Kivun vaikutus opiskeluun/työhön?

[Moveholic]

Tuossa aamulenkillä oli aikaa miettiä, että mitenköhän muilla Pakkislaisilla pitkäaikainen kipu vaikuttaa opiskeluihin ja työelämään? Lähinnä tuli mieleen selkä-, polvi,- ja lonkkavammat, jotka vaikuttavat erittäin kovalla tavalla jokapäiväiseen elämään. Tai voihan se olla mikä ruumiinosa tahansa, pointti on sama.

Omalla kohdalla tämä välilevyn rappeuma on vaikuttanut negatiivisesti opiskeluihin, se on ihan selvä juttu. Sellaisia pakollisia ja välttämättömiä luentoja olen istunut tuolilla pyörien puoliväkisin loppuun asti, mutta vastaavasti useiden luentojen annin olen joutunut ottamaan puhtaasti kavereiden muistiinpanoista.

Aina jää päähän soimaan jonkun Pakkislaisen toteama "istuminen on selälle myrkkyä" -kommentti, joka vaikuttaa merkittävästi noihin päätöksiin jäädä luennoilta pois. Ja onhan se kivun kanssa äärimmäisen raskasta ja jotenkin myös turhaa istua luennolla.

Ikää on nyt 25v ja vaikka tuo välilevyn rappeuma ei kuullostakaan pahalta, niin kyllä näinä kipuisina aikoina sitä miettii, että mitähän vittua tästäkin tulee. Elämää olisi vielä jäljellä, ja sitä istumistakin tulevaisuudessa varmasti luvassa.

Mitäs muuta tähän avautumiseen vielä mahduttaisi. No lääkkeet. Burana800 tulehduskipulääkkeet ja Panacod löytyvät lääkekaapista, mutta niitä olen käyttänyt perkeleen varovaisesti. Ei sitä vain halua ajatella elämäänsä eteenpäin niin, että kipulääkkeet kuuluvat elämään seuraavat 30 vuotta. Johan se syövyttää sisäelimet pois siinä ajassa.

Mitenkä muilla pitkäaikaisen vamman ja sen kuntouttamisen kanssa elävillä mahtavat asiat olla?

 

[Sumu]

Krooninen kipu voi vaikuttaa ja todennäköisesti vaikuttaakin negatiivisesti elämänlaatuun. Kivun ansiosta moni asia tuntuu helvetisti vaikeammalta ja kiinnostaa automaattisesti huomattavasti entistä vähemmän.

On kovin vaikea piristyä ja kokea suuria ilon ja onnen tunteita kun joku, ei kivuista kärsvä henkilö neuvoo "olemaan ajattelematta kipua". Vittu, ei se kipu tuosta vaan ajattelemalla katoa. Se kipu on läsnä ellei kivun aiheuttajaa hoideta tai vedetä nuppia turvoksiin vahvoista särkylääkkeistä.

Puolet lääkäreistä ei suoraan sanottuna tiedä vittuakaan selkävaivoista tai niiden parantamisesta. Paskoja ja vielä paskempia ohjeita ja diagnooseja satelee läjäpäittäin ja ongelma pitkittyy vuodesta toiseen jos ei jaksa ravata lääkärissä joka viikko. Kehoitan olemaan uskomatta lääkäriä joka kertoo että "tämän vaivan kanssa sun tulee asennoitua syömään kipulääkkeitä". Ja paskat. Mitä vittua se elämä mahtaa olla jos tästä eteenpäin 40v rouhitaan tramadolia kerran pari pävässä? Haloo? Lisäksi uusimpien trendien mukaan kivunhallintaan tarjotaan nykyään myös masennuslääkkeitä. En tunne näiden lääkkeiden toimintamekanismia, mutta suhtaudun todella skeptisesti kivun hoitoon em. lääkkeillä. Mielestäni ei kuulosta kovin terveeltä että jatkuvasti pitäisi "nauttia" kipu- ja masennuslääkkeitä. Tuon metodin jälkeen mutu-tuntuma kertoo että lääkkeettömälle elämälle voidaan heittää hyvästit. Masennuslääkkeiden käyttöä kivun hallinnassa puolustaneet ja vointinsa kohenemista hehkuttaneet potilaat ovat mielestäni olleet muutenkin jo vähän nutcaseja. Siis ainakin ne joihin olen törmännyt.

No, lipsuu ehkä vähän aiheesta. Kipu vaikuttaa negatiivisesti ainakin keskittymiskykyyn ja sitä kautta pitkäjänteisen työn suorittamiseen, innostumiskynnys on korkeampi, paikallaan oleminen ja vastaavasti liikkuminen ovat huomattavasti vaikeampia asioita. Työtehtävien ja vapaa-ajan toimintojen suorittaminen vaikeutuu ja motivaatio laskee. Mielialan vaihtelut ovat kivutonta elämää huomattavasti rajummat ja yleinen mieliala laskee jonkin verran. Oman käsitykseni mukaan osa kroonisten kipujen kanssa elävistä sairastuu enemmän tai vähemmän vakavaan masennukseen joka diagnosoidaan lääkärin toimesta. Luultavasti jonkin asteisesta masennuksesta kärsivät huomattavasti diagnosoituja tapauksia useammat henkilöt. Ja kun tämän asian tietää, pelkää ajoittain oman nuppinsa ja mielenterveytensä puolesta.

Oma ohje kivun hallintaan: Tekee kaiken mitä pystyy, ajoittain jopa rajojaan kokeillen ja kipua sietäen. Kipu tuntuu monessa asiassa ja jos sen antaa rajoittaa elämää, ei loppujen lopuksi voi tehdä mitään. Akuuteimman vaiheen jälkeen kannattanee viimeistään yrittää harrastaa liikuntaa ja jopa kehitellä uusia mieltä piristäviä harrasteita. Useimmiten kivun voittamiseen löytyy jokin keino, sen keinon löytäminen nykyisillä systeemeillä saattaa vaan kestää aika _vitun_ kauan.

nimim. valoa tunnelin päässä

 

[Moveholic]

Hyvää ja faktuaalista pohdintaa Sumulta. Helpottavaa lukea, että joku todellakin ajattelee samalla tavalla minun kanssani. Tuolla tarkoitan sitä, että kyllä tässä olen itseltäni viime syksystä lähtien kysynyt silloin tällöin, että teenkö selkäni tilanteesta vain tekosyyn joidenkin asioiden tekemättä jättämisille. En.

Tuo on niin totta, että elämänlaatu laskee "vaikeina päivinä". Mulla eilinen taas perkeleen vaikea päivä pitkällisen kohtalaisen hyvän aikajakson jälkeen. Ja voi vittu kyllä huomaa:

Tentin tein eilen, mielenkiintoiset luennot oli pakko jättää kipuvitutuksen vuoksi väliin. Kiristi vain yläpäätä ja alapään hermoja siihen malliin. Kävin kaupassa ja loppuillan makoilin sängyllä Pakkista selaten. Mikään muu ei huvittanut.

Nyt tänä aamuna takana 1,5 tunnin kävely aamukasilta ja viikonloppu tuntuu synkältä. Kyllähän tässä kaikkea voisi tehdä ja touhuta, mutta selkä/lonkka on eri mieltä.

Moni, hyvin moni, on sanonut, että minun välilevyn rappeuman oireet vähenevät vuosien saatossa. Toivon todellakin niin.

 

[Klatskin]

Kehoitan olemaan uskomatta lääkäriä joka kertoo että "tämän vaivan kanssa sun tulee asennoitua syömään kipulääkkeitä". Ja paskat. Mitä vittua se elämä mahtaa olla jos tästä eteenpäin 40v rouhitaan tramadolia kerran pari pävässä?

Minä en kehoita. Ikävää että sulla se ei toiminut, mutta esim. useimmissa selkävaivoissa se on juurikin oikea ratkaisu. Kivun kanssa kärvistely vain kroonistaa kivun ja estää kuntouttamisen. Luonnollisesti tramadolit ym. yritetään pitää niin lyhytaikaisina kuin mahdollista.

Lisäksi uusimpien trendien mukaan kivunhallintaan tarjotaan nykyään myös masennuslääkkeitä. En tunne näiden lääkkeiden toimintamekanismia, mutta suhtaudun todella skeptisesti kivun hoitoon em. lääkkeillä.

Kyseisiä "masennus"lääkkeitä ei nykyään juurikaan käytetä masennukseen. Lisäksi kipuun käytetyillä annoksissa ei ole minkäänlaista antidepressiivistä vaikutusta, vaan vaikutus on täysin tästä riippumaton. Näin ollen pitäisikin pyrkiä eroon "masennuslääke"-nimestä, juuri tällaisten tarpeettomien avautumisten takia. Mutta jos ei suostu syömään muita lääkkeitä, on mielestäni turha valittaa että pitää syödä tramalia koko ajan.

nimim. valoa tunnelin päässä

Good for you.

Edit: ihmisillä, varsinkin suomalaisilla, on aina tarve etsiä syyllinen vastoinkäymisiin. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, mutta periaatteessa vastustan sitä että tarpeettoman usein tämä on "lääkärit".

 

[Moveholic]

Ei näin Dr. Klatskin. :down:

Tämän threadin tarkoitus oli lähinnä kertoa ja jakaa kokemuksia kivun kanssa elämisestä. Ei todellakaan puolustella "asiantuntijoita" tai muita asianosaisia, joiden kanssa ihmiset ovat asioineet. On hyviä lääkäreitä ja huonoja lääkäreitä. Sitten on vielä "asiantuntijoita".

