Kevätmasennusta?

[kilppuli]

hmm..tulipa tosta Jonnan sigusta vielä mieleen että joskus vois myös olla pienen itsetutkiskelun paikka.., jos on tyytymätön elämäänsä ( en oo varma oliko tässä kuitenkaa ihan siitä kyse mutta kuiteski), ois hyvä etsiä ne syyt miks sen hetkinen elämä ei maistu, miten vois saada elämästä enemmän irti.
Me voidaan ITSE vaikuttaa asioihimme, jos vaan ollaan rohkeita ja uskalletaan.
Ennen sitä on vaan tiedostettava että mikä helvetti mättää.
Ite masis ajoista oon aika kivasti noussu (tai sanotaan näin että se on hallinnassa), ja mulle tärkeitä voimavaroja oli joskus lukeminen..tasapainosesti "hömppä romskuja" ja sit vähän psykokologisempia kirjoja, esimerkkeinä esim. just noi Tommy Hellstenin kirjat.Carita Hellsten on kans kirjottanu loistavan kirjan..,oli vissii nimeltään "virtaus ja vastarinta- nainen matkalla minuuteen"...

 

[esni]

Joo ja sitten kun tavoitteet saavuttaa, niin ihmettelee, että tässäkö tää sitten oli ja mitäs nyt sitten pitäisi tehdä . Mä valmistuin helmikuussa ja se ei oikeastaan tuntunut miltään.

Niin totta! Siksipä siitä päämäärään pyrkimisestä pitäisikin ottaa kaikki irti, koska kun päämäärän saavuttaa, se on tavallaan jo vanha juttu.

Tietyllä tavalla noi sitkuttelut auttavat asioiden loppuunsaattamisessa. Jos mä olisin esim odottanut dippatyön kanssa jotain inspiraatiota ja innostusta, niin aika hitaasti se valmistuis.

Taika onkin siinä, että miten saisi sen kaiken sitkuttelun olemaan tuntumatta sitkuttelulta. Kun on hyvällä tuulella, töiden tekeminenkin on vain kivaa, mutta alamaissa...

Hienoa, että oot kuitenkin löytänyt jotain mieltä piristävää! Freelancena ei varmaan ole ihan helppoa toi töiden jaksottaminen ym, vaikka vastapainona onkin vapaus järjestää omat aikataulut. Tarkka aikatauluttaminen yleensä auttaa kasaantuvien töiden aiheuttamaan ahdistukseen. Mä monesti teen jonkun taulukon paperille, jossa on laitettu joskus tunninkin tarkkuudella mitä pitää tehdä. Siitä ikäänkuin näkee konkreettisemmin, että kaikelle on varattu aikaa. Siinä myös näkee kuinka joku hirveä kiirehässäkkä oikeasti loppuu joskus. Silloin jaksaa painaa sen pienen hetken vähän kovempaa.

Hehhee, olet ihanan järjestelmällinen. Mä haluan tuntea olevani vapaa, siinäkin määrin, että teen mieluummin sitten vaikka öisin töitä, jos en ole tajunnut aikatauluttaa päiviäni oikein. Nykyiset stressit johtuvat kuitenkin lähinnä muiden töihini vaikuttavien tahojen epämääräisyydestä ja piittaamattomuudesta. Jos he eivät pidä kiinni aikatauluista, en voi tehdä asialle mitään. Ei ole mitään poliisia, mihin vedota. :jahas:

 

[Deleted member 5830]

Aurinko on alkanut paistaa ja ulos voi jopa mennä ilman toppatakkia ja lumikenkiä. Jostain syystä väsyttää ja masentaa ihan hirveesti. Syitä voi olla miljoona - julkisivurempan takia pimeä kämppä, allergiaoireet, huonot syömiset, juominen, duunistressi ja stressi ylipäänsä - mutta kaikki ne yhdessä saa vain haluamaan pysyä sängyssä koko päivän. Ovatko kaikki muut vain rantakuntoon -proggistensa innoittamia vai olisiko täällä muitakin punttimimmejä, joita kirkkaus jotenkin masentaa? Yleensä tämä aika vuodesta saa piristymään, mutta tällä kertaa kaikki tuntuu vaan jotenkin niin raskaalta. Puntilla jaksaa just käydä, mutta mitään muuta en saakaan aikaiseksi. Työt kasautuu ja aiheuttaa lisää stressiä... :itku:

Kohtalotoveri ilmoittautuu! Mä en tiedä onko mulla väsymys, masennus vai stressi vaiko kaikki ne yhteensä, mut varsinkin aamuisin herätessäni olen tosi ahdistunut. Stressiä tämä kai on, koska mulla on liikaa tekemistä, töitä ja opintoja. Tuleva elämänmuutoskin ahdistaa, mun tuki ja turva ja silmäterä eli avomies on lähössä vuodeks jonnekkin eu- joukkoihin, joten tulen pyörimään täällä ensi vuoden yksin. (Asun vieraalla paikkakunnalla.) Onneksi mulla on työkaverit ja koulukaverit ja toi liikuntaharrastus, ja töitä ja opintoja niin paljon ettei tekeminen heti lopu.

Mut koulustressi on huikea ku töitten takia ei ole ehtiny tekemään niin paljon kun koulukaverit jotka ei tee töitä, ja kuitenkin multa odotetaan tehtävistä vastaavaa tasoa. Mä olen kai ite nostanu riman liian korkeelle, pitäs olla armollisempi itelle. Kolme viikkoa tarttis vielä jaksaa koulujuttuja ja sit loppuu tän kevään osalta projektit. Pyysin jo töissä et saan alkaa tehä hommia osa-aikasesti, kun tuntuu et voimat on ihan loppu eikä aika riitä opintoihin. Ruokahalu on kadonnut kokonaan enkä saa oikeen mitään kurkusta alas. Nukun n. 6 tuntia yössä ja tosi levottomasti senkin. Hävettää että on ajanu ittensä näin väsyksiin. Mut toi töiden vähentäminen ainakin auttoi siihen et on aikaa tehä tehtäviä, viel kun noi loput tehtävät sais rääpittyä kasaan ni helpottais, sit ei ois kun kohtuullisesti töitä ja lepoa ja vapaa-aikaa loput. Tällä hetkellä mun elämä on pelkkää suorittamista päivästä toiseen (jopa entinen ilonaihe, liikuntakin on pakon tuntuista nykyisin.) Tuntuu etten lainkaan kykene relaamaan, kun vaikka väsymys ois tosi iso, niin mietin mitä mun vielä pitäs saada tehtyä.

Punttaamisesta ei viimiseen kahteen kuukauteen ole huonon syömisen ja vähän nukkumisen takia tullu oikeen mitään, mua alkaa vaan huimata ja tulee huono olo jos lataa tutut kiekot tankoon. Et mun kesäkunto on tänä vuonna lihakseton ja ruipelo. Mut ei tunnu tärkeimmältä murheelta tässä kohtaa. Tulipahan pitkä avautuminen, mut helpotti Helpottaa tietää et ei ole ainut näitä asioita pohdiskeleva, vaikka en kenellekään tällästä olotilaa soisikaan.

 

[Fuoco]

Mulla ei ole ollut samanlaista kevätmasennusta tänä keväänä kuin yleensä. Voi johtua tietysti monestakin asiasta, mutta minä syön runsaasti rasvoja 150-200g/päivä, eli karppaan, hiilihydraatteja tylee 30-80g/päivä. Muutenkin on ollut huomattavasti parempi olo ja fiilis kuin aikaisemmin elämässä.