Ihan pari sanaa lajista. Joku sanoi, että laji on mennyt eteenpäin. Väärin, laji on mennyt taaksepäin. Jos siis osallistujamääristä puhutaan. Ja tasossa varmasti ollaan siellä missä ennenkin. En tiedä, moniko muistaa aikaa ennenkuin oli body fitnessiä. Juuu, meillä oli siihen aikaan se samaiset 15 tyttöä pelkän fitnessin puolella. Jossain vaiheessa tuli sitten bf, joka ilmeisesti söi niitä osallistujia sen verran, että nykyisin ollaan aika minimaalisessa. Vaikka osallistujamäärissä ollaankin tiputtu, mutta mun mielestä vapareiden taso ei niinkään. Samanlaisia ne oli paljolti silloinkin: tasovaihtelut olivat kohtuullisen isoja ja mukaan mahtui aina muutama helmi. No jos on osallistujamäärä tippunut meillä, on se tippunut muuallakin. Muista pohjoismaista poiketen Suomessa laji kuitenkin hengittää hiukkasen. Ja jo se on positiivinen asia. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen seurannut keholajeja tuolta 1990-luvun alusta lähtien, mutta minulle edelleen perinteinen fitness on se fitnessin formula ykkönen. BF on sitten enemmän sitä pienempää luokkaa.:lol2: (vaikka vakavasti ottaen seuraan ja arvostan sitäkin todella paljon)
Jotenkin pidän ihan sellaisena itsestäänselvyytenä, että lajissa kilpailevat harjoittelevat tosissaan ja pyrkivät jatkuvasti kehittymään ja tekemään parempia vapaaohjelmia. Se, mikä on sitten lopputulos on tietenkin eri asia. Jotenkin koskaan... siis en koskaan.. ole ajatellut, etteikö joku kisassa mukana oleva sinne kuuluisi. Oli sitten laji ihan mikä tahansa. Ehkä omissa ajatuksissa voi olla sellainen olo, että itse ei olisi mennyt vastaavilla taidoilla kisaan.. mutta muiden suoritus: kyllä jokainen sijoituksessaan viimeistään näkee, millä tasolla siellä liikutaan. Ja takuulla siis aivan varmasti, jokainen kilpailija tietää sen oman tasonsa. Eikä mua pätkääkään ikinä haittaa, että joku menee siellä omalla tasollaan, oli se sitten miten kurja tahansa. Ei siellä sentään kukaan ole lavan reunalla istumassa ja heiluttelemassa jalkojaan. Pystyn myös sen tajuamaan, että monien kilpailijoiden tavoitteetkin ovat erilaiset, oli taas se laji mikä tahansa. Joillakin on tapana treenata aina pari vuotta ja mennä kisaan näyttämään kehityksensä. Samalla tapaa jotkut käyvät osallistumassa kalevan kisojen kymppi tonnille, vaikka tietävät jäävänsä minuutteja voittajalle. Hiihdon SM-kisoissa on satoja osallistujia, joku siellä on viimeinen ja jää ehkä kymmenenkin minuuttia voittajalle. Hassua, ettei silti kukaan niitä mollaa. Toki pienen visuaalisen lajin osallistujiin kiinnitetään enemmän huomiota, mutta come on...
Ei kaikista tule koskaan Marjo Krishejä, ei Minna Pajulahtia tai Maija Elovaaroja. Ja miksi pitäisi? Jos me halutaan pitää laji hengissä, me tarvitaan kilpailijoita. Jos me halutaan, että sieltä oikeasti tulee enemmän kovatasoisia kilpailijoita, me edelleen tarvitaan kilpailijoita, joista sitten niitä helmiä aina putkahtaa esiin. Ja niitä kilpailijoita ei tule sillä, että tytöt jäävät sinne liikuntahalleille odottamaan sitä hetkeä, että ovat "tarpeeksi hyviä". Jutustelin muutaman ruotsalaisen kanssa asiasta, kun siellä tämä fitness puoli on todella kuollutta. Siellä ne tyttöset katteli Jen Hendershottin videoita ja miettivät, kehtaako kisaan lähteä. Tuijottelivat Nicole Wilkinsejä ja "Air" Wickhameita, jotka ovat hypyissään ilmassa sen viisi sekuntia... Huh.... no viime syksynä 1 osallistuja voimistelun puolelta. Fysiikka oli valovuoden jäljessä esim meidän tämän vuoden tasoa. Mutta vapari luisti. Onko sekään sitten hyvää fitnessiä..
Ymmärrän kyllä, että kritiikkiäkin voidaan antaa. Eikä siinä tietenkään mitään pahaa ole. Minusta se tuntuu vaan niin hassulta, sillä en koe asiakseni mennä kenellekkään sanomaan, että hitto, eihän sulla pysy edes pressit etkä sä mitään temppuja osaa. Kun edelleen, jokainen kilpailija kyllä tietää oman tasonsa aivan varmasti. Sitten tässä ketjussa kritisoitiin SM-kisan tasoa, että sen pitäisi olla lajin eliittien kokoontuminen. Niinhän sen aina pitäisi. Mutta tuossa oli kisan osallistujat tällä kertaa, parempia ei vaan ollut mukana ja niillä mentiin. Se oli meidän tämän vuoden SM-kisan taso.
Kun minä istun katsomoon ja vaparillinen fitness alkaa, katson, mitä sieltä tulee. Nautin niistä hyvistä ohjelmista, vähän huonommat katson kyllä edelleen, ja poimin sieltä hyviäkin elementtejä. Rehellisesti sanottuna edelleenkään tässä syksyn sm-kisassa ei ollut sellaista osallistujaa, joka ei olisi SM-kisaan kuulunut. Joku pohti, mitä tehdä, että SM-kisa olisi tasokas. Tiedät vastauksen itsekkin. Me tarvitaan ensin sellaiset 20 kilpailijaa, että kannattaa pitää mitään SM-karsintaa.
Eli pointtini kokonaisuudessaan. Me tarvitaan kilpailijoita, että laji pysyy. Sinne mahtuu monentasoista kilpailijaa, mutta mitä sitten? Jokainen kyllä tietää tasonsa ja se taso sitten näkyy myös sijoituksessa. Ei ole kenenkään muun tehtävä ennakolta leikata sieltä kisaajia pois, ei me mitään SM-karsintaa tarvita, kun eihän meillä herranen aika ole kuin kuus kilpailijaa ilmankin karsintaa. Antaa tyttösten kilpailla, nautitaan hyvistä kilpailusuorituksista ja annetaan heikommille aikaa kehittyä. Viedään sitä taitoa sinne, jos halua on ottaa vastaan. Annetaan vinkkejä asiallisesti.
Loppuun vielä toivon, että ne kaikki, joiden sydän sykkii vaparifitnessille, tulisivat innokkaasti mukaan kisoihin. Tämä ei ole mikään sellainen sanoma, että tulkaa tekemättä mitään. Tottakai pidän lähtökohtaisena oletuksena sitä, että kaikki kilpailijat treenaavat ja tosissaan. Mutta ei kynnystä saa nostaa liian korkealle. Sillon laji kuolee.
SAVE FITNESS!
koko tää mun löpinä.
