Viimeisinä vuosina yhden sydänlihastulehduksen + keuhkokuumeen ja yhden pelkän keuhkokuumeen sairastaneena otan nykyään ennemmin lepoa turhaan kuin treenaan yhtään vajaakuntoisena. Olkoon se sitten nuorison ja teräsmiesten mielestä laiskuutta ja tekosyitä, mutta minä olen päätynyt siihen, että huonot treenit vajaakuntoisena ovat niin hyödyttömiä, että yhtä hyvin voi levätä kokonaan, kun taas isompien sairastumisten aiheuttamat viikkojen tauot ovat myrkkyä. Muutenkin salilla käynnin tarkoitus on minulle terveenä ja kunnossa pysyminen ja kipeänä treenaaminen on tämän tavoitteen kannalta täysin päinvastaista touhua, mitä ei tietenkään usko ennen kuin omalle kohdalleen saa jotain ikävämpää - tuosta sydänlihastulehduksestakin selvisin loppuviimeksi todella vähällä ja ilman jälkioireita, mutta niin mukavaa se ei ollut, että tekisi mieli kokeilla tuuriaan toista kertaaa jos sen suinkin voi välttää.
Joskus toki tulee rajatapauksia, että vähän tuntuu olo nuhaiselta mutta fiilis on muuten normaali. Silloin menen salille kokeilemaan ja jos treenaaminen tuntuu aivan normaalilta niin antaa mennä, mutta jos olo on selkeästi normaalia heikompi tai treenatessa tulee lisää oireita, niin lähden kotiin siltä seisomalta.