Tuberkuloosi Suomessa
Historia
Vielä 1930-luvulla tuberkuloosiin kuoli vuosittain lähes 10 000 suomalaista. Vuonna 1929 perustettiin
Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys yhdistämällä vuonna 1907 toimintansa aloittaneet
Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys ja
Vähävaraisten keuhkotautisten avustamisyhdistys. Yhdistys ylläpiti eri puolilla maata useita
parantoloita, jotka sittemmin tuberkuloositapausten vähentyessä lakkautettiin tai siirrettiin valtion tai kuntien omistukseen. Lisäksi yhdistys omisti
Tampereella,
Kuopiossa ja
Oulussa toimineet
joulumerkkikodit, joissa hoidettiin tuberkuloosia sairastavien äitien lapsia syntymästä keskimäärin puolitoistavuotiaiksi. Joulumerkkikotien toiminnan rahoittamiseksi myytiin
joulumerkkejä, joita julkaistiin vielä hoitokotien toiminnan päätyttyäkin 1980-luvulle asti. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys vaikutti vuoden 1948 tuberkuloosilain säätämiseen.
Tuberkuloosin vastustamiseen liittyi myös valistaminen. Terveysvalistuksessa korostettiin, että jokainen voi itse hankkia itselleen vastustuskyvyn tuberkuloosia vastaan. Tätä varten piti jokaisen karaista itseään ja hillitä käyttäytymistään. Lääkäri
Max Oker-Blomin kuvasi 1900-luvun alussa, että
itsehillintä oli ehkäisevän ja valvovan hermojärjestelmän kehittämistä. Hyvätapaista ja kunnollista elämää nimitettiin myös
siveellisyydeksi, joka myöhemmin alkoi tarkoittaa pelkästään sukupuolisiveellisyyttä. Siveellisyys oli erityisesti naisten ominaisuus, johon sisältyi yleinen siisteys, perhekeskeisyys ja eri tautien (tuberkuloosin ja
kupan) leviämisen estäminen.
[13]
Nykytilanne
1980-luvulta tautitapaukset ovat vähentyneet silloisesta 1 700:sta vuodessa
[14] niin, että Suomessa todettiin 2008 enää yhteensä 343 tautitapausta, joista neljä alle 15-vuotiailla ja 177 yli 64-vuotiailla.
[15] Suomalaissyntyisten vanhempien Suomessa syntyvien lasten riskin sairastua tuberkuloosiin arvioitiin vuonna 2006 olevan äärimmäisen pieni.
[16]
Toisinaan ulkomailta tulee lääkkeille vastustuskykyistä
MDR-tuberkuloosia.
Tuberkuloosin
BCG-rokote (Bacillus Calmette-Guérin) aiheutti vuosina 2002–2005 poikkeuksellisen paljon eriasteisia haittavaikutuksia, joista lievimmät ovat pieniä paikallisia tulehduksia ja vakavimpia luu- ja niveltulehdukset ja harvoin jopa yleistynyt BCG-infektio. Vuodesta 1978 käytössä ollut vanha rokote jouduttiin korvaamaan uudella, vahvempaan kantaan perustuvalla valmisteella elokuussa 2002, ja raportoitujen tapausten määrä kymmenkertaistui. Kaikkiaan pitempiaikaiseen tai pysyvään haittaan johtaneita BCG-rokotteen haittavaikutuksia todettiin 2002–2004 noin kahdeksalla lapsella vuosittain (14/100 000 rokotettua), ja kesään 2006 mennessä kahdella lapsella oli todettu yleistynyt BCG-infektio tai sellaisen epäily
[16]. Vuoden 2006 syyskuusta alkaen BCG-rokotetta alettiin tarjota vain lapsille, joilla oli lisääntynyt tuberkuloositartunnan vaara, ja Suomessa rokotettiin vuosittain vain noin 3 500 lasta.
[17][18] Uuden rokoteohjelman myötä tapaukset vähenivät vuoden kuluessa 111 tapauksesta 28 tapaukseen, eikä vakavia haittoja enää raportoitu vuonna 2007.
[19]