Kuinka orjallisesti noudatatte treeniohjelmaa?

[Lulu]

Ajattelin aloittaa pienen gallupin ja kysellä miten te muut noudatatte treeniohjelmaa? Itse treenaamaan niin kuin olen kalenteriini merkannut ja se on minulle maailmanloppu, mikäli jostain syystä treeni jää väliin. Tosin usein minulle ei niin käy! Mutta avo on välillä sitä mieltä, että tämä minun touhu on hysteeristä ja ettei huonoa omatuntoa tarvitse potea, jos treeni jää väliin... Mutta niin minulle valitettavasti(?) joka kerta käy...

 

[mafiatar]

Kyllä se vaan mulle ainakin tulee huono omatunto jos treenikerta jää väliin. Tai se tulee lähinnä siitä, jos en tee _mitään_, eli jos vaikka pyöräilen juoksulenkin sijaan ei tule niin paskat fiilikset kuin jos treeni jää kokonaan pois. Vaikka nyt ohjelmassani onkin 2xpuntti ja 3xjuoksu, niin pääasia että teen edes jotain sen 5 kertaa viikkoon, on se sitten uintia, rullaluistelua, jääkiekkoa tai mitä vaan urheilua.

Semmonen käsittämättömyys asuu mun pään sisässä, että jos kerta jää väliin, paisun samassa hetkessä muodottomaksi ja lihakset häviää..

 

[Metri]

Miun pitää terveyssyistä joskus luistaa ohjelmasta, joskus kokonaisesta treenikerrasta. Nivelreuma kipeästi kohdalle osuessa saattaa (on pannut) panna helahoidon uusiksi. :itku:

Joskus pitää muutella merkittyjä treenipainoja/sarjoja, liikkeitä tai liikeiden järjestystä olosuhteiden takia. Emmie ikinä ota niistä huonoa omatuntoa. Koskaan ei ole sattunut sellaista päivää, että ei kerta kaikkiaan huvita lähteä salille, ja että sen takia olisin jättänyt treenin väliin. Mutta jos tulisi, en sittenkään potisi huonoa omatuntoa.

Itse asiassa aika usein poikkean ennakkosuunnitelmistani. Ite kuitenkin teen suunnitelmani ja itelleni vain olen vastuussa. :thumbs:

 

[She Devil]

Jokunen vuosi sitten treenasin orjallisesti suunnitelmien mukaan, mutta nykyään treenaan ihan sen mukaan miltä tuntuu. Ei haittaa jos jonain päivänä jää treeni väliin, siirrän sen jollekin toiselle päivälle. Selvää treeniohjelmaa en noudata, vaan teen salilla niitä juttuja jotka sinä päivänä huvittaa, eli jokainen treeni on erilainen, tosin noudatan tiettyä jakoa lihasryhmien suhteen.

Salitreeni sujuu paljon mukavammin kun en stressaa turhia ja on sellainen rento ote treenaamiseen. Verenmaku suussa treenaaminen on taakse jäänyttä elämää

 

[Rowena]

Huono omatunto on huono ilmaus kuvaamaan omaa olotilaani tuossa tilanteessa, sillä enemmänkin treenin väliin jääminen vain harmittaa vietävästi. Itselleni tämä touhu ei ole mitenkään siinä mielessä ryppyotsaista puurtamista, että syyllisyydentunteet liittyisivät asiaan. Treenaan siksi että se on aivan sairaan kivaa, ja jos päivälle suunniteltu "kivuus" ei toteudukaan, niin kyllä ottaa pattiin ja lujaa! Jotenkin se salille meneminen on aina sellainen pieni päivän kohokohta joka saa hymyn kasvoille ja jalan vipajamaan. Välipäivinä hyörii ja pyörii ja on tyhjä olo...

Mutta kysymykseen vastaan siis että kyllä noudatan orjallisesti! En siksi että olisi pakko tai omatunto soimaisi, vaan siksi että haluan! Treeniliikkeitä ym. pitää tietenkin aina välillä soveltaa ja vaihtaa jos on paikat kipeinä, mutta salipäivä on aina salipäivä jos olen niin päättänyt! (Poislukien tietysti sairastumiset ja muut vastaavat mullistukset.)

 

[Taskuamatsoni]

Nykyisin treenaan miten huvittaa, kun ei ole tuota ohjelmaakaan. En ota mitään pulttia siitä jos tulee vaikka vaan 2 kertaa viikossa käytyä salilla. Pitää katsoa pidemmällä aikavälillä asioita. Jos vaikka kuukauden ajan vaan käy 2 kertaa/viikko salilla, niin kyllä sitten pitää jo huolestua. Liikkeet ja sarjat ja painot menee kohtalaisen yhteneväisesti aina, mutta vaihtuvuutta on.

 

[Mäyräkoira]

Salia orjallisesti, aerobista en niin orjallisesti kun ehdin kuitenkin tehdä sitä riittävästi. Liikun ensisijaisesti koska se on kivaa, joten reenit jäävät väliin vain erittäin hyvästä syystä.

 

[assis]

Penkkaan viiden päivän välein, ja tätä yritän noudattaa melko orjallisesti. Jos venyy seitsemään päivään, nou hätä. Sovitan treenit niille päiville, kun parhaiten sopii ja saan puntille kaverin, joten ohjelmani on jo lähtökohdiltaan hyvin joustava. Aerobista teen joskus, jos sattuu huvittamaan... Kerran viikossa teen kuitenkin koko kropan läpi, yleensä. Viime viikolla en tehnyt yhtään punttia, mutta hei jos mä selvisin n.23 vuotta ilman treeniä niin kyllä mä pärjään nykyisinkin muutaman viikon ilman. Turha harrastuksesta on mitään stressiä ottaa!

 

[Rae-]

Samanlailla "orjallisesti" minäkin reenailen.. ja harmittaa todellakin jos ei pääse treenaamaan, koska se on niin hauskaa :D
huonoa omaa tuntoa siitä en voi tuntea, jos joskus jää reeni väliin, koska sillon on oikeesti jotain tosi paljon tärkeempää tai oon kipeänä.. ja sillonkin siirrän yleensä vaan seuraavalle päivälle.. Siitä kyllä tulee välil huono omatunto, kun menee mielummin salille kun näkee jotain kaveria, jota ei oo nähny vähään aikaan. Mutta saleilusta tulee vaan niin hyvä olo

joskus on kyllä aerobiset jääny tekemättä esim. kun on ollut tosi väsynyt tai ulkona on ollu huono ilma (eikä oo jaksanu raahautuu salille vaan crossailee) ja sillon on omatunto kolkutellu..

 

[Caitlyn]

Huono omatunto? Mitäs se on :D ?

Vakavasti ottaen, minulla sitoutuneisuuden aste vaihtelee, välillä olen pitkiä aikoja todella kiinni harjoittelussa, sitten taas tulee pitkiä jaksoja elämässä, että ei nappaa ollenkaan. Kun hyvä harjoitteluvaihde on päällä, ei motivaatiota tarvitse etsiä ja treenikertoja jää väliin harvoin - ja yleensä hyvästä ja itsekin helposti hyväksyttävästä syystä. Eli kurinalaisuutta löytyy, mutta ei pakonomaiseen harjoitteluun saakka.

Mutta sitten nuo välikaudet. Aivan kuin olisin eri ihminen. Kaikki syyt jättää treenaaminen väliin ovat hyviä syitä...

 

[mima_]

Mä ainakin yritän treenata koko kropan läpi kerran viikossa, ja kyl se alkaa näivertää jos jää joku treeni välistä. Kesällä oli kuukauden treenitauko (joka johtui pihiydestä ja laiskuudesta ostaa uus salikortti:D), ja kyllä hävetti mennä salille ku ohjaajat ihmetteli että miksi mua ei ollu näkyny salilla. Enkä mä edes kehdannut tunnustaa että olin vaan laiskotellut. Aerobisesta lipsuu jotenkin helpommin, koska se ei ole niin kivaa ku raudan vääntö :lol2:

 

[Akikonomu]

Tietenkin pyrin treenaamaan mahdollisimman säännöllisesti, mutta...

Treenikertojen suhteen elän tällä hetkellä kuin ellun kana: tänään olisi oikeasti penkki/ojentaja/habapäivä, mutta lupauduin lähtemään illalla aikidon junnuharjoituksiin apuvetäjäksi, ja sen jälkeen illalla vielä toisiin harjoituksiin (omaksi iloksi/vyökokeeseen valmistautujien pikku kiusaksi), joten ei tässä parane paljon rehkiä, kun huomenna olisi vielä pystyttävä purkamaan muutama kymmenen metriä lujaa lauta-aitaa. No, onhan päivän ensimmäisessä treenipaikassa pikkuruinen "kuntosali" nurkassa - ja se penkki.

Mitä taas varsinaiseen ohjelmaan tulee, se on nykyisellään kolmeen jaettu ja hyvä niin. Koska jalat ovat se tärkein treenattava, tarkoittaa pidempi treenitauko yleensä paluuta päivään I, jalat. Se alkaa nyt olla niillä rajoilla, mutta muuten se on ohjelma läpi reilussa viikossa.

Sarjat, toistot ja jopa liikkeet voivat kyllä vaihdella treenistä toiseen, painoista nyt puhumattakaan (lisää rautaa!). Liikaa ei saa urautua tässäkään touhussa. Esim. jalkapäivänä pääliike voi olla kevyttä kyykkäilyä tai raakaa prässäämistä, joskin tavallisesti jonkin verran molempia. Ja jos siltä tuntuu, voin toki ottaa ohjelmaan yhden tai parikin liikettä lisää. Toisinaan tyydyn tavallisiin 10-sarjoihin, joskus taas tuntuu hyvältä tehdä lyhyempiä sarjoja isommilla painoilla - tavoitteena kympit silloinkin.

Että ei kai tämä sitten niin kovin orjallista ole.

 

[Paukku79]

Nyt keväällä on tullut aika orjallisesti noudatettua sekä treeniohjelmaa että ruokavaliota...tuloksia on jo tullut ihan mukavasti. Aluksi, kun aloitin aamuaerobiset, tuntui välillä hankalalta nousta niin tolkuttoman aikaisin, mutta kaikkeen tottuu ja nykyään ihan kaipaan noita raikkaita aamuherätyksiä. Aamuaerobista yritän nyt kesän lähestyessä vetää lähes joka aamu, lisäksi punttia 4 kertaa viikkoon + muuta pientä aerobista, esim puolen tunnin kuntopyöräpätkiä salilla. Ja ei tää miltään orjalliselta tunnu, kun tulokset kannustaa. Näin on tarkoitus jatkaakin pidemmälle.

 

[Kamomilla]

Tietysti pyrin treenaamaan säännöllisesti ja vähän poden myös huonoa omatuntoa, jos treenit jää väliin. Treenipäiviä voin kyllä siirrellä, mutta jos jotkin viikon treenit jää tekemättä, niin silloin on kyllä huono omatunto. Nyt on ollut flunssan vuoksi salitaukoa ja siitä en ota mitään omatunnontuskia. Parempi parannella ensin ittensä ja sitten taas uudella innolla treenaamaan. Tänään vielä olis tarkoitus lähteä salille näin ekan kerran sairastelun jälkeen.

 

[Gillyanne]

Minulla on tietty ohjelma, jota ainakin periaatteessa noudatan tarkasti, eli treenien järjestys pysyy (lähes) aina samana, ja ainakin pääliikkeissä (kyykky, penkki, veto) tehdään aina se, mitä ohjelmassa milloinkin lukee. Todella harvoin myöskään jätän menemättä salille sinä päivänä kun on ollut tarkoitus mennä, sillä minulle treeni on tietynlainen "automaattitoiminto" - en osaa oikein menemättäkään jättää, jos kerran olisi treenipäivä vuorossa. Mutta toki, jos on hyvä syy (esim. olen jostain syystä poikkeuksellisen väsynyt tms.), siirrän treeniä päivällä eteenpäin ilman minkäänlaisia omantunnonpistoksia. Harrastus tämä kuitenkin vain minulle on.

EDIT: Aerobisten suhteen olenkin sitten HUOMATTAVASTI laiskempi, mutta nykyjään sekin puoli pysyy ruodussa, kun ajan työmatkani (n. 5,5 km) pyörällä tai kuljen kävellen.

 

[Zelda]

Saliohjemasta en luista mutta liikkeet saattaa salilla poiketa suunnitelmasta jos laite on varattu. Kyllähän se syö naista jos ei pääse vähään aikaan salille.
Kyllä silloin täytyy olla kipeenä tai jotain muuta vastaavaa. Laiskuutta ei sen suhteen ole.:whip:

Aerobisen kanssa on vähän niin ja näin. Jos olen jonkun jumpan varannut niin sinne kyllä silloin mennään, mutta lenkiltä tulee luistettua..

 

[Viivi81]

aika tiukasti tulee tehtyä samalla kaavalla treenit viikosta toiseen. Salilla tulee treenattu ma, ke ja pe. Joskus on tietysti pakko siirtää treenit toiselle päivälle,mutta harvoin. Aerobista treenailen sitten välipäivinä spinningiä ja sauvakävelyä:D sekä nyt pyörällä kuljen töihin 6 km suunta niin olen spinnigin jätäänyt pois.
Treenien raskaus sitten tietysti vaihtelee, pyrin tekemään kevyen treenin ainakin kerran kuussa.

 

[Venla]

Kamppailupuolen treenit on ainoa säännöllinen asia elämässä. Jos on jätettävä treeni väliin, kärsin ja vituttaa, ja pitempi tauko näkyy mielialassa ja kropassakin tosi nopeasti. Punttitreenit taas menee kausien mukaan. Mutta niitäkään en väliin tahtois jättää. Jos olen jotain suunnitellut niin se pitäis sitten muka tehdä ja sillä selvä :/ Eli kaipa noita aika orjallisesti tulee noudatettua joo.

 

[leenam]

Minulla on tuskin koskaan muita syitä jättää treeniä väliin kuin se, että sattuu matka, kyläänkutsu, työeste tai sairaus. Niitä on onneksi sen verran harvoin, että poisjäävä treenikerta menee pidemmän palautumisen tilille.

Ohjelmaa seuraan orjallisesti ja muutaman viikon välein teen uuden ohjelman. Teen aina kaikki suunnitellut liikkeet suunnitellussa järjestyksessä, suunnitelluilla painoilla ja merkkaan toistot ylös.:whip:

Kun ihmeiset kysyvät jotain, vastaan, että joo - puoletkin olisi tarpeeksi (siis tästä intoilusta).

Muuten en koe olevani mikään täydellisyyden tavoittelija.

 

[Misukka]

Ennen mä olin ihan kiinni siinä miten mun treenit meni, kaikki muu suunniteltiin vasta sitten. Nykyään suunnittelen treenit ja menen kyllä mut oon niin usein ollu kipeänä että ne pakostikin jää väliin ja sit kipeenä olon jälkeenki pitää olla vähän aikaa ennenks uskaltaa taas mennä ja se kynnys mennä uudelleen pikkubreikin jälkeen on valtava. Pitäs taas vaan ottaa ja asettaa se treeni ykkössijalle niinku joskus aiemmin, mua niin harmittaa ku oon kadottanu sen ylvään itsekurini. ;(