Heippa!Kiinnostaisi tietää miten teitin koiralle kävi?Todella ikävä kamala sairaus,jota ei toivoisi kellekään.Meidän koira sairastui 5.12-12 aiha:n.Aamu lenkiltä lääkäriin josta soittivat ja kertoivat että vakava tilanne.Haimme koiran vasta illalla ja sanoivat ,että on mahdollista tekemään verensiirto.Hematokriitti oli silloin ke 15.Menimme to aamu päivystykseen koira jäi sinne päiväksi.Haimme kotiin lepäilemään silloin jo niin huonossa kunnossa ettei häntä edes heilunut.Verikokeita ei oltu otettu mikä ihmetytti.Menimme kotiin pariksi tinniksi lepäilemään.Koira oli siis jo ke asti pissannut paksua veri mössöä ja takapää tietysti punainen verestä kun ell päästänyt alleen Aivan apaattinen,ei syönyt,juonut...ei mitään makasi vain hiljaa.Tuska oli jo silloin suur..Lähdimme uudestaan ell ja kun olivat saaneet tipan paikalleen ell katsoi että koira jo aivan keltainen.Sitten verikokeet mutta veri oli jo melkein vettä hematokriitit 7.Lähdimme samantien hämeenlinnaan vethausiin verensiirtoon.Jätettiin koira sinne yöksi ja pe aamu soittivat että yksi verensiirto tehty mutta punasolut hajoavat edelleen.Illalla tuli soitto jossa pyydettiin lupa lopettaa koira.Toinenkään verensiirto ei auttanut.Aivan uskomatonta että 2 päivässä täysin elinvoimainen 1v ja 10kk ikäinen lemmikki oli poissa.Tätä tuskaa on vaikea käsittää.
Otan todella osaa :( Teillä kävi todella huonosti ja samaa mekin pelätään kaiken aikaa. Yleensä IMHA tarinalla on ikävä loppu mutta niin kauan kun meidän koirassa henki pihisee niin ei anneta periksi. Toki tähän vaikuttaa myös se että eläinlääkäri jaksaa vielä olla optimistinen koska turhaan ei annettaisi koiran kärsiä kuitenkaan.
Meillä koira kotiutui sunnuntaina teholta. Teholla sille annettiin pussillinen verta ja aloitettiin lääkitys (kortisoni ja systostaatti sekä x määrä vatsalääkkeitä, kipulääkkeitä ja verenohennuslääkettä). Koiran hematokriitti oli kun siirtyi teholle 13, eli miltei vettä koko veri. Verensiirrolla se saatiin nousemaan sinne 20. Aluksi se lähti laskemaan ja siksi koira joutui olemaan useita päiviä teholla. Teholla kävin joka päivä katsomassa koiraa ja täytyy sanoa että se ammattitaito ja vastaanotto mitä siellä sai oli todella huippuluokkaa.
Koiran vointi on todella vaihtelevaa. Sivuvaikutukset lääkkeistä ovat massiiviset. Kortisoni tekee sen että koira juo vettä koko ajan ja pissaa jatkuvasti (vahinkoja on käynyt sisälle..). Tämän lisäksi koiran ruokahalut ovat nousseet, eli se söisi vaikka hevosen jos sille annettais. Koiran yleiskunto on heikko. Lenkit ovat max sen 50 m ja sitten tulee stoppi. Välillä koira on tosi reipas ja jaksaa meidän toisen koiran kanssa touhuta. Enimmäkseen koira nukkuu ja on vaisu. Kyllä se vointi on tässä muutamassa päivässä mennyt parempaan suuntaan mutta matkaa on siihen entiseen.
Tänään oli eka kontrolli klinikalla. Eläinlääkärin mukaan koiran limakalvot ovat edelleen keltaiset, eli anemia vaivaa vahvana edelleen. Verikokeet otettiin ja nyt odotellaan niitä vastauksia. Eläinlääkärin mielestä koiran yleisvointi on hyvä, mitä tuntui todella mukavalta kuulla. Seuraava kontrolli taas viikon pästä ja jos tämänpäiväset verikokeet näyttää siltä että hemtokriitti on laskenut niin on varaa nostaa lääkeiden annosta. Päivä kerrallaan eletään.
IMHA on niin pirun hankala tauti. Vaikka hetkelliseti näyttää siltä että ehkä tää tästä niin seuraavassa sekunnissa tilanne muuttuu. Kyllä olen tässä tehnyt sellaistakin ajatustyötä että mahdollisesti koirani kuolee. Oma elämä on täysin pysähtynyt ja kaikki voimat menee koiran hoitamiseen. Lääkkeitä menee n. kahden tunnin välein ja kyllähän tässä joutuu pyytää kaikki mahdolliset auttajat apuun koska yksin ei tätä pysty pyörittää. Pitäähän tässä kuitenkin hoitaa työt ja muu elämä. Moni on sanonut että "sehän on vain koira". Sellainen vituttaa koska just tämä kyseinen koira on mulle enemmän kuin koira. Antaisin mitä vaan jotta se parantuisi, ja olen valmis tekemään tätä hoitamisrumbaa vaikka kuinka pitkään. Niin kauan kun on toivoa ja koira ei kärsi niin jatketaan.
Voimia teille todella paljon. Ymmärrän täysin tuskasi. Rankinta tässä on kun ei tiedä mitä tapahtuu. Jos vaikka tietäisi että koira kuolee niin voisi jo alkaa surutyötä tekemään. Jos tietäisi että koira paranee, voisi ajatella tulevaa. Nyt on vaan jaksettava tässä hetkessä elää tämän asian kanssa :(
