- Liittynyt
- 19.1.2012
- Viestejä
- 1
Mulla on ongelma, ennen pidin sitä pienenä ja nyt pelkään sen olevan vakavaa.
Elikkä mun avopuoliso syö TOSI vähän. Aina ollut pienikokoinen (varmaan jotain 45kg). Pyrin itse syömään hyvin ja liikun paljon, joten syön myös paljon ja monipuolisesti, teen joka päivä ruokaa jos sitä ei "vaimoni" ole tehnyt, joten joka päivä ruokaa on varmasti tarjolla.
Joskus kun olen itse syönyt ja huomaan, että hän ei ole koko iltana syönyt mitään. Kysäisen ohimennen mitä olet syönyt koko päivänä kun ei ole kuulemma nälkä. Vastaus voi olla vaikka, söin töissä näkkileivän ja eineshampurilaisen. Nyt puhumme siis keskustelusta, joka käydään vaikka yhdeksän aikaan illalla eli hän on syönyt jotain 500kcal tms koko päivän aikana. Ymmärrän, että 24 vuotiaan 45 kiloisen naisihmisen ei tarvitse syödä 4000kcal päivässä mutta 500kcal on kyllä aivan sairaalloisen vähän.
Normaalisti keskustelusta seuraa kauhea itkupotkuraivari ja itku siitä, että hän on aina syönyt vähän ja että ei ole minun asiani mitä hän syö.
Onkohan joku muu ollut samanlaisessa tilanteessa? En nyt aikuista ihmistä voi syöttämäänkään ruveta? Tai raahata väkisin lääkärin vastaanotolle?
Kuinka saada toinen syömään tarpeeksi?
Apua!
Elikkä mun avopuoliso syö TOSI vähän. Aina ollut pienikokoinen (varmaan jotain 45kg). Pyrin itse syömään hyvin ja liikun paljon, joten syön myös paljon ja monipuolisesti, teen joka päivä ruokaa jos sitä ei "vaimoni" ole tehnyt, joten joka päivä ruokaa on varmasti tarjolla.
Joskus kun olen itse syönyt ja huomaan, että hän ei ole koko iltana syönyt mitään. Kysäisen ohimennen mitä olet syönyt koko päivänä kun ei ole kuulemma nälkä. Vastaus voi olla vaikka, söin töissä näkkileivän ja eineshampurilaisen. Nyt puhumme siis keskustelusta, joka käydään vaikka yhdeksän aikaan illalla eli hän on syönyt jotain 500kcal tms koko päivän aikana. Ymmärrän, että 24 vuotiaan 45 kiloisen naisihmisen ei tarvitse syödä 4000kcal päivässä mutta 500kcal on kyllä aivan sairaalloisen vähän.
Normaalisti keskustelusta seuraa kauhea itkupotkuraivari ja itku siitä, että hän on aina syönyt vähän ja että ei ole minun asiani mitä hän syö.
Onkohan joku muu ollut samanlaisessa tilanteessa? En nyt aikuista ihmistä voi syöttämäänkään ruveta? Tai raahata väkisin lääkärin vastaanotolle?
Kuinka saada toinen syömään tarpeeksi?
Apua!