En siis tiedä, mitenkä urheilijat IGF-1:stä mahdollisesti käyttävät. Kun sanoin, että "suoneen", olisi minun pitänyt ennemmin sanoa "jonnekkin muualle kuin suuhun". Tarkoitin vain sitä, että proteiinimuotoisen hormonin syöminen ei mutta kyseisen hormonin pitoisuutta esim. verenkierrossa, koska se proteiini pilkotaan aminohappoihin ennen kuin se imeytyy.
Tuo tutkimus vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta sinänsä, että tuollaista IGF-vastetta ei tosiaankaan pitäisi syntyä. Ainakaan kyse ei ole siitä, että tuon ternimaitovalmisteen igf olisi sellaisenaan imeytynyt, vaan mahdollisesti kiihdyttänyt elimistön omaa biosynteesiä tai jotain muuta vastaavaa. Tosin tutkimuksessa oli pieniä eroja esim. igf:ien ja placebojen ruokavalioiden koostumuksissa ja harjoittelun määrässä joten mene ja tiedä sitten, mistä ero lopulta johtuu