Jos joku tähän threadiin lääkäreille osoitettuja kehuja naputtelee, niin mikäpä sen mahtavampaa. Silti pitää antaa tilaa myös vastakkaisille mielipiteille - varsinkin, kun niitä taitaa aika lailla olla.

 

[Sumu]

Moni, hyvin moni, on sanonut, että minun välilevyn rappeuman oireet vähenevät vuosien saatossa. Toivon todellakin niin.

Suosittelen etsimään omalta alueeltasi osaavan ja pätevän fysiatrin, nimenomaan sellaisen joka on taistellut selkään liittyvien asioiden kanssa pidemmän aikaa. Selkäongelmat ovat kohtuullisen vaikeita asioita käsittää ja niihin voi liittyä monta eri osatekijää.

Minä en kehoita. Ikävää että sulla se ei toiminut, mutta esim. useimmissa selkävaivoissa se on juurikin oikea ratkaisu. Kivun kanssa kärvistely vain kroonistaa kivun ja estää kuntouttamisen. Luonnollisesti tramadolit ym. yritetään pitää niin lyhytaikaisina kuin mahdollista.

Minä kehoitan jos lääkäri on yhtä pätevä kuin omalle kohdalleni osunut. Kyseinen lääkäri oli sitä mieltä että minun tulisi todellakin asennoitua syömään lääkkeitä todennäköisesti koko loppuelämäni. Olen vahvasti sitä mieltä että selvästi mekaanista (virheasennot yms.) vikaa ei korjata tramadolilla. Kyseisen lääkärin tarjoamat vaihtoehdot ongelman korjaamiseen olivat päivittäiset kovat kipulääkkeet ja mahdollisesti uudelleenkouluttautuminen sen hetkisen työn vaikeutumisen takia. Vittu mitä paskaa.

Mutta jos ei suostu syömään muita lääkkeitä, on mielestäni turha valittaa että pitää syödä tramalia koko ajan.

Miksi pitäisi syödä lääkkeitä kun ongelma ei selvästi niillä ole korjaantunut? Aiemmin rouhin kiltisti kaikki lääkäreiden määräämät ja tarjoamat lääkkeet maksimiannostukislla, mutta eipä se vika sieltä mihinkään kadonnut. Sitten totesin että vittuun lääkkeet ja eletään ilman. Miksi myrkyttäisin kroppaani jollain kemikaalilla joka ei auta? En halua oppia/pystyä elämään kipuni kanssa, haluan siitä PERKELEESTÄ eroon!

Ainoastaan todella TODELLA pahoina päivinä olen popsinut tilanteeseen sopivan lääkkeen. Viimeisen vuoden aikana näitä todella pahoja päiviä ei kovin montaa ole ollut, onneksi.
Good for you.

Edit: ihmisillä, varsinkin suomalaisilla, on aina tarve etsiä syyllinen vastoinkäymisiin. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, mutta periaatteessa vastustan sitä että tarpeettoman usein tämä on "lääkärit".

Lääkärit ovat oman alansa ammattilaisia ja heidän tulisi osata neuvoa ihmisiä terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Heidän tulis myös käsittää oman tietotaitonsa rajat ja osata ohjata asiakas oikeaan paikkaan paremman ja tarkoituksenmukaisemman hoidon saamiseksi. Minä en maallikkona voi olla yhtä pätevä hoitamaan jonkun muun toimialaan kuuluvia asioita. Ja varsinkin vaivan alkuvaiheessa en tiennyt asiasta mitään, niin mihinkäs muualle olisi pitänyt mennä kuin lääkäriin? Jos olen tarpeettoman usein vaivannut lääkäreitä vastoinkäymisilläni ja keksityillä vaivoillani viimeisen 5 vuoden aikana, niin se on vähän vitun voi voi.

Mielenkiinnosta kysyn: Oletko Klatskin itse joskus kärsinyt elämääsi haittaavista, kroonisista ja mahdollisesti kohtuullisen vaikeista kivuista?

 

[Klatskin]

Ei näin Dr. Klatskin. :down:

No joo, mulla on näköjään taipumus vetää threadit off-topiciksi... Sorry for that. Alkuperäiseen tekstiin mulla ei paljoa sanottavaa ole: paitsi että niissä rajoissa kun se on mahdollista, kipu pitäisi yrittää hoitaa pois (tarvittaessa kipulääkkeillä) - jos se jatkuu, se kroonistuu ja voimistuu. Eli ainakaan nuorena kipulääkkeitä ei pidä pelätä, ainakaan ei-opioideja. Ts. parasetamoli 1000mg x 3 JA burana 800mg x 3 on aivan käyttökelpoinen yhdistelmä. Ja kuten Sumu sanoikin, pätevän fysiatrin etsiminen kannattaa.

Ja Sumulle: yksittäisiä epäpäteviä lääkäreitä löytyy aina, kuten muistakin ammattiryhmistä. Sille ei voi mitään. Itseänikin tämä ärsyttää suuresti.

En halua oppia/pystyä elämään kipuni kanssa, haluan siitä PERKELEESTÄ eroon!

Luonnollisesti, niinhän kaikki vastaavassa tilanteessa. Aina vain se ei ole mahdollista, ja sille ei voi mitään. Aina ei käy niin kuin haluaisi.

Mielenkiinnosta kysyn: Oletko Klatskin itse joskus kärsinyt elämääsi haittaavista, kroonisista ja mahdollisesti kohtuullisen vaikeista kivuista?

Ei sillä että tämä millään tavalla olisi olleellista, mutta: söin ensimmäisen särkylääkkeeni 20-vuotiaana. Niskaani & päätäni on särkenyt liikennetapaturman jälkeen n. vuoden lähes jatkuvasti. Lenkkeilemään en pysty luultavasti koko loppuelämänäni, eri syystä. Armeijassa juoksin Kirkkojärven marssin 4 rasitusmurtumaa sääriluussa (rikkinäisten maiharien takia). Kamppailulajitreeneissä mursin joskus 2 kylkiluutani, mutta menin silti vielä lukkopainitreeneihin, ja jatkoin treenausta lähes normaalisti vyökokeeseen asti (1-2kk). Kaikki niveleni ovat kroonisesti enemmän tai vähemmän paskana, paitsi vasen nilkka ja vasen ranne. Tällä hetkellä olkapää on revähtänyt. Jne. Tramadoleja ja panacodeja en käytä syystä, jota tässä ei ole tarpeen mainita. Mutta todettakoon, että selän kanssa itselläni ei ole koskaan ollut suurempaa ongelmaa, ja tästä olen todella kiitollinen. Tiedän kyllä, että ne voivat olla äärimmäisen v-mäisiä. Mutta lopetan off-topiccaamisen tähän.

 

[Sumu]

Eli ainakaan nuorena kipulääkkeitä ei pidä pelätä, ainakaan ei-opioideja. Ts. parasetamoli 1000mg x 3 JA burana 800mg x 3 on aivan käyttökelpoinen yhdistelmä. Ja kuten Sumu sanoikin, pätevän fysiatrin etsiminen kannattaa.

Eihän niitä ehkä kannattaisi pelätä, mutta tiettynlaiseen kipuun eivät nuo "lastenlääkkeet" auta. Eli ei niitä lääkkeitä kannata syödä ellei niille ole oikeasti jotain perustetta, kuten esimerkiksi tulehdustila. Tuon lääkekombinaation toimivuudesta tai tarpeellisuudesta en lähde spekuloimaan kovin paljoa, mutta en silti pidä tarpeellisena syödä kahta "peruskipulääkettä" yhtäaikaa.

Ja Sumulle: yksittäisiä epäpäteviä lääkäreitä löytyy aina, kuten muistakin ammattiryhmistä. Sille ei voi mitään. Itseänikin tämä ärsyttää suuresti.

Vuosia asian kanssa koheltaessa tuo seikka on alkanut ärsyttää aivan saatanasti. Oikeiden lääkäreiden kanssa olisin saattanut päästä vaivoistani jo vuosia sitten eroon ja olisin nauttinut elämästäni huomattavasti enemmän menneinä vuosina. Vaan kun esimerkiksi selkäongelmien suhteen kovin moni lääkäri on täysin epäpätevä tekemään yhtään mitään järkevää.

Luonnollisesti, niinhän kaikki vastaavassa tilanteessa. Aina vain se ei ole mahdollista, ja sille ei voi mitään. Aina ei käy niin kuin haluaisi.

Aina ei käy niin kuin haluaa, mutta kovin nuorena ei kannata myöskään antaa periksi. Lääkäreillä vaan tuppaa olemaan taipumus suositella sitä periksiantamista koska se onheille vähemmän työläämpää. Sinnikkyydellä, yrityksellä, asenteella ja oikealla hoidolla on mahdollista selvitä tietyistä kivuista kokonaan pois, periksi ei saa antaa. On varmasti tiettyjä vikoja ja kivun aiheuttajia joita ei yksinkertaisesti ole mahdollisuus korjata, mutta niitä korjattavia on vähintään yhtä paljon.

 

[Klatskin]

Eihän niitä ehkä kannattaisi pelätä, mutta tiettynlaiseen kipuun eivät nuo "lastenlääkkeet" auta. Eli ei niitä lääkkeitä kannata syödä ellei niille ole oikeasti jotain perustetta, kuten esimerkiksi tulehdustila. Tuon lääkekombinaation toimivuudesta tai tarpeellisuudesta en lähde spekuloimaan kovin paljoa, mutta en silti pidä tarpeellisena syödä kahta "peruskipulääkettä" yhtäaikaa.

Juuri tämän harhaluulon takia ihmiset jumittuvat käyttämään opioideja, ja sitten valittavat kun on aina pää sekaisin - yllämainitut lääkkeet eivät todellakaan ole "lastenlääkkeitä", ja niiden vaikutus ei perustu tulehduksen, vaan kivun vähentämiseen - esim. parasetamoli vaikuttaa käytännössä ainoastaan keskushermostossa. Oikeastaan koko "tulehdus"kipulääke-sana pitäisi vaihtaa. Ja ihmisten (harha)luulo siitä, että parasetamoli (joka ei siis ole tulehduskipulääke) ei vaikuta kipuun, johtuu siitä, että annostus on ollut väärä.

Ja mainittakoon, että kyseisten kahden lääkkeen vaikutusmekanismi on erilainen, ja siis toinen toistaan tukeva. On totta, että tietynlaiseen (harvinaiseen) kipuun nämä lääkkeet eivät tehoa, mutta silloin opioiditkaan eivät kunnolla kipua poista, ainoastaan tekevät olotilan jossa kipu menettää merkitystään. Tällöin oikea ratkaisu olisivat aikaisemmin mainitut "masennus"lääkkeet tai gabapentiini/pregabaliini, mutta niitäkin vastaan ihmisillä tuntuu olevan jotain, jolloin hyvät ratkaisut jäävät vähiin.

Makuasiahan tämäkin, mutta itse taas en pidä tarpeellisena syödä opioideja ainakaan pitkäaikaisesti ennen kuin on kokeiltu esim. yllämainittu yhdistelmä. Useimmille kipupotilaille se tuo selvästi paremman vasteen kuin pelkkä tramadolin vetäminen, mutta haittavaikutukset ovat huomattavasti vähäisemmät. Mutta jos potilas on jo etukäteen vakuuttunut siitä, että jokin lääke ei tehoa, ei hän tule sitä syömään - asiasta tappeleminen ei yleensä muuta mitään. Ja sitten kirjoitetaan tramalia.

Mutta nyt lopetan aiheeseen kommentoimisen - pitää näet mennä taas kirjoittamaan buranaa ja parasetamolia kansalle.

 

[Moveholic]

Eikö täällä ole ketään muita kipuilijoita, kun minä ja Sumu?

 

[yusuplus]

Mä oon pari vuotta taistellu selän hermovaurion kanssa. Oon kuitenkin jatkanu varastohommia, vaikka selkä välillä vetääkin jumiin. Tosin nyt on selkä ollu paljon parempi, kun oon vahvistanu tukilihaksia aika vihalla ja samalla yrittäny korjata selän lihasepätasapainoa.

Lääkkeitä selkään en oo enää pahemmin syöny. Alussa oli aika tuhdit setit (sirdalud, panacod, tramadin) ja oli ihan syystäkin, koska en pystynyt nukkumaan sekunttiakaan pariin päivään kipujen takia.

 

[Sumu]

Makuasiahan tämäkin, mutta itse taas en pidä tarpeellisena syödä opioideja ainakaan pitkäaikaisesti ennen kuin on kokeiltu esim. yllämainittu yhdistelmä. Useimmille kipupotilaille se tuo selvästi paremman vasteen kuin pelkkä tramadolin vetäminen, mutta haittavaikutukset ovat huomattavasti vähäisemmät. Mutta jos potilas on jo etukäteen vakuuttunut siitä, että jokin lääke ei tehoa, ei hän tule sitä syömään - asiasta tappeleminen ei yleensä muuta mitään. Ja sitten kirjoitetaan tramalia.

Söin niin kauan lääkärin määräämät napit ja niiden yhistelmät kunnes lekuri määräsi tramadolia. Siinä vaiheessa aloin todella miettiä mikä on tarpeen ja mikä ei ja kuinka paljon lääkkeitä pitää syödä. Kovasti odottelin lääkkeiltä tehoja, mutta aika hiljaista piteli. No, ne masennuslääkkeet tms jätin myös ottamatta vastaan kun en usko että ne vikaa korjaavat. Kivulle ne voivat tehdä jotain, mutta vika ei katoa mihinkään.

Noiden perusnappien, ibut, parat, yms teho on kyllä testattu, ei toimi meikäläisellä. Annostukseenkaan on turha vedota kun se annostus ibuissa on ollut kaikkea väliltä 400mg-4000mg ja siihen muut jyvät päälle (panacodit, norgesicit yms).

Mutta nyt lopetan aiheeseen kommentoimisen - pitää näet mennä taas kirjoittamaan buranaa ja parasetamolia kansalle.

No nyt selvisi syy tietynlaiselle asenteellesi eräitä asioita kohtaan.


edit: Päästiin sitten tässäkin threadissa oikein lahjakkaasti hakoteille. Tarkoitus oli keskustella kivun vaikutuksesta elämään/opiskeluun/työhön, mutta jälleen kerran joukkoomme laskeutui messias joka kertoi kuinka tyhmä kansa ruikuttaa aiheetta.

 

[Klatskin]

meikäläisellä. Annostukseenkaan on turha vedota kun se annostus ibuissa on ollut kaikkea väliltä 400mg-4000mg ja siihen muut jyvät päälle (panacodit, norgesicit yms).

Viittasin parasetamoliin, en ibuihin. Lue tekstit kunnolla.

No nyt selvisi syy tietynlaiselle asenteellesi eräitä asioita kohtaan.

Missasit jälleen sarkasmin. Ja päättelykin meni jälleen täysin mönkään. Sitäpaitsi teen hommaa varsin mielelläni - olisin töissä vaikkei siitä maksettaisi mitään.

edit: Päästiin sitten tässäkin threadissa oikein lahjakkaasti hakoteille. Tarkoitus oli keskustella kivun vaikutuksesta elämään/opiskeluun/työhön, mutta jälleen kerran joukkoomme laskeutui messias joka kertoi kuinka tyhmä kansa ruikuttaa aiheetta.

Ja mähän olin siihen syyllinen taaskin. Mene itseesi. Tai ammu itseäsi jalkaan.
Ja saat mun puolesta poistaa kaikki tekstini tästä threadista, jos se kerran sulle noin kipeää tekee. Mutta onneksi kaikki muut ovat vitun urpoja, ja sä taas vitun fiksu.

Mutta ei hätää: lupaan tässä nyt pyhästi, etten enää koskaan kirjoita Urheiluvammat ja lihashuolto -osiolle. Näytätte pärjäävän paremmin ilman. Jatkakaa.

 

[yusuplus]

Eniten mua ärsyttää se, että kun menen peruslekurille valittamaan, että selkä pykii, niin sirdaludit kouraan ja höpötellään krampeista venähdyksiin. Sanois vaan suoraan, että mä en tiedä mikä sulla on ja kirjoitan sulle lähetteen OMT-fyssalle/fysiatrille. Vai antaako toi liian epäpätevän kuvan lekurista sillon, kun ei ite tiedä mikä on?

Jos mä en olis ite juossu joka vitun paikassa tän vaivan takia, niin en tietäisi vieläkään, että mikä siinä on. Että ihan kaikkia ei oikeesti kannata uskoa. Varmaan 3-4 lääkäriä sano, että lihasrevähdys, kiropraktikko sano, että on hoitanu ties kuinka monta tällästä tapausta..ja paskat. Anto täysin väärät ohjeet mulle. OMT-fyssa vasta oli eka, joka oikeesti tutki koko selän kunnolla ja anto oikean diagnoosin (ja oli muuten oikeesti kiinnostunut ja innostunut musta). Risto Kosonen tais olla äijän nimi (keravalla taitaa pitää vastaanottoa). Toinen pätevä fysiatri on Jussi Timgren (järvenpäässä vastaanotto). Muut fyssat on ollu ihan kuutamolla mun selästä.

 

[KatiP]

Minua syö kivusta aiheutuva suora tai epäsuora väsymys. Yöuni on huonompaa, herätessä (syystä tai toisesta, esim kiljuva jälkikasvu) menee tovi ennen kun uusi kipuilematon asento löytyy, unentarve kasvaa selvästi ajanjaksoina, joina on enempi kipua.

Kipulääkkeissä yleensä tarvitsee ihmeen ison annoksen pieneenkin kivun alentamiseen ja teho on yleensä lyhyt. Lisäksi niillä on sen verta sivuvaikutuksia (esim lääkepäänsärky, suolisto-oireilu, huimaus, väsytys, pahoinvointi), että käyttö tulee rajoitettua vain niihin päiviin kun kipu on kovaa ja ilman ei pärjää. Jos käyttäisin pienempääkin annosta päivittäin niin huonoina päivinä kai joutuisin käymään kipupiikillä.

Ei ole tukielinongelmaa, on hormonisidonnaisia kasvaimia (painaa esim palleaa ja hormonilääkitys on) ja sijainnin + uusimisen takia uuden leikkauksen riskit on kuulema liian suuret. Voisipa lääkäri kirjottaa päivätirsat iltapäiväksi työajalla

 

[Myrzan]

Aika negatiivisia on olleet vaikutukset tähän mennessä. Oon usein aika järkyttävän aamu-uninen ja liikkeellepääsyä ei mitenkään helpota se, että alaselkä sohlaa ja koivet tuntuu makaronilta. Sitten jos pääsee pikku aamulenkille niin homma alkaa jotenkuten luistaa, mutta se ulospääsy on välillä aika onnetonta haahuilua kun ilman särkylääkkeitä ei meinaa kestää olla jaloillaan ja jos ottaa särkylääkkeitä niin on entistä lussumpi olo sekä päässä, että jaloissa.

