Meikäläinen on ollut aina yksijakoisen treenin puolestapuhuja. Tämä sen takia, että olen todennut sen omalla kohdalla tehokkaimmaksi ja ennen kaikkea mieluisimmaksi tavaksi voimailla. Treenaan usein kotona, käytössäni on säädettävät käsipainot ja vatsapenkki. Ohjelmani on seuraavanlainen:
huom. teen aina 10 toistoa ja 3 sarjaa kutakin liikettä, sarjojen välissä 1-2 min tauko.
hauiskääntö seisten 15 kg:n käsipainoilla, kierto mukana, joskus vasaraotteella
pystypunnerrus 15 kg:n käsipainoilla niin, että rystyset ovat alussa eteen päin
selkäliike eli maasta nosto käsipainolla 25 kg, yksi käsi kerrallaan, asento kumarassa, selkä suorana + jäykkänä
etunojapunnerrus käsipainojen päällä
reisiliike eli pidän molemmissa käsissä 25 kg:n käsipainoja, laskeudun kyykkyyn niin, että perse melkein maassa kiinni, sitten nousen seisomaan
pystypunnerrus 25 kg:n käsipainoilla (hyvä liike olkapäille), usein saan "vain" alle 10 toistoa
vatsalihaksia vatsapenkissä, ensin istumaannousua yksi sarja
sitten kaksi sarjaa jalkojen nostoa kohti vatsaa
kyynärvarsille sormipuristimia aina niin monta toistoa kuin jaksaa ja tietenkin 3 sarjaa
Joskus teen vipunostoja edestä ja sivuille suht pienillä painoilla, täydentää mukavasti ohjelmaa ja tuntuu olkapäissä!
venyttelyä treenin jälkeen, välillä unohtuu tai ei mukamas kerkee
Onko tässä ohjelmassa mitään järkeä? Löytääkö joku siitä yhtäläisyyksiä omaan ohjelmaansa? Mitä mieltä olette yleisesti yksijakoisesta treenaamisesta?
Voimaharjoittelun ohella teen 10 km:n juoksulenkkejä. Viime aikoina olen kuitenkin keskittynyt bodaamiseen. Ei tonne pimeään viitsi enää lähtee. Keväällä sitten taas alkaa ehkä juokseminenkin maistua.
Treenaan 4 - 5 kertaa viikossa.