Olen sitä mieltä, että hoitokoira ei anna oikeaa kuvaa siitä, mitä on oman koiran kanssa eläminen. Vieraalla koiralla on omat tapansa joita et tunne, eikä vieraaseen koiraan ole samanlaista tunnesidettä kuin omaan koiraan. Asunnon koiraystävällisyyttä et myöskään vieraalla koiralla saa testattua - jos se on "hyvätapainen" se sopeutuu asuntoon kuin asuntoon, täystuho taas saa viikossa minkä tahansa kämpän tuhannen päreiksi jos haluaa.
Asunto kuin asunto käy koiralle kun ensin on varmistettu, ettei siellä ole koiralle vaarallisia asioita. Esimerkiksi sähköjohdot saattavat pikkupentua kiinnostaa ja ne kannattaa mahdollisuuksien mukaan piilottaa tai kiinnittää seiniin tms. Ja pitää varmistaa, ettei koira saa kurkotellessaan päällensä mitään painavaa. Hyvä tapa ennen pennun tuloa on käydä kämppä läpi kontaten, jotta näkee pennun näkövinkkelistä miltä kämppä näyttää ja näin huomaa ehkä paremmin ne vaaralliset paikat. Pentu tutustuu asioihin suullaan ja täytyy varautua siihen, että jotain saattaa kodissa mennä rikki - toiset pennut eivät tuhoa juuri mitään, toiset nakertavat joka huonekalua ja tavaraa mikä kodista löytyy.
Yksinoloon kannattaa totutella mielestäni mahdollisimman pian - pennun pitäisi mielellään kokea ihan pienenä kokea kaikki ne asiat, joita se tulee elämässään kohtaamaan. Pentu elää 8-12 viikkoisena ns. leimautumiskautta, jonka aikana koetut asiat se alkaa helposti mieltää normaalielämään kuuluviksi (pennun luovutus on yleensä 7-8 viikkoisena, joten tuo 8-12 viikkoa on yleensä ensimmäinen pennun kotonaolokuukausi). Kun pentu on yli kolmen kuukauden ikäinen, uusiin asioihin totuttelu on hankalampaa, mutta toki edelleen mahdollista. Itse olin ensimmäisen viikon pennun kanssa kotona ja tuon kotonaoloviikon lopulla aloin totuttaa sitä yksinoloon pikkuhiljaa - ensin menin vain ulko-oven toiselle puolelle ja heti takaisin sisälle, seuraavaksi kymmenen sekuntia ulkona, sitten puoli minuuttia jne. koko ajan aikaa pidentäen. Pentu huomaa nopeasti, että omistaja tulee takaisin eikä yksinolo ole katastrofaalista. Ensimmäisen kuukauden ajan kävin töistä ruokatunnilla kotona ja sen jälkeen pentu olikin koko työpäivät yksin ja hyvin pärjäsi. Jos koko asunto ei ole pennulle turvallinen yksinolopaikka, voi sille rajata tilaksi esim. yhden huoneen. Itse jätin koko kämpän pennulle käyttöön, eikä se saanut suurempia tuhoja aikaiseksi.
Itse pohdin koiran ottamista todella pitkään - pärjäänkö, miltä tuntuu aina tulla töistä suoraan kotiin ja muutenkin rytmittää menot koiran mukaan yms. Sinkkuihmisenä kun todella täytyy rytmittää elämää koiran mukaan kun ei ole sitä toista puoliskoa huolehtimassa koirasta. Nyt tuntuu hassulta tuo epäröintini (vaikka etukäteen pohtiminen toki on luonnollista ja jopa suotavaa), nimittäin koiran ottaminen on varmaan elämäni paras päätös enkä ole sitä kertaakaan katunut
Jos rotuehdotuksia kaipaat, niin kuten joku tuolla jo mainitsikin niin kannattaa miettiä kriteerit, joita tulevalle koiralle asettaa. Rotumieltymyksiä kun on niin monenlaisia, kuten tämänkin palstan rotukeskusteluissa ja -väittelyissä on pariin kertaan huomattu:D Itselläni on tanskandoggi, mielestäni tietysti maailman paras rotu, mutta jotkut taas eivät tuollaista vasikankokoista ei-miellyttämishaluista koiraa voi sietää lainkaan..
Iso, pieni vai keskikokoinen koira? Pitkä- vai lyhytkarvainen (paljonko olet valmis laittamaan aikaa turkinhoitoon)? Haluatko harrastaa koiran kanssa jotain ja onko tähtäimessä "vakavamielinen" kilpailu vai omaksi iloksi puuhastelu? Jos palveluskoirarotu, onko sinulla aikaa ja halua touhuta ja harrastaa koiran kanssa (jos ei, niin se varmasti keksii itselleen virikkeitä, jotka omistajan mielestä eivät välttämättä ole kovin suotavia, kun taas vähemmän vietikäs ja ei-jatkuvaa harrastamista vaativa seurakoirarotu jaksaa paremmin olla aloillaan, vaikkei tekemistä aina olisikaan)? Onko koiralle ulkonäkötoiveita? Jne. Itse sain rotupohdintavaiheessa tosi paljon apua rodun keskustelupalstaa lukemalla - ihmisten konkreettiset kokemukset kun kertovat miljoona kertaa enemmän kuin viralliset rotumääritelmät ja koirakirjojen kuvaukset. Kirjoja kannattaa toki lukea myös ja mahdollisuuksien mukaan tavata kiinnostavien rotujen edustajia ihan luonnossa. Kun rotu alkaa olla valittuna, tutustu huolella kasvattajiin, jotta saat koiran asiantuntevalta ja vastuuntuntoiselta kasvattajalta, joka pyrkii kasvattamaan terveitä ja hyväluonteisia, rotumääritelmän mukaisia koiria ja jolta saat apua ja neuvoja myös myöhemmin jos pennun (tai aikuisenkin koiran) kanssa ongelmia tulee.
Kun rotu on valittu ja pentu "tilauksessa", odotusaikana on sitten todennäköisesti intoa piukassa ja sitä intoa kannattaa hyödyntää vaikka opiskelemalla koirakirjallisuutta, surffaamalla koirapalstoja ja etsimällä kaikkea mahdollista tietoa minkä vaan voi löytää. On nimittäin helpompi kasvattaa pentu alusta alkaen "kunnon koirakansalaiseksi" kuin sitten myöhemmin korjata virheitä (joita kuitenkin jossain määrin tulee tehtyä, oli valmistautunut miten hyvin tahansa..). Ainakin itselleni koirakirjoja lukiessa tuli eteen monta sellaista asiaa, joita en olisi pelkällä maalaisjärjellä tajunnut ottaa huomioon. Tuire Kaimion kirja "Pennun kasvatus" on tosi hyvä perusopus, jossa on selitetty pennun kehitysvaiheita ja annetaan ihan konkreettisia esimerkkejä miten käytännön tilanteissa voi tai kannattaa toimia. Kaikkia kirjoissa olevia ohjeita ei toki kannata oman koiransa kouluttamiseen soveltaa (varsinkin kun neuvoja ja koulukuntia on joka lähtöön), mutta mitä enemmän on tietoa, sitä paremmin osaa valita ne omaan tilanteeseen ja omalle koiralle sopivat kasvatusmetodit.
