Kirjoitatko päiväkirjaa/pöytälaatikkojuttuja?

reinhardt

Liittynyt
16.7.2004
Viestejä
1 152
Tuli tuosta verbaalinikkaroinnin ABC:stä mieleeni, että miten monelle pakkislaiselle kirjoittaminen on jonkinlainen henkireikä tai itseilmaisun tapa? Moni ainakin kirjoittaa niin sujuvasti, ettei ihan pelkkiä työsähköposteja kirjoittamalla uskoakseni sellainen taito kehity.

Itse kirjoitan päiväkirjaa, olen kirjoittanut suhteellisen säännöllisesti yläasteelta saakka. (=joskus joka päivä, joskus voi olla parinkin kuukauden tauko -tosi äärimmäisen harvoin.) Päiväkirjaksi minulle kelpaa mikä tahansa Tiimari-vihko, koska kirjan tultua täyteen heitän sen roskiin. (Kovasti symbolista, vai mitä, kun ensin kirjoittaa asiat ulos itsestään?)

Satunnaisesti saatan kirjoitella joutessani jotain muutakin, joko jostain mieltäni vaivaavasta aiheesta jonkinlaisen esseen tai sitten ihan ajankuluksi. Runojakin ole joskus yrittänyt kirjoittaa, mutta siihen minulla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä.

Miten te muut? Mitä kirjoitatte? Niin, ja näytättekö hengetuotteitanne koskaan muille? Minä en näytä, itse asiassa olen joskus varsin nolo jos joku saa kirjoittelustani tietää.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
En ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa mitenkään erityisen säännöllisesti, mutta kirjoitan liki aina silloin, kun on jostakin syystä paha olla. Minulla on jemmassa vihko "jolle" puran huoleni silloin kun niitä on. Tämäkin saattaa tuntua toisista typeriltä, mutta minulle kirjoittaminen auttaa helpottamaan oloa, ikään kuin tyhjentää ajatuksia.

Joskus nuorempana tuli tietenkin kirjoiteltua hurjasti kirjeitä, ja joskus vieläkin kirjoitan avokille kirjeen tai postikortin.. Ei hän ole ainakaan minulle nauranut. :hyper: Minusta perinteisen kirjeen anataminen esimerkiksi lahjan saatteena ystävälle on hieno ele. Jonakin jouluna sain parhaalta ystävältäni hienon kirjeen, josta oli poltettu reunat ja se oli sidottu rullaksi punaisella silkkinauhalla.. :haart:

Monille on helpompaa ilmaista tunteitaan kirjallisesti kuin suullisesti. Joskus on vaikeita asioita, joita ei vain saa sanottua, tai sitten sellaisia, jotka täytyy käsitellä vain itsensä kanssa. Joskus olen kirjoittanut myös joitakin runoja ja "mietelauseita", mutta lyhyeen tyssäsi urani (k)Eino Leinona...
 
Treenipäiväkirjaa kirjoittelen :D

Ja sitten tänne pakkikselle jotain vähäsiä ajatuksiani. Oikeeta päiväkirjaa ei ole tullut koskaan pidettyä. En ole ilmeisesti semmosta pohdiskelevaa ja runoilevaa tyyppiä vaan enämpi lyhytsananen tekniikan alan immeinen, joka hämmästelee tätä kirjotusten monimuotoisuutta täällä pakkiksellakin. Toisilla se sulkakynä vaan viuhuu...
 
Kirjoittelen kirjaa joka tulee maailmanlaajuiseen jakeluun syksymmällä. Kuivaa asiatekstiä lontoon murteelle väännettynä, huumorinkukkia saa hakemalla hakea.
 
En kirjoita päiväkirjaa. Kyllähän tämä kirjoitustaito on varmaankin parantunut, kun olen erilaisille foorumeille paljon kirjoittanut. :thumbs:
 
Jonkin näköistä pöytälaatikko matskua tulee väännettyä.
Lähinnä splatter-punkkia ala Barker, Schow ja Lansdale. Joitain Sci-fi ja fantsu räpellyksiäkin löytyy. Ehkä joskus joku julkaiseekin jotain. Barker vei verenkirjat tittelin... Jos minä sitten käytän "Suolistuksen oppitunnit" :D
 
reinhardt sanoi:
...koska kirjan tultua täyteen heitän sen roskiin. (Kovasti symbolista, vai mitä, kun ensin kirjoittaa asiat ulos itsestään?)
....
Click to expand...

Älä älä. On mukava sitten vuosien päästä mukava lukea niitä vanhoja päähänpistoja. Itse aloin kirjoittaa päiväkirjaa kun huomasin mitä kaikkea mielenkiintoista olinkaan kirjoittanut vanhoihin e-maileihin sekä kouluvihkoihin.
Jotenkin osa jutuista tuntui niin vieraalta, kuin toisen ihmisen kirjoittamilta.
 
keijo s sanoi:
Kirjoittelen kirjaa joka tulee maailmanlaajuiseen jakeluun syksymmällä. Kuivaa asiatekstiä lontoon murteelle väännettynä, huumorinkukkia saa hakemalla hakea.
Click to expand...

Oikeesti? Siis aikuisten oikeesti?
 
Treenipäiväkirja on ainoa päiväkirja, jota jaksan pitää. Ei ole oikein päiväkirjaan avautuminen koskaan napannut.

Kirjoittamista en taidakkaan harrastaa muualla kuin koulussa ja Pakkiksella. :nolo:
 
Päiväkirjaa kirjoittelin aikoinani. Pari ekaa viikkoa teksti oli erittäin jäykkää ja vähäsanaista. Kirjoittelin vain pari riviä per päivä. Sitten jännästi huomasin miten sitä kirjoitustyyli paranee, kun kirjoittaa. Aloin kirjoittaa monen sivun lennokkaita juttuja päivistäni. Myöhemmin kun niitä taas lueskelin niin kyllä nauratti, en olisi uskonut että osaisin noin huvittavaa tekstiä kirjoittaa. Noh, nyt on tuo kirjoittelu jäänyt (kuten huomaa jähmeästä tekstistä), kun on niin paljon muutakin tekemistä. (sitä paitsi epäilen, että avokkini lukisi salaa päiväkirjaani
uhh.gif
)
 
Kun saisikin ne päässä olevat ajatukset paperille! Valkoisen paperin fobia on ainakin mun kohdalla tosi pahana.

Yksi syy, miksi on vaikea kirjoittaa on se, että inhoan tekstejäni. Normaalisti (kuulemma) kirjoittajat rakastuvat teksteihinsä. Minä inhoan niitä. Jos kirjoitan jotain, sen pitää olla monta kuukautta piilossa. Kun uudelleen katson tekstiä, se on jo vähän siedettävämpi :)

Kirjoituskurssilla sain hauskaa palautetta, koska se ohjaaja sanoi yllättyneensä mun taidoistani, kun olin antanut olettaa ihan muuta :rolleyes: Kuitenkin sanoi, että pitää kirjoittaa paljon paljon paljon, jotta voi kehittyä.

Noloa mennä uudelleen samaiselle kurssille, kun ei ole kirjoittanut kuin yhden sivun kirjaani. Tosin vilkaisin sitä hiljattain ekan kerran kesän jälkeen ja se vaikutti jo ihan lupaavalta!

Onhan tietty näitä pakkisjuttuja ja yhdellä toisella forumilla. Lisäksi harrastan perinteistä kirjeenvaihtoa.
 
Hippa sanoi:
Yksi syy, miksi on vaikea kirjoittaa on se, että inhoan tekstejäni.
Click to expand...

Samoin. Juuri siksi en säästä vanhoja päiväkirjoja -minun kohdallani aika ei auta asiaa, mitä enemmän aikaa kuluu, sitä typerämmältä tekstini tuntuvat. (samoin poistan aina heti tekstiviestit ja vanhat sähköpostit.)

Joku on joskus sanonut, että kirjoittaminen sujuu paljon helpommin, jos on jotain sanottavaa. Epäilen tässä olevan pääasiallisen syyn omiin kirjoitusongelmiini: tiedän, että osaisin kyllä teknisesti kirjoittaa, mutta mikään ajattelemani ei tunnu sellaiselta, että sitä kannattaisi muuten kirjoittaa kuin päiväkirjaan, jossa sitä ei nähdä, ja jonka tuhoan juttuja koskaan uudestaan lukematta.
 
Kride sanoi:
Treenipäiväkirja on ainoa päiväkirja, jota jaksan pitää. Ei ole oikein päiväkirjaan avautuminen koskaan napannut.

Kirjoittamista en taidakkaan harrastaa muualla kuin koulussa ja Pakkiksella. :nolo:
Click to expand...

Sama täällä, paitti että koulut on käyty ja duunissa ei paljon tartte kirjoitella. Kokeilin joskus vuosia sitten päiväkirjan pitoa, ei vaan jaksanut kiinnostaa.

Eli treenipäiväkirja saa riittää mulle. Sitä onkin jo varmaan kohta pari vuotta säännöllisesti kirjoteltu.
 
o_virta sanoi:
Jotenkin osa jutuista tuntui niin vieraalta, kuin toisen ihmisen kirjoittamilta.
Click to expand...

Tää on kyllä totta, itselläni on tallessa laatikollinen ystävieni kanssa yläasteella kirjoitettuja kirjeitä, samoin kuin kirjevihkoja, joita viimeksi lukiessani mietin että kenen elämistä ne oikein kertovat.. Kielikin oli niin hirveää että oikein hävettää ja tekisi mieli polttaa kaikki, mutta toisaalta, ehkä niille voi vielä joskus nauraa... :hyper: Ja mitäpä tuo tuhoaminen auttaisi, ystävilläni on myös tallessa todistuskappaleita siitä, että minäkin olen joskus... öö.. Muun muassa käyttänyt aivan hirveää teiniX-kieltä. :nolo:

Nykyään tulee pakostakin kirjoitettua paljon, tutkielmia, raportteja, essee-tekstejä, aineistopohjaisia tekstejä jne., joten näitä kieliasioita joutuu miettimään ja käyttämään harva se päivä. Ja lisäksi nämä keskustelupalstat... Kai sitä voisi huonompaakin ajanvietetä olla.
 
Mun sisäinen runopoikani herää aina silloin tällöin, ja silloin on ihan pakko saada ajatukset paperille. Tosin jos runon väsään, niin sitä en näytä kellekkään, en ikuna!

Sen sijaan tekstejä pitää/saa ihan hyötymielessäkin kirjoittaa, kun on tuota bänditoimintaa ja minun kontollani on osaksi sanoittaminen. Ei siinä mitään, ainakaan niinä päivinä kun tosiaan tuntuu olevan jotain sanottavaa.

Varmaan tämä kirjoittaminen tulee tulevaisuudessa jatkumaan ihan työnkin puolesta kun toimittajan hommia olen ajatellut lähteä opiskelemaan. Kirjoittaminen on kivaa! :haart:
 
Mun on pakko kirjottaa, koska muuten tuntuu, että tunteet vaan räjähtää sisälle, jos ei tuo niitä jollain tapaa ulos. Sitä paitsi kirjottamalla voin selkeyttää itellenikin paremmin mitä aattelen jostaki asiasta/mikä vaivaa tms...

Oon kirjottanu yhen kirjan (100 sivua), joka on viimeistä silausta vaille valmis, mut kustantamoon en sitä lähetä. Huvikseni vain kirjotin, ku kerran tuli semmonen vimma. :)

Runoja rustaan aika usein ja viime keväänä oli varsinki semmonen runonkirjotusmeininki päällä, ettei toista... Päiväkirjaa en juurikaan pidä, koska en luota siihen, että joku lukis niitä.

Oon tehny myös sanotuksia lauluihin englanniksi ja suomeksi. Mulla ei haittaa, jos joku lukee mun runoja, sanotuksia, novelleja etc., paitsi jos on kyseessä jokin todella henkilökohtainen juttu.

Minäkö kirjoitusfriikki?! ;)
 
Ihan vinkkinä jos haluatte tehdä "kirjan". Yksittäiskappaleena omakustanteena tuollainen sivumäärältään markan kokoinen irtoaa alle sataseen digipainossa, kannet ja kaikki. Muutama lisää niin kappalehinta tulee hyvinkin edukkaaksi. Tietenkin teos tulee olla painoon kelpaavassa formaatissa suurinpiirtein valmiiksi sumplittuna.
 
Lisäys edelliseeni; mulla tulee usein semmosia "kohtauksia", että on pakko saada paperi ja kynä, että voi kirjottaa ylös runon tms. Kerranki heräsin yöllä kesken unien ja keksin yhen runon alun ja oli pakko nousta kirjottamaan se ylös, ettei unohu... Älkää nyt hulluksi leimatko silti ;)
 
Angelene sanoi:
Oon tehny myös sanotuksia lauluihin englanniksi ja suomeksi. Mulla ei haittaa, jos joku lukee mun runoja, sanotuksia, novelleja etc., paitsi jos on kyseessä jokin todella henkilökohtainen juttu.
Click to expand...

Mulla on laatikossani jos jonkinlaisia vuodatuksia, osa erittäinkin henkilökohtaisia. Eräänä krapulapäivänä sitten heräilin huoneessani ja hortoilin tokkurassa ympäri kämppää. Kaikki oli hyvin, ihmiset lähteneet ja rauhallinen olo, kunnes...

Mä huomasin, että mun sotkusen kämpän lattialla oli muutamia kirjoituksiani, sellaista kamalaa tajunnanvirtaa ja muutenkin läpipaskaa vuodatusta joistain ajatuksistani/tapahtumistani. Saattoipa tuo muita tekstejä sisältävä laatikkokokin olla auki, en muista tarkkaan. Tuli sellainen olo että "PERKELE!" :eek: Kelasin moneen kertaan kuka niitä on mahtanut lueskella ja kuinka vitusti ne on nauraneet noille teksteille. Eihän se haittaisi, jos ne olisivat olleet jotain peruslyriikkaa, muttakun niissä mainittiin tiettyjen henkilöiden nimiäkin ja olivat muutenkin todella henkilökohtaista tavaraa. En sitten tiedä oliko joku tosiaan lukenut niitä, mutta ainakaan vielä ei ole tullut kuittia noista jutuista. :lol2:
 
Mä kirjoitan päiväkirjaa satunnaisesti, eli kun jotain "isoa" tapahtuu ja se pitää saada purkaa, helpointa se on kirjoittamalla. Ja tietty sitä treenipäiväkirjaa tulee pidettyä, johon merkkaan myös sen treenin mielialan ja menikö hyvin vai huonosti.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom