kun ruokailusta tulee ongelma

[livestrong]

Moikka nyt saatte koittaa takoa järkeä mun päähän.
Eli ongelmaksi on tullut se että oon tehnyt ruokailusta ihan helvetin hankalaa. Ennen söin maalaisjärkeä käyttäen terveellisesti. Mutta nykään punnitsen ihan kaiken syömäni, siis kirjaimellisesti ihan kaiken, jopa ne vihnnekset ja maidon jonka juon. Jos maitoa kaatuu lasiin sovitun 200gramman sijasta 201grammaa, niin ei muutakunn lusikalla pois se 1gramma sieltä lasista. Ja selkä vääränä raahaan töihin omat eväät, jotka oon tietenkin tarkasti punninnut.
Ennnen söin työpaikkaruokalassa ruoan, mutta nyt en sitäkään enään pysty tekemään koska enhän voi tietää monta kaloria ruoka sisältää ja heti mietin montahan kaloria tossa perunassa on ja saankohan tarpeeksi tästä lounaasta proteiinia (mikä on muuten aika hankalaa saada työpaikka ruoasta ) jne.. ja sosiaalinen elämä kärsii, en viitti kotonakaan oikeastaan käydä koska en kehtaa kertoa kellekkään että punnitsen ruoan, ja kotonahan vanhemmat ihmettelee jos kaivaisn omat eväät esiin ja puntarin kanssa mittailisin kurkun palat ruoan sekaan. Nehän pitäis mua vähintäänkin sairaana.. ja eipä tää mun touhu kohta enään tervettä ookkaan, koska tavoitteena ei oo mitkään fitnesslavat, vaan terveellinen, sporttinen ja sopivan lihaksikas naisellinen kroppa, bikinifitnessmimmit offilla on mun idoleita Ja liikuntaa harrastan kuitenkin paljon. 5 salia viikossa (raskasta treeniä, paljon kyykkyä, penkkiä, leukoja, prässiä jne, ja naama punasena aina treenin päätteeks ) + HIIT rappusvetoja muutamina aamuina viikossa + muut normaalit aerobiset päälle. Eli treenejä saattaa kertyä 2kpl päivässä. ja yhden totaalilepopäivän pidän viikossa.
Mutta tää on oikeesti mulle kauhee stressin aihe, elämä oli niin paljon helpomaa ennen kun suhtauduin ruokaan terveellä tavalla. Ja tän myötä on tullut semmonen ongelma että reilun viikon välein repsahdan ihan totaalisesti, eli päivän aikana syön kaiken mitä eteeni saan ja lopulta on niin paha olo että voisin oksentaa, ja itseinho on sillä hetkellä jotain jäätävää. Ja koska asun yksin niin tätä kaikke on niin helppo toteuttaa "salassa".
Huohh... musta on tullut muutekin alakulosempi tän takia. Luulen että tää kaikki alko siitä kun aloin lukea fitnessblogeja, ja aatelin että kun nuokin niin mä kanssa. Ja tuntuu että en oo todellinen treenaaja jos en punnitse ja syö pelkkää kanaa ja riisiä. Ja kun en pysty jatkamaan tätä loppuelämääni vaan pitäs saada ajatusmaailma ruoan suhteen sillein että pystyn toteuttamaan sitä vuodesta toiseen.
Oon tosiaan nuori, 19v tyttö ja pituutta 163 ja paino 60kg. Lihasta on tullut vajaan parin vuoden aktiivisen saliharrastuksen myötä jo kiitettästi Vielä kun saisin sen vanhan minäni takasin, niin elämä olis paljon mielekkäämpää. Kun pystyis ees alottaa taas ne ruokailut siellä työpaikka ruokalassa niin sekin olis jo paljon.... mutta ei tuu olemaan helppoa...päätinkin että nyt blogien lukemisen laitan vähäks aikaa kokonaan tauolle, koen välillä niin kovaa alemmuuden tunnetta kun luen niitä että huhhuhh.
Auttakaa mua !

 

[Tompsu18]

Kappalejaot kiitos. Mutta joo tiedostat jo itse, että sinulla on ongelma. Ratkaisu: Lopeta se helvein mittailu. Aivan naurettavaa mitata jotain salaatinlehtien kaloreita.... Jos jotain haluat mitata, niin mittaa sitten vaikka päivittäinen proteiinin saanti sopivaksi ja se siitä.

Punttailu ei ole mikään kilpajuoksu, joten turhaa sä itseäsi rankaiset siitä, että välillä repsahdat. Parhaimmillaankaan et hyödy siitä "rankaisusta" mitään. Ota ennen ja jälkeen kuvat ja käy vetämässä pari juustoa, huuhdo colalla alas ja huomaat, että ei sun elämä mennyt pieleen sen takia.

Jos liiottelet niin hommasta katoaa hohto ja motivaatiokin siinä samalla kuihtuu. Havahdut kahden vuoden päästä kun käsi ei mahdu enään sipisipussiin ja rupeat miettimään, että kannattiko vetää överiksi.

 

[nnestori]

Mahtavaa, että tiedostat ite jo ton ongelman. Syömishäiriön kokeneena en todellakaan myöntänyt mitään itelleni, mikä pitkittää paranemista tosi paljolti.
Ratkaisuun on tosiaan vaan tapojen muuttaminen. Heivaat sen vaa'an pois. Uskon että noilla mittailukokemuksilla osaat arvioida esim 150g kanaa, joten arvioit vaan syömisiäsi ja pidät huolen protskuista!
Iteki olin ihan ylitarkka alkukeväästä, kun havittelin kesäkuntoa, ja samantien ku rupesin hölläämään niin rupes kuntoki rapsakoitumaan.

Toi repsahtelu on aika tuttua myös, mä kun syön ruokavalion mukaan kuitenki, ja treenit on koventunu niin tuntuu ettei melko pienet hiilarimäärät riitä. Tulee väsymystä ja pää lyö tyhjää. Viimeperjantai oli just tällänen. Mitä tein? Vedin varmaa 300g enemmän hiilaria ku mitä ois pitäny, ja ai että treenit suju ku unelma seuraavana päivänä!
Kuuntele kroppaas, älä tee siitä pakkopullaa. Treenaamisen pitää olla kivaa, vaikka sen tekee tosissaan.

 

[Thonglong]

Ja tuntuu että en oo todellinen treenaaja jos en punnitse ja syö pelkkää kanaa ja riisiä.

Siis et kai sä vaan syö riisiä. Sen jätät nyt pois, muutenhan toi vaikuttaa ihan kohtuulliselta!
No ei vaan sullehan on kehittynyt tosta jo ihan oikea neuroosi. Jos et nyt saa muutosta aikaan, niin toi voi hyvinkin olla alku vielä jollekin paljon vakavammalle eli nyt kannattaa tosissaan kääntää kelkka. Ja jos tuntuu ettei muutoksesta tuu mitään, niin menisin ammattiauttajalle.

 

[Minihiiri]

kuulostaapa aloittajan touhu varsin tutulta.. itse kieriskellyt saman ongelman kanssa ja yritän päästä siitä ''neuroottisuudesta'' eroon. Punnitsen mielessäni ruuat ja ruokailun aikana ja jälkeen ajatus pyörii ruuassa, tuliko tarpeeksi, ottaisinko lisää, mitä söin jne. Ihan sairastahan tämä on ja olen sen itselleni jo myöntänytkin, ja sen luvannu itelleni että eroon tästä pakonomaisesta ajattelusta tulen pääsemään huomaan että kun oma elämä on stressaavaa tai ei ihmissuhteet mene ihan putkeen, alan kontrolloida syömistä ja lisään liikuntaa, mikä on ihan järjetöntä koska iskee vain syvä väsymys ja uupumus. mutta pikkuhiljaa ylöspäin ja yritän vain syödä mitä haluan ja milloin haluan, ei se mihinkään vaikuta, turha rääkätä itseään ja saada syömishäiriö

tsemppiä!

 

[NGV]

Hienoa, että tiedostat että sinulla on ongelma, koska silloin sille on tehtävissä. Ensimmäinen asia ongelman ratkaisuun on se, että toteaa, että on ongelma. Tuo teksti muistuttaa todella paljon meikäläistä menneiltä teinivuosiltani. Lukioikäsenä oli niin "askeettinen", että homma vedettiin juurikin noin. Kuitenkin ajan saatossa olen oppinut huomaamaan, että jopa pieni löysäily ja ei niin kova stressaaminen sen ruuan kanssa (tai ylipäätään minkään kanssa stressaaminen) ole hirveän hyvästä ja sillä voi saada aikaan enemmän hallaa kuin hyvää. Kevään kisadietti opetti meikäläistä paljon. Olin kevään päätyttyä elämäni parhaassa kunnossa ja esim. porkkanoita punnitessani saattoi porkkana painaa sen 10g enemmän kuin "oisi voinut saada" ja esim. tykkäsin laittaa vähän sipulia lounaalle ja päivälliselle, enkä minä niitä sipuleita kertaakaan kisadietillä punninnut ja lisäilly kaloreihin ja silti kondis eteni (älkää tosin saako liian löysää kuvaa).

Eli summa sumarum, kehitä itsellesi paras keino joka vähiten stressaa ja vähiten aiheuttaa ongelmia niin päälle kuin kropalle. Mitä vähemmän stressaat ja pystyt olemaan ns. rennosti, sitä parempi. Muutama gramma ei tapa, kohtuus kaikessa ja järki mukana. Tästä voi tehdä todella hankalaa ja "elämää" haittaavaa, mutta sen voi tehdä helpommin ja "elämä" ystävällisemmin. Kaikki tehköön tavallaan, mutta itse rohkaisen kaikkea ns. stressittömyyteen ruokien, treenien ja levonkin suhteen.

 

[KARLI]

Off topic, mutta pakko sanoo että oon aivan samallainen! Jos en ehi punnita aamulla esim eväitä tai jotai muuta nii oon koko päivän ihan stressaantunut ja mietin paljonkoha tuli kaloreita yms yms.. Sit noi repsahdukset on pahimmat ikinä! Oon alkanu miettii et oonkohan ihan sairas, mut ehkä en ihan ainot oo :D Nyt kyl oon päässy vähän eroon tosta, ku huomannu ettei se vaikuta nyt nii paljoo jos ei ihan tarkkaa kalori/hiilari/protsku/rasva määrää tarkkaile mittarilla all day. Noi herkuttelu ja "kaikki vaa suuhun" repsahdukset on pahempi juttu :D Toivottavasti päästään eroon tästä

 

[manu191]

Mäkin oon joskus ollut samassa jamassa. Vieläkin ajatukset pyörii ehkä liikaa ruuan ympärillä (alotin vasta melko tiukan dieetin ja mitäs sitä muuta ajattelisikaan nälkäisenä). Pidän viikossa yhden cheattipäivän, jolloin mitään en punnitse ja syön herkkuja melko reilustikin. Se on auttanut mua, koska aina cheattipäivän jälkeen huomaa miten se päivä rentouttaa eikä siitä maailma kaadu mihinkään. Repsahduksista ei kannata itseä rankaista, salli vaikka pieni herkuttelu välillä.

 

[The Monkey]

Tässä on hyvä esimerkki siitä kuinka kaloreita lasketaan äärimmäisen tarkasti vaikka omaa kulutusta ei pysty arvioimaan sinne päinkään. Kalorihypetys, gotta love it.

 

[JokuOuto]

Aika huolestuttavalta toi kuulostaa, eikä ainoastaan toi punnitseminen, vaan se rivien välinen osuus myöskin. Koska kumminkaan kukaan ei täällä pakkotoistolla tiedä mitään sinusta ja, että millainen tilanteesi on oikeasti, niin ei välttämättä kannata liikaa hakea neuvoa täältä. Netissä on aivan liian paljon ihmisiä ketkä antavat turhamaisuuttaan/pahuuttaan hyödyttömiä neuvoja/viestejä ketjuihin. Tosin osa ei vain yksinkertaisesti tiedä (joko tilanteesta tai ylipäänsä) tarpeeksi ja päätyvät antamaan tahtomattaan huonoja neuvoja. Tosin löytyy täältä varmasti myös viisaita kavereita.

Itse neuvoisin, että kävisit ihan jonkun ammattilaisen luona. Sanoisin, että elämänhallintasi on tällä hetkellä heikkoa, eikä se ole mitenkään epänormaalia tuossa, aikasten kriittisessä, iässä. Luulisin, että jos pari kertaa tapaisit jonkun (esim. psykologin) niin voisitte hyvinkin saada muutamat palaset loksahtamaan paikoilleen ja alkaisit taas hallita elämääsi. Etkä ainakaan menetä siinä mitään, jos kokeilisit tämmöistä.

 

[popa]

oijoi, oijoi ja vielä kerran oijoi. hae ammattilaisapua, ja äkkiä. tunnistan tilanteen kovin hyvin, ja seuraava askel tuosta on helposti vakava syömishäiriö - ja nimenomaan se ahtaminen ja bulimia. usko pois, sä et halua sille tielle.

kumpa joku olisi mutkin työntänyt lääkäriin, kun itse en edes uskaltanut mennä. ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel. olisi kiva sanoa, että kyllä se siitä helpottuu, mutta syömishäiriön kanssa elämä on joka päivä yhtä taistelua. fiksaa asiat kun vielä voit.

tsemppiä.

 

[Harvester]

Itse stressasin yhteen aikaan paljon tästä samasta asiasta. Luulin, että kaiken tarkalleen mittaamalla ja kalorit laskemalla tulisi paremmin tuloksia, mutta niin ei tapahtunut. Mittaan nykyäänkin suurimman osan ruuista, mutta siitä on tullut tapa eikä aiheuta mitään stressiä. En tosin ole niin tarkka, että pitää olla grammalleen. Jos menee vähän yli tai ali, niin ihan sama. Kerran viikossa pidän myös "karkkipäivän", jolloin syön vapaasti mitä haluan enkä stressaa kaloreista.

 

[Minihiiri]

Mitenkäs aloittajalla mennöö?

 

[livestrong]

Pitkästä aikaa kirjauduin taas tänne kun neuvoja treenaamiseen haen. Niin aattelinpa samalla tähän ketjuun lähes parin vuoden takaa palata

Mulla menee hyvin ruokaa ei punnita nykyään. Hera ainoastaan ;) Syön paljon kasviksia, lihaa/kalaa/kanaa/munia, pähkinöitä, avokadoa, riisiä, kauraa jne. Oon jättänyt maidon pois (mutta ei mitään neuroosia tästä, eli jos joskus maitoa jossain on niin ei haittaa ) pääsääntöisesti kuitenkin ilman, ihan sen takia että mun kasvojen iho on tän jälkeen parempi kuin ikinä!

Ja oon vaan niin onnellinen, tulokset salilla, yleinen vireys ja koko elämä on vaan niin ihanaa kun pääsin irti tosta kontrolloinnista. Syön ehkä enemmän nykyisin kun ikinä, mutta kroppa vaan kiristyy ja aineenvaihdunta pelaa Kauan se vei mutta nyt se on ohi!
Nyt alan keittämään puuroa, johon kaadan hiutaleet summassa ja mukaan pähkinöitä ja pari kanamunaa ja päivä on valmis alkmaan. Ja myöhemmin tänään nostamaan rautaa <3

Mutta kaikki jotka kamppailee aloitusviestin kaltasen ongelman kanssa, niin ihan oikeasti se ei oo minkäänarvoista elämään. Koittakaa oppia nauttimaan elämästä, läheisistä jne. Elkää antako ruokailun, treenamisen yms. kontrolloida sun elämää! Mä rakastan treenaamista enemmän kun mitään mutta nykysin myös muulle elämälle on sijaa, ja elämä on vaan niin kivaa tästä "parannuttuani".

 

[sukkapossu]

Jos maitoa kaatuu lasiin sovitun 200gramman sijasta 201grammaa, niin ei muutakunn lusikalla pois se 1gramma sieltä lasista.

:hyvä:

 

[Ahis]

Ton luettuani tuli itsellenikin mieleen että mitä helvettiä :D