Kitaratunnit

[diesel noi]

Voiskos joku selitellä, että mikä tekee kitarasta hyvän. Ymmärrän toki mikä ero on 70€ ja 300€ kitaralla. Mutta jos se kitara maksaakin 2700€. Ja puhutaan nyt akustisesta kitarasta.

 

[Pehvanssi]

Voiskos joku selitellä, että mikä tekee kitarasta hyvän. Ymmärrän toki mikä ero on 70€ ja 300€ kitaralla. Mutta jos se kitara maksaakin 2700€. Ja puhutaan nyt akustisesta kitarasta.

No Tietysti rakennustapa, materiaalit, kuka rakentanut jne. Siis tietty jos meinaa notskilla vähän rämpytellä niin riittää halvempikin, mut jos esimerkiksi tienaat elantosi soittamalla niin pitäähän sulla olla kunnollinen työväline.
Akustiset melko useesti on käsintehtyjä ja varsinkin just kalliimmat melkein poikkeuksetta on käsityötä. Tässä tilanteessa hintaa nostaa työmäärä ja aika. Kuka sen on tehny, eli jos sen kitaran on rakentanut joku "kuuluisa" rakentaja niin se nostaa hintaa.
Eikös Ruokankaalla ollu joku kitara jonka hintalapussa lukee 35000? Se menee jo ehkä hieman yli.

 

[Iron Man]

Voiskos joku selitellä, että mikä tekee kitarasta hyvän. Ymmärrän toki mikä ero on 70€ ja 300€ kitaralla. Mutta jos se kitara maksaakin 2700€. Ja puhutaan nyt akustisesta kitarasta.

Hinta ei välttämättä tarkoita, että kitara on varmasti hyvä. Toki yleensä kalliimmat kitarat on hyviä, mutta voi niissäkin pikkuvikoja/valmistusvirheitä olla. Kitara on hyvä, mikäli se pysyy vireessä, sopii soittajan käteen, siinä on suora kaula ja se soi halutulla tavalla. Toki voi tuhlata paljon rahaa kitaraan joka hohtaa pimeässä ja tuoksuu sitruunanraikkaalta, mutta kuten sanoin, ei se hinta kaikkea ratkaise.

 

[protsku]

Kannattaako opetella akustisella (?) kitaralla ensin noita sointuja vai voisko samantien alkaa räpeltämään sähkökitaralla? Tahtoo tehdä meteliä ja paljon :evil:

DISCLAIMER: "Olen soittajana täysin aloittelija eivätkä esittämäni mielipiteet vastaa yleisesti hyväksyttyjä musiikinopiskelun periaatteita."

No niin. Olen sitä mieltä että kannattaa aloittaa teräskielisellä akustisella. Ja tosiaankin perussoinnuista. Tässä on se hyvä puoli että sormet vahvistuu. Lisäksi soinnut oppii soittamaan puhtaasti verrattuna siihen että hakkaisi jotain mörinää sähkökitarasta äänensärkijä täysillä.

Nuottien lukutaitoa en pidä välttämättömänä. Kävin itse aikoinaan musiikkiopistossa jonkun aikaa ja vitutti vaan kun kesti niin kauan hahmottaa uutta biisiä niistä kärpäsenpaskoista paperilla. Jos on hyvä sävelkorva ja rytmitaju niin kuuntelee vaan malliesityksen levyltä tai jonkun toisen soittamana. Ja aina voi ottaa tabulatuurit avuksi koska netti on niitä pullollaan. Sitten vaan omaa tulkintaa kehiin.

Kun alat pääsemään soinnuista jyvälle niin opettele jotain helppoja asteikkoja. Veivaa sointuja ja asteikkoja eri asemista.

Plektra vs. paljaat sormet. Minusta ilman plektraa soittaminen antaa enemmän mahdollisuuksia. Ja sormien osumatarkkuus on parempi. Kokeile soittaa jotain siistejä arpeggioita eri soinnuista. Tylsäkin biisi alkaa kuulostamaan sikahienolta jos vähän koristelee "in fingerstyle".

Eli eikun vaan imuroimaan netistä tabulatuureja ja soittamaan. Tekemällä oppii. Vielä enemmän oppii tietysti sitten jos on mahdollisuus yhteissoittoon kaverin kanssa tai bändissä. Rock on!

P.S. Omistan sähkökitaran ja kaksi teräskielistä akustista. Luontainen ujous kuitenkin estää kerrostalossa soittamisen. Joskus tuli veivattua Iron Maidenit ja Van Halenit läpi yhdessä autotallissa. :D

 

[Ragnarok]

DISCLAIMER:
Plektra vs. paljaat sormet. Minusta ilman plektraa soittaminen antaa enemmän mahdollisuuksia. Ja sormien osumatarkkuus on parempi. Kokeile soittaa jotain siistejä arpeggioita eri soinnuista. Tylsäkin biisi alkaa kuulostamaan sikahienolta jos vähän koristelee "in fingerstyle".

:D

vaikka kitaraa jo tullut soitettua ihan muittenkin tarpeeksi asti, niin koskaan en näppäilyä ole harjoitellut. Nyt sitten hieman innostuneena rupesin reenaamaan ,mutta plektrasta en luovu ja akustiseen en koske. Alussa hieman hankala näppäillä plektran kanssa, mutta kyl se puolen tunnin harjoittelulla rupesi sujumaan. Ajattelinkin näin kysyä hyviä näppäilybiisien nimiä, kun olisi kiva kehittää hieman muutakin osaamista kuin pelkkää tilulilu osastoa. Ja mielellään hieman haastavempaa materiaalia.

niin ja aivan loistava ohjelma on guitar pro, jonka saa ilmaiseksi imutettua netistä. Hyviä juttuja löytyy sille, kun jaksaa vain ehtiä

 

[protsku]

Ajattelinkin näin kysyä hyviä näppäilybiisien nimiä, kun olisi kiva kehittää hieman muutakin osaamista kuin pelkkää tilulilu osastoa. Ja mielellään hieman haastavempaa materiaalia.

Morjens! Eräs hieno biisi on Queen: Love of my life. Siitä on tehty jälkikäteen sovitus klassiselle kitaralle niin että Freddien laulumelodia ja Brian Mayn upea kitarointi on samassa. Minulla on tästä paperille printattu versio jossain omien nuottiarkistojen kätköissä mutta en nyt löytänyt tähän hätään enää sitä linkkiä mistä sen sain.

Tässä on kuitenkin kaksi linkkiä joista saa jotain ideaa siihen miten biisiä voisi lähteä soittamaan instrumentaalina:

http://queen.musichall.cz/index_en.php?s=sa&d=lomlife

http://www.olga.net/dynamic/browse.php?printer=0&local=main/q/queen/love_of_my_life.tab


Toinen aikamoisen loistava näppäilyinstrumentaali on Dire Straits: Private investigations - tässä linkki:

http://www.tabpower.com/s34342.html

Ja sitten kaikkien instrumentaalien isä ja äiti eli Stevie Ray Vaughan: Lenny - tässä linkki:

http://www.tabpower.com/s26480.html

SRV:n biisiä on mahdoton tajuta pelkästään nuoteista, suosittelen kuuntelemaan levyt Texas Flood ja Live at Carnegie Hall.

 

[teemal]

Jos naisia haluut niin hommaa lökäpöksyt ja rupia rappaamaan, heh. Yo!

 

[Mixu]

Mulla on ollut jo monta vuotta säestyskitara, ostin sen aikanaa Fazer- musiikista. Jonkin aikaa räpelsin, mutta sitten kyllästyin, kun rasvaset sormet vaan liukui kielillä. Varmasti apinakin oppisi soittamaan kitaraa jos harjoittelisi ja harjoittelisi, mutta siinä missä pianon soiton harjoittelu oli hauskaa, ni kitaran harjoittelu vaan vitutti. Niin siis se mihin tää liittyi, ni ellei ole musiikillisesti tosi lahjakas, ni ei kantsi yksin harjoitella, vaan suosiolla hakeutua opetukseen.

 

[NatuSan]

Mulla on ollut jo monta vuotta säestyskitara

Pakko heittää, että eikai niitä nyt erikseen ole komppi (säestys) kitaroita ja soolokitaroita

 

[JPK]

Itseoppinut soittelija olen minäkin ja se oli aikaa ennen nettiä. Hyvä kitara kuulostaa hyvältä! Hyvä sähkis pitäis soida hyvin myös akustisena ja kitaran perussoundiin ei voi enää vaikuttaa mikeillä, eli et ikinä saa stratosta telen äänialaa jne. Jos ite ostaisin nyt ekaa kitaraa niin ostaisin ehdottamasti telecasterin, se on erittäin monipuolinen ja mahtavaääninen kitara, mutta ei varmaan kannata ostaa fenderin tekemää, koska siinä saa maksaa turhaan merkistä. Esim. yamahan tekemät telentyyliset kitarat on hyviä eikä maksa paljoa... Mike Stern model . muutamalla satasella siis saa ihan kelpokitaran aluksi.
En tiiä sun musamausta, mutta todennäköisesti se tulee muuttumaan harrastuksen edetessä .Ac-Dc, Aerosmith on helppoa soitettavaa et jostakin sellaisesta on hyvä aloitella... ai nii TIETYSTI smoke on the water ja stairway to heaven kuuluu pakollisiin :D . Sit jos tahtoo kuulostaa "sairaan nopeelta" niin Eruption.
Ja koska sun sormenpäät on varmaankin aika kipeät jo nyt! niin niitä saa helpoiten kovetettua pyyhkimällä niitä kolme kertaa päivässä puhdistusalkoholilla, se tekee sormiin paksumman nahan nopsasti ja ei sit enää soittaminen ole kuin henkisesti tuskaa... Ainaista tuskaa
Kitaran soittajan elämä on yhtä kurjuutta ja väliin mahtuu huonojakin päiviä :wanha:

 

[Peppe Halti]

Nuottejen lukutaitoa ei todellakaan tarvitse, itse en ole koskaan edes tabulatuureja käyttänyt. Nyt on sävelkorva kehittynyt niin hyvin, että pystyy käytännössä biisin kuin biisin oppimaan korvakuulolta, kun näkee vaivaa.

Molemmat tyylit, sekä plektralla että sormin kannattaa mielestäni ehdottomasti opetella, juuri siksi että ne ovat toisiaan täydentäviä tekniikoita. Plektralla pystyy soittamaan joitain juttuja mitä sormin ei, ja toisinpäin. Sormilla tykkään soittaa jo siksi, että yksinään pystyy soittamaan kappaleita joihin tavallaan tulee sekä melodia että säestys.

Yksi asia mikä mielestäni kannattaa hommata, jos yksin soittelee on metronomi. Helvetin ärsyttävän nakuttajan kanssa, kun oppii soittamaan tahdissa, mikä on aika hyödyllinen taito jos myöhemmin bändissä esimerkiksi soittaa.

 

[diesel noi]

Sormenpäät on mulla kyllä nii pirun kipeät. En ole pariin päivään viittiny harjoitella ku aika v-mäiseltä tuntuu. Tänää piti olla eka kitaratunti, mut opettaja perus. Perjantaina uudestaan. Taidan säästellä sormenpäitä sinne.

 

[Pehvanssi]

Ei ku annat palaa vaan. Soittamalla ne kovettuu, ei lepäilemällä. Muutamassa viikossa jo helpottaa.

 

[Tales]

Itse olen kaksi kertaa tehnyt sen virheen että olen ostanut teräskielisen akustisen. Tuudittauduin vaan siihen että nyt minusta kai pitäisi tulla kitaravirtuoosi kun aloitan tällä. Väärä luulo.

En käsitä vieläkään sen soittimen tarkoitusta. Otteet kuuluisivat kai olla rajut kuin sähkökitaran kanssa, mutta lopputulos ei silti vastaa samaa. Nyt kun tuona viimeisenä kertana ostin teräskielisen ibanezin(oli muuten mittapuullani helvetin hieno ja kallis, 200€), ei se innostanut sen enempää soittamaan sointuja kuin harjoittelemaan teoriaa. Niitä vakioita perusheviriffejä/rämpytyksiä soittelin, joskin motivaatio oli aika kuralla kun soundi oli kaikkea muuta kuin pitäisi.

Vaan voi sitä autuutta kun ostin käytettynä viiden markan harley benton strato-kopion, ja peavey 15w styrkkarin. Säröä ja asennetta oli vähintäänkin saman verran kuin hynysen jounilla. Tai jos sitä onnetonta pörinää voi miksikään säröksi sanoa. Kitara on soinut päivittäin, jotain onnettomia riffin tynkiä pyöriteltyä, rävellettyä kuulolta jonkun black pumpun sointukiertoja jne. Myös akustinen puoli(soinnut, näppäilyt jne) ovat tuntuneet inhimillisemmiltä soittaa. Jotenkin miellyttävämpi tuo lelun oloinen kaula ja nuo käytön raiskaamat kielet, kuin tuossa kirotussa ibanezissa.

Omiin kokemuksiin pohjautuen suosittelen lämpimästi sähkökitaraa, jos vähäänkään räyhäkkäämpi meininki inspaa. Pysyy motivaatio paremmin yllä kun pääsee soittamaan sellaista mistä oikeasti tykkää. Jälkikäteen ajateltuna olisin helvetin onnellinen jos olisin silloin 12v vaan haudannut koko ajattelutavan akustisella aloittamisen autuudesta.

Ps. Nailonkieliset akustiset ovat kyllä olleet toista maata miellyttävyydessä, se myönnettäkööt. Voipi olla ihan osuva tähänkin, että "en vaan osaa", koskien teräskielistä.

 

[JPK]

Sormenpäät on mulla kyllä nii pirun kipeät. En ole pariin päivään viittiny harjoitella ku aika v-mäiseltä tuntuu. Tänää piti olla eka kitaratunti, mut opettaja perus. Perjantaina uudestaan. Taidan säästellä sormenpäitä sinne.

Pyyhi alkoholilla nii kovettuu nopeiten.

 

[NHB]

Voiskos joku selitellä, että mikä tekee kitarasta hyvän. Ymmärrän toki mikä ero on 70€ ja 300€ kitaralla. Mutta jos se kitara maksaakin 2700€. Ja puhutaan nyt akustisesta kitarasta.

Monesti se on vaan niin, että hyvä ääni syntyy halvalla todella harvoin. Hyvät puu ja niiden käsittely ei ole ihan ilmaista. Samat lainalaisuudet pätevät niin akustissa kuin surinakitaroissakin. Toki myös viimeistelyyn ja koristeluun saa kulumaan rahaa.

 

[NHB]

Itse olen sitä mieltä, että akustisella olisi hyvä aloittaa soittaminen. Sähköosastossa saattaa mielenkiinto harhautua itse laitteisiin ja kaikenmaailman pörinäpurkkeihin. Kuitenkin tärkeintä olisi oppia käyttämään niitä sormiansa. Yleensä kitaristinalut säätävät törkeät määrät säröä mukaan soundiin jonka jälkeen itse äänessä ei ole mitään erottelua. Karu ja koristelematon akustisen ääni kertoo taasen analyyttisen tarkasti sen miten soitat.

 

[Pehvanssi]

Itse olen sitä mieltä, että akustisella olisi hyvä aloittaa soittaminen. Sähköosastossa saattaa mielenkiinto harhautua itse laitteisiin ja kaikenmaailman pörinäpurkkeihin. Kuitenkin tärkeintä olisi oppia käyttämään niitä sormiansa. Yleensä kitaristinalut säätävät törkeät määrät säröä mukaan soundiin jonka jälkeen itse äänessä ei ole mitään erottelua. Karu ja koristelematon akustisen ääni kertoo taasen analyyttisen tarkasti sen miten soitat.

Komppaan, todellakin. Tosi moni alkaa soittaan suoraan sähkiksellä Mättöä tuhottomilla säröillä. Siinä se idea hyväksi soittajaksi tulemisesta oikeestaan häviää. Keskitytään mättöön tekniikan sijasta. Enkä todellakaan ole mättöä vastaan. Päinvastoin, itsekin soitan Cannibal Corpsea yms.
Sen voin kuitenkin luvata, että ei ne hyvät hevikepittäjätkään pelkällä mätöllä oo taitojaan saanut.

 

[TRENT]

Kyllä minullekin aikoinaan sanottiin, että akustisellä kannattaa aloittaa, mutta mun oma mielipide on, että ei se mikään välttämättömyys ole. Jos ei ole varaa ostella monia kitaroita, niin suoraan sähkökitaraan vaan. Tosin saahan noita käytettyjä akustisia halvalla.

Noissa halvemissa sähkökitaroissa mikit on yleensä mitä on. Kyllä niillä soittelee ja varmasti pärjää, mutta jos soittamisen ottaa tosissaan niin vaatimustaso kasvaa soittotaidon myötä

 

[Pehvanssi]

Noissa halvemissa sähkökitaroissa mikit on yleensä mitä on. Kyllä niillä soittelee ja varmasti pärjää, mutta jos soittamisen ottaa tosissaan niin vaatimustaso kasvaa soittotaidon myötä

Ja taas komppaan. Nyt kun viimeinkin sain hommattua laadukkaan sähkiksen itelle ni en enää ees mieti halvempia vaihtoehtoja. On se vaan niin hemmetin mukavaa soittaa hyvin tehdyllä soittimella. Soittaminen on paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa.