Keuhkokuumeesta toipuminen

[dnL]

Moro!

Eli ei oikein lääkäriltä tai hoitajilta saanut vastausta siihen kuinka ja koska sitä pystyis taas jatkamaan reenejä, joten ajattelin täältä kysellä neuvoja. Tiivistetty historia:

Ma 21.10 Kuume nousi 39,5 asteeseen.
Ke 23.10 Kefexin 750mg 3x/vrk kuuri alkoi. Tulehdusarvot 70.
La 26.10 Kuume 40 astetta ja tulehdusarvot 127, joten antibiootit vaihtoon. Tilalle 1,5g kefalosporiinia suoneen 3x/vrk ja Tavanic 500mg 1x/vrk nappina.
Ma 28.10 Kuumetta ei enää ollenkaan. Tulehdusarvot 62.
Ke 30.10 Viimeiset suonensisäiset antibiootit. Tulehdusarvot 20.
Ti 5.11 Tavanic loppuu.
Pe 8.11 Sairasloma päättyy.

Onko kellään kokemuksia keuhkokuumeesta palautumisesta? Olis kiva saada vähän vinkkejä ja näkemyksiä muutakin kuin "Niin kauan kun ei pahalta tunnu". Tauti siis alkoi melkein kaksi viikkoa sitten. Haluaisin nyt edes tietää koska uskaltais kokeilla vaikka kävelylle menoa jos ei mitään muuta osaa sanoa. Aika nollista tässä kyllä ilmeisesti saa alottaa.

 

[fanks]

eikö sellanen hyvä vinkki noissa kuumeiluiss aoo ollu että samanverran levätään ku ollaan oltu kipeinä

 

[dnL]

Kyllähän tuo ihan järkevältä kuulostaa. Täytyy kyllä myöntää ettei liikaa huvittais pitää vielä toista 2-3 viikkoa taukoa..

 

[Minihiiri]

Keuhkokuumeen jälkeen pitkä lepo ja monipuolinen ruokavalio on tärkeä. Hoitajana suosittelisin Ehdottomasi useampi viikko lepoa ja pikkuhiljaa liikkeelle tunnustellen omaa oloa. Jos hengästyy helposti, heikottaa tai yskittää tai lämpö nousee kovin niin lisää lepoa vaan. Suosittelen että lepäät tuon 2-3 vkoa kovasta rasituksesta vaikka se pitkä aika onkin niin keuhkokuumeella ei kannata leikkiä, vie hautaan aika ärhäkästi :( kevyt kävely rauhallisesti,lyhyen ajan kerrallaaan raittiissa ilmassa voi tehdä jopa hyvää: keuhkot tuulettuvat ja lima lähtee liikkeelle. Tsemppiä

 

[dnL]

Kiitos vastauksesta Minihiiri. Kuumettahan ei ole sunnuntain jälkeen ole ollut. Yskä ja limakin on melkolailla mennyt ohi, ehkä PEP-puhalluksillaa saa ihan vähän limaa vielä liikkeelle. Olo siis melko terve, mutta on kyllä tullut huomattua ettei tämä tauti mikään vitsi ole, joten ei kyllä tee mieli tän kanssa ruveta leikkimään. Enköhän siis lähde lyhyillä kävelyillä liikkeelle.

 

[Da_juippi]

Kannattaa ottaa iisisti, itsellä kirraillessa elokuussa 2010 paukas sitten eka keuhkokuume, uusi puolentoista vuoden aikana kahdesti, kaikki välit niin huonossa hapessa ettei puhettakaan treenaamisesta, atsma tuli siihen kylkeen jopa lähti ns. käsistä, ennenkuin löytyi oikeat lääkkeet. kortisonikuurien kanssa eläessä treenaamatta +30Kg fläsää, ja lihat karkas aika kivasti.
Peruskunto vieläkin aika heikko ja flunssat kestää nyt astmaatikkona 3-8vko, eikä 3 päivää.
Tämän vuoden alusta kuitenkin treenattu taas ja lihaa saatu takaisin aika kivasti, flunssat tekee isoja taukoja herkästi vain.
Suosittelen siis todella tarkkaan arvioimaan sitä kuntoa ennenkuin alkaa vetämän täysiä

 

[dnL]

Joo kyllä tossa tuli taas palautettua maan tasolle kun tein vajaan vartin kävelyreissun tuossa ja rupes kyllä tuntumaan vähän turhankin heikolta. Rupes jo vähän pelottamaan että pahensin tuolla vielä tilannetta, mutta tuskin kun kuumetta ei ole kohta viikkoon ollut. On kyllä perhanan raju tauti tää, kyllä se on vaan uskottava ettei tässä vielä hetkeen päästä reenaamaan.

 

[Minihiiri]

sitkeästi nyt lepoa vaan vaikka tuntuis siltä että vois jo liikkua! maistuu sitten kunnon useamman viikon levon jälkeinen treeni paremmalta kun maltat odotella sitäpaitsi, pahimmillaan jos rehkimään lähdet voit saada vielä toveriks sydänvaivoja ja ne vasta pitkän levon tartteekin

 

[Herra Mirandos]

Vanhana partana voin todeta, että pitää antaa kehon toipua rauhassa sairauden jälkeen! Liian aikainen töihinmeno/urheilun aloittaminen voi johtaa vaikkapa mykoplasmaan, kuten mulle kävi muutama vuosi sitten!

Mihinkään ei olekiire, koko loppuelämä on aikaa treenata.Päinvastoin, hätäily nyt voi johtaa uuteen sairauskierteeseen ja kolmen kuukaudentreenitaukoon!

 

[Timba79]

Ehdottomasti lepoa ja reilusti, mieluummin viikko liikaa kuin liian vähän. Tiedän kyllä kokemuksesta että se on tuskaa olla pois treenistä. Tuntuu että kutistuu silmissä vaikka mikään muu ei hetkessä kutistukaan kuin oma ego.

Tälleen vähän vatttuneemmalla iällä sitä on oppinut että se treeni on vain treeniä ja joku 2-3 vk ei tunnu missään. Itsellä tuli just tuonverran taukoa kun piti töissä painaa pitkää päivää. Ei ehtinyt eikä jaksanut ja perheenkin kanssa piti olla.

Tietty jos taas on jotain kisatavoitetta tai muuta tavotteellisempaa kuin vaan patin kasvatus ja kunnossa pysyminen, niin homma on vähän tarkempaa. Mutta harrastusta ei ikinä terveyden edelle. Jotkut keuhkokuumeet ja sydänlihastulehdukset on sellainen asia että leikki on kaukana. Se on äkkiä 2-3 KUUKAUDEN treenitauko jos huonosti käy ja jos oikein huonosti käy niin vietetään monttubileitä.

 

[dnL]

Kiitoksia taas vastauksista! Tarpeeksi moni kun sen sanoo niin kyllä se pikku hiljaa rupee perille menemään että reenit on nyt väkisinkin tauolla. 2 viikkoa nyt tosiaan taukoa takana ja nyt tuntuu siltä, että toiset kaks vielä edessä.

Taidanpa vielä kirjoitella tänne kuulumisia sitten kun pääsen takaisin reenailemaan. Siis miten reenit lähtee sujumaan, niin saavat sitten vähän osviittaa muut samaan tilanteeseen joutuvat.

 

[Timba79]

Kiitoksia taas vastauksista! Tarpeeksi moni kun sen sanoo niin kyllä se pikku hiljaa rupee perille menemään että reenit on nyt väkisinkin tauolla. 2 viikkoa nyt tosiaan taukoa takana ja nyt tuntuu siltä, että toiset kaks vielä edessä.

Taidanpa vielä kirjoitella tänne kuulumisia sitten kun pääsen takaisin reenailemaan. Siis miten reenit lähtee sujumaan, niin saavat sitten vähän osviittaa muut samaan tilanteeseen joutuvat.

Nythän on pari viikkoa hyvää aikaa miettiä treeniohjelmia eteenpäin, tsekata vaikka jotain näkemättä jääneitä treenivideoita, lukasta lehtiä/kirjoja jne. Että voi tästäkin ajasta hyötyä ottaa. ;)

 

[Backspace]

Olin kesällä myös keuhkokuumeessa. Olo meni niin paskaks että oli pakko lähteä viikoksi sairaalaan. 40 astetta kuumetta, CRP 180. Pahin oire oli kuitenkin aivan tajuton yskä, jonka takia happisaturaatio laski lukemiin 81%. Tavanic sitten lopulta toimi mullakin. Laihduin sairaalassa 79 kilosta 68 kiloon. Kaksi viikkoa sairaalasta pääsyn jälkeen olo alkoi olla semmonen että vois lähteä kevyesti pumppailemaan salille. Voimatasot olivat tippuneet aivan saatanasti, ja vähistä lihoista ei tietoakaan. Nyt kuitenkin 4 kuukautta myöhemmin vanhoista salienkoista on menty jo ohitse ja juoksemaankin pystyy lujaa. Ainoa oire joka nähtävästi jäi, niin ollessani makuulla hengitys rohisee toisinaan ja yskittää hieman, mutta muuten ei mitään. Kannattaa ottaa parit eka viikkoa ihan rauhassa ja syödä monipuolisesti kuten ylempänä taidettiinkin jo mainita. Aloita kevyesti, todella kevyesti. Itse sain kotiin myös ns. puhalluspullon johon puhaltelin reilun viikon ajan, keuhkot kun olivat lysähtäneet melko pahasti.

Melkonen takaiskuhan tuommonen on, mutta ei sille mitään voi. Lihasmuisti kuitenkin toimii, ja saavutat vanhat tulokset parissa kuukaudessa, älä lannistu.

 

[dnL]

Joo kyllähän tässä on tullut suunniteltua kuinka jatkossa edetään ja inspiraatioo just pidetty yllä videoilla yms. Ajoitus oli kyllä erittäin huono kun salista oli ollut taukoa ja nyt pari kk takana kovilla tuloksilla ja korkealla motivaatiolla ja sitten poikki kokonaan..

Sairaalahoitoo oli mullakin sen 5 päivää. Puhalluspullo on kanssa mulla käytössä. Happisaturaatio oli mulla normaali eikä yskäkään kovin rankka ole ollut. Paino ei ole vielä ainakaan tippunut, ehkä jopa vähän läskiä tullut.. Sen verran ne hoitajatkin osas sanoo että peruskunto lähtee aika nollista tän taudin jäljiltä..

Tuolla kun mykoplasmastakin oli puhe, niin Tavanicin sain juuri sitä varten, kun lääkäri mykoplasmaa epäili, eikä toi kefexiini siihen ilmeisesti tehoa.

 

[Slrt]

Olin 16 päivää poissa pelistä keuhkokuumeen takia, ja nyt viime tiistaina minut listattiin takaisin työkykyiseksi. 2-3 viikkoa pitäisi lääkärin mukaan vielä ottaa kevyesti. Antibioottikuuri loppuu tänään, joten tein sen kunniaksi viisi etunojapunnerrusta (koville otti) ja ajattelin vielä käydä kävelylenkillä. On tämä sohvaperunailu aivan kamalaa pidemmän päälle.

 

[Qwertyer]

Viime marraskuu meni aikalailla sairastaessa keuhkokuumetta ja siitä toipumiseen. Kuume oli korkeimmillaan 39.8 ja tulehdusarvot 80. Olo oli ajoittain ihan järkyttävän paska eikä nukkumisesta tullut mitään. Vähän alko pelottamaan siinä vaiheessa kun suihkussa ollessa lähti taju ja heräsin lattialta, onneksi en päätä lyönyt mihinkään. Paino tippui viikon aikana 8kg.

Toipuminen kesti noin 3vk, jonka aikana koitin kerran salilla käydä (tyhmää) kun tuntui olo melko hyvältä mutta oli pakko tulla about samantien pois kun luulin sydämen räjähtävän. Koiran kanssa kävelylläkin yskitytti pirusti. Rohina hengitysteissä loppui siinä joulukuun puolessa välissä ja samoihin aikoihin pääsi aloittamaan kevyen treenauksen.

 

[VZ58]

Talvella sairastelin keuhkokuumeen ja olen perusterve ihminen, ei mitään sairauksia.
Ensin tuli normaalit influenssan oireet, (nivelkivut ja kipeä olo) sitten nosti kovan kuumeen ~39 astetta, joka jatkui muutaman päivän ja marssin lekuriin. Mitään yskää tai muita oireita ei juurikaan ollut. Sairaalassa lääkärin vastaanotolla otettiin keuhkoröntgenit ja siellä näkyi varjostumia. Tulehdusarvot jotai ~170. Lääkkeeksi amorion joka ei alkanut vaikuttamaan 3-4 pv:n aikana ja kunto alkoi menemään huonompaan, käytännössä kuume oli korkealla aamusta iltaan joka laski muutamaksi tunniksi kun otti panadolia ja buranaa. Kuumeen noustessa sain kovia horkkakohtauksia, tärisin aivan kauttaaltaan niin ettei sillä hetkellä olisi pystynyt juomaan tai tekemään mitään muutakaan kuin tärisemään peiton alla.

