Kuinka vartaloihanteesi on muuttunut treenauksen myötä?

[Tintsu]

Otsikko kertookin jo mitä kyselen. Eli, oletko aina halunnut olla lihaksikas/tiukka (mitä kukin treenaukseltaan haluaakaan) vai muistatko ajalta ennen punttisalia ihannoineesi toisenlaisia naisvartaloita?

Itse muistan ihannoineeni aina laihuutta (tämä on varmaan se perinteinen). Pääasia että oli laiha, oli nahkan alla sitten läskiä tai mitä vain. Ei kehon koostumusta osannut ajatellakaan, kun ei mitään fysiikasta tietänyt. Nyt treenauksen myötä ihanne siirtyy koko ajan vain lihaksikkaampaan suuntaan. Tyttökaverini kauhistelevat ihannevartaloani (joka ei todellakaan ole lähelläkään Marjo Krishiä, vaan paljon pienempi), heidän mielestään se on miesmäinen ja ruma. Tosin niin se olisi ollut minustakin muutama vuosi sitten.

Mutta kuitenkin, kertokaa omista entisistä ja nykyisistä ihanteistanne ja miten ne ovat muuttuneet.

 

[Taskuamatsoni]

Ei ole muuttunut ihanteet. Kyllä ihan kakarasta asti on kiehtoneet lihaisammat naiset, pienenä esim. Kike Elomaa säväytti ja miesten puolelta tietty Iso-Arska oli suuri idolini.

 

[vilma-liina]

Mulla kyllä ihanteet on olleet samansuuntaisia niin kauan kun vaan muistan. Ala-asteellakin oli hienoa, kun oli häilyväistä uraa olkapään ja hauiksen välissä ja peittosin luokan pojat kädenväännössä

 

[Cirppu]

Mulla kans oikeastaan ennen salitouhun ja muutenkin paremman elämäntyylin tuloa naisihanne oli melko laiha. Ehkä yläasteaikaiset syömisongelmat kuvasti sitä. Vasta viime syksynä on ihannekuva naisesta muuttunut aidosti. Sellainen sopusuhtainen, urheilullinen ja sopivan lihaksikas on aika jees. :thumbs: Linda Fodor

 

[Niina]

Minä ihailin Linda Hamiltonia T2:ssa. Mielestäni hänellä oli ihan mielettömän lihaksikkaat kädet! Nyt kun katsoin jokin aika sitten kyseisen leffan niin eipä ne enää niin kovilta näyttäneetkään:lol2: Mutta en ole koskaan mitään Kate Moss-tyyppiä ihaillut. Muistan halunneeni aina vahvemmat jalat (tämä ei ole kyllä vieläkään muuttunut) Häpesin ripakinttujani ja pattipolviani.

 

[Sundae]

Pikkulikkana muistan ihailleeni salaa naiskehonrakentajia, kun yleinen mielipide koti-oloissa oli "kauhea, hirveä" :D Yläaste-/lukio-ikäisenä ihanne on ollut se perinteinen "pakko olla laiha" :curs:

Nykyisin toivon, että olisin aikaisemmin herännyt tajuamaan hyvät puolet omassa kropassa ja sen vahvuudet. Ihanteet on ehkä muuttuneet sitä mukaa, kun on tajunnut että on oikeasti mahdollista saavuttaa muitakin ihanteita, kuin laihuus. Tarkoitan siis, että aikaisemmin kun ihaili lihaksikkaampia ja rasvattomampia vartaloita, niin mietti että eipä tuollaisiin tuloksiin voi ikinä itse päästä. Mistähän sellainenkin ajatus on aikoinaan tullut

Mutta nykyisin siis kaukana laihasta... Oikeastaan ei oo enää sellaista ehdotonta ihannetta, kun tuntee joka hetki olonsa hyväksi eli se on tavallaan se "ihannetila" missä itse kulloinkin on... Se on kyllä myönnettävä, että aina tuntee itsensä liian pieneksi eli kai se ihanne sitten on aina sen himpun verran itseä isompi :lol2:

 

[Unikko]

Omaa silmää miellyttävät myös lihaksikkaammat naiset. Nuorempana en oikeastaan edes muista millainen naisihanteeni oli, olikohan sellaista lainkaan... Punttaamisen myötä naisihanne on mennyt enemmän ja enemmän lihaksikkaampaan suuntaan.

Kirjavinkki: Suomalaisessa kirjakaupassa oli kirja-alessa (jatkuukohan se vielä???) Bill Dobbinsin valokuvakirja 'Modern Amazons' alehintaan 7,95e. N. 150 sivua kuvia ihan maailman ykkösbodareita ja joitan fitness-kuviakin. Siis naisia. Osa kuvista on aivan ihania ja tyylikkäitä, harmi vaan, että iso osa on kuitenkin omaan makuun liian pornahtavia ja halvan oloisia... Sex sells.

 

[KatiP]

Kyllä se minäkuva ihanne on ollut sama niin kauan kun muistan; lihaksikas, aika tiukka vaan ei kuiva.

 

[Ex-Tavis]

...

Kuin omasta suustani!..Itseäni oikein HÄVETTÄÄ se, että ihanteeni ennen oli laiha . Nyt ihannevartaloni on lihaksikas, josta olen saanut monilta tutuilta ja kavereilta kummastelevia ja jopa kauhistelevia kommentteja.

 

[Tytteli]

Mä olen aina seurannut fitness-kisoja jo jostain ala-asteelta...mun mielestä fitnessnaiset oli kauniita. Myös Linda Hamilton T2:ssa säväytti, ja innostuin kokeilemaan sen seurauksena leuanvetoja...:D Sitten kun TV:stä tuli tämä Gladiaattorit, niin kattelin varmaan joka jakson...kerran sain Marjo Krishin eli Salaman nimmarinkin kun ne oli jollain kiertueella...

 

[Akikonomu]

Oikeastaan olen aina halunnut olla jotain aivan muuta kuin olen. Osittain niin on vieläkin...

Peruslähtökohtana oli varsinkin ennen treeniaikoja se, että vien ihan liikaa tilaa , niinpä olen halunnut olla lähinnä sellainen normirimpula. Pohjimmiltaan kuitenkin keskityin teininä elämän vain päässäni ja unohtamaan tämän fyysisen puolen niin täysin kuin vain voi (valas mikä valas, :urjo: ). Tämähän on tietenkin tuonut mat ongelmansa elämääni.
Toisaalta, olen aina halunnut olla myös vahva, mikä ei olenkaan sovi mielikuvaani tavallisesta luuviuluvirtasesta.

Mutta mikä sitten on muuttunut ihanteessa? Ehkäpä se, että olen nyt salivuosina nähnyt mihin nainen voi parhaimmillaan päästä, ja vähitellen myös oppinut pitämään itsestäni ihan sellaisena kuin olen. Lihaksia pitää naisella olla, ja näkyvillä sittenkin. Ei se pelkkä rasvattomuus ole mikään autuuden tae!

 

[Emmah]

Oma vartaloihanne on ollut aina sellainen "sporttisen lihaksikas". Tosin on sitä itsekin aikoinaan kärsinyt jos jonkinmoisista komplekseista. Toisin kuin esim. Niina, mä nuorempana häpesin jalkojani, joihin oli futisharrastuksen myötä ehkä perusmimmiin verraten vähäsen enemmän lihasta tarttunut. Samaten muistan joskus nuorempana sovituskopissa päivitelleeni liian leveitä hartioitani... :jahas: Aika uskomatonta, nykyisin kun tuntuu, ettei koskaan ole tarpeeksi iso :D Vaikka tän harrastuksen myötä toisaalta on tullut kriittisemmäksi, niin toisaalta sitä on tullut myös armollisemmaksi itselleen. Kun tietää, että siihen omaan ulkomuotoon pystyy oikeasti vaikuttamaan, eikä enää yritä sitä niillä nuoruuden typerillä "syön tänään vain 1000kcal" -dieeteillä, niin on aika luottavaisin mielin sen suhteen, että kyllä tässä koko ajan eteenpäin mennään... :thumbs:

 

[pyttö]

Kuten emmahilla, niin minunkin vartaloihanteeni on oikeastaan aina ollut "sporttisen lihaksikas". Sporttisen lihaksikkaaksi itse olen määritellyt monien yleisurheilijoiden vartalot mutta esim. fitnesskisaajia olen pitänyt hivenen liian lihaksikkaina. Punttiharrastuksen myötä olen kuitenkin alkanut ihailla lihaksikkuutta enemmän ja fitnesskisaajienkin vartalot ovat alkaneet miellyttää silmää hyvin paljon. Langanlaihat mallit eivät ole koskaan säväyttäneet.

Treenauksen myötä olen myös oppinut hyväksymään oman vartaloni paremmin ja nykyään viihdyn vartalossani paremmin kuin silloin, kun en treenannut. Enää luonnostaan leveät hartiat ja isot olkapäät eivät olekaan vika vaan pikemminkin yksi vartaloni vahvuuksista

 

[HeatN]

Mä pidin ennen sellaisista perushoikista, tosin urheilullisista naisista. Nykyisin kuitenkin ihanne kallistuu yhä vahvemmin lihaksikkuuden ja jäntevyyden suuntaan. Pidän sellaisista sopivan muodokkaista lihaksista yhdistettynä "kimmokkuuteen" ja "jäntevyyteen". Liian kireästä en pidä

 

[Kultakutri]

Minäkin kuvittelin lukioiässäni että "kunhan painan 50kg minä näytän takuuvarmasti hyvältä". Sainkin painoni tippumaan sinne ja ihmetys olikin suuri kun en ollut tyytyväinen itseeni. Olin painoindeksini mukaan jopa liian laiha mutta olo ei ollut hyvä.
Sitten erään sattuman oikusta pääsin kuntosalille töihin ja huomasin että laihduttaminen ei ole ainoa naisen tapa muokata kehoaan. Että jopa NAISELLA voi olle lihaksia.
Nyt kaksi vuotta treeniä takana ja olen päässyt yli siitä kauhistuksesta kun huomasin että paino alkaa nousemaan ja nousemaan. Onneksi lihaksen muodossa. Naisihanteeni on todellakin muuttunut lihaksekkaampaan suuntaan.
Tulipas taas vähän avauduttua.

 

[Venla]

On muuttunut! Samoin nyt jo entisen poikakaverin mielipide muuttui kun se huomas miten kivoja on tollaset lihakset. Mulla on vaihdellut paljon tuo ihanne, mutta - niin karulta kuin kuulostaakin - kaikkein eniten ärsyttää sellaset "tissiposket" joista näkee ettei ne urheile yhtään. Sukupuolesta riippumatta. Kyllä sellasta ihmistä kattoo ihan eri tavalla ja myös arvostaa, jolla on ryhtiä ja lihaksia.

 

[MeiSheng]

Noh, tuota noin! Siis, joskus arvosti hirveenä laihuutta ja melkein sellaista anorektista mallia.. jumaliste.. nyt sitä vasta tajuaa, ettei siinä ollut yhtään mitään hienoa!

Tällä hetkellä tuntuu, että kun kulkee salilla, niin koko ajan tavoitteet nousee ja välillä se tuntuu epäreilulta. Koska on nainen, niin naisella tämä kehitys on hitaampaa väkisellä! Joten, tämän hetkinen ihannointi on sellainen sporttisen lihaksikas ja hoikka! Voisinpa melkein sano, että Yhtä#Hauista on melkein nappi osuma siihen, mitä itse ihannoin suuresti!!

 

[Yhtä#Hauista]

Minäkin ennen ihannoin sellaisia näyttelijälaihoja naisia (kuten Jenna Elfman) mutta nykyään the bigger the better:D Koko ajan sitä vaan haluaisi olla isompi... Mutta siten että maha ei kasva siinä sivussa;)

 

[pikkupunttari]

Muistan että joskus kutosellakin halusin hauista.. nyt tosin haluan sitä vielä enemmän olen aina ollut pienikokoinen ja ehkä siitä jothuen olen halunnut olla vahva. yläasteella olin liian laiha... halusin olla isompi. mulla ei edes ollut peppua. nyt painoa on sopivasti ja siellähän se peppu komeilee:D

 

[ZannaZ]

Joo, ei helkkari... ON muuttunut!

Ally Mcbealin aikaan Calista oli mun ehdoton suosikki

Ei suatana... Eihän tolle voi kun :urjo: nykyään. Mutta sillon toi sairaalloisen laiha oli just semmone mitä tavoittelin. Onneks, en oo koskaan lähtenyt millekään ihmelaihiksille, kunhan mielessäni ihannoin ja "ooh aah, kun sais olla tommonen". Mistään syömishäiriöstä en oo, onneks, kärsinyt.

Salin alottaessa, hain sitä paljon puhuttua "kiinteää ja timmiä"-kroppaa. Jollon monet naisurheilijat joilla oli vähän lihasta olivat semmosia johon kuntoon tähtäis. Ja sitten matkan varrella enempi on parempi- on yhä vallitsevampi tavoite.

Tosiaan salilla käydessä ite oli semmonen "kiinteytys" (mitä hittoo sekin sit on ) linja, jollon kaikki vähänkin enemmän lihaksikkaat mimmit olivat kauhistuksia, suorastaan miehiä... Sitten tuli aika jollon rupes hyväksymään ja lopulta ihannoimaan noitä bf-mimmejä, mutta edelleen naiskehonrakentajat olivat liian lihaksikkaita ja miehekkäitä... Tätä nykyään sitten naiskehonrakentajatkin ovat ok, nättejä, naisellisia ja upeita!

Summasummarum: Nälkä kasvaa syödessä :D