Samaa mieltä. Jos on ihan aloittelija ja kilpailee omaksi ilokseen, ei punnituksesta kannata tehdä ongelmaa. Kilpailee siinä sarjassa mihin pääsee helposti ilman paniikkia. Mestaruuksista tappelevat ovat eri asia. Lajissa kuin lajissa. Harrastus muuttuu oleellisesti ottaako sen 100 % optimoiden vai omaksi iloksi.
olisi vaan sääli jos puhdas nostaja menisi nostamaan johonkin roinaliittoon ja olisikin helvetin lahjakas, kyllä siinä roinaajan leiman saa vaikka miten selittää ja siitä voi olla vaikea myöhemminkään päästä eroon.Täältä semmoinen näkökulma, että jos joku nostaa roinaliitossa kovan tuloksen niin kyllä minä ainakin pidän sitä automaattisesti roinaajana, ei siinä kauheasti "mutku on helpompi lisenssihomma" tai "kaveritkin nostaa siellä" -selitykset auta. Itsekään en yhtään tykkää monista asioista svnl:ssä (päällimmäisenä typerä pilkun nussiminen varusteiden kanssa, tullut valitusta mm. siitä että trikoissa oli selässä mankkua ennen varustetarkastusta), mutta niin kauan kuin se on ainoa testattu liitto, se on mulle myös ainoa vaihtoehto.
Mutta jokainen nostaa just siellä missä huvittaa
Edit: itse asiassa tunnenkin muutaman kaverin, ketkä nostaa roinaliitoissa ja joiden uskon silti olevan natuja. Mutta valitettavasti tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ne tulokset on suht vaatimattomia. Jos yt olisi 100-150 kiloa kovempi niin en todennäköisesti uskoisi natuiksi, vaikka ne tulokset sittenkin olisivat lahjakkaalle natulle täysin mahdollisia.
Niin kehunahan se pitäisi ottaa jos tulokset on natuna ”epäilyttäviä”. Ainoa synti on asiasta valehteleminen. Tuntemattomien mielipiteiden ei pitäisi antaa vaikuttaa ja ainakaan minun kaveripiirissä roinaöyhöttäjät tuskin pitkään viihtyisi.
Juu tai helvettiin jos seuraa tuota USAPL vs IPF konfliktia mikä voi johtaa siihen että USAPL lähtee IPF:stä. IPF siis ajaa määräyksiä missä testaus kustannukset nousisi rajusti, mikä johtaisi siihen että testaaminen vähentyisi USA:ssakin todella pieneksi. Plus mahdollisesti voisi olla nostajia millä on TUE testosteronin käyttöön kun kansalliset liitot ei saisi enää niihin vaikuttaa. Tässä yksi monista mitä liiton instaan on nostettu kaikkien nähtäville tuosta, siellä on monta muutakin mielenkiintoista.
Lajin ulkopuolellahan tuon epäilyksen saa joka tapauksessa oli käyttänyt tai ei, jos on yhtään keskivertoa lihaksikkaampi/isompi tai tulokset on edes kohtuullisen hyvällä tasolla.
Näkisin että se on vähän sama kuin huijaamisesta kiinnijäänti.
Ei kai mitään pahaa, vaikka ei se nyt kyllä mistään panostuksesta kerro yhtään mitään. Typerä ajatus. Mutta se korreloi negatiivisesti "kova jätkä" leiman kanssa.
näin minä asian näen.Koska automaattisesti kaikista tulee vahvoja(tai bodipuolella menestyviä)kemikaaleilla eikä itse tarvitse osata muuta kuin työntää mäntä alas. Jos nyt ihan piruuttani vedän argumentin ääripäähän. Rimahan vaan nousee testaamattomassa liitossa ylöspäin kun 200 penkkaajien sijaan vastassa on kovia jätkiä jotka penkkaa 240, noin niinku ihan hatusta tempaistussa skenaariossa.Jos sä otat vaikkapa 200 kg penkistä natuna edes suurinpiirtein kohtuullisella omalla painolla, olet ihan vitun kova jätkä. Jos otat 200 kg penkistä roinaamalla, se ei ole tasan tarkkaan yhtään mitään
Saadakseen kovemmat tulokset vähemmällä vaivalla?(tästä "huijaus" ajatus).