Menin pyhien aikaan päivystykseen ja olin sillä hetkellä yltä päältä hiestä märkänä, hiki valui aivan solkenaan, naama valkoisena ja meinasin pyörtyä päivystys huoneeseen mutta ei kuitenkaan ollut sillä hetkellä kuumetta, tulehdusarvot ~200. Päivystyksen lääkäri laittoi minut uuden röntgenin kautta keuhko-osastolle jossa sitten suoraan suoneen antibioottia 3 x päivässä joka alkoi puremaan vuorkauden jälkeen. 3 pv makasin keuhko-osastolla ja sitten kotihoitoon jossa hoitaja kävi viellä antamassa iv-antibiootit. Sitten perään vielä 10 pv kuuri suun kautta lisää antibioottia.

Voimat oli poissa pitkään ja toipumiseen meni noin 3 vk (saikulla) vaikka ennen tautia olinkin hyvässä kunnossa. Taudin alkamisen jälkeen 3-4 vk päästä uskalsi aloittaa kevyen punttijumpan. Lääkäri totesi, että nyt on ollut terveillä hyväkuntoisilla aikuisilla vastaavia tauteja. Tiedä sitten mistä johtuu.

 

[lumbago]

Kerrotaanpa omakohtainenkin helvetti keuhkokuumeesta noin 5 vuoden takaa.

Alkoi yhtäkkiä koneella istuessa palelemaan, mittasin kuumeen ja 37 näytti. Mietin että perkele, kipeäksi tullaan. No 2 tuntia siitä eteenpäin aloin tärisemään ja palelemaan ihan helvetisti, kuume 39,5 ja mietin että ei tämä ihan normaalia enää ole. Siitä lääkäriin ja flunssaa kaupattiin. Ok 2 päivää meni siinä ja uudestaan lääkäriin, taas kaupattiin flunssaa. 5 Päivää kuumeilleena rupesin yskimään verta aamulla herätessä, enkä jaksanut enää nousta sängystä ylös. Makasin siinä ja tuntui että henki menee. No jotenkinhan sieltä pääsi ponnistelemaan ylös, soitto lekuriin ja siellä tuskaisena hikoilin naama kalpeana ja yskien odotushuoneessa, kunnes pääsin tohtorille ja todettiin keuhkokuume (Röntgen+verikokeet+keuhkojen kuuntelu, rahisi ihan perkeleesti ilman stetoskooppiakin)

About 2 viikkoa vai mitä lie 10 päivää meni antibioottikuurin kanssa, ja toiset 2 viikkoa olin vain paikallaan vaikka kaikki arvot näytti olevan ok. Eli kokonaisuudessaan N. Kuukausi meni että aloin treenaamaan, tuntui tosin että keuhkot tulee rinnasta pihalle ja räjähtää, mutta kun sanoivat että kunnossa ovat ja arvot normaalit, niin ei kai siinä. Mutta kevyesti kannattaa aloitella kuitenkin aina taas treenit, on sen verran kova tauti.

 

[Metsäläinen]

Kerrotaanpa omastakin reissusta.
Itselläni meni myös niin että ensin kaupattiin flunssana. Sitten jossain vaiheessa muistan maanneeni sairaalavuoteella yli 40-asteen kuumeessa. Antibiootteja naamaan ja keikuin siinä henkisesti elämän ja kuoleman rajoilla. Tietysti nuorena vielä oli uskonnollinen niin ei ollenkaan olisi ihmeissään jos tuo olisi ollut sitä helvettiä, josta kaikki hihhulikaverit varoittelivat. Siis oikeasti että tuntui paskamaiselta, en muuta muista koko ajasta. Viikko sairaalassa ja viikko pois koulusta ja alkoi siinä hiljakseen toipua siihen kuntoon että pääsi taas koulun penkille.
Jälkitautina iski aika paha masennnus. Jossain vaiheessa tajusin vain ettei oikeasti mikään enää huvita tai iske, joka oli ehkäpä koko nuoruuden hankalin vaihe. Yksinkertaisesti vittumaisin vaihe, en muuta sano.
Nyt aikuisiällä alkaa jo helpottaa mutta en koskaan enää ylenkatso niitä jotka sanovat olleensa joskus masennuspotilaita.