Hyviä pointteja monella täällä. Kannan oman kortenikin kekoon ja avaan turpani. Kuten tässä on sanottu - helppo on arvostella kun ei oikeasti ole mitään hajua mitä toi homma on - kokonaisuudessa. Kaikki tietävät kuinka rankkaa olla pitkän dieetin jälkeen kireänä lavalla, mutta silti vaaditaan tosi paljon vaparilta - ei hei siinä välttis ole ihan samat voimavarat käytössä kun ennen viimeisiä rutistuksia.
Jokainen aloittaa jostain ja jokainen varmasti haluaa petrata seuraavaan kertaan. En usko että kukaan jää "laakereilleen lepäämään", ainakaan jos oikeasti on kiinnostunut lajista ja haluaa kilpailla. Eiköhän se ole itsestäänselvyys ettei koskaan ole valmis ja aina on kehitettävää. En usko että kukaan haluaisi ees mennä samaa pakettia näyttämään lavalle, en mä ainakaan :jahas:. Kyllä kaikki kovasti yrittävät ja varmasti kehittyvätkin. Seuraava kisa taas paremmin ja sitten paremmin ja paremmin. Eihän se Krishikään ekoissa fitness-kisoissaan ollut samalla tasolla kun nyt lopettaessaan. Se vaatii paljon, helvetin paljon, työtunteja.
Fitnesiin ei ole tehty mitään rajoja tai sääntöjä että pitäisi olla jotain "x taustaa" että on edellytyksiä/saa osallistua vaparilliseen fitnesiin. Joka on musta tosi hieno asia! Saavat hekin mahdollisuuden yrittää ja osallistua, joilla ei sitä taustaa ole ollenkaan/nimeksikään - toteuttaa sitä mitä haluaa tehdä. Mä uskon ja elän siinä mielipiteessä että kovalla työllä ja tahdolla saa PALJON aikaiseksi. Tottakai tausta auttaa, mutta ei silläkään mitään ihmeitä tehdä. Se on se kova työ, toistoja toistojen perään, tuhansia niinkuin on jo mainittu. Joten antakaa kaikille tasapuolinen mahdollisuus kokeilla siipiään, eiköhän ne karsiudu ajan kanssa pois joita ei kiinnosta/eivät jaksa panostaa/kehittää itseään.
Fitness on niin vaativa laji että se kyllä ite hoitaa sen puolen ettei siä heilu mitään ihan toivottomia tapauksia vuodesta toiseen. Ja ei kai kukaan voi sanoa että ois mitään toivottomia tapauksia ollutkaan?!? Kuka vois sanoa ylipäänsä kellekään et oot toivoton? Eihän kukaan ole toivoton, aina on mahdollisuus. Edelleenkin, niin paljon on kiinni itsestään, mitä haluaa tehdä ja mitä on sen eteen valmis tekemään.
Ite pompin Kultsalla kevääll6 2006, olin noviisi (nuorten sarjassa vieläpä) ja eka kerta oli kerrassaan mahtava kokemus! Ei siellä mitään flikkejä/voltteja tehtä, mutta suoritin vaparin siltä pohjalta mikä mulla oli ja voi vitsi että nautin! Olen hyvin tietoinen osioista mitä pitää kehittää ja totta maar olen kehittänytkin. Väitänpä että kova työ palkitaan kun seuraavan kerran nousen lavalle. Periksi ei anneta!
Itse kisatilanne, varsinkin ekaa kertaa kisaavalle, on jotain ihan uskomatonta. On sinänsä jo suoritus että nousee sinne lavalle ja suorittaa sen vaparinsa. Jos kävis paskasti vois mennä niin lukkoon ettei muistais yhtään mitään ja kaikki menis vähän sinnepäin. Kyllä nää Suomen typyt on haldannut homman hyvin. Ja täältä tulee viä mahtavia vaparitaitajia! Mutta hey, annetaan aikaa kehittyä. Ei keholavoillakaan sitä työtä olla hetkessä tehty, vaan pitkäjäntäiselle työllä. Päämäärätietoisella työllä. Toistoja toistoja toistoja...
Mä oon ite tosi iloinen että vaparifitness on saanut näin paljon lisää osannottajia, joka kisassa on uusia kilpailijoita. Joita varmasti osa jatkaa tulevaisuudessakin kisaamista - ja entistä parempana (tottakai!). Ei sillon voi kukaan sanoa että fitness junnais paikallaan tai jopa menis takaperin. Ei vaan voi.
Mun viestille kaikille "joilla on munaa lähteä vaativaan vaparilliseen fitnesiin"- keep pumping on!

. Nostetaan yhdessä Suomen fitness maailman tasolle! (ajan kanssa). On hienoa seistä viä joskus teiän kaa samassa lineupissa (toivottavasti)! Mä oon ylpeä joka ikisestä joka käy dieetin läpi ja vetää sen vaparin siä lavalla - ain't are piis of kakunpala.Tässä näitä mun pieniä mietteitä.
-edit-
heitetääs nyt viä tommonen teoreettinen kysymys:
ekat kisat on ekat kisat, mutta mitäs teiän mielestä/vaaditte että se toka kisa "ois lunastanut paikkansa" eli että olis jotain uutta annettavaa. Se on selvä että fysiikka on oltava parempi, enempi lihasta, panostettu heikkoihin lihasryhmiin, olla kireämpikin (ainakin allekirjoittaneen kohdalla).Mutta entäs se paljon puhuttu ja purnattu vapari? Tarkoitan tällä nyt lähinnä sitä että kun ihminen kisaa toistamiseen millasia odotuksia on yleisellö jo vaparin suhteen? Onko se oltava "vaan parempi" vai odotetaan jotain tietty/tietynlaista liikettä/kehitystä/jotain? ... Osasinkohan selittää... Hmm.. Siis vois ajatella jotain "tasoja". Että ajatellaanko että joka kisaan ois saavutettava "seuraava taso" (mitä se sitten ikinä onkaan- tyyliin kärrynpyörästä aribialaiseen, kuperkeikasta kuperkeikka-päälläseisonta/käsilläseistonta, pressistä pyörivään pressiin tms.) vai onko se "riittävää" että näytetään vaan että eteenpäin on menty, ei niinkään eriteltynä miten (mutta kuitenkin niin että voi sanoa että hyvä kehitys :hyva: ).
Vaaditaanko jo toistamiseen kisaajalta mitä enemmän? ... Taas korostan että tottakai kilpailija itse kehittyy, mutta nyt oon vaan utelias miten nää katsojat/kotituomarit asian näkevät? Onko niin että "no kyllä ton jo pitäis osata *tähän joku liikkeen nimi tms.blaablaa*" ja jos on niin mitä ne sellaiset voisivat olla. Tästä vois saada hyviä vinkkejä itse kukin kisoihin - jos siis ajatellaan yleisön viihtyvyyttä ja siltä kantilta. Mitä yleisö odottaa?