Niin tämä ajatus lienee joillakin, jotka kuvittelee helpon tien löytävänsä paskoista geeneistä ja vajavaisesta omistautumisesta huolimatta kehitykseen. Lopputulos ainakin omassa kaveripiirissä on ollut yleensä aika surullinen. Bodylavat on jääneet haaveeksi ja 120kg penkin sijaan on nostettu jopa esim. 140 kiloa vuoden parin kuurittelumaniassa. Ja samaten niillä on monesti, joilla ei ole omakohtaista kokemusta minkäänlaista asiasta. Minä en yli 170 kiloa penkannut koskaan kun tein fyysisesti raskasta 3-vuorotyötä runsailla ylitöillä. Vaikka oli kuuri ja kaikkeni yritin. Natuennätys oli aika junnuikäisenä 210kg salilla ja 237,5kg oon ottanut myöhemmin semmosella jaksolla, jossa kaikki olosuhteet oli optimaaliset. Olisi se varmaan vuosien mittaan ylöspäinkin mennyt, jos olisin sitä kyennyt jatkamaan. Tuostakin saa haukut ja vittuilut, että miten voi ruumiillinen työ vaikuttaa treeneihin, velliperse ym paskaa. Minun genetiikalla se vaikuttaa paljon enemmän negatiivisesti kuin mikään douppaaminen positiivisesti. Tilanne on siis se, että olosuhteet ja panostukset on oltava kunnossa, mikäli sen täysillä vuosien panostuksen jälkeen tehdyn natuennätyksen haluaa edes rikkoa. Nytkin lähdin kuluttavasta työstä helvettiin, kun alamäki oli jyrkkää. Toki nyt muutenkin +30-vuotiaalla varmaan ensisijaisesti tarkoituksena on löytää mielekäs tai koulutusta vastaava työ, mutta tuo haitta elämäntyylille/urheilulle oli suurin syy miksi irtisanouduin. Koska haluan olla vahva ja kilpailla. Edes tilapäisesti. Olis kyllä helvetin helppoa, jos olis joku semmonen ihmelääke keksitty vähin sivuvaikutuksin, jolla voisi optimoidun ravinnon ja levon korvata. Minulle ei ole annettu mahdollisuutta olla luonnonriski tai isokokoinen, mutta voin sitä edes tilapäisesti olla whatever it takes kliseisellä elämäntyylillä. Luututaan sitten niitä lattioita tai muuta paskaa mikäli ei paremmasta ole tietoa, kun on kortit katsottu loppuun asti voimailussa. Sen parissa turhan paljon kuitenkin elämä pyöri koko nuoruuden. Mutta on niitä huono-onnisempia paljon, jotka ei edes tilapäisesti kykene saavuttamaan mitään tai yleisellä mittapuulla kohtuullisia tuloksia, vaikka omistautuisi kuinka vuosikymmenen lajilleen. Eli sikäli tyytyväinen oltava, että en kuulu siihen joukkoon vaan jotain vastinetta saa mikäli asialle omistautuu. Jos siitä 180cm/65kg parikymppisestä ukosta pitäisi lähteä rakentamaan uudestaan edes 200kg penkkaajaa, niin en kyllä lähtisi. Mitään järkeähän ei ole yrittää harrastelijana yrittää ylipäätään elää kuin joku ammattiurheilija, mutta sitä ei järjellä eikä rahalla mitata mitä se antaa, jos jotakin asiaa oikeasti rakastaa tehdä. Hirveetä grindaamista se on kuitenkin ja yksittäisten kilojen metsästämistä vuositasolla, jos sitä yrittämistä on jatkunut vuosikymmenen tai pidempään. Ihan sama mitkä on metodit. Tietysti jumalgenetiikalla varustetut hc-douppaajat on oma lukunsa, mutta kyllä se raja heilläkin tulee vastaan ja vieläpä usein nopeammin aikajanallisesti kuin niillä hitaammin kehittyvillä tyypeillä. Kyllä siellä täytyy alkaa harjoittelua optimoida, jos sen täyden potentiaalin aikoo ulosmitata. Suurin syy kuitenkin mielestäni, miksi niitä 200kg penkkaajia ei edelleenkään ihan joka tuppukylästä edes löydy, on se ettei omistauduta asialle tarpeeksi. Ja se voi olla ihan fiksuakin niin, mutta sillon jää ne viimeiset kymmenet kilot ottamatta. Tietysti tarpeeksi lahjakas jos on esim. voimailuun, niin voi ryypätä ja kantaa lankkuja raksalla, ja silti päihittää ne täysillä lajille omistautuneet lahjakuustekijöiltään keskiverrot jampat. Tietynlainen neuroottisuus ja hulluus vie urheilussa pisimmälle, jos siitä ei sitten tule koko elämää hallitseva asia.
Valitettava totuus mutta siinä tapauksessa käyttö on vaan hölmön laiskuutta ja kovemmalla tasolla kilpaillessa tuskin menestyy. Tosi harvinaiset geneettiset lahjakkuudet jätetään tästä pois. Eihän sekään siis väärin ole jos vähän ''huijaa'' tai oikoo mutkia ja kohtuudella käyttää ihan vaan että omaksi ilokseen näyttää paremmalta, onhan noita kosmeettisia kikkailuja ja leikkauksiakin vaikka kuinka paljon niin miksi steroidit olisi poikkeus jos vaan allekirjoittaa hyödyt ja riskit. Vastuuttomalla ja harkitsemattomalla käytöllä huijaa vaan itseään.
Voi olla joidenkin kohdalla myös näin.
Niin huijaamista siinä tapauksessa on, jos sitä tekee sääntöjen vastaisesti. Muutenhan nyt jokainen saa elää ja tehdä kuten haluaa, eikä ole edes laittomuudesta kyse. Jos kaikilla olisi tasaiset lähtökohdat kehittyä ja ajateltaisi harrastelukin kilpailuna muita yksilöitä vastaan, niin sitten se olisi huijaamista. Eli jos urakkaperiaate pätisi, että fiksuiten ja koviten asiaa tekevä olisi paras. Urheilussa ei kuitenkaan noin ole, muuten voisi ajatella joidenkin huijaavan ylivertaisella geeniperimällään, joka on se kaikista suurin etulyöntiasema muihin verrattuna. Se genetiikka on tietenkin yleinen tekosyy, mutta ei se siinä vaiheessa ole, jos kaikki kivet on käännetty ja kaikki annettu, eikä homma enää etene edes vuositasolla käytännössä mihinkään. Valmennushommissa sen hyvin huomaa, minäkin oon valmentanut kaveria, joka otti 1,5 vuodessa (naturaalituloksia) saman penkistä mihin itsellä meni kuusi treenivuotta. Eikä kyseessä ollut todellakaan body/voimailumunkki, vaan nelikymppinen perheenisä, jolla ei olosuhteet olleet lähelläkään optimaalisia kehitykselle. Epäsäännöllinen vuorokausirytmi ja monta työtä suurperheen lisäksi. Kova asenne toki oli treenaamiseen ja teki aina parhaansa. Voi sanoa, etten itsekään täysin lahjaton ole lajiin, mutta aina miettii tuollaiseen törmätessään, että kyllä olis vain taivas rajana mikäli olisi tuollaiset lahjat annettu. Jos se 200kg penkissä on monelle voimailijalle märkäuni, josta haaveillaan ja on kovan ja pitkän työn takana siihen päästä, niin tuollaisille yksilöille se on ihan alkupala vaan. Mikäli olisi harjoittelun aloittanut parikymppisenä ja tehnyt sitä vuosia pitkäjänteisesti olettaen, että paikat kestää.