Lisäksi maha on suht herkkää tyyppiä joten kahvilla / viinallakaan ei voi oikein hakea aamuun vauhtia. Nuuska on loppu ja sisällä ei viittis polttaa. Rappusille ei kärsi mennä aamusavuille koska seisominen / istuminen sattuu selkään. Ja röökistä on jotenkin ruvennut viimeaikoina tulemaan hieman huono olo.. en tiedä olisiko sillä jtn tekemistä valmissavukkeissa olevien nikotiinin imeytymistä edistävien lisä-aineiden kanssa sillä sätkistä ei ole tuntunut tulevan ainakaan niin huono olo. õ.ô

Jos väsyttää rutosti niin oon havainnut, että siten pysyy ekat kriittiset minuutit jotenkin hereillä, että laittaa kofeiinitabun kielen alle sulamaan, se ensinnäkin imeytyy sieltä jonkin verran ja toisekseen se maistuu niin pahalta, että jos meinaa nukahtaa niin melko varmasti havahtuu siihen kun kofeiinin kyllästämä kitkerän makuinen sylki valuu kielen päälle. :urjo: Kun oon liuotellut sitä tabua kielen alla n. 5 min niin huuhtelen sen alas huikalla appelsiinimehua. Tässä vaiheessa on jo sen verran tajuissaan, että pystyy jonkinmoiseen semijärkevään toimintaan. Jos selkä on suht' OK niin syön ja lähden lenkille. Jos selkä ei ole OK niin otan särkylääkettä ja asemoidun taktisesti sohvaan kitumaan. Sieltä sitten ehkä jonkin ajan kuluttua raahaudun ylös ja lopulta lenkille tai sitten sammun.

Jalat tuntuu suurimman osan ajasta enemmän tai vähemmän väsyneiltä ja voimattomilta ja tuntuvat menevän usein hapoille jo siitä kun kiipeää rappuset yläkertaan. Tiskatessa täytyy vääntelehtiä sinne sun tänne kun selkä rupeaa nikotelemaan ja vihlomaan ja säteilemään pitkin vasenta reittä. Tiskipöytäkin saisi pirulainen olla 10cm korkeammalla. =I Istumaan pystyy jotenkuten pitempiäkin jaksoja kunhan on semmoinen tuoli jossa pystyy vaihtelemaan istuma-asentoa riittävästi (PCn ääressä on tuontapainen kiikkuva tuoli: http://www.jysk.fi/36993d1.jpg )

Raakaa kuormitusta selkä kestää ihan tyydyttävästi. Painojen / tukkien nostelusta se ei ole usein juuri moksiskaan kunhan käyttää vyötä, nostaa jaloilla ja pitää selän suorana. Mavet ja kulmasoudut (vyö päällä tässäkin ja ylipäänsä kaikessa mikä vaan haiskahtaakin selkää kuormittavalta) ei yleensä tuota ongelmia. Hyvät huomenet ja vastaavat taas on suoranaista ikävyyksien kerjäämistä. Noin yleensä ottaen painoja kyllä voi nostella mutta kaikenlainen pitempikestoinen staattinen kuormitus johtaa kärsimykseen. Niinikään selkä on aika arka kylmälle.

Selkä on kyllä jonkin verran rauhoittunut ajan kuluessa. Ei se koskaan kai mikään kovin hyvä ollut mutta varsinaiset ongelmathan alkoivat kun ruksautin sen talikon kanssa miehekkäästi vääntäessä. Sen jälkeen se oli ehkä vuoden tai pari aika arvaamaton, noidannuoli saattoi iskeä koska vaan ja se vihloi usein ja sangen kettumaisesti. Nyt ehkä n. 7 v myöhemmin se ei ole enää noin kipeä eikä lumbagot terrorisoi, mutta sen sijaan se on usein puutuneen ja väsyneen oloinen. Ja jalat ei taas olleet ennen tämmöiset hervottomantuntuiset leprut. :/

Ts. parasetamoli 1000mg x 3 JA burana 800mg x 3 on aivan käyttökelpoinen yhdistelmä.

Jaa? Minun lääkärini ei oo tuommoisestakaan mitn maininnut vaikka olen sille selästäni vinennyt enemmän kuin pari kertaa.. =/ Mitäs, tarkoitat kai, että otetaan parasetamoli 1000mg + burana 800mg - combo kolmasti päivässä tarpeen mukaan? Vai vetäsenkö noi kaikki tabut kerralla tauluun? :evil:

Niin ja oisko sulla tähän jotain valaisevaa sanottavaa?
http://www.thefactsaboutfitness.com/research/painkillers.htm
Pitäisikö treenin jälkeen koittaa olla nauttimatta päivään tai pariin tulehdukipulääkkeitä? Jos näin niin kai parasetamolia tms. voi sentään napsia?
http://www.pharmweb.net/pwmirror/pwy/paracetamol/pharmwebpicmechs.html

 

[Fiona]

Eniten mua ärsyttää se, että kun menen peruslekurille valittamaan, että selkä pykii, niin sirdaludit kouraan ja höpötellään krampeista venähdyksiin. Sanois vaan suoraan, että mä en tiedä mikä sulla on ja kirjoitan sulle lähetteen OMT-fyssalle/fysiatrille. Vai antaako toi liian epäpätevän kuvan lekurista sillon, kun ei ite tiedä mikä on?

