Kuinka vartaloihanteesi on muuttunut treenauksen myötä?

[sade]

Naisihanteeni on ollut siro, kiinteä, hoikka, pienikokoinen. Tuolloin olen siis itse ollut pitkä, vähemmän siro, ei-kiinteä ja lievästi ylipainoinen :jahas: . Nykyään pidän kaikkein kauneimpana sopusuhtaista, kiinteää ja sopivasti lihaksikasta vartaloa, jota itsekin tavoittelen . Ja tosiaan tuo "sopivasti lihaksikas" muuttuu koko ajan, nytkin on jo sen verran esim. jaloissa lihaksia, että vielä joskus se olisi ollut kauheaa mielestäni, mutta nyt haluan lihaksia ja erottuvuutta lisää

 

[PriYa]

Olen pienestä pitäen ihaillut urheilullisia ihmisiä, en ehkä niinkään lihaksikkaita. Myöskin tummien naisten laajat lanteet ovat mielestäni aina olleet kauniimmat kuin pienet ja hintelät naiset lattapeppuineen ja nisurintoineen. Nykyään: mitä enemmän lihasta, sitä parempi.

 

[OmppuO]

Jo lapsena/nuorena halusin olla lihaksikas, katselin Gladiaattoreita ja Linda Hamilton oli mieletön ilmestys. Sääli vaan, ettei silloin jo tiennyt kuinka siihen pääsee. Kuuntelin vaan liikunnanopettajan ohjeita salilla, kun ei ollut ketään muutakaan keltä olis kuullut. Nyt mä haluan enemmän voimaa kuin lihasta, vaikka voiman sivutuotteet kelpaa ihan hyvin.

 

[Sulimaani]

Oon aina ihaillut urheilullista kroppaa. Ihanne ei siinä mielessä ole muuttunut, mutta nykyään huomio kiinnittyy kyllä ennen kaikkea kropan tasapainoisuuteen, mitä itsekin ensisijaisesti treenillä tavoittelen.

Oon alkanut kyllä viihtyä paremmin kropassani. Ensinnäkin kroppa on tasapainottunut jonkin verran ja iän myötä myös itsetunto on noussut!

 

[Helmuska]

Lapsena halusin isomman pepun.
Aikuisuuden kynnyksellä laihdutin henkihieveriin.
Tällä hetkellä terveen sporttinen vartalo ihastuttaa. Ja kurveja pitää olla!

 

[Judit]

Kai se on niin, että helposti ihannoi sitä, mitä ei itse ole... Olen aina ollut, no, roteva ja kurvikas, normaalipainoisenakin. Ylipainoa kertyi opiskeluvuosien mittaan reilusti. Puolitoista vuotta sitten päätin muuttaa elämäntapojani ja pohdin samalla, millaiseen kroppaan tähtään. Oivalsin vihdoin, ettei minusta tule koskaan siroa, pitkäsääristä ja varsamaista ilmestystä. Päätin siis, että muokkaan vartaloani siihen suuntaan, mikä näillä edellytyksillä on mahdollista: lyhyenlännästä ja tanakasta voi tulla sopusuhtainen ja lihaksikas.

Vartaloihanteeni on siis tosiaan muuttunut tuon päätöksen ja treenauksen aloittamisen myötä. Ja on muuten hyvä fiilis kun huomaa, että jotain kehitystä tapahtuu, olkapäihin tulee muotoa ja kroppa näyttää erilaiselta kuin ennen: terveen ja urheilevan ihmisen vartalolta. Alussa tässä vasta ollaan, mutta suunta on oikea :thumbs:

 

[Ponipeikko]

Mun naisihanne on aina ollut sellainen sporttisen lihaksikas, eli ei ole oikeastaan muuttunut. Ainoa asia mikä on muuttunut, niin ihan oikeat kehonrakentajat näyttävät nykyisin oikeasti hyviltä, ennen niitä piti jotenkin friikin näköisinä.

Olen itseasiassa pohtinut, että jos noita lihaksia nyt joskus saa vähän kasvatettua, niin kuinkakohan isoksi sitä oikeasti itse haluaakaan kehittyä...;)

 

[assis]

Mä olen aina pitänyt laihoista ihmisistä, en anorektisista mutta sellaisista tavallisen laihoista. Onhan ne ballerinat kauniita! Isot lihakset (kuinka suhteellinen tämä käsite onkaan nykyisin...) ovat olleet kauhistus, enkä kisakunnossa olevien bodarien öljytyistä kropista pidä vieläkään - ilman öljyä ne näyttää paljon siedettävämmille. Ääripäät on aina pelottavia, ja epäterveellisiä. Mä en voi ymmärtää mitä kaikkea ihmiset on valmiita tekemään vain saadakseen isommat lihakset! Enkä nyt puhu treenistä ja raejuustosta.

Minäkin pelkäsin aikoinaan salille menoa, koska en halunnut isoja lihaksia. Ja nyt tiedän, että nälkä kasvaa syödessä ja odotan sitä aamua, kun herätessäni huomaan lihasteni tuplaantuneen yön aikana. ;) Olen melko tyytyväinen omaan rasvakerrokseeni ja rakenteeseeni yleisesti: olen sopusuhtainen ja kohtuullisen vähärasvainen. Kärsivällisyys on kyllä kasvanut punttiksen myötä, ainakin sen suhteen mitä salilla teen. Kasvakaa, lihakset, kasvakaa... Yläkroppaan kaipaan eniten massaa, mutta jos lihakset lopettaisivat nyt kasvunsa niin enköhän mä aika tyytyväinen olisi. Vartaloihanteeni on muuttunut itseni suhteen lihaksikkaammaksi, mutta kyllä ne ballerinat on edelleen minusta oikein kauniita. Ei minun tarvitse yrittää näyttää kaikilta joita ihailen. Hyvännäköinen ihminen on sellainen joka huolehtii itsestään järjen kanssa. Sellainenkin ihminen voi olla kivakroppainen joka ei ole salia ikinä nähnytkään. Eniten taidan kuitenkin ihailla jotain lyhyen matkan juoksijoita.

 

[Vielä Voimaton]

Itsekin halusin olla sairaalloisen laiha, ja välillä sen takia ollaankin melkein oltu sairaalassa. Onneksi kuitenkin nyt on ihanteeni muuttuneet lähes täysin ja en enää näe laihuudessa mitään viehättävää...

Tosin lähes kaikkien tuntemieni ihmisten mielestä omat naisihanteeni ovat jo liian lihaksikkaita. No, meitä on moneksi.

Täällä sentään on ihmisiä jotka eivät ihaile pelkkää luuta ja nahkaa. Toivottavasti tulevaisuudessa yleinenkin mielipide hieman muuttuisi ja laihuuden ihannointi vähenisi.

 

[hömppä]

Ihannoitsin vielä kolmisen vuotta sitten tikkumaisen laihaa mallinvartaloa. Itsellä taustalla pientä syömishäiriöproblematiikkaa, aina ennen treenaamisen aloittamista painanut "parhaimmillani" alle 45 kg. (166cm) Missään ns kunnon syömishäiriö painoissa en ole pyörinyt mutta...:(
Treenikärpäsen purtua olen alkanut ihannoimaan Krishin tyylistä lihaksikasta ja muodokasta vartaloa. Soranen ja kivinen tie on ollut painoa kartutellessa, mutta ...elämä on..:D

 

[Rowena]

No onhan se ihanne muuttunut aivan totaalisesti! Ennen vanhaan se oli sama mika kaikilla muillakin asioista tietamattomilla naisilla on, eli laiha hollywood-look. Ei nyt sentaan ihan Ally McBeal-tasolle menevan laiha, mutta alipainoinen kuitenkin. Ja kauhea stressi oli siita hoikkana pysymisesta itsellakin, minkaanlaista syomishairiota mulla ei ole ollut mutta ei se mun suhtautuminen silti ihan tervettakaan ollut. Sellaista perusnaisellista valilla kituutellaan, valilla sorrutaan karkkiin-meininkia. Ja kauheat morkkikset siita sortumisesta tietty. Mutta kyllahan te mimmit tan kuvion tiedattekin, kun todella monella on ilmeisesti ollut samantyyppista...

Kun loysin treenin, ensimmainen asia jonka tein (Punttimimmien juttujen lukemisen ansiosta!) oli syomisen lisaaminen! Ja mika autuus kun tajusi etta syoda saa ja pitaa kunnolla! Eika tullut ihraa... Ja kun huomasi miten tulokset paranevat koko ajan ja kroppa alkaa muuttua, mahan innostuin kuin hullu puurosta! Nykyisin tuntuu etta mikaan ei riita, lisaa lihasta pitaa saada, eihan tama ole kuin vasta pienta alkua, isommaksi vaan prkl. Vaikea uskoa etta olen sama ihminen kuin aloittaessani, niin ovat mielipiteet muuttuneet! Silloin mulla oli tama klassinen en halua isoja lihaksia-marina...

Eli siis vastaus alkuperaiseen kysymykseen on, etta vartaloihanteeni on muuttunut aivan taysin.

 

[Nadesha]

Vastaus kysymykseen: kyllä on muuttunut. Ja juuri sitä samaa kuin niin monella muullakin, halusin olla LAIHA. No, edelleen mielestäni Nicole Kidman on upea ilmestys, mutta mun on turha pyrkiä hänen näköisekseen, koska näillä hartioilla musta ei tuu eteeristä bambia ikinä vaikken enää koskaan söisi mitään.

Mulla ei ole ketään tiettyä idolia, mutta ihailen lihaksikasta urheilullisuutta, mutta en rasvattomuutta. Esim yleisurheilun heittolajeissa ne siromman puoleiset ovat oikein jees!

 

[rebanna]

Kyllähän toi minunkin vartaloihanne on treenauksen myötä muuttunut. Eli enne ihanteena oli, kuten ilmeisesti monella muullakin, laiha vartalomalli. Itse en sellaista "mallin" kroppaa ole koskaan saavuttanut enkä sitä olisi voinut koskaan saadakkaan oman vartalonmallini takia; lyhyt selkä eikä vyötäröstä ole juuri tietoakaan, vaikka olen joskus ollut hoikkakin . Nykyään siis vartaloihanteena on lihaksikas ja kiinteä mutta ei kuitenkaan liian rasvaton. Rasvattomana kropan pitäminen vaatii ilmeisen paljon työtä, kun tuntuu, että muutaman liikakilon pysyvästi pois pitäminenkin on jo melko työlästä:D . Mutta tällä kertaa ihannevartalon saavuttaminen tuntuu jo mahdolliselta, eikä enää kovin paljoa puutukkaan ja treenaaminen on edelleenkin kivaa. Jääpähän nähtäväksi olenko tavoitteen saavutettuani yhtään sen tyytyväisempi kuin tällä hetkellä .

 

[Faidra]

Ensimmäinen kuva ihannevartalosta taisi aikoinaan mulle muodostua yhdestä aerobic-ohjaajasta eräällä salilla kotikaupungissani. Tuolloin aloin käymään salilla ja jumpissa säännöllisesti, mutta en vielä erityisen tavoitteellisesti. Sen jälkeen bongasin Krishin Fitness-lehden kannesta ja totesin, että onpas hemmetin upea kroppa! En tosin oikein tajunnut fitnessin päälle silloin vielä ollenkaan. Tuosta Krishi-bongauksesta meni vielä pari vuotta ennenkuin hoksasin, etten yksin ikipäivänä tule pääsemään edes lähelle ihannettani jos en hanki apua joltain hiukan enemmän tietävältä. Tämän jälkeen kuvioihin astui ensimmäinen personal trainer, joka hänkin oli kisannut fitnessissä. Kun punttailu alkoi täyttää elämää entistä enemmän, myös ihanteet muokkautuivat edelleen - tosin kyllä Krishi edelleen on Suomen lavoilta suosikkini. Nykyisin kuitenkin oma ihanne on ehkä vielä hitusen lihaksikkaampi kuin Krishi on, tytöt Olympia-lavalla näyttää todella makeilta. Nykyisin vaan ymmärrän sen, ettei vastaavaa fysiikkaa (ei Krishin eikä pro-tyttöjen) hankita parin vuoden työllä, vaan ennemmin vuosikymmenien jatkuvalla treenaamisella. Mutta toivon mukaan tämä harrastus onkin minulle sellainen, joka seuraa mukana elämäntilanteesta riippumatta hamaan hautaan saakka. :D

 

[MissEvilEve]

Mä taidan olla ainoa poikkeus joukossa sillä ihanteeni ei koskaan ole ollut laiha mitä monella tuntuu olleen, vaan enemmänkin ylipainoinen. Vaikea ehkä uskoa mutta totta, ei ihanne yleisimmästä päästä... Mä pidän eniten normaalivartaloisista tai jonkun verran ylipainoisista naisista, urheilullisuus on ihan jees, lihaksia saa olla reippaastikin, kaikki muu käy paitsi hoikkuutta tai laihuutta en ihaile. Sinänsä siis kauniita naisia ja vartaloita mahtuu mielestäni moneen eri alaryhmään.

