Sen verran täytyy itsekin lusikka työntää soppaan, että oman tarinansa kertoo. Eli mulla oli myös syytä epäillä kilpparia rankan harjoitusdieetin jälkeen, kun paino ei pudonnut treenaamalla ja kaloreita pudottamalla, vaan päinvastoin pysyi samana tai nousi. Tähän päälle tuli selittämätön väsymys, masennus, rytmihäiriöt yms. Tukka mulla pysyi silti hyvin päässä.
Mulla on kilppariarvot olleet koko ajan aika samoissa kun sullakin, mielestäni viitearvoissa, mutta ehdottomasti niin ala- ja yläkanttiin, että voivat aiheuttaa oireita. Itselläni todettiin kuitenkin korkeat stressihormoni eli kortisoliarvot, ja loppujen lopuksi diagnoosina on ylikunto. Pakko oli pitää treenitaukoa ja syödä normaalisti (2000kcal), jolloin paino nousi heti sen 10kg.
Painonnousun ja treenitaukojen jälkeen paino on pysynyt nyt samassa, ja kortisoli todettiin viimein joulukuussa viitearvojen sisälle pudonneeksi, ylärajoilla mutta silti! Ja tämä tilahan mulla on ollut syksystä 2011 saakka, mutta keväällä 2012 asiaa tutkittiin, ja nyt alkaa vasta olla sellainen olo, että alkaa olla kunnossa. Treeni menee nyt perille, paino pysyy samassa, vaikka sitä epätoivoisesti haluaisinkin pois. Se, mikä mut myöskin pysäytti, oli huimat viskeraalirasvatasot, normaalipainon sisällä. Tämä selittyi sillä, että stressihormonien eli kortisolin ollessa korkealla, rasva varastoituu helpommin, ja ensisijaisesti sisäelinten ympärille. Tämä voi selittää siis vyötärö-lantioseudun pyöristymisen, vaikka muu kroppa näyttää entiseltään.
lääkäri olisi aloittanut noilla arvoilla oireiden takia koelääkityksen kilppariin, mutten halunnut sitä. En halunnut kokeilla, koska ajattelin arvojen huonontuneen ylikunnon myötä, ja kun parantelen sitä lepäämällä, menee lääkityksellä helposti sitten liikatoiminnan puolelle. Pako myöntää, että mieliala on kymmenen kertaa parempi kuin viime vuoden puolella, mutta vieläkin se on usein alavireinen, ja tiedän sen olevan hormoniperäistä.
Laihduttamaan en uskalla alkaa vielä aikoihin, vaikka tuo 10kg kummitteleekin ja laittaa vituttamaan. Pelkään, että alikaloreilla kroppa menee taas ylirasitustilaan, ja pahimmassa tapauksessa nousee entisestään. En myöskään halua kokea enää sitä kamalaa masennustilaa ja selittämättömiä kropan häiriöitä, varsinkaan kun tiedän itse toiminnallani ne aiheuttavan.