Kun suhteessa molemmilla on eri uskonto...

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mixu
  • Aloitettu Aloitettu

Mixu

Ei vain tajua
Liittynyt
25.8.2002
Viestejä
2 730
Oletko seurustellut tai elänyt parisuhteessa kumppanin kanssa, jolla oli eri uskonto kuin sinulla? Vaatiko kumppani sinua tulemaan joka sunnuntai kirkkoon vaikka se ei ollutkaan osa sinun päiväjärjestystäsi? Syntyikö konflikteja, kun halusit tehdä asioita, mitä olivat hänen maailmankatsomustaan vastaan? Entä kumppanisi sukulaiset, aiheuttivatko he päänvaivaa suhteellenne?

Oletteko edelleen yhdessä, vai kaatuiko yhdessäolonne uskonasioiden eroavaisuuksiin?
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
kaNi- sanoi:
on se elämä vaa nii paljon helpompaa ku ei usko mihinkää puujumaliin
Click to expand...
Joo samaa mieltä, mutta jos asiat kunnossa suhteessa, ei toisen usko tai "uskottomuus" ole ongelma, paitsi jos toinen vasta tullut uskoon, niin yleensä rauhottuu ja löytää omantien muutamassa vuodessa. Kuullostaapa pahalle mutta niin usein todeksi huomattu. Tietysti on myös ihmisiä kenelle läheisten käännyttäminen on elinikäinen työsarka.
 
"kun suhteessaä molemmilla on eri uskonto"

Mitä, jos vain toisella olisi eri uskonto? Miten se poikkeaisi kysymyksesi tilanteesta? ;)

En ole tuossa tilanteessa ollut, mutta kovin uskovaisen miehen kanssa minulla olisi erittäin vaikeaa, kun olen piintynyt jumalankieltäjä.
 
Yhdessä vähän päälle 7 vuotta ja naimisissa viimeset pari. Vaimo on katolinen ja kirkossa täytyy käydä pääsiäisenä ja jouluna. Tosin aina pienen väännön jälkeen. Ite en edes kuulu kirkkoon ja kyllähän siellä kirkossa alkaa aika käymään pitkäks.

Editointeja Gillyannen postin jälkeen:
Naimisiinhan me mentiin maistraatissa. Katolisen kirkon alla meikäläinen ei naimisiin mene. Lapsia ei ole vielä mutta kyllä niistäkin on jo muutamat tiukat keskustelut ollut. Saas nähdä missä ne kastetaan...
 
reinhardt sanoi:
En ole tuossa tilanteessa ollut, mutta kovin uskovaisen miehen kanssa minulla olisi erittäin vaikeaa, kun olen piintynyt jumalankieltäjä.
Click to expand...

Vaikken ihan jumalankieltäjäksi itseäni tituleerakaan, niin komppaan kyllä Reinhardtia muuten täysillä - ja vielä vaikeammaksi asia menisi, jos perheeseen tulisi joskus lapsia.
 
En kyllä pysty aloittajan kysymykseen vastaamaan kun en ole moisessa suhteessa elänyt, itselleni moinen yhtälö olisi mahdoton. Pystyn hyvin toimimaan uskovien ihmisten kanssa mutta jos usko tulee puheen aiheeksi niin harvemmin pystyn viilipyttynä olemaan.. onneksi on uskovaisia jotka ovat uskossaan tyytyväisiä eivätkä tuputa asiaa muille :) Kyseessä on tietty kohdallani elämänkatsomus ristiriita, ei uskonto ristiriita :)
 
Omakohtaista kokemusta ei ole mutta yhden kysymyksen esitän; Pärjäät todennäköisesti sen puolison kanssa mutta miten on sen puolison vanhemmat, suku ja se uskonnollinen yhteisö?

Vaikka kumppanisi hyväksyy sinut ja elämänkatsomuksesi, voi suvun ja muiden uskovaisten paine ja painostus olla aika kova. Panettelua, takanapäin puhumista tms. Jos molemmat ovat hyvällä itsetunnolla ja terveellä järjellä varustettuja tuskin ongelmia näistäkään tulee.

Olen vain seurannut vierestä kun uskovaisesta suvusta lähtöisin oleva kaveri otti ja rakastui yh-äitiin. Vaikka kaverini vanhemmat hyväksyvätkin uuden miniän niin silti paskaa tulee niskaan muilta uskovaisilta (vaikka asia ei heille kuulu ja kaveri on aikaa sitten uskonsa jättänyt) ja suvulta. Pienen paikkakunnan kiroja kun ei kaikkia voi suututtaakkaan...
 
Mun mielestä ei ole mitään ongelmia ellei ole kyseessä muslimi ja ei muslimi. Omaa kokemusta lähinnä katolilaisesta. Mutta ei mitään ongelmia ollu koska ei kumpikaan ollut pahemmin uskonihmisiä.
 
Mulla on tästä kokemusta, joskin lyhytaikaista. Tapailin ihan hetken aikaa tyttöä, jolla uskonto näytteli suurta osaa elämässä. Ja uskontonahan oli buddhalaisuus. Ei kovin yleinen täällä päin, ja ihan mielenkiintoista olis sellaisen kanssa ehkä ollutkin seurustella, mutta luulenpa, että siitä ei olisi mitään tullut. Erimielisyyksiä noista uskonnoista oli ihan tarpeeksi, vaikkei sitä koko juttua montaa viikkoa kestänytkään.

Jotenkin tuntu, että jos tollaseen on hurahtanut, niin on muutenkin vietävissä 100-0. En tarkoita, että näin olisi, mutta siltä se musta tuntuu muidenkin uskontojen kanssa. Ja suoraan sanoen en pidä uskovaisia kovin normaaleina, uskoo sitten mihin tahansa. Siinä yksi hyvä syy, miksi homma ei toiminut.

Tohon viimeiseen on sitten turha kenenkään vastata mitään, ettei taas mene tappeluksi. Se on vaan mun mielipide, ja siltä MUSTA tuntuu.
 
wtf! ootko mixy löytänyt jonku jumalaisen naisen rinnallesi??? oli pakko kysyä sori.... ja tuu prkl chattiin maleksija!
 
Mä olen katsonut vierestä muutamaa paria jossa toinen on uskossa, toinen ei. Väitän, että a) joko suhde kaatuu tai b) elämänkatsomus samanlaistuu pikkuhiljaa. Jos suhde on tasa-arvoinen niin yleensä varmaan se uskova luopuu vähitellen uskostaan tai ainakin sen toteuttamisesta käytännön elämässä. Aika vaikea olisi kuvitella, että toinen menisi joka sunnuntaiaamu kirkkoon toisen jäädessä nukkumaan. Kaita tie ja lavea tie jne...
 
Narukäsi sanoi:
Mun mielestä ei ole mitään ongelmia ellei ole kyseessä muslimi ja ei muslimi. Omaa kokemusta lähinnä katolilaisesta. Mutta ei mitään ongelmia ollu koska ei kumpikaan ollut pahemmin uskonihmisiä.
Click to expand...

No itse seurustelen muslimin kanssa, mutta onnekksi tyttöystäväni ei ole kovinkaan uskovainen ja itse en usko mihinkään markkinataloutta suurempaan ihmeeseen. Suurimmat ongelmat johtuvat kuultturieroista jotka alunperin ovat uskonnon muodostamia varsinkin vastapuolen kulttuurissa joten epäsuorsti joitakin ongelmia tulee.
 
Powerhousu sanoi:
Mulla on tästä kokemusta, joskin lyhytaikaista. Tapailin ihan hetken aikaa tyttöä, jolla uskonto näytteli suurta osaa elämässä. Ja uskontonahan oli buddhalaisuus. Ei kovin yleinen täällä päin, ja ihan mielenkiintoista olis sellaisen kanssa ehkä ollutkin seurustella, mutta luulenpa, että siitä ei olisi mitään tullut. Erimielisyyksiä noista uskonnoista oli ihan tarpeeksi, vaikkei sitä koko juttua montaa viikkoa kestänytkään.
.
Click to expand...

Thaimaan loma? :D
 
Kuulun kirkkoon, mutta vain siksi, etten ole vielä "jaksanut" erota siitä. Eli olen mikälie tapauskovainen, aikansa kirkkoon kuuluneena.
Noh, pointti. Seurustelin taannoin naisen kanssa, joka ei kuulu kirkkoon (ateisti kun on) ja samoin ei koko lähi sukukaan. Ongelmana oli se, että olin paskahousu, koska kuulun kirkkoon vaikken ole ns. hiku-uskovainen. Vaihtoehtoina oli joko eroaminen kirkosta tai Jumalan täydellinen tunnustaminen, koska vain silloin kirkkoon kuuluminen olisi ollut perusteltua (tosin jälkimmäinen vaihtoehto olisi ollut varma keino lopettaa suhde jo alkumetreillä). Siispä hän piti meikäläistä täydellisenä idioottina, koska maksan kirkollisveroa vaikka voisin yhtä hyvin olla maksamatta ja säästää näin satoja euroja vuodessa (sama huuto olisi tullut, jos olisin maksanut tv-lupa maksun tai käyttänyt hehkulamppuja energiansäästö -lamppujen sijasta :hyper: ). Lisäksi nainen vieläpä vihasi kaikkia katolilaisia vaikkei tuntenutkaan yhtään ainutta kyseisen uskontokunnan edustajaa (...ja ne riemunkiljahdukset, kun Paavi polkaisi tyhjää, ei hyvää päivää). Päätinkin suhteen aikana, etten perkele vieköön eroa kirkosta missään tilanteessa, niin kauan kuin suhde kestää. Olisi nimittäin jälleen pitänyt meikäläistä paskahousuna, koska olisin tehnyt sen kuitenkin vain hänen mielikseen..
 
jarivaha sanoi:
Thaimaan loma? :D
Click to expand...
:D Ei sentään...

Ihan suomalainen oli. Olo oli kyllä vähän :confused: kun se ilmoitti olevansa buddha. Ja tyhmä kun olen, ja tuon ateismiani liiankin hanakasti esiin, niin siihenhän se homma kaatu. Vastapuoli oli tietysti samanlainen oman uskontonsa kanssa. Eli aika tiukkoja konflikteja olis ollu luvassa.

Toi Nickin tapaus on jo aika paha. En mä sentään suvaitsematon ole, vaikka ateisti olenkin. Tolla täytyy olla jo jonkinlaisia ongelmia.
 
Nick sanoi:
Seurustelin taannoin naisen kanssa, joka ei kuulu kirkkoon (ateisti kun on) ja samoin ei koko lähi sukukaan. Ongelmana oli se, että olin paskahousu, koska kuulun kirkkoon vaikken ole ns. hiku-uskovainen.
Click to expand...

Voi vittu tuollaisia naisia, toivottavasta en koskaan enää törmää vastaaviin. Wicca-vajakit on pahimpia, poltellaan suitsukkeita ja ollaan elämää isompia. Muka ensin piilotellaan suurta viisautta, mutta sitten kun parit terävät on pohjilla niin samantien haetaan saarioisten pakastebroileri alttarille ja kaivetaan tarotit esille.. ja sitten ollaan niin viisaannäköisiä kun korteista paljastuu kakkulapio, elefantti ja foliohattumies. Mutta jahka kun wiccaprinsessalle tulee elämässä oikeiden ratkaisujen paikka niin ei löydy tahdonvoimaa ja uskallusta mihinkään suuntaan vaikka miten manaisi esille pelsepupia tai saunatonttua.
 
Olipa kerran kaveri joka seurusteli katolista uskontoa tunnustavan tytön kanssa. Tai no, eipä se tyttö paljon uskonnosta piitannut kun ainakin seksi ennen avioliittoa maistui kuulemma hyvin. ;)

No kuitenkin, nämä molemmat olivat silloin joitain 19-20 vuotiaita ja koulut pahasti kesken. Tytön vanhemmat painostivat koko ajan paria menemään avioon ja hankkimaan lapsia. Lopulta tämä poika sitten teki ns. fiksut ja lemppasi sen tytön mäkeen, kun se alkoi jo vähän ottamaan liian tosissaan vanhempiensa painostusta.

En tiedä onko tämä kovinkin tavalista katolisissa piireisstä, mutta ainakin mun korvaan kuulosti niin typerälle kuin joku voi kuulostaa. Laittaa nyt "lapset" joilla on kulut kesken yms. hankkimaan tenavia joita ei edes itse pysty elättämään. Järki hoi ja uskonto älä jätä.
 
Vierestä seurannut em tilannetta, ja yllättäin ei toiminut, ero viimein 10 avioliittovuoden ja kolmen lapsen jälkeen...
Itse olen uskossa, samoin vaimo, ei puhettakaan, että olisin edes harkinnut muun uskonnon harrastajaa saati ateistia.
Ja älkää pelätkö, tarkoitus ei ole teitä alkaa käännyttää... :)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom