Keskustelua haluttomuudesta (eriytetty Vitutus-threadistä)

[Elida]

Niin, mitä sitten haluton voisi tehdä..no, tottakai haluttomuutta on niin monenlaista ja eri syistä johtuvaa, ettei yleispätevää vastausta voi antaa. Mielestäni olisi kohtuullista, että haluton osapuoli vähintään ottaa asian puheeksi. Jos kerta toisensa jälkeen kieltäytyy ja torjuu aloitteita, niin voisi varmaan sitten avautua ja kertoa mikä mättää!

Kuitenkin yleensä se haluttomuudesta (tai puutteesta) puhuminen jätetään sille aktiivisemmalle osapuolelle, mikä taas antaa vaikutelman siitä ettei se seksin "katoaminen" millään tavalla haittaisi sitä halutonta osapuolta. Mielestäni haluttoman tulisi ottaa osaltaan vastuu siitä tosiasiasta, että toinen(kin) osapuoli joutuu elämään epätyydyttävässä suhteessa. Jos epätyydyttävä tilanne jatkuu kauan, tulisi sitten haluttomankin aktiivisesti etsiä ongelmaan ratkaisua (oli se sitten terapia tai jokin muu keino). Ja jos ei tähän ole intoa, niin voisi sitten suoraan sanoa, ettei seksiä ole herumassa tulevaisuudessakaan tämän enempää. Haluttoman tulisi myös keksiä muita tapoja ilahduttaa ja huomioida kumppaniaan, jos seksi ja seksuaalinen huomioiminen on pantu jäihin.

Itse olen katsellut tietoa asiasta Sexpon sivuilta, jossa on erillinen kysymys-vastaus -palsta, josta voi hakea ja lukea kysymyksiä haluttomuudesta. Halujen eriparisuus tuntuu olevan pareilla yleinen ongelma. Enpä omassa suhteessa ole ratkaisua löytänyt, kompromisseja on täytynyt tehdä vuosien mittaan tässäkin asiassa. Ihmeen paljon puutteessa elämisestä saa kyllä v*tutusta irti:curs:

 

[Kuukkis]

Asia ketju =)
Muistanpa minäkin edellisen suhteeni jossa joidenkin vuosien yhteiselon jälkeen huomasin tilaavani seksielämäni postimyynnistä. Ukkoa jos lähenteli niin pakit oli taatut ja läppäsipä tuo kerran sormillekkin. Itsetuntoa hivelevää eikö totta (tänä päivänä voin naurahdella noille). Puolenvuoden sooloseksiajan jälkeen sain kerran :dance:WUHUUUU! jonka jälkeen kuivakausi palasi kuukausiksi ja loppuhan sille tuli. Itse en tosin tullut ajatelleeksi, että kyllä jollekkin kelpaisi, lähinnä siinä ajatteli että kukaan ei voi haluta minua IKINÄ. Ihan kerta kuussakin olis riittänyt (kiitos tehokkaiden e-pillereiden) Ja olihan siinä elopainoakin suhteen aikana kertynyt niin onko tehokkaampaa syytä helpompi kehittää kuin "se ei halua kun olen niin lihava".

No ajat on muuttuneet ja mulla on aivan ihana mies =) tosin e-pillerit toimii jälleen lamaannuttavasti, yritän elää sen asian kanssa, mutta huomaan sen, että oma paino ja koko vaikuttaa haluihin. Jos on tullut vietettyä lepoviikko salilta tms tulee paksu ja turpea olo ja suunnilleen hävettää näyttäytyä puolijoukkuetelttaa pienemmissä vetimissä. Olen tästä kyllä miestäni informoinut, että ongelma on mun päässä eikä hänen toiminnassaan, ja kyllähän se koittaa asian ymmärtää. Mutta tuo urheilun lisääminen kieltämättä vaikuttaa haluihin:whip:, mutta arvioisin sen johtuvan siitä, että reenin jälkeen on hyvä olo kropassa ja ainakin hetken on itseensä tyytyväinen just sellaisena kuin on, ja siksi se seksi onkin sitten parempaa kun voi keskittyä siihen olennaiseen =)

 

[Venla]

Enpä omassa suhteessa ole ratkaisua löytänyt, kompromisseja on täytynyt tehdä vuosien mittaan tässäkin asiassa. Ihmeen paljon puutteessa elämisestä saa kyllä v*tutusta irti:curs:

Meillä toi ongelma on / oli alun alkaenkin lievempi... ja jokin ratkaisu siihen löytyi. En tosin tiedä, mistä ja miten. Luulen, että kiireen (hetkellinen) helpottaminen ja muunkin läheisyyden lisääntyminen ovat ne oleellisimmat tekijät. (Ihan sama, kun on niin kivaa!) (Edit. niin ja se että kosin karkauspäivänä :D)

Varmasti ei ole haluttomalle osapuolelle yhtään helpompi tilanne se seksittömyys. Itse olen jostain syystä aika surkeana jo siitäkin, että pillereiden käytön aikana en nauttinut seksistä yhtä paljon. Jostain syystä tuntuu, että muutenkaan en kiihotu samalla tavalla kuin ennen (vaikka lopetinkin pillerit), vaikka panettaa ja haluttaa ihan riittämiin. Syynä voi olla ihan sekin, että esileikit tuppaavat monesti jäämään vähän vähemmälle.

Kumma kyllä mä en koskaan mieti, että "ei mua haluaisi kukaan". Mä en edes halua että mua haluaisi kukaan muu kuin oma mies, enkä itse halua muita kuin sitä yhtä.

 

[LucyFery]

Viikot taas pyörii, ja surukseni huomaan että itsetunto vaan laskee samaa rataa :( . Vaikka kuinka yrittää ajatella positiivisesti, niin päässä pyörii ajatukset siitä, kuinka minussa on pakko olla jotain hirveää vikaa kun miehellä ei ole mitään innostusta seksiin. Pari päivää sitten itkin, kun tajusin kuinka en osaa enää edes kuvitella miltä tuntuisi jos joku mies oikeasti haluaisi minua :itku:. Esim. jos yritän "fantasioida", niin se tökkää aina siihen, kun mielikuvitusmiestä ei huvita - en yksinkertaisesti osaa "visualisoida" enää tilannetta, jossa mies olisi seksissä mukana ihan omasta halustaan...

En tiedä mitä tässä enää voi tehdä, kun puhuminenkaan ei auta vaan mies kokee sen vain painostuksena. Oma aloitteiden tekokin laskee kuin lehmän häntä, kun jokainen torjunta on uusi naula itsetunnon arkkuun. Ja jos mies suostuukin, niin itselle tulee ihan huorissakäyntifiilis, kun huomaa että toinen on mukana vain velvollisuudesta. Mies kyllä väittää, että sopiva määrä olisi pari kertaa viikossa, mutta käytännössä innostusta näyttää löytyvän 1-2 kertaa kuussa jos silloinkaan.

 

[Celly]

kuulostaa ikävältä:( mä olen huomannut sen, et jos ja vaikka seksielämä olisikin välillä suht. hyvää ja täyttää minun mittakaavan hyvästä seksielämästä, niin huomaan kuinka paljon on puutteita muissa asioissa. minun ukkeli on todella itsekäs ja kauhukseni olen huomannut, että myös todella välinpitämätön, vaikka itse ei sitä koskaan myöntäisi,eikä ole myöntänyt.ei hän auta minua, ellen pyydä, vaikka olisin sairas tms. en koskaan saa mitään erityishuomiota ilman sitä kerjäämättä (esim. ei olla käyty elokuvissa kuin kerran!!!!!! vaikka ollaan yhdessä oltu jo kohta 5v, saati sitten mitään teatterireissua/hotelliyötä tms.)

kaveripariskunnat käyvät tuon tuostakin kahdestaan jossakin ja minua ei mies vie mihinkään..ottaa kyllä hattuun ja paljon, enkö minä sitten ansaitse tuollaista? ei kyllä liity haluttomuuteen tää homma, mut on ruennu painaan mieltä toikin asia tosi paljon. kuun lopussa on yhdenlainen teatterijuttu, johon haluaisin, korjaan HALUAN mennä ja sanoin miehelleni, että vaaraa tuonne liput ja vie minut sinne, olisin iloinen siitä.
ei kyll tunnu kivalta, että kaikki asiat mitä hän joskus ja harvoin tekee minun mielikseni, tulee aina minulta itseltäni, eikä hänen kiinnostuksestaan tehdä jotain vain toisen vuoksi.

tiedän kyllä jo etukäteen, ettei hän ole varannut niitä lippuja eikä tule varaamaankaan ja saan jo etukäteen purra huulta, kun aika tulee ja on taas lukuisten selitysten paikka, miksi hän ei yksinkertaisesti ehtinyt tilata lippuja ja hänellä onkin töitä silloin jne, jne. niin tuttu juttu jo

 

[Venla]

ei kyllä liity haluttomuuteen tää homma, mut on ruennu painaan mieltä toikin asia tosi paljon.

Kuinka kauan tuo asia on jo sun mieltä painanut? Ja kuinka kauan ajattelit sen antaa vielä painaa mieltäsi? Ootko koskaan ajatellut, onko tuollaisessa suhteessa oleminen ns. sen arvoista?

Typerää tietenkin arvostella ja udella täältä nimimerkin takaa ja tuntemattomana, mutta tuli vaan niin surkea olo tuosta.

 

[adora]

Celly: Kuulostaa siltä, että teillä ei ole suhde ihan muutenkaan kunnossa kuin vain miehen haluttomuuden osalta.. ja noi muut asiat varmasti vaikuttaa myös siihen miehen haluttomuuteen. Ei kivalta kuulosta :( Omassa suhteessani on ainakin silleen, että mitä paremmin meillä menee (eli siis ettei ole ollut liikaa kränää, ollaan "vähän" itsepäisiä molemmat..), niin sitä enemmän on toisen huomioimista ja myös seksiä. Voihan tietysti olla, että poikaystäväsi on oikeasti itsekäs ja piittaamaton, mutta voi myös olla, että asia johtuu teidän suhteesta ja siitä miten voitte toistenne kanssa..

 

[Celly]

onhan tätä ollut jo kauan, mutta se on jäänyt unholaan aina välillä ku on ollut hyviä kausia.tai mies on jotain tehnyt omasta aloitteesta, niin olen ajatellut, että jospa se on muuttunut.
eihän tässä meidän suhteessa ole mitään vikaa mieheni mielestä, kaikki on loistavasti ja arki on sitä parasta aikaa..ei mieheni ymmärrä, että minä kaipaisin joskus jotain ylimääräistä ja kivaa itselleni tai meille.
olen niin monta krt ottanut asian esille ja puhunut, kuinka minusta tuntuu pahalle, ettei hän koskaan tee mitään vain minun vuokseni, vaikkei itse siitä niin välittäisikään tai ei itse sitä tuntisi tarpeelliseksi.
en edes jaksa "toivoa" mitään jännää, kun tiedän, ettei mitään koskaan tehdä tai minnekään mennä, ellen itse jotain järjestä.tai jos erehdyn kuvittelemaan jotain, kun olen maininnut, että olisi kiva vkl tehdä jotain kivaa, mennä jonnekin tms.saan vain pettyä, kun ollaankin vain kotona.
pääseehän sitä onneksi kavereiden kans ulos ja elokuviin, syömään jne.muttei se ole sama asia.

huvittaa kyllä, aina kun täällä on joku trheadi jostain parisuhdeongelmasta tms. oon vakiovalittaja jokaisessa niistä!!

 

[susmu]

Wou! Täällähän on monta sielunsiskoa! :wtf:
Etenkin Cassyputin kertomus omien halujen hupenemisesta sivuoireena toisen haluttomuudelle ja pakkien saamiselle on täysin kuin omasta elämästäni. Saman miehen kanssa on taivalta taittunut kohta 6 vuotta ja hän on ensimmäisen seksikumppanini ja minä hänen. Kuten aina, ensimmäiset vuodet kaikki meni kuten suhteen kaavaan kuuluu, mutta sitten kaikenlainen seksuaalinen läheisyys on alkanut hiipumaan. Emme enää edes suutele ilman että pyydän sitä erikseen. Puhumista on yritetty lukuisat kerrat, mutta mieheni ainoastaan ahdistuu puhumisesta ja joka kerta toteaa, ettei osaa puhua tällaisista asioista. Minä voisin puhua vaikka joka päivä..
Seksi sinällään on mukavaa, enkä koskaan kieltäydy silloin kun mies tekee aloitteen. Hän saa aina tahtonsa läpi, olin kuinka väsynyt tahansa niin aina kuitenkin ajattelen että vihdoinkin seksiä, nyt ei passaa kieltäytyä! En voi sanoa, että saan joka ikinen kerta pakit, mutta kun näin käy niin itsetunto murenee kerta toisensa jälkeen vähän kerrallaan. Tästä olenkin kehittänyt itselleni tuhoisan puolustusmekanismin: kun pakkien mahdollisuus on olemassa, niin miksi edes yrittää tehdä aloitetta. Kun tukahdutan omat haluni, niin alkaa ääretön vitutus tai sitten aloitteestani voi tulla epävarmaa säheltämistä. Asiaa ei helpota yhtään se, että mieheni ei ole kiinnostunut suuseksistä antavana osapuolena, enkä saa orgasmia yhdynnässä tai käsin. Suihku on oiva apuväline ja siitä sellaisen tyydytyksen saankin , sitäkin käsittelyä joudun usein mieheltäni "kerjäämään" enkä haluaisi olla aina kinuamassa. Kyseessä lienee rentoutumisongelma, en ehkä tunne itse seksuaalista minääni tarpeeksi hyvin tai sitten kuulun siihen osaan naisista, jotka eivät vaan saa. Olen kuitenkin oppinut elämään asian kanssa ja nautin seksistä muutenkin, tämä on kuitenkin varmaan melko huono ajattelutapa.. :(
Mieheni on erityisen halukas ja estoton kuitenkin krapulassa. Tämän pystyy joka kerta ennustamaan, ainut mutta on se, että usein on jaksoja jolloin krapulaseksi on ainut seksi joten silloinkin tuhoisat ajatukset tyyliin "tuskinpa hän muuten minua haluaisi".
Masentavaa.

Läheisin ystäväni on ainut jolle olen asiasta mieheni lisäksi puhunut, mutta hän ei halua ymmärtää koko asiaa. Hänellä ja hänen miehellään menee kaikki aina aivan loistavasti (hän ei halua ilmeisesti koskaan mainita mistään heikoista seksihetkistä tai sitten heidän sänkyelämänsä vain on niin täydellistä.. :jahas: ) ja hän on lyhyesti, ytimekkäästi ja karusti sanottuna sitä mieltä että miehessäni on jotain vikaa. Hän on pyytänyt minua monesti miettimään, että haluanko todella olla tässä suhteessa.

Jos seksiä ei lasketa, lähes kaikki muu on suhteessamme hyvin. Suhteemme on ns. järkisuhde. Olemme molemmat kunnianhimoisia, meillä on samanlaiset elämänarvot, tahdomme elämältä samanlaisia asioita, olemme kiinnostuneet samoista asioista ja olemme joka tavalla hyviä toisillemme, kunnioitamme toisiamme. Hän on ulkoisesti unelmieni mies. Uskon myös, että rakastan häntä ja hän rakastaa minua. En näe realistisena sitä, että jättäisin hänet pelkän seksin vuoksi. Näen meidät keinutuolissa keinuttelemassa vielä viidenkymmenen vuoden päästäkin.
En voi kuitenkaan kieltää, ettenkö olisi kerran jos toisenkin miettinyt, millaista olisi seksi jonkun sellaisen miehen kanssa, joka jumaloisi minua. Joka olisi aina mieheni krapulaiset halut
Joidenkin asioiden kanssa vaan ilmeisesti pitää oppia elämään..

 

[Soppaluu]

Voin allekirjoittaa useampien postit itsekin. Olen aina ollut suhteessa se halukkaampi ja ei ikinä ole tullut tilannetta vastaan, että olisin seksistä suhteessa kieltäytynyt.

Vielä etsin ihmistä, jonka kanssa halut kävisivät suunnilleen yksiin. Totta kai halut vaihtelee kaikilla mutta olen huomannut, että minulle se seksi tuntuu oikeasti olevan melko tärkeä asia ja koko suhde tuntuu paskalta, kun tulee torjutuksi tai joutuu turvautumaan masturbointiin tuon tuostakin. :/ Kyllä ne omatkin halut siinä sitten häviää kun ei vastakaikua saa. Tilalle alkaa tulla ikäviä tunteita ja rakkauskin tuntuu hiipuvan halujen mukana. :/

 

[välineurheilija]

Jos seksiä ei lasketa, lähes kaikki muu on suhteessamme hyvin. Suhteemme on ns. järkisuhde. Olemme molemmat kunnianhimoisia, meillä on samanlaiset elämänarvot, tahdomme elämältä samanlaisia asioita, olemme kiinnostuneet samoista asioista ja olemme joka tavalla hyviä toisillemme, kunnioitamme toisiamme. Hän on ulkoisesti unelmieni mies. Uskon myös, että rakastan häntä ja hän rakastaa minua. En näe realistisena sitä, että jättäisin hänet pelkän seksin vuoksi. Näen meidät keinutuolissa keinuttelemassa vielä viidenkymmenen vuoden päästäkin.

Tosi hyvää ja asiallista keskustelua, onpa mielenkiintoista lukea miten moni punttimimmi kärsii samasta asiasta. Omalla kohdallani tein päätöksen lopettaa muuten hyvä ja toimiva suhde, mutta seksiä ei ollut kuin nimeksi. :( Saattoi mennä jopa kuukausi ettei mieheni tehnyt minkään sortin aloitetta mihinkään suuntaan, minä tein senkin edestä ja kärsin hirveästi saadessani pakit. Tuntui kohtalon ivalta, että olin löytänyt miehen, joka muun muassa jumalaisella ulkonäöllään sai minut aivan liekkeihin, ja juuri tämä mies ei sitten halunnutkaan minua.. Omakotitalon ostopuuhissa tajusin heittää kapuloita rattaisiin, ja pitkällisten keskustelujen ja asian vatvomisen jälkeen keräsin kimpsut ja kampsut ja lähdin. Helppo asia ei missään nimessä ollut, mutta miettiessäni sitä, pystyisinkö elämään seuraavat 40 vuotta näin, oli vastaus aika ilmeinen. En halua puolisoni olevan pelkästään ystäväni, vaan myös rakastettuni, joka haluaa minua ja myös osoittaa sen.