Keskustelua koirista

Juu, tuon olen huomannut itsekin. Mistään rodusta ei voi taata, että "tämä on sitten varmasti sellainen hyvä perhekoira" tai että "tämä on varmasti hyvä harrastuskoira", kun nuo luonne-erot voi olla todella merkittäviä ihan terveilläkin koirilla.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Juu, tuon olen huomannut itsekin. Mistään rodusta ei voi taata, että "tämä on sitten varmasti sellainen hyvä perhekoira" tai että "tämä on varmasti hyvä harrastuskoira", kun nuo luonne-erot voi olla todella merkittäviä ihan terveilläkin koirilla.
Roduilla on korkeintaan tendenssi luonteen osalta suuntautua. Että jos kovin seuranhaluinen rotu annetaan sinkulle, joka ei sitä juurikaan ihmisille altista, niin ei siitä automaattisesti tule ihmisläheistä. Meillä vanhempi on tyytyväisenä tuntemattoman sylissä ja pentu aristaa ihmisiä niin perkeleesti vaikka olis saman ihmisen nähnyt aikaisemmin hyvissä merkeissä.
 
Joku collie tubessa oppi 350 lelun nimen, mutta en tiedä miten legitti juttu se oli.

Yks juttu mikä tuki koirien potentiaalista älykkyyttä oli kans yks vastaava tapaus jossa omistaja oli opettanu koiralleen ties kuinka monta lelun nimeä. Omistaja oli selin ja pyysi koiraa tuomaan hänelle sen ja sen lelun, aina tuli oikea. Ei siinä vielä mitään, mutta kun tämä lisäsi kasaan uuden, nimeämättömän lelun - sanotaan vaikka että se oli Pertti ja aiemmin opetetuissa ei Perttiä ollut - ja pyysi tuomaan Pertin, niin koira ymmärsi että tuon on pakko olla Pertti koska muut se jo tunsi. Aika alkeellinen juttu sinänsä, mutta kielii että jonkinlaista päättelykykyä koirillakin voi olla.

Saattaa olla vaikka sama koirakin josta puhuit.
 
Yks juttu mikä tuki koirien potentiaalista älykkyyttä oli kans yks vastaava tapaus jossa omistaja oli opettanu koiralleen ties kuinka monta lelun nimeä. Omistaja oli selin ja pyysi koiraa tuomaan hänelle sen ja sen lelun, aina tuli oikea. Ei siinä vielä mitään, mutta kun tämä lisäsi kasaan uuden, nimeämättömän lelun - sanotaan vaikka että se oli Pertti ja aiemmin opetetuissa ei Perttiä ollut - ja pyysi tuomaan Pertin, niin koira ymmärsi että tuon on pakko olla Pertti koska muut se jo tunsi. Aika alkeellinen juttu sinänsä, mutta kielii että jonkinlaista päättelykykyä koirillakin voi olla.

Saattaa olla vaikka sama koirakin josta puhuit.
Joo, sama keissi, yksi oli nimenomaan uusi lelu jolle ei nimeä oltu annettu. Vähän tuntuu uskomattomalta, joten epäilen hieman sitä. Ihminenkään ei muistaisi 350 lelun nimeä.
 
Poppis, miten sun mielestä koira on viisas jos ei se hae palloa kun sä käsket, mutta tyhmä jos ei se laske pois tassuja kun sä käsket? Kummassakaan ei tottele.

Noihan on tottelevaisuutta tai sen puutetta, eikä viisautta tai sen puutetta.
 
Poppis, miten sun mielestä koira on viisas jos ei se hae palloa kun sä käsket, mutta tyhmä jos ei se laske pois tassuja kun sä käsket? Kummassakaan ei tottele.

Noihan on tottelevaisuutta tai sen puutetta, eikä viisautta tai sen puutetta.
Koira joka ei jaksa hakea palloa kahta kertaa enempää loppuu vain motivaatio. Motivointiongelma.
Koira joka nostaa tassut aidalle saa motivaatiota (huomiota) siitä kun mä tulen aidalle sitä torumaan. Sen motivaatio on mun huomio, oli se positiivista tai negatiivista.
 
Koira joka ei jaksa hakea palloa kahta kertaa enempää loppuu vain motivaatio. Motivointiongelma.
Koira joka nostaa tassut aidalle saa motivaatiota (huomiota) siitä kun mä tulen aidalle sitä torumaan. Sen motivaatio on mun huomio, oli se positiivista tai negatiivista.

Eikös tuossa tapauksessa olisi parasta jättää huomioimatta. Että ei saa sitä "palkintoa".
 
Eikös tuossa tapauksessa olisi parasta jättää huomioimatta. Että ei saa sitä "palkintoa".
Joo onhan se, mutta kun se portti on keittiössä ja tuut kaupasta ja sulla on kiire nostaa ostokset jääkaappiin niin on tympeää odottaa varttia että koira rauhoittuu. Mutta täytyy kyllä ottaa asiakseen ruveta sitä koulimaan.
 
Joo onhan se, mutta kun se portti on keittiössä ja tuut kaupasta ja sulla on kiire nostaa ostokset jääkaappiin niin on tympeää odottaa varttia että koira rauhoittuu. Mutta täytyy kyllä ottaa asiakseen ruveta sitä koulimaan.

Meilläkin on koirat vastaavalla tavalla portin takana (hengailevat kodinhoitohuoneessa/kylpyhuoneessa, kodinhoitohuoneen/keittiön ovella koiraportti), kun ollaan poissa kotoa. Aina sama systeemi, että kun tullaan vaikkapa kaupasta, niin ensin kaikessa rauhassa hoidetaan ruoat jääkaappiin jne. Sitten jos ovat asiallisesti odottaneet, niin portti auki ja tervehditään koirat.

Mutta jos hyppivät porttia vasten tms, niin portti pysyy kiinni, kunnes ovat rauhallisia. Aika nopeasti se tuottaa tulosta, tuo uusin tulokaskin on jo 90% kerroista kiltisti istumassa portin takana, kunnes se avataan.
 
Meillä vaan portti on keittiön oviaukossa ja koirat keittiössä. Sitten kun itse olen sellainen harvapää että jos en heti laita ostoksia jääkaappiin niin mä saatan unohtaa ne lattialle :nolo:
 
Koira joka ei jaksa hakea palloa kahta kertaa enempää loppuu vain motivaatio. Motivointiongelma.
Koira joka nostaa tassut aidalle saa motivaatiota (huomiota) siitä kun mä tulen aidalle sitä torumaan. Sen motivaatio on mun huomio, oli se positiivista tai negatiivista.
Koira ei halua hakea palloa, koira ei hae palloa = viisas

Koira ei halua pysyä kaukana portista, koira ei pysy kaukana portista = tyhmä

Pointti oli siinä että ei nuo musta liity älyyn mitenkään, vaan tottelevaisuuteen ja koulutukseen, ja tietty vietteihin ja laumadynamiikkaan.

Joo onhan se, mutta kun se portti on keittiössä ja tuut kaupasta ja sulla on kiire nostaa ostokset jääkaappiin niin on tympeää odottaa varttia että koira rauhoittuu. Mutta täytyy kyllä ottaa asiakseen ruveta sitä koulimaan.
Osaako ne mennä käskystä pois keittiöstä/ omalle paikalle tmv? Yleensä "tee noin" on nopeempi ja helpompi koulutettava kun "älä tee noin".
 
Osaako ne mennä käskystä pois keittiöstä/ omalle paikalle tmv? Yleensä "tee noin" on nopeempi ja helpompi koulutettava kun "älä tee noin".
Mulla oli yhteen aikaan sellainen matto jolle käskin sen mennä rauhoittumaan. Voisinkin ottaa sen taas tähän, matto keittiöön ja opettaa koira matolle makaamaan kun tulee keittiöön. Hmm... tuota en ollutkaan ajatellut.
 
Meillä kotiin tullessa nää aina nukkuu, mutta ymmärtävät askelista tai avaimen kilinästä tai jostain että tuun himaan. Ovat ovella odottamassa, jos alkavat hyppimään ja iloisena haukkumaan, tiukka komennus saa ne rauhottumaan ja kun on valmista, niin saavat tulla rapsutettavaksi.
 
Meillä kans koirat (dobermanni) toimii sen mukaan mitä yksinkertaisesti pitää tehdä. Helpointa on opettaa mitä kuuluu missäkin kohtaa tehdä kuin korjailla myöhemmin. Meillä esim kun tulen kotiin, koira on portteilla aidatussa eteisessä, se pakittaa makaamaan omalle paikalleen ja odottaa siellä. Tervehditään sitten kun minä olen saanu kamat niskasta, vieny esim ostokset mitä ikinä sitten siinä onkaan tehtävänä. Jos sen antais tuossa hillua niin en pääsis ikinä sisälle eikä se myöskään osais rauhoittaa itseään kun ei tiedä mitä tapahtuu. Nyt se tietää missä pitää odottaa ja miten ennen kuin häneen reagoidaan. Sama toimii paikasta riippumatta koska on yksinkertainen saksalainen mies. Eli odottaa kuin tatti omalla paikallaan mikä ikinä onkaan tilanne.
 
Nyt mä kirjoitan sen mitä on pitänyt jo pitkään. Naapurissa asuu eläkeläispariskunta joilla on koko ikänsä ollut koiria. Mitään niistä ei olla silti ilmeisesti opittu. Sinä aikana kun ollaan tässä asuttu, olen nähnyt neljä niiden koiraa. Niistä kaksi on ollut aika aggressiivisia ja tästä viimeisestä on tulossa sellainen kovaa vauhtia. Ihmettelin sitä, kun tähän muutettiin, että miten noi oikein kouluttaa koiransa, kun ne haukkui ikkunan takana kaikki ohikulkijat ja lenkillä niitä oli selvästi vaikea pidellä. Oikein vitutti kun lähdet kotoa tai tulet kotiin, niin koirat haukkuu ikkunan takana. Sit kun hankittiin oma koira ja tuli nähtyä noita naapureita lenkillä omiensa kanssa, alkoi ajatus vähitellen kirkastua. Syypää on mitä ilmeisimmin se mies. Viimeiset kaksi koiraa mitä niillä oli, niin toista ulkoilutti tämä nainen ja se oli kiltti löllykkä. Se mitä mies ulkoilutti, oli aggressiivinen. No, periaatteessa loogista, koska miehellä on enemmän voimaa pidellä sitä. Asia ei ole kuitenkaan ihan niin yksinkertainen. Tajusin sen siitä, kun nämä kaksi edellistä kuoli taannoin ja ne otti uuden pennun. Olen huomannut, että sen kanssa tehdään ihan samaa mitä tämän aggressiivisen koiran kanssakin, vaikka mitään ongelmaa ei edes ollut. Eli vain mies ulkoiluttaa sitä ja tekee jokaisesta koirakohtaamisesta jonkun helvetin tapahtuman. Kiskoo koiran lähelle ja väistää pitkälle nurmikolle ja hyvässä lykyssä istuttaa koiran siihen. Kai sillä on ihan hyvät aikeet ja haluaa estää koiraa kikkailemasta, mutta ei vain vieläkään ymmärrä, että se saa koiran tuntemaan, että siinä on jotain pelottavaa aina kun toinen koira tulee vastaan. Totta vitussa se koira alkaa pitää jokaista vastaantulijaa epäilyttävänä jos joka kerta tapahtuu noin kun joku tulee vastaan.

Ne ei myöskään sosiaalista niitä koiria millään tavalla ja se on osa ongelmaa. Pyydettiin jos se pentu vois tulla meidän takapihalle vaikka leikkimään meidän koiran kanssa, mutta ei. Ensin sillä ei ollut rokotuksia ja sit se olikin kohta kasvanut meidän koirasta ohi ja oli kuulemma vaarallista meidän koiralle. Huoh. Eikä mitään pentukerhoja, ei koirapuistoja, ei yhteislenkkejä, ei mitään. Jännä että koirat kasvaa vähän kieroon. Se on kyllä muutenkin nähty miljoona kertaa, että kun ihmisillä on ollut paljon koiria, niin tuntevat olevansa jotain asiantuntijoita, vaikka oikeasti siitä koiran ajatusmaailmasta ei ole pienintäkään vitun hajua ja kaikki virheet toistetaan kerta toisensa jälkeen. Appiukko on hyvä esimerkki. Kingcharlesinspanieli pilattu ihan täysin. Se räksyttää huomiota koko ajan ja tämä vitun ääliö tunkee sen turvan täyteen herkkuja, että se olisi edes hetken hiljaa. Toisin sanoen palkitsee sen huonosta käytöksestä. Sit kun sille sanoo, että toi koira pompottaa sua miten sattuu ja sillä on selvästi johtajan paikka talossa, niin ei kun hän on johtaja eikä häntä koirat pompota. Niinpä niin. Sääliksi käy sitä koiraa. Se on selvästi stressaantunut siitä, että se on asetettu laumassaan asemaan missä se ei haluaisi olla.
 
Onko muilla pakkislaisilla koiria jotka on poikkeuksellisen vahvasti leimautunut tiettyyn ihmiseen. Meillä toinen koirista on leimautunut todella vahvasti minuun. Muutenkin haastava koira niin joskus mietin että jos elämäntilanne muuttuisi niin rajusti että koirista pitäisi luopua niin tuo toinen koira varmaan kuolisi masennukseen jos se vietäis mun luolta kokonaan pois.
Kyllä siitä tietysti tulee hyvä olo kun koira tuntee sut niin tärkeäks ja tunne on tietysti molemminpuolinen.
 
Mulla on nyt 10v dreeveri uros joka oli nuorena todella kova karkaamaan.
Kuuli tarkalla korvalla jos joku ei laittanut ulko ovea lukkoon, katsoi sopivan tilaisuuden ja hilppasi metsälle lisäksi oppi puremaan hihnan poikki ja vetäisemään pannan kaulan yli.
Toki tuolla huikealla metsästysvietillä ja tarkalla nenällä on varmasti tuonut kotiin satoja kiloja riistaa.
Hassuinta oli kuitenkin että kissa opetti koiran avaamaan itsellensä oven, koira saattoi nukkua pedillään josta kissa haki sen ja näytti mihin huoneeseen haluaa jolloin koira avasi sille oven ja meni takaisin pedille.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom