Kitaratunnit

Liittynyt
19.8.2002
Viestejä
190
Tervehdys. Ostin viikko sitten kitaran ja nyt on sormenpäät hellänä treenaamisesta. Onko jollain kokemusta kitaratunneista. Onko niistä paljonkin apua. Muutaman soinnun olen saanu itte opeteltua ja vähän sorminäppäryystekniikoita treenannu. Kitaristit saa kuulemma naisia. :rock:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Onhan tunneista apua että siellä homma opetellaan alustalähtien ja on joku joka osaa katsoa ettei homma mene päin metsää. Yksin opetellessa tulee joskus vaihe jossa ei keksi mitä opettelis ja silloin homma rupeaa polkemaan paikallaan. Toisille tunneista irtoaa enemmän kun toisille. Itse en ole tunneilla käynyt vaikka luultavasti osaisin soittaa huomattavasti paremmin. Kannattaa käydä tunneilla jos vain mahdollista.

Edit: Nykyisin niin paljon kitaristeja ettei sillä pelkästään naisia saa ;)
 
Ehdottomasti joillekin tunneille opettelemaan. Parempi oppia perusteet ja edes jonkun verran jotain musiikin teoriaa heti alussa. Soittelukin on mukavampaa kun osaa esim. nuottejakin lukea :) Itse olen aina opetellut itsekseni soittamaan soittimia ja kyllähän se rupesi ketuttamaan kun nuoteista ei tajunnut kettuakaan.
 
Kannattaako opetella akustisella (?) kitaralla ensin noita sointuja vai voisko samantien alkaa räpeltämään sähkökitaralla? Tahtoo tehdä meteliä ja paljon :evil:
 
Kannattaa. Teorian ja musiikillisen tietotaidon kehittämisen pitää lähteä liikkeelle käsi kädessä. Lisäksi näillä tunneilla on erinomainen hinta/laatusuhde. Tunnista sinun kannattaa maksaa 15-20e, jos opettaja on pätevä.

Erinäiset pedakogi-opiskelijat ynnä muut ovat monesti erittäin hyviä vaihtoehtoja. Suosittelen myös katsomaan muusikoiden kollektiiveja netistä ilmoitustauluineen!
 
Ja mitä kitaravalintaan tulee, jos haluat soittaa sähkökitaraa, niin aloita soittaminen sillä. Jos taas haluat soittaa akustista/klassista kitaraa, aloita sillä:)
 
Itse en myöskään ole käynyt millään kitaratunneilla, mutta tuo kaveri on kyllä oppinut todella paljon. En tiedä kuinka paljon niistä opeista on kitaratunneista, mutta tämä kaveri kyllä tuntuu soittavan kitaraa todella paljon kotonakin.

Ja tuosta kitaran vaikutuksesta naisten saantiin en kyllä tiedä, itella onnistanut paremmin kun jätin kitaran nurkkaan, koska salitreeniltä ei jäänyt pahemmin aikaa. :)
 
Jonkinnäköistä opetusta on alkuvaiheessa hyvä saada, juuri siksi että oppii uusia asioita ja into harrastukseen säilyy, kun kehitystä tapahtuu. Joten kyllä mielestäni kannattaa.
 
Ota se kitara kouraan kun katselet telkkaria ja rämpyttele samalla. Yritä vaikka soitella mainosmusiikkien mukana. Samalla voi hyvin heittää jotain perustekniikkaharjoitusta. Esim. sahaat otelautaa ylös-alas etusormi, keskari, nimetön ja pikkurilli vuorottelulla ja sama takaisin. Kieleltä toiselle, kielten yli jne. Hitaasti ja rauhallisesti. Välillä vauhtia lisää ja sitten vähemmän. Just kuin punttia treenaisit.

Itse olen soittanut 20v skittaa. Ainakaan sen takia en ole pillua saanut. Jos paljon muunkaan.
 
Ehdottomasti vaikka vuoden käyt tunneilla niin saat kaikki perusasiat kuntoon. Heleposti jos itse opettelee, opettelee päin persettä ja tulee vaikeuksia myöhemmin.
 
Tunnit on tärkeitä jos aloittaa ne heti. Itse aloitin parin vuoden soittamisen jälkeen ja hukkaan meni rahat, tekniikka oli jo hallussa. Teoria on kyllä hyvä oppia, mutta voi senkin lukea kirjoista. Kieltämättä se on hemmetin paljon vaikeampaa koittaa ymmärtää yksin.

Kitaran valitsemisesta sen verran, että ei susta ainakaa huononpi soittaja jos alotat akustisella. Arvaa onko helppoa skulata sähkistä sen jälkeen ku on harjotellu sen paksu- ja leveäkaulaisella akustisella. Jos alottaa suoraan sähkiksellä, niin sen akustisen hommaaminen venyy ja venyy.
 
