Kolmenkympin kriisi

[pinguliina]

kauhulla voi oottaa kolmenkympin kriisiä ku nyt pukkaa kahenkympin kriisiä päälle :D

 

[assis]

Mulla on vielä puoli vuotta armon aikaa, kriisiä ei näy, mutta ikääntymisen merkkejä on nähtävissä sekä ulkoisesti että henkisesti. Mökillä alkoi pitsiverhot kiinnostaa (olen aina inhonnut kaikkia kukkajuttuja ja pitsejä ja hörhelöitä), omakotitalo ei ehkä sittenkään olisi ihan kauhea asia (jos siis olisi puutarhuri ja siivooja), yökerhot ei oikein jaksa innostaa, vaikken erityinen baarihirmu ole koskaan ollut. Mukavuudenhalu tuntuu lisääntyvän koko ajan, tällä menolla pelkään että mulla on sittenkin neljäkymppisenä auto (ja kuski). Tai sitten ei, ajelen sitten taksilla. Asiat joita en voinut kuvitellakaan edes omistavani, ovatkin pop: toppahousut, kumpparit, sadevaatteet, rukkaset. Enimmäkseen täytyy kyllä sanoa, että elämä muuttuu koko ajan helpommaksi, kun välittää aina vain vähemmän mitä muut sanoo. Live and let live.

 

[kuuntytär]

ainoastaan olen miettinyt että kun 30 tulee täyteen sitten onkin 40 vuoro jne jne.. mutta toisaaltaan voihan sitä elää vaikka 100vuotiaaksi:D kun on kumminkin lapsi ja mies jo hankittuna aikaa sitten niin ei tarttee enään muuta toivoa kun että lapsesta tulee fiksu aikuinen siinä on ainoat kriisin paikat luultavasti kun katsoo toisen kasvavan..

kun itse tietää olevansa jo lähemmäs kääkkäXD. niin mitäpä tota murehtimaan koittaa pitää vaan huolta että vanhanakin on vielä virkeä

 

[Deleted member 5830]

En ainakaan löytänyt aiheesta juttua, korjatkaa jos olen väärässä.

Olen aina pitäny tollasia kriisejä höpöhöpöjuttuina, mut kummasti nyt huomaan et mulla on joku ihmeen pohdintavaihe meneillään. Huomaan yhtäkkiä mietiskeleväni asioita mitä ennen en ole pitäny tärkeänä. Olen viisveisannu konservatiivisena pitämiä juttuja, kuten naimisiinmenoa, omakotitalon hankintaa ja vauvoja. Ei tollaset jutut ole vaan kiinnostanu. Nyt mulle on tullu kauhee hinku saada paperit ulos yliopistolta et pääsisin elämässä eteenpäin (toinen vuosi menossa vasta.) Huomaan kattovani miestä rinnallani ja pohtivani et onko heppu varmasti oikea. (Ennen en ole asiaa ees miettinyt vaan itsestään selvästi on ollut.) Mikä ihmeen kiire noihin asioihin yhtäkkiä tulee ku maaginen 30 lähestyy? Ihanku aika ois loppumassa kesken tai jotain. Ihankuin oisin jostakin aikataulusta jäljessä, minkä olemassaoloa en oo aikasemmin tiedostanu. Kun kuitenkin ajattelen ettei sen pitäs mikään merkittävä raja olla. Kuulostaa varmaan hölmöltä pohdinnalta. Toivottavasti tämä kotkotus menee pian ohi. Onko kukaan törmänny samanlaiseen ilmiöön?

No ei se heppu sitte ollu oikea. Paperit sentään olen saanu hankittua ja koulutusta vastaavan duunin. Kolmen kympin kriisi tuli siis mulla Anixin tapaan etukäteen ja on siis onnellisesti ja aikaa sitten ohitettu jo. Nykyiseen elämääni olen erittäin tyytyväinen.

 

[kiirahvi]

Mulla kriisi liittyy lähinnä lapsiin ja tähän vanhenemiseen. Haluaisin jo lapsia(täytän 27), EHKÄ, mutta toisaalta ahdistaa olenko jo oppinut liian itsekkääksi ja miksi oikeastaan haluan lapsen. Yksi työkaveri kertoi, että hän joutui aikamoiseen shokkiin, kun alkoi pyörittämään vauva-arkea ja huomasi mistä joutui luopumaan. Toisaalta tuntuu että ou nou, eiks ne lapset pitänyt tehdä jo reilu kakskymppisenä että "jaksaa touhuta niiden kanssa ja jää aikaa myöhemmin itselle".. No ei se nyt vaan niin mennyt. Elän etäsuhteessa maailman ihanimman miehen kanssa ja mietin usein, onko meillä tulevaisuutta niin pitkälle että tulis muksuja. Hänellä on tavallaan oma elämä pääkaupunkiseudulla ja minulla muualla. En edes tiedä tulemmeko asumaan samalla paikkakunnalla koska minä en halua Helsinkiin asumaan ja hänellä on siellä hyvä työ. Näin tuntuu toisaalta hyvältä, toisaalta tekis mieli kysyä että mitä tapahtuu ja kumpi antaa periksi.. No, miehethän tunnetusti on kovasti innoissaan tollasesta parisuhde-hiillostuksesta :D.

Oikeestaan muuten asiat on kivasti, mulla on oma aivan ihana asunto, koira ja harrastuksia. En kaipaa mitään omakotitalojuttujakaan. Tekis vaan mieli kaikkea yhtä aikaa, mikä ei ole edes mahdollista!

 

[kaunotar]

Mulla on ihan tajuton lähestyvä kolmenkympin kriisi (ikää kohta 29v). Ollut jo viime syksystä! HUH! Ollut naimisissa 7vuotta kohta kaks lasta ja sit mietin et tässäks tää nyt on. On asuntolaina, vakityö ollu jo 6v. Haaveilen toisesta ammatista, oltiin jo eron kynnyksellä viime syksynä. Järkyttävää miten sitä miettii et jumalauta, 10vuoden päästä on jo lähestyvä 40v kriisi. Esikoinen aloittaa nyt syksyllä koulun, mun suorastaan vituttaa. (anteeks kielenkäyttö). Monella kaverilla ei oo ees lapsia, ne vaan bailaa, moni ei oo ees vakiintunut viel. Mä oon ollu jo vuosikausia saman ihmisen kanssa, ihana ihminen kyllä joo, mutta...
Tätä tää on. Ihanaa toisaalta et oon alle 30 ja lapset on jo tehty, on työpaikka jne. mut silti miettii et tässäkö tää nyt oli.