- Liittynyt
- 13.12.2020
- Viestejä
- 2
Moikka!
En ole varma, kuinka aloittaisin raapustamaan tänne, mutta laittakaamme se uutuuden piikkiin.
Marraskuussa minulla todettiin kilpparin liikatoiminta, koska oireitani olivat unettomuus, vapina ja hikoilu, sekä pahimpina korkea leposyke (130 - 140 välillä) ja kunnon romahtaminen, jonka huomasi hengästyneen tuhottomasti yläkertaan noustessa, ihan kuin maratonin juokseneen. Todellisuudessa en tiedä miten paljon he hengästyvät, mutta vertauskuva kuulostaa muutoin hyvältä!
Olen perusterve 25 vee nainen, mutta ollut aina hento ja alipainoinen. Nyt kuitenkin paino on alkanut laskemaan lisäää sairauden myötä, sillä lihakset ja luusto alkaa heikkenemään ja surkastumaan. Nyt paino 47 kg. Oletin tosin lääkärin vaa'alla <52 tai jotain vastaavaa, koska koen itse lihoneen, normaalisti 50 kg.
En ole pitkään aikaan urheillut aktiivisesti, mutta en haluaisi vielä tämän ikäisenä jäädä tällaiseen kuntoon, missä olen parhaillaan. On inhottavaa, kun en pääse nousemaan kyykystä enää ilman käsiä tai kiivetä rappusia pitkin huohottaen ja tunnetta jaloissa, aivan kuin tekisi viimeisiä toistoja jalkapäivänä...
Olen yrittänyt alkaa nyt kävelemään päivittäin ja pyöräillä, mutta tämäkin alkaa olemaan raskasta tai polvitaipeen kohdalla alkaa tuntumaan vihlovaa kipua.
Tälläinen äkkinäinen rapistuminen tuntuu kamalalta ja ensimmäisellä kerralla säikäytti myös paljon. Kysymys kuuluukin, onko turvallista aloittaa salilla käynti ja uskoisin, että rinnalle kannattaisi aluksi ottaa jokin koulutettu PT? Onkohan foorumilla olleilla omakohtaisia kokemuksia kerrottavaksi, miten tämä on vaikuttanut elämiseen ja kunnon ylläpitämiseen? Mitä muuta kannattaisi minun ottaa huomioon?
En ole varma, kuinka aloittaisin raapustamaan tänne, mutta laittakaamme se uutuuden piikkiin.
Marraskuussa minulla todettiin kilpparin liikatoiminta, koska oireitani olivat unettomuus, vapina ja hikoilu, sekä pahimpina korkea leposyke (130 - 140 välillä) ja kunnon romahtaminen, jonka huomasi hengästyneen tuhottomasti yläkertaan noustessa, ihan kuin maratonin juokseneen. Todellisuudessa en tiedä miten paljon he hengästyvät, mutta vertauskuva kuulostaa muutoin hyvältä!
Olen perusterve 25 vee nainen, mutta ollut aina hento ja alipainoinen. Nyt kuitenkin paino on alkanut laskemaan lisäää sairauden myötä, sillä lihakset ja luusto alkaa heikkenemään ja surkastumaan. Nyt paino 47 kg. Oletin tosin lääkärin vaa'alla <52 tai jotain vastaavaa, koska koen itse lihoneen, normaalisti 50 kg.
En ole pitkään aikaan urheillut aktiivisesti, mutta en haluaisi vielä tämän ikäisenä jäädä tällaiseen kuntoon, missä olen parhaillaan. On inhottavaa, kun en pääse nousemaan kyykystä enää ilman käsiä tai kiivetä rappusia pitkin huohottaen ja tunnetta jaloissa, aivan kuin tekisi viimeisiä toistoja jalkapäivänä...
Olen yrittänyt alkaa nyt kävelemään päivittäin ja pyöräillä, mutta tämäkin alkaa olemaan raskasta tai polvitaipeen kohdalla alkaa tuntumaan vihlovaa kipua.
Tälläinen äkkinäinen rapistuminen tuntuu kamalalta ja ensimmäisellä kerralla säikäytti myös paljon. Kysymys kuuluukin, onko turvallista aloittaa salilla käynti ja uskoisin, että rinnalle kannattaisi aluksi ottaa jokin koulutettu PT? Onkohan foorumilla olleilla omakohtaisia kokemuksia kerrottavaksi, miten tämä on vaikuttanut elämiseen ja kunnon ylläpitämiseen? Mitä muuta kannattaisi minun ottaa huomioon?
