Kun suhteessa molemmilla on eri uskonto...

[Sininenporkkana]

En ole tuossa tilanteessa ollut, mutta kovin uskovaisen miehen kanssa minulla olisi erittäin vaikeaa, kun olen piintynyt jumalankieltäjä.

hmm.. jotta voi kieltää jonkun asian niin eikö sen pidä ensin olla olemassa.... vai miten sitä voi kieltää jotain semmosta mistä ei ole mitään tietoa?

 

[Mixu]

hmm.. jotta voi kieltää jonkun asian niin eikö sen pidä ensin olla olemassa.... vai miten sitä voi kieltää jotain semmosta mistä ei ole mitään tietoa?

Hei tämä on hyvä kysymys väiteltäväksi, mutta ei viedä tätä threadia siihen suuntaan. :piis:

 

[reinhardt]

hmm.. jotta voi kieltää jonkun asian niin eikö sen pidä ensin olla olemassa.... vai miten sitä voi kieltää jotain semmosta mistä ei ole mitään tietoa?

Se oli sellainen kärjistetty ja humoristiseksi tarkoitettu metafora.

 

[Powerhousu]

hmm.. jotta voi kieltää jonkun asian niin eikö sen pidä ensin olla olemassa.... vai miten sitä voi kieltää jotain semmosta mistä ei ole mitään tietoa?

Tästähän ei nyt aleta tappelemaan. Yksi uskontokeskustelu-threadi on jo. Mutta toi toimii myös niin päin, että miten sitä voi uskoa johonkin mistä ei ole mitään tietoa? Tai onko siinä mitään järkeä?

 

[hkultala]

Itse olen uskossa, samoin vaimo, ei puhettakaan, että olisin edes harkinnut muun uskonnon harrastajaa saati ateistia.
Ja älkää pelätkö, tarkoitus ei ole teitä alkaa käännyttää...

samoin, tosin vaimoa ei vielä ole.. mutta suunta sen vaimon etsimiseen on vain muiden kristittyjen piiristä. sillä, mihin seurakuntaan/kuppikuntaan toinen kuuluu ei sitten ole juuri väliä.

itse en näe paljoa tulevaisuutta suhteella, jossa oleelliset elämänkatsomukselliset asiat täysin erilaisia..

itse haluan, että se vaimo ( sitten joskus kuns en löytää ) olisi henkilö, jolle voisi nimenomaan puhua kaikesta, ja joka ymmärtää.. ja jos toinen ei ole samaa mieltä asiasta, mikä itselle on tärkein asia elämässä.. voi tämä olla vähän heikossa..

.. ja käytännön ongelmia tulee ainakin mm. seuraavista asioista

1) ajankäytöstä. mennäkö seurakunnan juttuihin vai jäädökö toisen kanssa kotiin..
vielä enemmän, jos halauisi esim. lähteä johonkin lähetystyöhön tms. radikaalia.
2) rahankäytöstä. jos perheen yhteisistä rahoista itse haluaisi antaa seurakunnan tukemiseen ja kumppani ei..
3) lasten kasvatus. minkälaisen moraalin mukaan lapset kasvatetaan? mitä heille kerrotaan uskonasioista?

 

[Ekimies]

Mitäs sitten, kun molemmat osapuolet ovat saman uskovaisten sateenvarjon alla, mutta toinen on vaikkapa pääkaupunkiseudulta radikaaliteologien piiristä ja toinen jostain patavanhoillisista herätysliikepiireistä. Toinen esimerkiksi kannattaa vahvasti naispappeutta ja käyttää alkoholia itsemäärittämiensä pelisääntöjen puitteissa. Toisen suku ei siedä naispappeutta ja pitää alkoholia yksiselitteisesti kieltolain arvoisena pahana asiana. Jos nämä henkilöt saavat sovitettua keskinäiset asiansa yhteen, niin viimeistään sukulaisten kanssa tulee olemaan ongelmia. Tähän verrattuna keskimääräisen joulukirkkouskovaisen ja ateistin liitto tuntuu suorastaan palalta kakkua

Tähän puolison käännytysjuttuun olen sitä mieltä, että en usko mihinkään valintamyymälä-Jeesukseen, siis sellaiseen, jonka voi tosta vain valita ja olla sen jälkeen tyytyväinen valintaansa. Nämä asiat puhuttelee tai sitten ei ja eri elämänvaiheissa eri tavalla. Mun on siis turha alkaa kauppamaan kenellekään asiaa, jota hän ei tunne tarvitsevansa.

Mä olen siitä onnellisessa asemassa, että perusasioista ollaan vaimon kanssa samaa mieltä, mutta detaileista tulee edelleen vääntöä, mm. kielenkäytöstä

 

[Pikkuhannu]

Me molemmat kuulumme samaan kirkkoon ja muutenkin elämänkatsomus kaikin puolin samanlaista, joten sen puoleen ei ongelmia ole yhteisellä taivalluksella ollut...
...maallisemmat asiat välillä kylläkin takkuaa...

 

[jussi`]

Silloin kun seurustelin niin tyttöystäväni ei uskaltanut kertoa islamin uskoaan minulle kun luuli että minä menen ja jätän sen.. no, hän sitten kertoi 1.5v seurustelun jälkeen ja minä olin aivan hämilläni kun luulin tunteneeni hänet kokonaan mutta ei se haitannut että oli islamin uskoinen vaan se että ei uskaltanut kertoa aikasemmin... Ei hän ollut uskovainen ollenkaan vaan sattui vaan kuulumaan kyseiseen uskoon sukulaistensa kautta.
Ei enää seurustella mutta ei erottu uskon takia

 

[reino]

Silloin kun seurustelin niin tyttöystäväni ei uskaltanut kertoa islamin uskoaan minulle kun luuli että minä menen ja jätän sen.. no, hän sitten kertoi 1.5v seurustelun jälkeen

Jaa puolentoista vuoden jälkeen likka sitten raotti salaisuuden huntua? :lol2:

 

[jussi`]

Jaa puolentoista vuoden jälkeen likka sitten raotti salaisuuden huntua? :lol2:

Näinhän se teki.. Ei sen kaveritka tienny siit eikä varmaa tiedä vieläkä

 

[reino]

Näinhän se teki.. Ei sen kaveritka tienny siit eikä varmaa tiedä vieläkä

Ja sä et epäillyt mitään siinäkään vaiheessa, kun ratkoit ne tikit?

 

[jussi`]

Ja sä et epäillyt mitään siinäkään vaiheessa, kun ratkoit ne tikit?

ratkoo tikit? emmöy tajuu mä meen töihi :D

 

[Nick]

ratkoo tikit? emmöy tajuu mä meen töihi :D

 

[Tomppa85]

Hahah aivan loistavaa. :lol2:

Oma elämänkatsomukseni on agnostinen tai ateistinen, riippuu päivästä. En välttämättä haluaisi seurustella yliluonnollisiin ilmiöihin elämänsä perustavan henkilön kanssa. Paitsi jos tällä on aivan erityisen hyvä perse. :arvi:

 

[hafanafa]

Tuli seurusteltua pari vuotta likan kanssa jolla oli eri uskonto ku mulla. Ei me puhuttu kertaakaan mitään uskonasioista, ainoastaan se että en ole rippikoulua käynyt asia oli kerran pöydällä. Homma kaatu sit myöhemmin ,mut sitä ei uskonasiat kaataneet..

 

[Sinttu]

Mä olen itse kristitty ja nykyinen poikaystävä on roomalaiskatolilainen. Olin vähän kun kuulin siitä, mut eipä tuosta ainakaan vielä ole mitään haittaa ollut. Ihan normaali suhde meillä on vaikka kuulutaan eri uskokuntiin. Saa nähdä tuleeko tulevaisuudessa ongelmia, mä kun en ole mikään erityisen innokas uskovainen..

 

[Belmondo]

Oma elämänkatsomukseni on agnostinen tai ateistinen, riippuu päivästä. En välttämättä haluaisi seurustella yliluonnollisiin ilmiöihin elämänsä perustavan henkilön kanssa. Paitsi jos tällä on aivan erityisen hyvä perse. :arvi:

Perskeles mulla on ollut tällä saralla huono tuuri naisvalinnoissa. Kahdesti on käynyt niin että olen vietellyt jonkun ihkun tytön joka on sitten aikaisintaan kolmansilla treffeillä paljastanut uskovansa Jumalaan. Ja tätä isompaa seksintappajaa ei olekaan, ellei lohenpunaisia maxipöksyjä lasketa (ei omakoht. kokemuksia, kop kop). Ekan tytön sitten feidasin kun ei sillä ollut kovin hyvä peppu, tokalla oli, joten muutaman kuukauden ajan oli kivaa. Vähän sääli vaan ajatella että tyttö joutuu helvettiin mun takia. :evil: :luonto&tikanpoika: