- Liittynyt
- 11.11.2005
- Viestejä
- 350
meidän tanssitunneilla on puhuttu vipuhypystä.
Keskustelua naisten fitnessistä ja vapaaohjelmista
- Keskustelun aloittaja Faidra
- Aloitettu
meidän tanssitunneilla on puhuttu vipuhypystä.
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 1 148
Juuri tuota tarkoitin. Muistin tuon nimen vaan vaihtarivuodeltani high school -tanssitunneilta. En ikinä oppinut liikettä.
Todella vaikea hyppy kyseessä. Normi katsojan silmissä saattaa näyttää normi harppaushypyltä, mutta tuplat vaikeampi. Tässä hypyssä pitää olla jo korkeutta, jotta ehtii saksata ilmassa suorin jaloin.
...tää on just sitä mitä olen aina funtsinut...teetkö asian helpomman vai vaikeamman kautta...jaa'a, tee helpomman, sillä eihän Suomen tuomarit sen päälle kuitenkaan tajua!
- Liittynyt
- 17.4.2007
- Viestejä
- 39
En ollut katsomassa kisoja ja täytyypi sanoa, että en kuulu fitneksen kannattajiin. Mutta joskus kisoja katsoneena, täytyy kyllä sanoa, että taso aina paria tyttöä lukuunottamatta oli aikas heikkoa (en väitä että pystyisin liikkeitä itse tekemään... enkä haluakaan tehdä). Se vaan mietityttää, että sm-kisoihin useimmissa lajeissa on yleensä tulosrajat, joilla karsitaan ne ankeimmat versiot pois. Sm-kisat, lajissa kuin lajissa, pitäis olla sellaiset kisat, joihin sä kovan harjoittelun kautta ansaitset paikan... eikä vaan päätetä lähteä sm-kisoihin (toki tiedostan, että varmasti kaikki ovat tahoillaan harjoitelleet kovasti, mutta ei monessa muussakaan lajissa kova harjoituskaan tuota sm-kisapaikkaa... ainakaan parin ekan vuoden aikana). Kai arvokisoilla joku tasokin voidaan säilyttää. Toki ymmärrän täysin lajin vähäisen harrastajamäärän ja on vissiin aikas vaikea pisteyttää fitnestä siten, että siihen saataisiin johonkin perustasoon verrattavia pisteitä ja tulosrajoja.
Ja toinen asia mikä kummastuttaa... tekeekö kukaan täällä kimmoisuuden ja räjähtävyyden ja nopeuden parantamiseen esim. raakoja rinnallevetoja tai -tempauksia. Uskomatonta kyllä, mutta ne toimii aikas tehokkaasti. Varmaan lisäämällä niitä treeniohjelmaan kehittyis pomppu ihan erilailla (toistaiseksi en ole tavannut huonon ponnistusvoiman omaavaa painonnostajaa). Tietenkin lajinomaisia hyppyjä pitää treenata, mutta välillä toisenlainen ärsyke voipi tehdä ihmeitä pompulle...
Ja toinen asia mikä kummastuttaa... tekeekö kukaan täällä kimmoisuuden ja räjähtävyyden ja nopeuden parantamiseen esim. raakoja rinnallevetoja tai -tempauksia. Uskomatonta kyllä, mutta ne toimii aikas tehokkaasti. Varmaan lisäämällä niitä treeniohjelmaan kehittyis pomppu ihan erilailla (toistaiseksi en ole tavannut huonon ponnistusvoiman omaavaa painonnostajaa). Tietenkin lajinomaisia hyppyjä pitää treenata, mutta välillä toisenlainen ärsyke voipi tehdä ihmeitä pompulle...
- Liittynyt
- 8.3.2006
- Viestejä
- 19
Minulla ei yleensä ole tapana ottaa osaa näihin nettikeskusteluihin, mutta nyt päätin tehdä poikkeuksen.
Tosiaan kohdallani ensimmäinen fitness kilpailu on nyt onnellisesti takana. Olen sivusilmällä vilkaissut tätä ketjua ja haluan tuoda ilmi muutaman asian omasta valmistautumisestani kyseiseen kilpailuun.
Yleensäkin on kamalan helppoa tuomita sieltä kotisohvilta meidän ohjelmat tietämättä, kuinka paljon työtä ohjelmien eteen oikeasti on nähty vaivaa. Ottakaa ihmiset vapaasti haaste vastaan ja kokeilkaa itse, miten helppo laji tämä on !
Minä niinkuin varmasti kaikki meistä kilpailijoista omaavat pitkän urheiluhistorian. Minä olen harrastanut nuoruuteni taitoluistelua. Baletti, loikka - ja kimmoisuustreenit ovat siis tuttuja jo näiltä ajoilta. Tämän jälkeen olen harrastanut muunmuassa kickboxingia, breakdancea ja juossut maratonin sekä kilpaillut kilpacheerleadingin tanssijoukkueessa, kuten Pajulahden Minnakin. Taustaa siis löytyy.
Telinevoimistelua treenasin taitavan valmentajan opeissa. Tämä osa-alue oli minulle uusi haaste.
Itse vapaaohjelman rakentaminen aloitettiin jo tämän vuoden alkupuolella ja kyllä ensin liikkeet treenattiin kuntoon, jonka jälkeen ne vasta koottiin ohjelmaksi. Kaikki liikkeet meni ja menee edelleenkin kuten pitää. Vapaaohjelmaa tukevia treenejä minulla olivat jaksotetut loikkatreenit sekä juksuvedot. Salilla en ole treenannut jalkoja puoleen vuoteen, jotta voima saatiin valjastettua kimmoisammaksi loikkien ja vetojen avulla.
Vapaaohjelmaa treenasin koko dietin ajan vähintään 2-3 kertaa viikossa. Diettini siis alkoi jo maaliskuun alussa ruokavalion putsaamisen myötä.
Itsekin tajusin vasta dietillä, kuinka haastava laji vapaaohjelmallinen fitness on. Läskiä piti polttaa, mutta lihasmassaa säilyttää tai jopa kasvattaa raskaiden treenien myötä samalla kun venyvyyden ja kimmoisuuden olisi pitänyt pysyä samalla tasolla. Minulla oli tarkka viikko-ohjelma ja kausisuunnitelma treeneihin.
Enempää en olisi pystynyt näihin kisoihin antamaaan. Itse olen äärettömän tyytyväinen omaan suoritukseeni. Kisaviikkoa edeltävällä viikolla ohjelmani vielä sujui suhteellisen napakasti, mutta ottakaa huomioon, että lavalla tulisi olla kireä. Takana siis kisaviimeistelyt, jotka ainakin omalla kohdallani veivät sen herkkyyden ja räjähtävyyden lihaksista. Ottaen myös huomioon dietin heikentämän kropan ja luisevan selkärangan, joka on nyt ikävästi mustelmilla kovan kilpailulattian takia.
On erittäin ikävää, jos joku tunsi myötähäpeää ohjelmani takia. Itse en häpeä suoritustani vaan olen ylpeä itsestäni, että selvisin Lahteen asti ja sain esitettyä ohjelmani. Minulla oli ihanaa lavalla ja nautin suunnattomasti yleisölle esiintymisestä.
Toivon vain, että jatkossa meille annetaan mahdollisuus kehittyä kilpailijoina. Ensimmäinen kilpailu on aina uusi kokemus ja seuraavalla kerralla olen varmasti paljon viisaampi ja parempi monen asian suhteen. Minulla oli ilo seistä muiden viiden upean tytön/naisen rinnalla line upissa. Kaikki meistä ovat tehneet upean työn ! Kiitos teille kilpakumppanit hyvästä kilpailusta ja rehdistä hengestä lavan takana
. Minnalle vielä hurjasti onnea tanssin MM- kisoihin !
Syysterveisin:
Emma
Tosiaan kohdallani ensimmäinen fitness kilpailu on nyt onnellisesti takana. Olen sivusilmällä vilkaissut tätä ketjua ja haluan tuoda ilmi muutaman asian omasta valmistautumisestani kyseiseen kilpailuun.
Yleensäkin on kamalan helppoa tuomita sieltä kotisohvilta meidän ohjelmat tietämättä, kuinka paljon työtä ohjelmien eteen oikeasti on nähty vaivaa. Ottakaa ihmiset vapaasti haaste vastaan ja kokeilkaa itse, miten helppo laji tämä on !
Minä niinkuin varmasti kaikki meistä kilpailijoista omaavat pitkän urheiluhistorian. Minä olen harrastanut nuoruuteni taitoluistelua. Baletti, loikka - ja kimmoisuustreenit ovat siis tuttuja jo näiltä ajoilta. Tämän jälkeen olen harrastanut muunmuassa kickboxingia, breakdancea ja juossut maratonin sekä kilpaillut kilpacheerleadingin tanssijoukkueessa, kuten Pajulahden Minnakin. Taustaa siis löytyy.
Telinevoimistelua treenasin taitavan valmentajan opeissa. Tämä osa-alue oli minulle uusi haaste.
Itse vapaaohjelman rakentaminen aloitettiin jo tämän vuoden alkupuolella ja kyllä ensin liikkeet treenattiin kuntoon, jonka jälkeen ne vasta koottiin ohjelmaksi. Kaikki liikkeet meni ja menee edelleenkin kuten pitää. Vapaaohjelmaa tukevia treenejä minulla olivat jaksotetut loikkatreenit sekä juksuvedot. Salilla en ole treenannut jalkoja puoleen vuoteen, jotta voima saatiin valjastettua kimmoisammaksi loikkien ja vetojen avulla.
Vapaaohjelmaa treenasin koko dietin ajan vähintään 2-3 kertaa viikossa. Diettini siis alkoi jo maaliskuun alussa ruokavalion putsaamisen myötä.
Itsekin tajusin vasta dietillä, kuinka haastava laji vapaaohjelmallinen fitness on. Läskiä piti polttaa, mutta lihasmassaa säilyttää tai jopa kasvattaa raskaiden treenien myötä samalla kun venyvyyden ja kimmoisuuden olisi pitänyt pysyä samalla tasolla. Minulla oli tarkka viikko-ohjelma ja kausisuunnitelma treeneihin.
Enempää en olisi pystynyt näihin kisoihin antamaaan. Itse olen äärettömän tyytyväinen omaan suoritukseeni. Kisaviikkoa edeltävällä viikolla ohjelmani vielä sujui suhteellisen napakasti, mutta ottakaa huomioon, että lavalla tulisi olla kireä. Takana siis kisaviimeistelyt, jotka ainakin omalla kohdallani veivät sen herkkyyden ja räjähtävyyden lihaksista. Ottaen myös huomioon dietin heikentämän kropan ja luisevan selkärangan, joka on nyt ikävästi mustelmilla kovan kilpailulattian takia.
On erittäin ikävää, jos joku tunsi myötähäpeää ohjelmani takia. Itse en häpeä suoritustani vaan olen ylpeä itsestäni, että selvisin Lahteen asti ja sain esitettyä ohjelmani. Minulla oli ihanaa lavalla ja nautin suunnattomasti yleisölle esiintymisestä.
Toivon vain, että jatkossa meille annetaan mahdollisuus kehittyä kilpailijoina. Ensimmäinen kilpailu on aina uusi kokemus ja seuraavalla kerralla olen varmasti paljon viisaampi ja parempi monen asian suhteen. Minulla oli ilo seistä muiden viiden upean tytön/naisen rinnalla line upissa. Kaikki meistä ovat tehneet upean työn ! Kiitos teille kilpakumppanit hyvästä kilpailusta ja rehdistä hengestä lavan takana
. Minnalle vielä hurjasti onnea tanssin MM- kisoihin !Syysterveisin:
Emma
- Liittynyt
- 15.4.2006
- Viestejä
- 183
Samoin mulla treeniohjelmaan on pitkään kuulunut telinevoimistelua, loikkia, juoksuvetoja, tankohyppelyitä, lajivoimaa...ja oman yleisurheilujataustani takia treenivuosia on kertynyt niihinkin jo kymmenisen vuotta. Kimmoisuutta ja voimaa löytyy, mutta kaiken pitää kolahtaa aikalailla nappiin että ne kaikki saa tuotua esille tuolla lavalla!En lähde sen kummemmin erittelemään harjoitteluani, mutta sen kerron että treenitunteja ohjelman takana on satoja ja vinkkejä olen saanut eri alojen ammattilaisilta!Mutta parannettavaa on, sitä en kiellä.
Omasta mielestäni omassa vaparissani oli suomen tasolle riittävästi vaikeustasoa, loppusilaus vain puuttui joistakin liikkeistä ja eihän kaikki aina mene niinkuin on suunnitellut menevän!Suoritukseeni vaparissa olen minäkin erittäin tyytyväinen ja varsinkin siihen sunnuntain versioon, jossa lavalla tuntui paljon paremmalta ja fiilis oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta. Ja luulen että se välittyi myös yleisöön
Kommentteja saa siis ja pitääkin antaa tässä lajissa, mutta pitää myös muistaa, että ennen kun on itse siellä lavalla pyörähtänyt dieetin, nesteidenpoiston, kisajännityksen ja ties minkä kaikkien kremppojen ja kramppien kera, ei voi tietää mistä on kysymys:D
Ja vielä lisänä: Kun vähän aikaa sitten kirjoittelin KP:lle ja kyselin lavan kokoa (koska sehän kootaan aina erikseen sinne) ihan vain mukavuussyistä että pysyn alueella, vastaus oli näinkin laaja: ISO. ja ei se sitten niin kauhean iso ollutkaan...
terveisin: Marke
Omasta mielestäni omassa vaparissani oli suomen tasolle riittävästi vaikeustasoa, loppusilaus vain puuttui joistakin liikkeistä ja eihän kaikki aina mene niinkuin on suunnitellut menevän!Suoritukseeni vaparissa olen minäkin erittäin tyytyväinen ja varsinkin siihen sunnuntain versioon, jossa lavalla tuntui paljon paremmalta ja fiilis oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta. Ja luulen että se välittyi myös yleisöön
Kommentteja saa siis ja pitääkin antaa tässä lajissa, mutta pitää myös muistaa, että ennen kun on itse siellä lavalla pyörähtänyt dieetin, nesteidenpoiston, kisajännityksen ja ties minkä kaikkien kremppojen ja kramppien kera, ei voi tietää mistä on kysymys:D
Ja vielä lisänä: Kun vähän aikaa sitten kirjoittelin KP:lle ja kyselin lavan kokoa (koska sehän kootaan aina erikseen sinne) ihan vain mukavuussyistä että pysyn alueella, vastaus oli näinkin laaja: ISO. ja ei se sitten niin kauhean iso ollutkaan...
terveisin: Marke
- Liittynyt
- 20.12.2005
- Viestejä
- 7
Jep!
Onko silti järkeä mollata fitnesstytöt maanrakoon? Jos taso ei maailman tasoa ole, so not! On vaan hyvä, että SM-kisoissa on osallistujia. Olisi paljon huonompi tilanne jos näin ei olisi. Kyllä se tasokin sieltä nousee kunhan tytöt saa lisää treenivuosia ja kokemusta. Mukana oli kuitenkin ensimmäistä kertaa lavalla olevia kilpailijoita. On kuitenkin tärkeää tyttöjen jatkon kannalta olla mukana kisoissa, että saadaan tarvittavaa kisakokemusta.
että sitä rataa...
Onko silti järkeä mollata fitnesstytöt maanrakoon? Jos taso ei maailman tasoa ole, so not! On vaan hyvä, että SM-kisoissa on osallistujia. Olisi paljon huonompi tilanne jos näin ei olisi. Kyllä se tasokin sieltä nousee kunhan tytöt saa lisää treenivuosia ja kokemusta. Mukana oli kuitenkin ensimmäistä kertaa lavalla olevia kilpailijoita. On kuitenkin tärkeää tyttöjen jatkon kannalta olla mukana kisoissa, että saadaan tarvittavaa kisakokemusta.
että sitä rataa...
- Liittynyt
- 12.1.2004
- Viestejä
- 95
Joopa joo, allekirjoittaneella on ollut ilo nähdä monia näistä fitnesstytöistä siellä isien ja äitien satujumpassa. Kyllä heiltä sitä taitoa, nopeutta ja notkeutta löytyy (jopa kadehdittavaksi asti ;)), mutta kuten kisaajat tuossa edellä kommentoivat, on hiuskarvan varassa saada viimeistelyt osumaan niin nappiin, että pystyisi näyttämään parastaan myös kilpailutilanteessa. Varsinkin aloitteleville kisaajille tämä on aikamoinen haaste, kun ei ole vielä kokemusta miten kroppa reagoi nesteettömyyteen ja muuhun. Ihanaa, että olette kuitenkin itse tyytyväisiä suorituksiinne, se on pääasia!
Mutta yhden asian haluaisin vielä nostaa esiin, nimittäin esittämisen! Sitä kaipaisi vieläkin lisää. Kunnon showlla ja yleisölle flirttailulla pystytään parantamaan esityksen viihdyttävyyttä huomattavasti ja jopa viemään huomio pois pienstä virheistä! (Tiettyyn rajaan asti siis. Lehmää ei saa lentämään, vaikka olisi itse Marilyn lavalla.) Nämä taidot karttuvat iän ja kokemuksen myötä, joten "vanhat parrat" ovatkin usein (ja olivat Lahdessa) esittämisessä askelen edellä. Ja tietysti kyse on myös persoonallisuudesta, ei kaikille sovi diivan rooli, mutta jokainen voi harjaantuessaan löytää sen (kääk, nyt käytän vanhan baletinopettajani fraasia) "oman ihanan minänsä" ja valloittaa sillä yleisön - päätuomaria myöten!
Onnittelut ja
täältä kaikille kisaajille!
Mutta yhden asian haluaisin vielä nostaa esiin, nimittäin esittämisen! Sitä kaipaisi vieläkin lisää. Kunnon showlla ja yleisölle flirttailulla pystytään parantamaan esityksen viihdyttävyyttä huomattavasti ja jopa viemään huomio pois pienstä virheistä! (Tiettyyn rajaan asti siis. Lehmää ei saa lentämään, vaikka olisi itse Marilyn lavalla.) Nämä taidot karttuvat iän ja kokemuksen myötä, joten "vanhat parrat" ovatkin usein (ja olivat Lahdessa) esittämisessä askelen edellä. Ja tietysti kyse on myös persoonallisuudesta, ei kaikille sovi diivan rooli, mutta jokainen voi harjaantuessaan löytää sen (kääk, nyt käytän vanhan baletinopettajani fraasia) "oman ihanan minänsä" ja valloittaa sillä yleisön - päätuomaria myöten!
Onnittelut ja
täältä kaikille kisaajille!- Liittynyt
- 24.1.2006
- Viestejä
- 434
edit: Kai tähän threadiin voisi kerätä muutenkin juttua tuosta vaparitreenistä. Jos joku vaparipuolelle halajaa, niin ainakin nämä linkit voi lukea läpi jos ideoita kaipaa (vaikka eihän se lukeminen auta, jos näitä ei myös ala harjoittelemaan ;)):
Fitness routine practise
Gymnastic skills part 1
Gymnastic skills part 2
Amaryllis, Minna, jne. te jotka asioista tiedätte - kuulostavatko nuo linkkien jutut ihan asiallisilta, niin että niistä kannattaisi ottaa opiksi? Ainakin minusta siellä on kyllä paljon fiksua asiaa.
Minusta tuon ekan linkin suosittama harjoitusmäärä on aika vähäinen sellaiselle, jonka ohjelma ei ole teknisesti hirvittävän rankka, ja jolle lajin vaatima liikekieli on uusi. Sen sijaan jos ohjelmassa on todella paljon voimaelementtejä, kuten vaikka Marjo Krishillä, niin voi olla lähempänä totuutta nuo palautusajat. Samoin kokenut ja liikekielen tunteva saa tuosta tarpeeksi treeniä.
Edit: mulla ei siis ole hirveästi hajua, miten aloittelijalle riittävä harjoittelumäärä käytännössä ympätään yhteen kaiken muun kanssa, jos mitenkään, mutta noin niinkun vaparin masteroinnin vinkkelistä yksittäisenä elementtinä nuo harjoitusmääräkommenttini.
Sinänsä itse vaikeusosien tekninen opettelu (tasolta "ei onnistu" tasolle "onnistuu") ei minusta enää kuulu kisakaudelle, eli siihen ajankohtaan jolloin koko ohjelmaa treenataan. Ne pitäisi IMHO handlata ainakin jollain tavalla (tasolla "onnistuu yleensä") jo siinä vaiheessa kun ohjelmaa laaditaan, ja ohjelman laatiminen usein lähteekin siitä että pohditaan, mitä vaikeusosia jo osataan. Muuten voisin kyllä kuvitella että aika ja palautumiskapasiteetti loppuu kesken jos pitää harjoitella erikseen vaikeusosien oppimista (varsinkin voimaosia), tehdä punttia ja vielä treenata koreografiaa ja vaikeusosia läpi siinä yhteydessä.
Minäkin rupesin miettimään tuota viihdyttävyyttä, mistä se muodostuu. Ehkä tärkein elementti minulle henk koht on sellainen hallittu vauhdikkuus, että kilpailija liikkuu vauhdikkaasti ja näyttävästi ympäri lavaa. Nyt kahden kärkeä lukuun ottamatta jokaisella oli ohjelmassaan pysähtyneisyyttä ja odottelua, joihin olisi voinut laittaa jonkun tanssiliikkeen, hypähdyksen, potkun tms... Ei mitään huippuakrobatiaa vaan jotain vaan, ettei tarvitse vain seistä lavalla ja odottaa seuraavaa tahtia. Toinen ääripää on sitten tietysti se, että elementtejä on liikaa ja menee kohellukseksi, mutta sitä en näissä kisoissa nähnyt... Veteen piirrettyjä viivoja nämä.
Minusta kaikkien ohjelmissa oli ihan riittävästi vaikeusosa-elementtejä, ja erot syntyivät eniten vauhdista ja aiemmin keskustellusta liikepuhtaudesta. Olen liikepuhtaudesta jonin kanssa samaa mieltä - vaikka mitään "prässin pitää pysyä x sekuntia" -standardeja ei olekaan, niin se nyt kuitenkin vain on niin, että sekunti on liian vähän, pari-kolme on ok ja yli 5 jo vakuuttavaa. Olen itse harjoitellut muutamia prässejä kesällä puolittain huvikseni ja puolittain kisaamiseen liittyvin taka-ajatuksin, ja pidin niitä (opittuani ne kunnolla ja voimien kasvettua) 20-30 sekuntia ilmassa, 3-4 toistoa per prässi. Eihän niitä kisoissa niin kauaa pidetä, mutta jos voimaa ja tasapainoa on tuohon, niin kisoissa saa pidettyä kevyen ja vaivattoman näköisesti ne muutamat sekunnit. On sitä paitsi keskeneräisen näköistä, jos prässiin menemiseen ja asennon rakenteluun menee pidemmän aikaa kuin valmiin liikkeen näyttämiseen. Muissa liikkeissä liikepuhtauden merkitys on kai samansuuntainen - tavoitteena on sujuvuuden ja vaivattomuuden vaikutelma, ja viimeistellyt asennot kertovat että "mä osaan tän niin hyvin että mulla on varaa hifistellä asennot ja ojennukset kohdalleen".
Se on kyllä varsin tympeää, jos ei järjestäjän puolesta tule tietoa lavan koosta ja mahdollisesti myös pintamateriaalista. On ihan eri asia suorittaa tanssimatolla, lakatulla parketilla tai laminaattilevyllä. Lava oli myös harmillisen matala - itse istuin sunnuntaina jossain keskimmäisen yleisölohkon keskivaiheilla eli periaatteessa "hyvällä" paikalla, mutta bodykansan muhkeat olemukset edessäni estivät näkemästä lattialiikkeitä. Tämä ei tokikaan ole kisaajan syy, mutta tällaisten tilanteiden varalta on hyvä että ohjelmassa olisi elementtejä joilla huomioitaisi sekä edessä, takana että molemmilla reunoilla istuvien viihtyvyys.
Nellin huomio lavasäteilystä on myös tärkeä. Persoonallisuus pitäisi huomioida koreografiassa ja rakentaa myös yleisölle flirttailut tai irvistelyt sinne sisään. Faidran linkeissä olikin tärkeä huomio siitä, että ohjelmaa pitäisi esittää täysillä ilmeillä ja eleillä joko todelliselle tai kuvitteelliselle yleisölle ennen kisoja. Ja huomioida oma persoonallisuus - jos ei ole Marilyn-naisellinen keimailijatyyppi, niin sen suuntaista juttua ei pidä ympätä ohjelmaankaan, vaan koittaa rakentaa itselleen vaikka eteerinen discohile-vaparipersoona kuten Elovaaran Maijalla. Tykkäsin myös kevään Kultsan kisojen voittajan vaparin urheilullisesta hengestä.
Meillä tuo oli vipuharppa. Ja on vaikee, mutta onnistuneesti tehtynä todella hienon ja näyttävän näköinen hyppy.
- Liittynyt
- 21.4.2005
- Viestejä
- 7 667
pointtina ei ainakaan itellä ole ollut mollata vaan antaa kritiikkiä tämänhetkisestä tasosta. ihan vaan siksi, ettei kukaan jäisi laakereilleen lepäämään, vaan kaikki kehittäisi omia vapareitaan ja tätä kautta myös nostaisi yleistä tasoa kisoissa.
ja myös se pointti, että mieluummin helpompia temppuja ja perusasiat kuntoon kuin joku takaperinvoltti kerien vähän sinnepäin.
- Liittynyt
- 24.1.2006
- Viestejä
- 434
Tuli muuten vielä semmoinen pointti mieleen, että kun lyhyet ja pitkät kilpailevat samassa sarjassa, niin meneeköhän homma vähän pidempien eduksi? Pitkät vaan näyttää komealta lineupissa ja vielä enemmän vaparissa yksinään. Katselin sporttubesta vapareita ja pohdin että pitkäraajaisuus ja pituus yleensä tekee paljon näyttävyyttä vapariin vaikka pitkillä vipuvarsilla onkin hankalampi saada aikaan terävyys ja nopeus kuin lyhyillä. Tietynlaista "isoutta" saa tietysti myös siillä aikaan että on kirkkaita tai kiiltäviä liehulahkeita tai upea, pitkä tukka joka heiluu mukana. Urk, onpa näitä liikkuvia osia kertakaikkisen paljon
- Liittynyt
- 9.4.2003
- Viestejä
- 2 311
Pisti silmään tuo boldattu kohta. Mä kun olen elänyt siinä uskossa että yleensä lyhyemmän on helpompaa saada lihaksikkaan näköinen kroppa kuin pitkän kilpakumppaninsa.
- Liittynyt
- 21.4.2005
- Viestejä
- 7 667
mutta käsittääkseni pointti ei ole lähteä kisaamaan mr olympiaan vaan saada pelkästään jonkin verran lihasta ja rasvoja alas. eli pidemmälle ei mikään mahdoton tehtävä
ZannaZ
Hysteerinen söpöliini
- Liittynyt
- 4.10.2003
- Viestejä
- 1 757
Hyviä pointteja monella täällä. Kannan oman kortenikin kekoon ja avaan turpani. Kuten tässä on sanottu - helppo on arvostella kun ei oikeasti ole mitään hajua mitä toi homma on - kokonaisuudessa. Kaikki tietävät kuinka rankkaa olla pitkän dieetin jälkeen kireänä lavalla, mutta silti vaaditaan tosi paljon vaparilta - ei hei siinä välttis ole ihan samat voimavarat käytössä kun ennen viimeisiä rutistuksia.
Jokainen aloittaa jostain ja jokainen varmasti haluaa petrata seuraavaan kertaan. En usko että kukaan jää "laakereilleen lepäämään", ainakaan jos oikeasti on kiinnostunut lajista ja haluaa kilpailla. Eiköhän se ole itsestäänselvyys ettei koskaan ole valmis ja aina on kehitettävää. En usko että kukaan haluaisi ees mennä samaa pakettia näyttämään lavalle, en mä ainakaan :jahas:. Kyllä kaikki kovasti yrittävät ja varmasti kehittyvätkin. Seuraava kisa taas paremmin ja sitten paremmin ja paremmin. Eihän se Krishikään ekoissa fitness-kisoissaan ollut samalla tasolla kun nyt lopettaessaan. Se vaatii paljon, helvetin paljon, työtunteja.
Fitnesiin ei ole tehty mitään rajoja tai sääntöjä että pitäisi olla jotain "x taustaa" että on edellytyksiä/saa osallistua vaparilliseen fitnesiin. Joka on musta tosi hieno asia! Saavat hekin mahdollisuuden yrittää ja osallistua, joilla ei sitä taustaa ole ollenkaan/nimeksikään - toteuttaa sitä mitä haluaa tehdä. Mä uskon ja elän siinä mielipiteessä että kovalla työllä ja tahdolla saa PALJON aikaiseksi. Tottakai tausta auttaa, mutta ei silläkään mitään ihmeitä tehdä. Se on se kova työ, toistoja toistojen perään, tuhansia niinkuin on jo mainittu. Joten antakaa kaikille tasapuolinen mahdollisuus kokeilla siipiään, eiköhän ne karsiudu ajan kanssa pois joita ei kiinnosta/eivät jaksa panostaa/kehittää itseään.
Fitness on niin vaativa laji että se kyllä ite hoitaa sen puolen ettei siä heilu mitään ihan toivottomia tapauksia vuodesta toiseen. Ja ei kai kukaan voi sanoa että ois mitään toivottomia tapauksia ollutkaan?!? Kuka vois sanoa ylipäänsä kellekään et oot toivoton? Eihän kukaan ole toivoton, aina on mahdollisuus. Edelleenkin, niin paljon on kiinni itsestään, mitä haluaa tehdä ja mitä on sen eteen valmis tekemään.
Ite pompin Kultsalla kevääll6 2006, olin noviisi (nuorten sarjassa vieläpä) ja eka kerta oli kerrassaan mahtava kokemus! Ei siellä mitään flikkejä/voltteja tehtä, mutta suoritin vaparin siltä pohjalta mikä mulla oli ja voi vitsi että nautin! Olen hyvin tietoinen osioista mitä pitää kehittää ja totta maar olen kehittänytkin. Väitänpä että kova työ palkitaan kun seuraavan kerran nousen lavalle. Periksi ei anneta!
Itse kisatilanne, varsinkin ekaa kertaa kisaavalle, on jotain ihan uskomatonta. On sinänsä jo suoritus että nousee sinne lavalle ja suorittaa sen vaparinsa. Jos kävis paskasti vois mennä niin lukkoon ettei muistais yhtään mitään ja kaikki menis vähän sinnepäin. Kyllä nää Suomen typyt on haldannut homman hyvin. Ja täältä tulee viä mahtavia vaparitaitajia! Mutta hey, annetaan aikaa kehittyä. Ei keholavoillakaan sitä työtä olla hetkessä tehty, vaan pitkäjäntäiselle työllä. Päämäärätietoisella työllä. Toistoja toistoja toistoja...
Mä oon ite tosi iloinen että vaparifitness on saanut näin paljon lisää osannottajia, joka kisassa on uusia kilpailijoita. Joita varmasti osa jatkaa tulevaisuudessakin kisaamista - ja entistä parempana (tottakai!). Ei sillon voi kukaan sanoa että fitness junnais paikallaan tai jopa menis takaperin. Ei vaan voi.
Mun viestille kaikille "joilla on munaa lähteä vaativaan vaparilliseen fitnesiin"- keep pumping on!
. Nostetaan yhdessä Suomen fitness maailman tasolle! (ajan kanssa). On hienoa seistä viä joskus teiän kaa samassa lineupissa (toivottavasti)! Mä oon ylpeä joka ikisestä joka käy dieetin läpi ja vetää sen vaparin siä lavalla - ain't are piis of kakunpala.Tässä näitä mun pieniä mietteitä.
-edit-
heitetääs nyt viä tommonen teoreettinen kysymys:
ekat kisat on ekat kisat, mutta mitäs teiän mielestä/vaaditte että se toka kisa "ois lunastanut paikkansa" eli että olis jotain uutta annettavaa. Se on selvä että fysiikka on oltava parempi, enempi lihasta, panostettu heikkoihin lihasryhmiin, olla kireämpikin (ainakin allekirjoittaneen kohdalla).Mutta entäs se paljon puhuttu ja purnattu vapari? Tarkoitan tällä nyt lähinnä sitä että kun ihminen kisaa toistamiseen millasia odotuksia on yleisellö jo vaparin suhteen? Onko se oltava "vaan parempi" vai odotetaan jotain tietty/tietynlaista liikettä/kehitystä/jotain? ... Osasinkohan selittää... Hmm.. Siis vois ajatella jotain "tasoja". Että ajatellaanko että joka kisaan ois saavutettava "seuraava taso" (mitä se sitten ikinä onkaan- tyyliin kärrynpyörästä aribialaiseen, kuperkeikasta kuperkeikka-päälläseisonta/käsilläseistonta, pressistä pyörivään pressiin tms.) vai onko se "riittävää" että näytetään vaan että eteenpäin on menty, ei niinkään eriteltynä miten (mutta kuitenkin niin että voi sanoa että hyvä kehitys :hyva: ).
Vaaditaanko jo toistamiseen kisaajalta mitä enemmän? ... Taas korostan että tottakai kilpailija itse kehittyy, mutta nyt oon vaan utelias miten nää katsojat/kotituomarit asian näkevät? Onko niin että "no kyllä ton jo pitäis osata *tähän joku liikkeen nimi tms.blaablaa*" ja jos on niin mitä ne sellaiset voisivat olla. Tästä vois saada hyviä vinkkejä itse kukin kisoihin - jos siis ajatellaan yleisön viihtyvyyttä ja siltä kantilta. Mitä yleisö odottaa?
Jokainen aloittaa jostain ja jokainen varmasti haluaa petrata seuraavaan kertaan. En usko että kukaan jää "laakereilleen lepäämään", ainakaan jos oikeasti on kiinnostunut lajista ja haluaa kilpailla. Eiköhän se ole itsestäänselvyys ettei koskaan ole valmis ja aina on kehitettävää. En usko että kukaan haluaisi ees mennä samaa pakettia näyttämään lavalle, en mä ainakaan :jahas:. Kyllä kaikki kovasti yrittävät ja varmasti kehittyvätkin. Seuraava kisa taas paremmin ja sitten paremmin ja paremmin. Eihän se Krishikään ekoissa fitness-kisoissaan ollut samalla tasolla kun nyt lopettaessaan. Se vaatii paljon, helvetin paljon, työtunteja.
Fitnesiin ei ole tehty mitään rajoja tai sääntöjä että pitäisi olla jotain "x taustaa" että on edellytyksiä/saa osallistua vaparilliseen fitnesiin. Joka on musta tosi hieno asia! Saavat hekin mahdollisuuden yrittää ja osallistua, joilla ei sitä taustaa ole ollenkaan/nimeksikään - toteuttaa sitä mitä haluaa tehdä. Mä uskon ja elän siinä mielipiteessä että kovalla työllä ja tahdolla saa PALJON aikaiseksi. Tottakai tausta auttaa, mutta ei silläkään mitään ihmeitä tehdä. Se on se kova työ, toistoja toistojen perään, tuhansia niinkuin on jo mainittu. Joten antakaa kaikille tasapuolinen mahdollisuus kokeilla siipiään, eiköhän ne karsiudu ajan kanssa pois joita ei kiinnosta/eivät jaksa panostaa/kehittää itseään.
Fitness on niin vaativa laji että se kyllä ite hoitaa sen puolen ettei siä heilu mitään ihan toivottomia tapauksia vuodesta toiseen. Ja ei kai kukaan voi sanoa että ois mitään toivottomia tapauksia ollutkaan?!? Kuka vois sanoa ylipäänsä kellekään et oot toivoton? Eihän kukaan ole toivoton, aina on mahdollisuus. Edelleenkin, niin paljon on kiinni itsestään, mitä haluaa tehdä ja mitä on sen eteen valmis tekemään.
Ite pompin Kultsalla kevääll6 2006, olin noviisi (nuorten sarjassa vieläpä) ja eka kerta oli kerrassaan mahtava kokemus! Ei siellä mitään flikkejä/voltteja tehtä, mutta suoritin vaparin siltä pohjalta mikä mulla oli ja voi vitsi että nautin! Olen hyvin tietoinen osioista mitä pitää kehittää ja totta maar olen kehittänytkin. Väitänpä että kova työ palkitaan kun seuraavan kerran nousen lavalle. Periksi ei anneta!
Itse kisatilanne, varsinkin ekaa kertaa kisaavalle, on jotain ihan uskomatonta. On sinänsä jo suoritus että nousee sinne lavalle ja suorittaa sen vaparinsa. Jos kävis paskasti vois mennä niin lukkoon ettei muistais yhtään mitään ja kaikki menis vähän sinnepäin. Kyllä nää Suomen typyt on haldannut homman hyvin. Ja täältä tulee viä mahtavia vaparitaitajia! Mutta hey, annetaan aikaa kehittyä. Ei keholavoillakaan sitä työtä olla hetkessä tehty, vaan pitkäjäntäiselle työllä. Päämäärätietoisella työllä. Toistoja toistoja toistoja...
Mä oon ite tosi iloinen että vaparifitness on saanut näin paljon lisää osannottajia, joka kisassa on uusia kilpailijoita. Joita varmasti osa jatkaa tulevaisuudessakin kisaamista - ja entistä parempana (tottakai!). Ei sillon voi kukaan sanoa että fitness junnais paikallaan tai jopa menis takaperin. Ei vaan voi.
Mun viestille kaikille "joilla on munaa lähteä vaativaan vaparilliseen fitnesiin"- keep pumping on!
. Nostetaan yhdessä Suomen fitness maailman tasolle! (ajan kanssa). On hienoa seistä viä joskus teiän kaa samassa lineupissa (toivottavasti)! Mä oon ylpeä joka ikisestä joka käy dieetin läpi ja vetää sen vaparin siä lavalla - ain't are piis of kakunpala.Tässä näitä mun pieniä mietteitä.-edit-
heitetääs nyt viä tommonen teoreettinen kysymys:
ekat kisat on ekat kisat, mutta mitäs teiän mielestä/vaaditte että se toka kisa "ois lunastanut paikkansa" eli että olis jotain uutta annettavaa. Se on selvä että fysiikka on oltava parempi, enempi lihasta, panostettu heikkoihin lihasryhmiin, olla kireämpikin (ainakin allekirjoittaneen kohdalla).Mutta entäs se paljon puhuttu ja purnattu vapari? Tarkoitan tällä nyt lähinnä sitä että kun ihminen kisaa toistamiseen millasia odotuksia on yleisellö jo vaparin suhteen? Onko se oltava "vaan parempi" vai odotetaan jotain tietty/tietynlaista liikettä/kehitystä/jotain? ... Osasinkohan selittää... Hmm.. Siis vois ajatella jotain "tasoja". Että ajatellaanko että joka kisaan ois saavutettava "seuraava taso" (mitä se sitten ikinä onkaan- tyyliin kärrynpyörästä aribialaiseen, kuperkeikasta kuperkeikka-päälläseisonta/käsilläseistonta, pressistä pyörivään pressiin tms.) vai onko se "riittävää" että näytetään vaan että eteenpäin on menty, ei niinkään eriteltynä miten (mutta kuitenkin niin että voi sanoa että hyvä kehitys :hyva: ).
Vaaditaanko jo toistamiseen kisaajalta mitä enemmän? ... Taas korostan että tottakai kilpailija itse kehittyy, mutta nyt oon vaan utelias miten nää katsojat/kotituomarit asian näkevät? Onko niin että "no kyllä ton jo pitäis osata *tähän joku liikkeen nimi tms.blaablaa*" ja jos on niin mitä ne sellaiset voisivat olla. Tästä vois saada hyviä vinkkejä itse kukin kisoihin - jos siis ajatellaan yleisön viihtyvyyttä ja siltä kantilta. Mitä yleisö odottaa?
- Liittynyt
- 26.7.2004
- Viestejä
- 11
Täältä katsomosta minäkin huutelen ja ihmettelen. Olisikohan meillä katsojilla osittain ongelmana se, että monille meistä aerobic ja telinevoimistelu on tutumpia lajeja ja niissä tosiaan esitykset tv:ssä on hyvinkin viimeisteltyjä? Niitä sitten verrataan fitness-vapareihin. Täytyy myöntää, että itsekin alkuun ihmettelin lajien välistä eroa. Nyt kun olen tutustunut enemmän fitnessiin, on vähitellen alkanut avautua lajin luonne ja vaativuus. Lisäksi vaikka ymmärtääkseni lajin valmennus on Suomessa parantunut viime vuosina paljon, ei sitä varmaan voi verrata vielä siihen tasoon, mitä se on esim. voimistelussa tai kilpa-aerobicissa? Tarkoitan siis, että valmentajia ei taida olla niin paljon saatavilla, eikä itse lajissa ole vielä sellaisia perinteitä ja osaamistasoa kuin, mitä esim. juuri voimistelussa. Toivottavasti esim. Krishin Marjo pystyy antamaan tulevaisuudessa panoksensa lajille.
Oli tosi mielenkiintoista lukea teidän kilpailijoiden harjoittelusta. Hattua täytyy nostaa teille! Mutta sinänsä olen kyllä Jonin ja muiden kanssa samaa mieltä siitä, että niillä pienillä korjauksilla (nilkat suoraksi jne.) saisi parannusta melko paljon aikaan. Tällainen taviskatsoja ainakin näkee siinä "virheen" ja niin luultavasti tuomarikin.
Olen blogeista lueskellut fitness-kisailijoiden esim. Faidran treeneistä ja mietiskellyt muutamaa seikkaa. Yleisurheilijana teen kimmoisuus-, nopeus- ja räjähtävyystreeneissä selkeästi lyhempiä loikka- ja vetosarjoja. Jos siis tarkoituksena on kehittää räjähtävyyttä ja kimmoisuutta,niin juoksuvedot on 20-30 metrisiä lähtöjä ja spurtteja ja loikat/hypyt yleensä 1-5 kpl/ sarja, eikä sarjojakaan niin hirveän montaa. Palautukset saattaa sarjojen välillä olla montakin minuuttia. Fitneksessä pitää tietysti pystyä vetämään läpi pidempi suoritus, mutta onhan sielläkin hypyt lähinnä yksittäisiä. Lisäksi me tehdään tosiaan räjähtävän voiman hankkimiseksi tempauksia, rinnallevetoja ja kontrastiharjoittelua (esim. aitahypyt kyykkysarjan päälle) kuten joku jo toikin esille. Ideana siis se, että räjähtävyys saavutetaan sitä kautta, että suoritus pystytään tekemään täysillä ja ilman väsymystä ja siksi toistot ja määrät vähäisiä. En tiedä sitten, onko kyse vaan lajien välisestä erosta ja siitä, että haetaan eri asioita.
Siitä(kään) :D en tiedä, onko nuo räjähtävän voiman harjoitukset ensisijaisia vaparin parantamiseksi, mutta ainakin yleisössä on hienoa katsoa, jos esittäjän hypyt nousee korkealle ja on lennokkaita.
Mutta paljon tsemppiä kaikille fitnessurheilijoille! Laji on hieno ja mun mielestä teidän ohjelmat on todellakin mukavia piristysruiskeita kisoissa sinne pullistelujen väliin.
Oli tosi mielenkiintoista lukea teidän kilpailijoiden harjoittelusta. Hattua täytyy nostaa teille! Mutta sinänsä olen kyllä Jonin ja muiden kanssa samaa mieltä siitä, että niillä pienillä korjauksilla (nilkat suoraksi jne.) saisi parannusta melko paljon aikaan. Tällainen taviskatsoja ainakin näkee siinä "virheen" ja niin luultavasti tuomarikin.
Olen blogeista lueskellut fitness-kisailijoiden esim. Faidran treeneistä ja mietiskellyt muutamaa seikkaa. Yleisurheilijana teen kimmoisuus-, nopeus- ja räjähtävyystreeneissä selkeästi lyhempiä loikka- ja vetosarjoja. Jos siis tarkoituksena on kehittää räjähtävyyttä ja kimmoisuutta,niin juoksuvedot on 20-30 metrisiä lähtöjä ja spurtteja ja loikat/hypyt yleensä 1-5 kpl/ sarja, eikä sarjojakaan niin hirveän montaa. Palautukset saattaa sarjojen välillä olla montakin minuuttia. Fitneksessä pitää tietysti pystyä vetämään läpi pidempi suoritus, mutta onhan sielläkin hypyt lähinnä yksittäisiä. Lisäksi me tehdään tosiaan räjähtävän voiman hankkimiseksi tempauksia, rinnallevetoja ja kontrastiharjoittelua (esim. aitahypyt kyykkysarjan päälle) kuten joku jo toikin esille. Ideana siis se, että räjähtävyys saavutetaan sitä kautta, että suoritus pystytään tekemään täysillä ja ilman väsymystä ja siksi toistot ja määrät vähäisiä. En tiedä sitten, onko kyse vaan lajien välisestä erosta ja siitä, että haetaan eri asioita.
Siitä(kään) :D en tiedä, onko nuo räjähtävän voiman harjoitukset ensisijaisia vaparin parantamiseksi, mutta ainakin yleisössä on hienoa katsoa, jos esittäjän hypyt nousee korkealle ja on lennokkaita.
Mutta paljon tsemppiä kaikille fitnessurheilijoille!
Laji on hieno ja mun mielestä teidän ohjelmat on todellakin mukavia piristysruiskeita kisoissa sinne pullistelujen väliin. - Liittynyt
- 30.9.2006
- Viestejä
- 3
Maarz! Mun mielestä tosiaan välittyi katsomoon asti sun hyvä fiilis ja kovasti tykkäsin vaparistasi! hirmu kehitys on tapahtunut ja susta tulee varmasti vielä kova fitneskisu!:hyvä: Tsempit sinne,ja toivon kovasti että jatkat vielä lajin parissa vielä pitkään!
- Liittynyt
- 24.1.2006
- Viestejä
- 434
No periaatteessa joo, mutta kun lyhyt ja pitkä laitetaan vierekkäin, niin mun mielestä se ei tee lyhyen fysiikalle juuri oikeutta... Se pitkä on vain useasti koko raameiltaan nimpal isompi. Varsinkin livenä minusta lyhyemmät tytöt näytti todella tiitiäisiltä pitkien vieressä vaikkeivät missään tapauksessa sitä olekaan lihasmassan tai muodon puolesta
http://www.pakkotoisto.com/copper/albums/Bodyfitness-fitness/SM2007/normal_IMG_0635-193.jpg
edit: tietysti tuomaristo osaa tai ainakin sen pitäisi osata ottaa tämä huomioon.
- Liittynyt
- 25.5.2006
- Viestejä
- 232
Kai munkin täytyy nyt avautua tänne kun niin paljon tätä keskustelua olen täällä seurannut.
Ensinnäkin, ihan mielettömät onnittelut jokaiselle ketä nyt Lahdessa kisasi, varsinkin teille Myllyn tytöille. Olitte mahtavia ja jokaisella on varmasti tulevaisuudessa vankka jalansija fitnesin parissa. Toivottavasti jatkatte kilpailemista vielä pitkään. :dance:
Hmm, mitä nyt sitten kommentoisi noihin muihin juttuihin. Olen samaa mieltä Joni K:n kanssa siitä, että täytyy löytää itselle ne vahvat liikkeet ja jutut ja tehdä vapari niiden pohjalta. On turhaa yrittää tehdä itselleen liian vaativia liikkeitä ja tehdä ne hutaisten. Täytyy keskittyä niihin omiin vahvoihin puoliin ja käyttää niitä hyväkseen. Uskon itse myös siihen, että vapaa-ohjelmasta tulee huomattavasti parempi muutamalla "helpolla" viimeistellyllä liikkeellä kuin liian hankalilla hutaistuilla liikkeillä. Oma akrobatia valmentajani esimerkiksi jaksaa aina muistuttaa minua niistä ainaisista nilkan ojennuksista ja hyvä niin Fitness on tosiaan vaikea laji arvostella koska pakollisia liikkeitä ei ole, mutta näin onneksi saadaan tyttöjä lavalle vuosi vuoden jälkeen.
Munkin mielestä moni tyttö (enkä puhu pelkästään nyt näistä kisoista) saisi ohjelmaansa paljon lisää näyttävyyttä pelkällä esiintymisen parantamisella. Uskon, että tulen itsekin olemaan takahuoneessa paniikissa mutta lavalle se on vaan pakko unohtaa, näyttää muille mitä on saanut aikaiseksi, minkä eteen töitä on tehty. Kaikki eivät tietenkään ole luontaisia esiintyjiä tms., mutta silloin ohjelmaa tulisi esittää muille ihmisille tosi paljon, sukulaisille, työkavereille jne. Sieltä se varmuus löytyy ja ehkä sinne saadaan niitä muutamia ilmeitäkin mukaan. Esiintymistähän tämä on.:dance:
Toinen asia liittyen samaan asiaan on juuri se ns.löysyys. Voi olla, että käytän nyt väärää sanaa, mutta tarkoitan siis liikkeiden (lähinnä siirtymisosioiden) suoritustapaa. Varsinkin Expossa jossa kaukaisimmat katsojat voivat olla aika pitkälläkin niin täytyy liikkeet tehdä aivan loppuun asti ellei jopa hiukan yliliioitellusti. Mielestäni Minna onnistui siinä tänä vuonna todella hyvin, energiaa riitti ja kaikki kädenviennit ym. olivat loppuun vietyjä.
Noh, kaikki muu onkin täällä jo aika kattavasti läpi käyty. Jatketaan tytöt treenaamista ja kyllä meistä kaikista joskus tulee niitä fitness guruja:D
Ensinnäkin, ihan mielettömät onnittelut jokaiselle ketä nyt Lahdessa kisasi, varsinkin teille Myllyn tytöille. Olitte mahtavia ja jokaisella on varmasti tulevaisuudessa vankka jalansija fitnesin parissa. Toivottavasti jatkatte kilpailemista vielä pitkään. :dance:
Hmm, mitä nyt sitten kommentoisi noihin muihin juttuihin. Olen samaa mieltä Joni K:n kanssa siitä, että täytyy löytää itselle ne vahvat liikkeet ja jutut ja tehdä vapari niiden pohjalta. On turhaa yrittää tehdä itselleen liian vaativia liikkeitä ja tehdä ne hutaisten. Täytyy keskittyä niihin omiin vahvoihin puoliin ja käyttää niitä hyväkseen. Uskon itse myös siihen, että vapaa-ohjelmasta tulee huomattavasti parempi muutamalla "helpolla" viimeistellyllä liikkeellä kuin liian hankalilla hutaistuilla liikkeillä. Oma akrobatia valmentajani esimerkiksi jaksaa aina muistuttaa minua niistä ainaisista nilkan ojennuksista ja hyvä niin
Fitness on tosiaan vaikea laji arvostella koska pakollisia liikkeitä ei ole, mutta näin onneksi saadaan tyttöjä lavalle vuosi vuoden jälkeen. Munkin mielestä moni tyttö (enkä puhu pelkästään nyt näistä kisoista) saisi ohjelmaansa paljon lisää näyttävyyttä pelkällä esiintymisen parantamisella. Uskon, että tulen itsekin olemaan takahuoneessa paniikissa mutta lavalle se on vaan pakko unohtaa, näyttää muille mitä on saanut aikaiseksi, minkä eteen töitä on tehty. Kaikki eivät tietenkään ole luontaisia esiintyjiä tms., mutta silloin ohjelmaa tulisi esittää muille ihmisille tosi paljon, sukulaisille, työkavereille jne. Sieltä se varmuus löytyy ja ehkä sinne saadaan niitä muutamia ilmeitäkin mukaan. Esiintymistähän tämä on.:dance:
Toinen asia liittyen samaan asiaan on juuri se ns.löysyys. Voi olla, että käytän nyt väärää sanaa, mutta tarkoitan siis liikkeiden (lähinnä siirtymisosioiden) suoritustapaa. Varsinkin Expossa jossa kaukaisimmat katsojat voivat olla aika pitkälläkin niin täytyy liikkeet tehdä aivan loppuun asti ellei jopa hiukan yliliioitellusti. Mielestäni Minna onnistui siinä tänä vuonna todella hyvin, energiaa riitti ja kaikki kädenviennit ym. olivat loppuun vietyjä.
Noh, kaikki muu onkin täällä jo aika kattavasti läpi käyty. Jatketaan tytöt treenaamista ja kyllä meistä kaikista joskus tulee niitä fitness guruja:D
- Liittynyt
- 27.9.2003
- Viestejä
- 3 198
Mitä mieltä olette siitä, miten laajalla liikevalikoimalla vaparia kannattaa alkaa suunnitella? Mulla esimerkiksi pressit (V/L-pressi) on varmasti kaikista heikoin lenkki, koska lonkankoukistaja lienee heikoin kohta koko kropasta. Toki sen kanssa teen töitä, että lonkat vahvistuisivat. Pitäisikö siis ihan suosiolla vaan jättää pressit pois ja keskittyä vahvuuksiin (hypyt/jalanheitot ym, muut tasapainoliikkeet kuten vaa'at, venyvyysliikkeet) vai väkisin juntata niitä kunnes ne menee?