Kohti parempaa elämään

[byääää 136940]

No on kyllä melkoista superfoodia. Mitenköhän mä olen vielä hengissä? Veriarvotkin on ihan hyvät, kolesterolia lukuunottamatta.

Mielipiteitä on tietysti monia, mutta en mä ole ainut joka mielestä suuri määrä marjoja tai hedelmiä ei kuulu dieetille, koska fruktoosi on just sitä kaikkein paskinta sokeria.

Taitaa nyt olla suurempiakin huolia kuin fruktoosi, tai sokeri ylipäänsä.

 

[Randomnoo]

Pitää myös muistaa että elämäntapojen muuttaminen, kuten kokonaisvaltainen ruokailutottumusten muutos on vähän erilainen prosessi kuin esim joku tiukka bodydieetti. Asioita pitää priorisoida vaikka ja erityisesti kun moni asia vaatii jiiraamista. Ensin isot linjat kuntoon ja sitten voi kehikkoa lähteä stemmailemaan.

Hirmusti tsemppiä projektiin! Muista pitää pääkopasta huolta että pysyy ajatukset selkeinä ja mindset kurissa.

 

[libelinha]

Mä annan sellaisen pienen vinkin, että kannattaa miettiä syitä sen ylipainon taustalla, koska 150kg ei kerry pelkästään sen takia, että ruoka on hyvää. Kannattaa miettiä sitä, että käyttääkö ruokaa esimerkiksi jonkin sisäisen tyhjiön täyttämiseen, lohduttajana tai suojautumiskeinona. Eli jos esimerkiksi ei pysty käsittelemään omia hankalia tunteitaan, niin silloin herkästi väistetään sen sijaan, että kohdattaisiin ne tunteet, ja sitten syömällä turrutetaan se oma olotila. Joillekin se kertynyt rasvakerros voi olla eräänlainen suojapanssari, jonka taakse voi kätkeytyä muulta maailmalta.

Sulla kannattaisi nyt kiinnittää huomiota omaan syömiskäyttäytymiseen ja siihen mikä laukaisee sen syömisen ja ahmimisen. Ja tehdä vaikka sotasuunnitelma sen varalle, että osaat pysäyttää sen ajatusmallin mikä lähtee pyörimään, kun tulee se laukaiseva tekijä. Sulle tulee aivan varmasti takapakkeja ja repsahduksia tässä matkan varrella, koska ne kuuluvat asiaan ja hyväksyä se, mutta tärkeintä on se, miten sä siihen reagoit. Jos olet aikaisemmin repsahduksen sattuessa vetäissyt homman läskiksi ja jatkanut ahmintaa seuraavinakin päivinä ja viikkoina, niin tulevaisuuden varalle pyri katkaisee se ajatusralli, joka lähtee pyörimään ja ajattele sen sijaan esimerkiksi, että repsahduksia sattuu ja se ei mua määrittele epäonnistuneeksi, ja jatkat sen jälkeen sitä uuden elämäntavan harjoittelua.

Sun kannattaisi muutenkin miettiä tätä projektia enemmänkin elämän mittaisena projektina kuin dieettinä, joka kestää vain jonkin aikaa. Mieti millaisia elämäntapoja ja ruokailutapoja haluaisit noudattaa ja mieluusti sellaisia tapoja, joita voisit kuvitella noudattavasi koko loppuelämäsi ajan. Muista, että ruuasta voi nauttia myös terveelläkin tapaa ja eikä koko loppuelämän tarvitse olla kärjistetysti sanoen pelkkää kanaa ja riisiä.

 

[Disaster]

Mä annan sellaisen pienen vinkin, että kannattaa miettiä syitä sen ylipainon taustalla, koska 150kg ei kerry pelkästään sen takia, että ruoka on hyvää. Kannattaa miettiä sitä, että käyttääkö ruokaa esimerkiksi jonkin sisäisen tyhjiön täyttämiseen, lohduttajana tai suojautumiskeinona. Eli jos esimerkiksi ei pysty käsittelemään omia hankalia tunteitaan, niin silloin herkästi väistetään sen sijaan, että kohdattaisiin ne tunteet, ja sitten syömällä turrutetaan se oma olotila. Joillekin se kertynyt rasvakerros voi olla eräänlainen suojapanssari, jonka taakse voi kätkeytyä muulta maailmalta.

Monta kertaa itseltäni kysynyt tuota kysymystä, että miksi on tähän kuosiin päästy. Listaan muutaman ajatuksen mitä tuli mieleen.
- Liian kovat tavoitteet heti kättelyssä -> Dieetit kussu -> Herkut maistuu.
- Joku paikka hajonnut tai sairastellut, joutunut olemaan talon "vankina" -> Huomaamatta napostellut kaikkea paskaa.
- Kumppani syö jotain herkkua, kun itse yrittää pitää ruokapuolta kohdillaan -> Suoni katkee päässä ja pakko saada myös (asiasta puhuttu).
- Huomenna alkaa dieetti -> Nyt vedetään överit.
- Jonkinasteinen ahmimishäiriö? -> Ei osaa lopettaa ajoissa, vaikka maha täynnä (jos nyt ei onnaa, niin pillerit kehiin ja terapia tms).
- Muka ei ole aikaa tehdä ruokaa/urheilla -> Kummasti pystyy tunnin tai kahden kauppareissun vetämään ja ostamaan kaikkea roskaruokaa ja istumaan telkan äärellä useita tunteja.
- 20 kg lihoamisen kohdalla loppui yksinkertaisesti itsestänsä huolehtiminen lähes kokonaan.

Tosiaan suunnitelma on saada ruokarytmit kuntoon ja sitä kautta saada vakautta tähän hommaan, ettei tulisi niitä "vitullinen" nälkä ja taas kauppa tyhjäksi kaikesta -settejä. Tuon takia ruuat valmiiksi hyvissä ajoin.
Liikuntaa silleen että ei rupea heti vituttamaan eli ei hampaat irvessä vääntämistä. Kuten taisin aikaisemmin laittaa, niin tää on sellainen elämäntapojen muutos, ei kausiluonteinen dieetti.
Varmaan eka -10kg tulee olemaan taistelua, mutta sitten uskoisin että homma alkaa vakiintua ja kaikki alkaa sujumaan rutiinina sen jälkeen. Myöskin kerta pariin viikkoon tarkoitus hieman hellittää ja sallia esim Amarillon burgeri tai jotain tuollaista ja jatkaa siitä taas remonttia.

Kyllä tää tästä, motivaattorina toimii nuo huonot veriarvot ja lisäksi ne fiilikset mitä laihana pystyi tekemään eli juosta sen 10km putkeen ja kolistella salilla rautoja, tehdä vaikka mitä väsymättä ja olla sellainen oman elämänsä supermies.
Onneksi on kuvia hyviltä ajoilta ja tietää mihkä tähdätä siten.

 

[wildindian]

Ei kannata aloittaa liian suurilla miinuksilla kuten aiemmin todettu. Ruokavaliosi vaikuttaa ihan hyvältä. Jos paino putoaa, anna mennä sillä niin pitkään kun paino putoaa. Kun aloittaa esim. 3300-3500kcal syömällä niin tuosta on sitten joskus tulevaisuudessa varaa pudottaa kun painon putoaminen pysähtyy. Ei kyllä kannata sitten kaloreista stressata, panosta vaan puhtaaseen ruokaan ja sokerit minimiin, luultavasti paino putoaa pelkästään herkut ja roskaruuan pois jättämällä!

Kaiken liikunnan kanssa kannattaa ottaa iisisti, ettei tule niitä vaivoja sitten. Kävelylenkit, pyöräily, vesijuoksu voisi olla hyviä. Ymmärrän kyllä jos ei itsetunto salli mennä uimahalliin mutta vesijuoksu olisi ehkäpä tehokkainta ja turvallisinta liikuntaa tuolle massalle.

Jos saisit treenikaverin jostain niin voisi pitää motivaatiota yllä. Tsemppiä elämäntapamuutokselle!