No älä. Raivostuttavaa! Kävin viime talvena valittamassa lääkärille, että on koko vasen puoli kropasta ihan jumissa pakarasta hartiaan (ja käteen) asti eikä edes kävely onnistu ilman kipua. Ni mitä tekee tää tauno?!? "Joo, no sulla on rintalihas tulehtunut, syö kuuri Buranaa ja Norgesicciä, menee ohi viikossa". :wall: Sain raivarin ja sen ansiosta lähetteen röntgeniin (lol).

Kivun vaikutus arkeen on ollut rankempaa kuin olisin voinut kuvitella. Tai ongelma on ehkä enemmän henkisellä puolella - masentaa ihan pirusti kun ei pääse treenaamaan! Oon koko ikäni harrastanut jotain liikuntaa ja sitten yhtäkkiä kun ei pystynytkään tekemään mitään... Nyt on ollut aika hyvä jakso jo pari kuukautta, joten ei auta valittaa Toki joka päivä sattuu jonnekin päin, jos ei selkään/lantioon, niin sitten nilkkaan, polveen tai olkapäähän. Pitäis varmaan ruuvata toi lantio paikoilleen

Siinä ootte kyllä ihan oikeassa, että kivun kanssa pitää vaan oppia elämään ja sietämään sitä. Mulla liikunta auttaa oireisiin, mutta toisaalta se saattaa aiheuttaa nopeastikin rasitusvammoja, joten pitäis olla vähemmän jääräpää ja lopettaa ajoissa... Ja yrittää tajuta, että ensin pitäisi saada itsensä kuntoutettua, ennen kuin voi lähteä tavoittelemaan sen suurempia tuloksia.

 

[zepe]

Valittavatko ihmiset opioidien sekoittavan päätä, vai luuleeko lääkärit aina niin? Suomessa määrätään yhä maailman vähiten opioideja, tietääkseni (siis myös tilanteessa jossa niitä juuri pitäisi määrätä).

Kyllähän joku tramali on aikas onneton opioidi (täysin hyödytön), jos kipu on TODELLA KOVAA!

 

[KatiP]

Valittavatko ihmiset opioidien sekoittavan päätä, vai luuleeko lääkärit aina niin? Suomessa määrätään yhä maailman vähiten opioideja, tietääkseni (siis myös tilanteessa jossa niitä juuri pitäisi määrätä).

Kyllähän joku tramali on aikas onneton opioidi (täysin hyödytön), jos kipu on TODELLA KOVAA!

Kauhean monta tiedän, joilla Tramadoli kuulema sekoittaa päätä. Itsekin ihmettelen, kun teho omalla suunnilleen vastaa kalkkitablettia - ei edes sivuvaikutuksia :D.

En tiedä voisiko osansa koetusta 'sekottavasta' vaikutuksesta tehdä pitkään jatkuvan kivun vaikutus jaksamiseen ja mm Fionan mainitsemaan mielialaan, turhauttaa, väsyttää, nöryyttää, vituttaa, suututtaa.

 

[Myrzan]

Itsekin olen huomannut, että sopiva liikunta auttaa selkään enemmän kuin mikään särkylääke (poislukien ehkä Abalgin). Jos vaan saa potkittua itsensä kevyelle vartin hölkkälenkille jolla saa selän lämmitettyä niin olo paranee huomattavasti, fiilis ylipäänsä paranee kun saa raitista ilmaa ja selkä tuntuu ainakin jonkun aikaa jopa ihan normaalilta.

Tosta Abalginista tulin ainakin minä vähän kekkuliin, mutta ei kyllä sattunut selkäänkään (ylipäänsä oli aika vakuuttava kokovartalopuudutus päällä). Pöösin sitä isäpuolelta silloin hetikohta kun ruksautin selkäni ja menin vielä kiukuspäissäni jatkamaan hommat loppuun kun kettuiltiin, että märisen muka tyhjästä. En kyllä imo enää ajokunnossa ollut.

Mutta täähän on todella yksilöllistä, että miten joku lääke tehoaa ja vaikuttaa ihmiseen. Jotkut on päivitelleet kuinka ovat sipanneet 2mg Sirdaludista. Itse en havaitse 4mg juuri mitään vaikutusta vireystilaan. Joskus sain lääkäriltä 5mg diapameja unettomuuteen, yksinään 1-2 tabua ei tuntunut missään, sitten kokeilin huuhtoa ne alas tuplakossulla ja olin enemmän länässä kuin varmaan mistään koskaan, rappusetkin piti enimmäkseen kontata ylös. Ja tuo on afaik aika kevyt setti. Eli lääkkeiden tehot ihmisiin voi varmaan olla yhtä yksilöllisiä kuin itse ihmisetkin.