Ihannenaiseni on pitkä, amatsonimainen, kiinteä. Isokokoinen leveillä hartioilla, lantiolla, isolla perseellä ja reisillä, rintojen tulee olla suuret ja vyötärön kapeahko. Isosta mahasta enkä löllyvästä läskistä pidä eli en tarkoita sellaista lihavuutta, vaan ennemminkin tiukkaa runsautta jossa rasva on jakautunut 'oikeisiin paikkoihin' tehden naisesta uhkean, ei perunasäkkiä

Liikaa läskiä ei toki saa olla eli terveys on tärkeää, mutta ehkä joku tajusi millaista ajattelen Jos treenaus on muuttanut ihannettani niin lähinnä ehkä siten että ymmärrän jotta ihan noin terveyden takia sitä laardia ei kuitenkaan liiaksi kannata keräillä ja suuresta ylipainosta tulisi jokaisen pyrkiä pois, ihan oman itsensä takia.

 

[Fizgig]

Ennen treenaamisen aloittamista vartaloihanteena taisi olla urheilullisen sopusuhtainen malli. Suuria rintoja ja muhkeaa takamusta en ole koskaan osannut ihailla, vaan lähinnä ihanteeni on ollut tavisnaista "rotevampi" (lihaksikkaassa eikä niinkään rasvaisessa merkityksessä) ja treenatumpi. Tyttömäinen hentous ja naisellinen kurvikkuus eivät ole ikinä oikein iskeneet. Ihanteeni mukaisen naisen ei tarvinnut välttämättä olla mitenkään erityisen kireässä kunnossa, kunhan urheilullisuus näkyi vartalosta. Langanlaihat mallit ovat aiheuttaneet lähinnä puistatusta ja ahdistusta, ja aiheuttavat yhä.

Muutaman vuoden aikana on vartaloihanteeni muuttunut koko ajan lihaksikkaammaksi. Aiemmin ihastusta olisi voinut herättää vaikkapa Hanna-Maria Seppälän kuosi (mikä sekin on kyllä varsin kiitettävä). Nykyisellään ihannevartalo löytyy kuitenkin ehdottomasti Lenda Murraylta... Siinä on vartalo, jota kelpaa katsella ja kunto, jota sopii tavoitella

 

[hamara]

. Eli, oletko aina halunnut olla lihaksikas/tiukka (mitä kukin treenaukseltaan haluaakaan) vai muistatko ajalta ennen punttisalia ihannoineesi toisenlaisia naisvartaloita?

Mutta kuitenkin, kertokaa omista entisistä ja nykyisistä ihanteistanne ja miten ne ovat muuttuneet.

Mä olen oikeastaan aina pitänyt vähän "lihaisemmista" naisista. Semmonen hyvä sporttinen paketti, tiukat lihakset ja hyvä asenne :D

Toisaalta punttaamisen jälkeen mun ihanteista on tullut vielä lihaksikkaampia, mä ihailen Salla Kaurasta ja Pakkotoiston Inkeriä (ei voi muistaa sukunimeä nyt).
[mod]Siren - eiku siis Salminen ;) -Emmah[/mod]

 

[esni]

Mä oon kanssa ihannoinut sellaista hoikkaa kroppaa koko ikäni - sellaista, joka näennäisen vaivatta pysyy hoikkana.

Ally Mcbealista tykkäsin kuitenkin lähinnä siitä Reneestä. Sen kropassa ja olemuksessa oli enemmän särmää. Jennifer Lopezin kroppaa ihailen vieläkin, tanssijoissa ylipäänsä on kivaa hoikkaa jäntevyyttä. Lihakset saattaa näyttää niin raskailta, jos on pieni kroppa/lyhyt.

Toisaalta en nykyisin ollenkaan ihastu täysin riukulaihoista tylleröisistä, enkä enää niin paljon miehistäkään. Nykyisin tykkään aina katella lihasten piirtymistä vaatteiden läpi. Kun vaan en alkaisi itselläkin piirtyä...

 

[Rowena]

Kun vaan alkaisi itselläkin piirtyä...

Niinpä!! Sekin on jo aiheuttanut mulle riemastusta kun nuo kaapista löytyvät kireät henkkamaukan neulepuserot ovat alkaneet kiristää habojen kohdalta. Jess Sittenpä vasta iloitaan kun ne repeää, ehe ehe.

 

[SissiBF]

Joo, kyllä sanoisin että Marjo Krishi on ihan ykkönen, siis se vartalo. Vaikka onkin silikonit.. Siihen pyrin, mutta en saavuta sitä vielä pitkään aikaan...