Pehvanssi sanoi:
Kitaran valitsemisesta sen verran, että ei susta ainakaa huononpi soittaja jos alotat akustisella. Arvaa onko helppoa skulata sähkistä sen jälkeen ku on harjotellu sen paksu- ja leveäkaulaisella akustisella. Jos alottaa suoraan sähkiksellä, niin sen akustisen hommaaminen venyy ja venyy.

Tossa on hyvä pointti. Mulla oli kymmenisen vuotta ainoana kitarana nylonkielinen sähkökitarakummajainen (epiphone chet atkins), ja kun siitä telecasterin kautta prs:n vaihtoi, niin soittaminen oli aivan uskomattoman helppoa ja hauskaa. Ja nyt osaa soittaa molempia, jos toisin päin olisi aloittanut, niin luulen että epiphoneen ei paljoa nykyään koskisi.
 
Emmie akustista ois hankkimassa vaikka osaiskin soittaa. Ei oo kiharat hiukset.
 
Peppe Halti sanoi:
Tossa on hyvä pointti. Mulla oli kymmenisen vuotta ainoana kitarana nylonkielinen sähkökitarakummajainen (epiphone chet atkins), ja kun siitä telecasterin kautta prs:n vaihtoi, niin soittaminen oli aivan uskomattoman helppoa ja hauskaa. Ja nyt osaa soittaa molempia, jos toisin päin olisi aloittanut, niin luulen että epiphoneen ei paljoa nykyään koskisi.

Itse aloitin myös 40 mk Landolalla, kierolla ja huonolla, ei pysynyt vireessä. Silti intoa riitti. Ja kun ekan sähkiksen sai sitten joskus, soitto tuntui tajuttoman helpolta ja kevyeltä. Joskus kannattaisi vieläkin soitella akustisella, esim. pelkkiä barreesointuja. Jos ne sujuvat reippaasti akustisella, sähkiksellä ei voi tulla ongelmia. Testatkaa akustisella Fm pitkän sähkisrupeaman jälkeen. En vain tykkää soitella istualtaan ja akustinen on tympeämpi seisten.
 
Mä ostin kymmenen vuotta sitten halven sähkiksen ja 15 wattisen vahvistimen. Sit menin työväen opistolle sähkökitara ryhmään, mut koska muut osasi soittaa huomattavasti paremmin niin opettaja suositteli akustista ryhmää. Siel opetettais ihan alkeita. Mut en halunnu akustista kitaraa soittaa ja niimpä sain soittaa siel sähkiksellä. Sit vähän sovellettiin, et muut soitti akustisella jotai sointukuviota ja mun piti improvisoida siihen päälle melodiaa tai jotai soolon tapasta.
Lopetin sit tunnit ja parhaiten olen oppin soittamaan kavereiden kanssa yhteen kun on ollu käytettävissä toinen kitara, rummut ja basso.
 
Niin, tähän vielä todettakoon etten itse tunneilla yläastetta lukuunottamatta ole käynyt, mutta isi opetti kotona.
 
Olen itseoppinut kitaristi. 12 vuotiaana aloittelin. Apuna oli Les Paulin sähkölankku ja Ralph Denyerin Suuri Kitara-kirja -niminen teos. Siitä opettelin ensin "aloittelijan sointupaketin", joka sisälsi miltei kaikki duuri-, molli- ja seiskasoinnut. Ja siitä monen hammasten kiristelyn jälkeen homma alkoi luonnistua. Ja vot! Yhtenä päivänä sitä osasi soinnut ulkoa ja vaihtaa lennosta jne.

Kun jossain vaiheessa huomasin, ettei musta rokkitähteä tulekaan, niin soittaminen on ollut taka-alalla, mutta aina silloin tällöin tulee otettua sessioita. Ja päivittäin rämpyteltyä ja opeteltua aina jotain. Nyt olen opetellut melodialurituksia ja kyllähän nekin luonnistuu jo suht hyvin. Nykyään soittovehkeinä tuo vanha Les Paulin joku Korealainen malli, Excelin Stratocaster (Fender on niin pirun kallis :( ) ja Yamahan akustinen. Ja 30 watin Marshall antaa potkua jammailuun.

EDIT. Tuosta naisten saannista en sano mitään, mutta olihan se joskun 15 vuotiaana srk:n lasten leirin isosena hienoa iltahämärässä vetää joku vinkuballadi tyttöisosille tai joku hevimaneeri :D
 
Kun jossain vaiheessa huomasin, ettei musta rokkitähteä tulekaan, niin soittaminen on ollut taka-alalla
Sama tilanne oli itselläkin jossain vaiheessa, mutta siihen lääkkeenä toimi uuden kitaran osto. Kitaran vaihdossa auttaa tietty viel se että jos hommaa paremman kuin entinen (aika loogista, mutta kuitenkin). Kyllä sitten kelpaa ja jaksaa tilutella kun saa jonku oikeen laadukkaan värkin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom