatseista ja pitkätähtäistä"? Vakituinen työ ja perhe kenties?

Ja fakta nyt on se, että urheiluun panostaminen vaatii luonnetta ja paljon. En tiedä onko sinusta avarakatseisesta ihmisestä näin, mutta mä ainakin arvostan jokaista urheilijaa joka satsaa hommaansa sata lasissa. En pelkästän kamppailijoita. Se että sinä et uhraa elämääsi urheilu-uran takia on sinun valintasi, ja se että joku haluaa menestyksen eteen vaikka ne viimiset aivosolut uhrata, on hänen asiansa. Miksi pitää tulla arvuuttelemaan toisten arvomaailmoja?
 
No puhe aivosolujen uhraamisesta on silkkaa tyhmyyttä. Ei nuo maailman parhaat eri lajien ottelijatkaan voi olla ajattelematta uransa jatkuvuutta ja elämää uran jälkeen. Kyllä nyt jokainen vähänkään järkevä kaveri tekee tarvittavat varotoimenpiteet ja suojaa itseään silti tiedostaen riskien olemassa olon. Jos mennään sata lasissa mentaliteetilla seuraavana päivänä tyrmäystappion jälkeen pätkiin reeneihin niin en kyllä mahtavaa uraa uskalla ennustaa.
 
No puhe aivosolujen uhraamisesta on silkkaa tyhmyyttä. Ei nuo maailman parhaat eri lajien ottelijatkaan voi olla ajattelematta uransa jatkuvuutta ja elämää uran jälkeen. Kyllä nyt jokainen vähänkään järkevä kaveri tekee tarvittavat varotoimenpiteet ja suojaa itseään silti tiedostaen riskien olemassa olon. Jos mennään sata lasissa mentaliteetilla seuraavana päivänä tyrmäystappion jälkeen pätkiin reeneihin niin en kyllä mahtavaa uraa uskalla ennustaa.

Tuohon boldatuun kohtaan: kuka on sanonut että pitää laiminlyödä varotoimenpiteet ja ei pidä suojata itseään? Ei kukaan. Ja ei ole fiksua mennä tyrmäystappion jälkeen heti treeneihin seuraavana päivänä, kuka edes näin on sanonut?
 
BTW. Olipas muuten vittumainen temppu "kaverilta". Pääsääntöisesti isoilla hanskoilla ja kypärät päässä tollasia ei pääse tulemaan, jollei nyt ole mikään kaamea tasoero tai sparrit mene egotappeluksi.

Hear hear! Egoilijat kun sais kitkettyä niin kaikilla ois kivempaa. Tasoeronkaan ei pitäisi hirveästi vaikuttaa, sillä taitavampi kaveri osaa ottaa myös vähän iisimmin jos homma näyttää muuten täysin yhteen päätyyn neppailulta.

Mitä tulee noihin koppeihin niin kertaakaan ei ole tyrmäystä tullut, mutta pari kertaa on otettu vastapalloon kovia osumia ja niistä yleensä seurannut sellainen parin päivän hedari. Päänsärky keskittyy lähinnä omalla kohdalla otsaan/silmien taakse ja pään kallistaminen on se "laukaiseva" tekijä särkyyn, muuten on vain hyvin pientä jomotusta. Siinä siis omat kokemukset noista, ei mitään kummallista.
 
Tuohon boldatuun kohtaan: kuka on sanonut että pitää laiminlyödä varotoimenpiteet ja ei pidä suojata itseään? Ei kukaan. Ja ei ole fiksua mennä tyrmäystappion jälkeen heti treeneihin seuraavana päivänä, kuka edes näin on sanonut?

No kun sinä puhut, että nälkäiset menestyjät on valmiita uhraamaan viimeisenkin aivosolunsa menestyksen eteen niin kyllähän siitä sellaisen mielikuvan saattaa luoda, että menestystä janoavan on vain painettava muistamattomuuden, huimauksen ja oksentelun kanssa salille. Vaikka näinhän se ei ole ja ei varmaan kovinkaan moni kesto menestyjä ole näin toiminutkaan.

Ei ne erot maailman huipulla synny enää treenin määrästä vaan laadusta sekä suunnittelusta. Harrastajalle määrä on hyvin pitkälle avain menestykseen. Kilpailijan on jo suunniteltava toimintaansa yhdessä valmentajien kanssa. Tässä tapauksessa valmentajan kanssa keskusteltuaan ottelija kävisi lääkärillä tarkastuksessa ja suunnittelisi treenit sen mukaan. Jos ei kovaa sparria tehdä 3 kuukauteen niin kehitetään jotain muuta osa-aluetta.
 
Tämä pisti miettimään, että millaisiakohan arvomaailmoja sitä ihmisillä oikein on... Treenit ja mahdollinen urheilumenestys tulevaisuudessa on tärkeämpää kuin aivojen terveys? Itse en ainakaan riskeeraisi muuta elämää urheilun ohella sen paremmin kuin urheilu-uran jälkeistäkään elämää kiirehtimällä sparraamaan tuollaisten aivo-oireiden yhteydessä.

Jos asiaa tältä kannalta miettii, niin mitään kontaktiurheilua ei kannata harrastaa. Minulla on tapana sanoa asiaa kysyttäessä, että "Ei tämä mitään terveysliikuntaa ole." Ja jos sitä nyt terveyden kannalta miettii, niin onhan se ihan hullun hommaa antaa viikosta toiseen satakiloisten karpaasien yrittää lyödä itseään täysillä päähän. :( Jos haluaa pelkästään ylläpitää terveyttään, on siihen olemassa paljon järkevämpiäkin lajeja kuin täyskontaktiottelut. Harrastelijoille suosittelenkin ihan suosiolla pelkkää kevyttä sparraamista ja ehdottomasti jokaisen kannattaa käyttää riittäviä ja laadukkaita suojavarusteita. Itse en sparraa ilman kypärää edes aloittelevien naisten kanssa, toki enemmän vekkien kuin tajuttomaksi lyömisen pelossa.

Mutta jos sitä sparraamista ja/tai ottelemista nyt on päättänyt harrastaa, kun se on aika hauskaa, niin johonkin raja pitää vetää. Kukaan ei oikeasti tiedä kuinka pitkä tauko oireiden loppumisesta pitäisi pitää niin että osumien saaminen ei ole "nollatilannetta" vaarallisempaa. Onko se päivä, viikko, kuukausi vai vuosi? Sitä et tiedä sinä enkä minä. Et voi perustella millään sitä että 3 kuukautta olisi merkittävästi turvallisempaa kuin 2 viikkoa. Tai entä jos joku väittää että se pitäisi olla vuosi? Millä perusteella se 3 kuukautta on riittävän pitkä aika?

Ihan heti en lähtisi sparraamaan. Kerran kävi niin että kaaduin pyörällä ja löin pääni asfalttiin (kypärä pelasti varmaan hengen) ja olin siitä selvästi sekaisin. Varmaan olisi ollut siinä rajoilla että olisinko pudonnut, ellen olisi ollut jo valmiiksi maassa. Jälkioireita kuten huimausta ei ilmennyt. En tajunnut huomioida asiaa ja menin seuraavana päivänä normaalisti sparraamaan. Tällöin tunsin aivan selvästi, että iskut päähän tuntuivat normaalia ikävämmiltä. Siksi suosittelen vähintään sitä viikkoa.
 
Back
Ylös Bottom