Keskustelua haluttomuudesta (eriytetty Vitutus-threadistä)

[Celly]

Tästä nyt tuli sitten oma threadinsä. Ihan hyvä niin - asia kun puhuttaa - mutta mies ei varmaan innostu, kun huomaa tämän...

Mä puhuin, tai oikeastaan kirjoitin, miehelle vielä vähän lisää asiasta. Se taisi mennä kuitenkin itsesyyttelyn puolelle. Aloin yhtäkkiä tuntea itseni todella itsekkääksi ja typeräksi, kun kehtaan valittaa seksin vähäisyydestä (ja mikä edes on vähän, eihän meilläkään ole tainnut olla juurikaan yli viikon taukoa). Sitä paitsi kai nyt kumpikin on joskus väsynyt, ja miehellä on vielä ihan ns. fysiologisia syitä (lääkitys), joiden vuoksi ei niin paljon innosta... mutta helvetti! Mua vaivaa edelleen. Eivät asiat kokonaan ratkea puhumallakaan. Mulle on tärkeää tietää, että mies haluaa. Ja kyllähän se haluaa, toisinaan, ja näyttää sen, vaikkei nussimiseen asti päästäisikään. Se tuntuu nyt hyvältä, kun olen päässyt yli sen ajatuksen, että mies vain minun mielikseni lähentelisi ja niin edelleen.

Mä näytän myös edelleen miehelle pahastumiseni siitä, jos hän torjuu minut. Saatan myös nolostua, jos minun tekee tosi paljon mieli seksiä ja näytän sen - ja sitten toinen haluaakin mieluummin vaikka nukkua. Poden pahastumisen näyttämisestä huonoa omaatuntoa: onko se syyllistämistä? On, vaikka tahatonta, yleensä. Toinen asia, joka vituttaa, ja jonka olen maininnutkin täällä, on se, että toisen haluttomuus vaikuttaa omiinkin haluihin. Minuun ainakin. En edes tiedä, miksi asia vaivaa! Miksi haluan haluta, vaikka toinenkaan ei halua?

Kaiken kaikkiaan puhuminen kuitenkin helpotti, ja ehkä meillä on muutenkin vaan mennyt nyt hyvin. Olen paremmin sinut sen asian kanssa, että joka päivä ei ehdi tai jaksa tai huvita. Ei edes joka toinen päivä.

Seksielämää ei paranna tai lisää se, että valittaa toiselle pihtaamisesta tai seksin vähyydestä. Jotain asialle silti täytyy tehdä. Meillä asia tokeni jonkin verran sillä, että tajusin ja myönsin nauttivani myös ihan pelkästä läheisyydestä. Sitä meillä on paljon. Kertoohan sekin tykkäämisestä ja haluamisesta, vaikka ei genitaalipenetraatioon tai orgasmiin joka kerta johtaisikaan. Monesti pelkkä lähekkäin oleminen on parempaakin. Siinä ei varmasti tule suorituspaineita kummallekaan. Läheisyyden puute ylipäänsä taas kertoo sitten pitkittyessään jotain suhteesta sekin. Eksän kanssa meni todella pitkiä aikoja siten, että en antanut hänen edes koskea minuun. Ja se oli lopun alkua.

Mä olen siis jotenkin saanut suhteutetuksi suhtautumistani miehen haluttomuuteen, tai pikemminkin siihen, että hän haluaa harvemmin.

... Ja silti se vaivaa mua vieläkin. Pelkään vähän, että vaivaa aika pitkäänkin, ainakin jossain määrin. Vai pitäisikö vain uskoa, että alkuhuuma on nyt ohitse?

jälleen kerran voin sanoa, että kuin minun kynästäni edellinen teksti! oon miettiny ihan samoja asioita ja vaikka itselle oon tolkuttanut sitä, että ei tässä ole mitään suurta ongelmaa ja ei ole kyseessä kuukausien hiljaiselosta, niin silti se helvetti vaivaa!!
eilen olisin itse halunnut ja mies yllätys, yllätys ei. en enää edes viitsi aloitetta oikein tehdä kun saan 85%sti pakit. sitten kun seksiä on, on se miehen aloitteesta. kun asiasta keskustellaan ja sanon, kuinka se tuntuu pahalta, että torjutaan, niin hän kääntää asian toisinpäin, etten ole yrittänytkään ja hän ei ole kieltäytynyt. että puhu siinä sitten sen kans.

 

[LilliV]

Osallistun nyt keskusteluun hieman varsinaisen aiheen ohitse, mutta mielestäni ensimmäinen henkilö, jonka kanssa tällaisista asioista kannattaa puhua, on se oma kumppani. Ellei se onnistu jostain syystä ja on kuitenkin tarve keskustella, niin voihan sitä aina miettiä olisiko lähipiirissä joku ystävä tai sukulainen, jonka kanssa voisi puida asiaa kahden kesken. Julkiselle keskustelufoorumille kirjoittaminen ei ole kuitenkaan mitenkään anonyymiä, varsinkin, jos on kertonut itsestään enemmän kuin sen nimimerkin verran. Aihe on kuitenkin melko arka suurelle osalle ihmisistä ja itse ainakin loukkaantuisin suuresti, jos oma kumppanini jakaisi intiimielämäämme liittyviä seikkoja julkisesti. Ymmärtäisin kyllä tarpeen keskustella ja saada vertaistukea, mutta minulle uskollisuus ylettyy myös siihen, mitä parisuhteesta kerrotaan ulkopuolisille...Ymmärrän kyllä pulman ja sen, että asia vaivaa, mutta ymmärrän myös täysin jos puoliso ei ilahdu asiasta

 

[Celly]

tääl ja yleensäkin keskustelupalstoilla ihmiset puhuu aika henkilökotaisistakin asioista ja minusta siinä ei ole mitään pahaa. eihän täällä kenenkään nimejä tuoda julki. olen itse henk. koht. puhunut asiasta melko monen kanssa ja mieheni tieää sen. ei meillä seksistä puhuminen ole mikään tabu, niin kuin se joillekin on. meitä on moneen junaan ja jotkut ovat avoimempia monessa suhteessa, kuin toiset.

 

[Cassyput]

No niin. Ja miettikääs tilannetta, jossa pariskunnalla on pieni vauva. Silloinhan naisen kuuluu olla haluton. Mutta entäs jos nainen haluisi silti joka päivä, ja miestä ei vain nappaile? Silloin vasta saakin tuntea itsensä epänormaaliksi. Tosi kivaa. Venla ja Celly, ollaan niin samiksia ettei oo tosikaan. :(

 

[Venla]

Osallistun nyt keskusteluun hieman varsinaisen aiheen ohitse, mutta mielestäni ensimmäinen henkilö, jonka kanssa tällaisista asioista kannattaa puhua, on se oma kumppani.

Se, että kirjoittaa asiasta foorumille, ei sulje pois sitä, etteikö siitä voisi puhua myös kumppanille. Tai en mä tiedä miten muilla, ehkä sulta ei onnistu, meillä onnistui. Itse asiassa tästä asiasta meillä puhuttiin ennen kuin olin asiasta foorumilla maininnut: asia oli nostettu esille, mutta ehkä uutena piirteenä tuli sitten täällä esiin se, että missä määrin asia mua välillä pännii. Kumppani ei hirveästi ilahdu aina kirjoituksistani, mutta mulla on niin vähän hyviä ystäviä ns. fyysissä reaalimaailmassa, että jos joskus haluan asioista puhua niin keskustelufoorumit ovat ihan varteenotettava vaihtoehto. Jos mut täältä joku tunnistaa niin kuin varmaan tunnistaa, se joku varmaan myös tietää, miten ne asiat mun elämässä ja ihmissuhteessa ovat yleisestikin ottaen.

 

[LilliV]

Jos mut täältä joku tunnistaa niin kuin varmaan tunnistaa, se joku varmaan myös tietää, miten ne asiat mun elämässä ja ihmissuhteessa ovat yleisestikin ottaen.

Onko se pointti siinä, että joku tunnistaa kirjoittajan, vai siinä, että joku tunnistaa sitä kautta kirjoittajan puolison, jonka asioita myös käsitellään...

Mutta tarkoitus ei ollut saarnata, miten tulisi toimia, vaan lähinnä tuoda tällainenkin puoli esiin, joka välillä unohtuu monilta nettikirjoittelussa (ja tämä ei viittaa nyt pelkästään tähän foorumiin tai ketjuun). Jokainenhan sitten loppujen lopuksi itse määrittää ne omat rajansa.

 

[pumpkinseed]

Hmmm.. en aiemmin edes huomannut tata ketjua ja nyt tuntuu sopivan omaan tilanteeseen. Ollaan jonkinlaista keskustelua juuri eilen kayty meidan suhteen seksiongelmista ja paljon jai viela sanomatta. Purampa nyt sitten tanne. Minulle yksi parhaista tavoista jasennella ajatuksia onkin kirjoittaminen eli voi olla ihan hyodyllistakin seuraavaa keskustelua odotellessa...

Eli minun ja poikaystavani 3-vuotisen suhteen aikana seksi on kokoajan vahentynyt. Muutama viime kuukausi on mennyt kerta/kuukausi seksia. Ja jos keskustelun otsakkeen mukaan lahdetaan analysoimaan niin tama on johtunut minun haluttomuudestani. Eilen illalla tuli tasta taas juttua ja poikaystavani kertoi miten kyllastynyt on tekemaan aloitetta ja miten hanelle on nykyaan helpompaa vain juoda pari kaljaa ja yrittaa nukahtaa. Hanen kasityksensa on etta meidan seksuaalisuutemme ovat erilaiset: hanelle seksi ja laheisyys ovat todella tarkeita, han haluaa usein ja myos minun aloitteestani - mina taas en kuulemma seksia kaipaa, jos minun haluistani olisi kiinni meilla ei olisi seksia ikina ollutkaan.
Tama loukkasi ja pahasti. Menneisyyteni (ja tasta ollaan myos paljon keskusteltu) takia mulla on pahoja ongelmia laheisyyden saati seksin antamisessa ja vastaanottamisessa. Myonnan heti etta suhteemme seksiongelmat juontuvat paljolti minun omista ongelmistani, mutta hanen kasityksensa etta mina siis olen ongelma (luonnostaan kylma nainen) eika etta minulla on ongelmia loukkasi.

Kun puhutaan haluttomuudestani, tilanne ei suinkaan ole etten haluaisi seksia - en vain halua seksia siten kuin se meilla yleensa menee. Tama on yksi vaikeimmista asioista selittaa poikaystavalleni, silla en suinkaan tarkoita talla kritisoida esim. hanen kykyjaan tai kokoaan yms. Tarkoitan sita milta seksi minusta tuntuu, miten paljon siihen kaiken ihanan ja hyvan lisaksi liittyy minulla ahdistusta, analysoimista ja jopa fyysista kipua. Jos pitaisi jotenkin yksinkertaisemmin havainnollistaa, poikaystavalleni seksi on:

halu
+seksi
=tyydytys/hyva olo

minulle taas:

halu
+seksi
-epavarmuus kehosta
-epavarmuus taidoista
-itsensa tarkkailu
-fyysinen kipu (tai pelkka sen pelko)
= ?

En kaiken tamankaan jalkeen kuitenkaan sanoisi etta seksi on minulle ylitsepaasemattoman epamiellyttavaa. Ei suinkaan. Painvastoin, poikaystavani kanssa olen kokenut ihaninta seksia ikina ja jo paassyt yli monista traumoista. Olen kai vain vasynyt niihin negatiivisiin tunteisiin jotka vielakin pilaavat osan kokemuksesta. Vakaasti kuitenkin uskon etta meilla on mahdollisuus parantaa seksielamaamme niin etta kumpikin tuntee olonsa hyvaksi sen suhteen. Naurettavaa, mutta isoin este tuntuukin olevan asiasta puhuminen. Vaikka mina olenkin se jolle seksiin liittyy enemman ongelmia ja olen sen vuoksi leimattu kylmaksi ja estoiseksi, ei asiata puhuminen tunnu olevan kovin helppoa normaalin seksuaaliselle poikaystavallenikaan. Se tulee selvaksi etta "haluan lisaa seksia", mutta asioista niiden oikeilla nimilla pidemmalle puhuminen ei enaa olekaan niin estotonta.
Tunnen etta harteillani on melkoinen taakka: pitaa unohtaa asioita, paasta yli, tulla paremmaksi, antaa menna.. Tarvitsen tukea poikaystavaltani, en syyllistamista. Tuntuu pahalta ajatella etta olen yksin virheineni ratkaisuasemassa. Pelkaan tosissani sita miten kertoa hanelle mita kaipaan ilman etta se kuulostaa vastasyytokselta tai tekosyylta. Minulle seksiin liittyy niin paljon negatiivista: haluaisin kai kokeailla useammin jotain erilaista joka ei noudata sita ainaista kaavaa esileikista orgasmiin. Haluaisin kuulla kehuja, kannustusta ja ihan suoraa puhetta siita mita han haluaa minun tekevan..

huoh, onpa tassa miettimista:( Niin kuin jo sanoin: uskon kylla etta tasta viela paastaan yli. Huolettaa vaan etukateen kun asia on niin herkka etta koko ajan pelkaa sanovansa jotain vaaraa ja toisaalta pelkka sanominenkin on jo vaikeaa.
Otan kiitollisena vastaan kommetteja, kokemuksia ja neuvoja x

 

[Venla]

^Noi on vaikeita asioita. Ja todella hyvää tekstiä! Uskon, että sait todellakin jäsenneltyä ajatuksiasi. Tuntuu, että yllättävän monella naisella on huonoja muistoja ja kokemuksia seksistä. Alistamista, satuttamista, velvollisuudentuntoista suorittamista, vallankäyttöä. Aika voi kuitenkin parantaa. Oikeasti. Mä tiiän.
Edit. Noista asioista todella on vaikea puhua, mutta tärkeätä kai on saada se oma suu jotenkin auki. Jos aiheesta kuitenkin on jotain puhuttu aiemminkin, siihen on helpompi palata. Joudut ehkä repimään auki omia haavoja, mikä voi tuntua tarpeettomalta - mutta se on kuitenkin tehtävä, koska pelkkä asioista vaikeneminen ei ainakaan auta pätkääkään. Sekin auttaa, kun sanot mikä tuntuu hyvältä ja mikä pahalta, siis ihan seksiä harrastaessa. Ja muutenkin siihen liittyen. Se ei ole loppujen lopuksi vaikeaa. Riittää kun sanot: tee noin, tuo tuntuu hyvältä. Kun nauttii tarpeeksi paljon, ei tarvitse ainakaan juuri sillä hetkellä muistella huonoja kokemuksia tai ajatella olevansa huono! (Mulla on yhtäkkiä vaikka mitä sanottavaa asiasta, mutta kohta loppuu editointiaika, pitää varmaan palata asiaan vielä myöhemmin.)

Toisen haluttomuuteen liittyen piti vielä sanoa yksi seikka. Asiaa pahentaa oma - hmm - tietynlainen mustasukkaisuus, tai kateus. Ajatuskin siitä, että joku muu voisi miestä kiihottaa sellaisina päivinä, kun hän ei halua minua, alkaa vituttaa ja syvästi. Olkoonkin, että kyse on vain minun kuvitelmistani... ainakin uskoisin niin. En pelkää petetyksi tulemista vaan ihan vain ajatuksen tasolla tuskastun - ja kuinka ollakaan, taas siitä samasta asiasta loppujen lopuksi: siitä, että minä en kelpaa. Päälle päätteeksi vielä jotenkin kadehdin muita (en osaa oikein sanoa keitä, niitäkö jotka saa?). Oon tainnut alkaa käydä jo vittumaiseksi itsekin. Kuittaan kaikki viittaukset seksiin tyyliin "no hyvä että joku saa / joku antaa / joku haluaa". VITTU!

 

[Sindel]

.,.

tää on hyvä aihe... Meillä kanssa minä se haluava osapuoli, tai siis haluaa mieskin mutta minä kun voisin "paukuttaa" oikeastaan joka päivä ... Mies aina naureskelee ja kyselee että miten ihmeessä sä voit olla noin kiimanen ... Sitten kun "yritän" jotain ja saan rukkaset niin minä olen myös sitä tyyppiä että etsin heti vikaa itsestäni jne ... Vaikka mies on sanonut että minussa ei mitään vikaa ja että jos olisi niin sen suoraan sanoisi...... Silti! Mustasukkaisena immeisenä alkaa muhia kaikenlaiset ajatukset että minkälaista naista mieheni voisi haluta aina tai että jos saisi kokeilla jonkun "uuden" kanssa niin kyllä sitten juu.... Sitä tulee hulluksi omien ajatusten kanssa ja mököttää ja siitä ne turhat riidat saa alkunsa...... Meillä ennen lasta minä olin se joka ei osannut rentoutua ja ei "kostunut" helposti... Nyt lapsen saannin jälkeen jotenkin hirwee kiima päällä kokoajan...poika 4vuotta...... Nää on vaikeita asioita ja oikeesti kannattaa sen oman kumppanin kanssa puhua...

 

[LucyFery]

Tuosta puhumisesta oman kumppanin kanssa: kun se puhuminenkin menee jossain vaiheessa syyllistämiseksi :(. Jos aiheesta on jo puhuttu (montakin kertaa), niin eipä siitä saisi enää sitten puhuakaan. Tai toinen osapuoli kokee sen painostamisena ja haluaa entistä vähemmän - joka toki on ymmärrettävää.

Ja tästä taas seuraa se ongelma, että kun puute rassaa -> se näkyy naamasta kun lakkaa saamasta -> vitutuksen ja heikkohermoisuuden syytä ei kuitenkaan saisi sanoa, sillä se on painostamista. Vaihtoehtoina on siis kolme huonoa:

* Yritetään tukahduttaa vitutus ja ärsytys, aika mahdoton tehtävä
* Ollaan vittumaisia eikä kerrota syytä
* Ollaan vittumaisia ja kerrotaan syy eli painostetaan.

Ja tähän ei todellakaan auta se tietämättömien neuvo "omin käsin onneen". Sama kuin ehdottaisi läheisyyden puutteesta valittavalle itsensä halaamista...

 

[pumpkinseed]

Yritin tossa miettia milta miehesta mahtaa tuntua kun han on haluton... siis mullahan juuri tuo loukkasi valtavasti kun poikaystavani kertoi kasityksensa siita etta olen jotenkin luonnostaan haluton. Omassa tapauksessani tuo mielen pahoittaminen johtui tietty paa asiassa siita etta oikeasti en ole haluton vaan muuten vaan ongelmainen seksin suhteen. Kuitenkin sanoisin etta osa juontuu myos siita miten minulla (ja oletan etta monella muullakin nykykultttuurissa) on tietty kasitys siita minkalainen on ihateellinen naisen seksuaalisuus.

Muutama sata vuotta seksista "liikaa" nauttivat naiset on tuomittu joko rikollisina tai mielisairaina (esim. nymfomania). Nykyaan taas itsenaisen ja voimakkaan naisen kuvaan liittyy vahvasti seksualisuus ( ja sita pitaa ilmaista olemalla visuaalisesti/kaytoksessa seksikas). Positiivisessa mielessa tama on tietysti tuonut ihanaa vapautta ja valtaakin kun naisen seksuaalisuus on luvallinen ja luonnollinen juttu, mutta toisaalta sen mukana on syntynyt paineita olla juuri tietylla tavalla seksuaalinen. Pitaa harrastaa seksia ja nayttaa silta etta haluaa harrastaa seksia. Vaikka joku terveysammattilainen sanoisikin, etta libidoja on erilaisia ja on ok etta joku ilmaisee seksuaalisuuttaan kerran paivassa ja joku toinen kerran vuodessa, sanoisin etta yleinen mielikuva on etta mita vahemman seksia sen kylmempi ja estoisempi on.

... ja tama siis naisen kannalta. Miehilla on kai viela enemman tai ainakin yksiselitteisemmin paine olla juuri tietylla tavalla "terveen ja miehekkaan" seksuaalinen. Tiedan miten pahalta minusta tuntui kun syytettiin haluttomaksi, voin vain kuvitella miten epaonnistuneeksi ja huonoksi mies saattaisi itsensa kokea kun han oikeasti on haluton. Ja tiedan myos miten vaikeata mulle on ollut puhua naista asioista, ehka se on niin vaikeaa monelle miehelle etteivat he ole oikeastaan ajatelleet asioita lapi omassakaan paassa, saati etta pystyisivat niista kumppaneilleen puhumaan...

 

[Evangeline]

Luulenpas, että tuo miehen haluttomuus on myös miehelle hyvin, hyvin hankala asia. Hommaa ei helpota se, että asiasta ei juurikaan ääneen, esim. mediassa puhuta. Jos mies ei halua, on tämä jotenkin epäkelpo. Kyllähän miehet jokseenkin mittaavat miehisyyttään sillä miten ja miten usein se "heppi heiluu". Ja jos nainen haluaakin enemmän niin :wtf: ..mutta uskon kyllä, että teissä "halukkaammissa naisissa" EI ole mitään vikaa miehienne silmissä! He vaan yksinkertaisesti haluavat vähemmän. Sehän voi hyvinkin olla ohimenevä kausi. Ja jos halut eivät vain lukumäärällisesti kohtaa niin voihan sitä hankkia jonkun kaalimadon yöpöydän laatikkoon.. ;)

 

[LucyFery]

^ Ja just kun kerkesin sanomaan...

Ja tähän ei todellakaan auta se tietämättömien neuvo "omin käsin onneen". Sama kuin ehdottaisi läheisyyden puutteesta valittavalle itsensä halaamista...

Itselleni ainakaan itsetyydytys ei millään lailla korvaa seksiä miehen kanssa, en sitten tiedä olenko poikkeus tämän suhteen. Seksin puute ei ole sama asia kuin orgasmin puute.

 

[Evangeline]

..niin voihan sitä hankkia jonkun kaalimadon yöpöydän laatikkoon.. ;)

Tuo nyt olikin semmoinen hätäapukeino, joka saattaa joissain tapauksissa toimia.. on vain vaikea uskoa, että vaikka mies (tai nainen) kuinka ymmärtäisi toisen tilanteen, keskustelisi avoimesti asiasta ja haluaisi haluta enemmän, alkaisi vain yhtäkkiä, kuin asian hokspoks ymmärtäneenä haluta enemmän...seurauksena helposti tosiaan on vain nuo kolme huonoa vaihtoehtoa...

Nuo on kyllä monisäikeisiä, hyvin henkilökohtaisia ja pääkopallisia seikkoja ja voi nakertaa pahoin muuten hyvää ja toimivaa suhdetta..hankalata.

 

[Elida]

Huh, kuulosti kyllä ihan omilta nuo Venlan, Cellyn, Cassyputin ja LucyFeryn kirjoitukset, ilmeisesti meitä on monia. Yksi paha juttu miesten haluttomuudessa on juurikin se, ettei siitä juuri puhuta. Juuri se, ettei se ole ”normaalia” vaikuttaa siihen että nainen ajattelee syyn olevan itsessään. Sitten jos asiasta keskustelee kavereitten kanssa niin kaikki on tosiaan ihan että ”ai jaa??” ja oletetaan että on pakko olla jotain vikaa joko naisessa tai seksissä. Tao siinä sitten omaan päähäsi ettei oikeastaan vikaa ole missään vaan libidot on vaan erilaiset. Eli vertaistukea ei kyllä hirveästi löydy, paitsi näemmä täältä ja joiltain miehiltä

Venlan ajatukset kuulostivat ihan omiltani, juuri tuon ”kateuden” suhteen: olen joskus kateellinen naisille (esim. ystävilleni) kun heidän miehensä haluavat heitä ja osoittavat joskus seurassakin seksuaalista huomiota tyttöystävilleen. Tulee jotenkin sellainen olo, että miksi minä en saa (enää) nauttia tuollaisesta huomiosta. Ikään kuin vertaan toisten miehien käytöstä oman mieheni käytökseen, vaikka siis tajuan että se on tyhmää ja ettei ihmisiä pitäisi vertailla keskenään. Saatan v*ttuuntua miehelleni ihan ajatuksissani kun olen ollut kavereitteni kanssa ja kuullut taas kerran kuinka heidän poikaystävät ovat jatkuvasti heidän kimpussaan. Sitten kotiin tullessa oikein odotan, kuinka mieheni ei taaskaan tee minkäänlaista aloitetta ja jos itse siihen suuntaan vihjaan niin saan suurella todennäköisyydellä pakit:(

Olen jotenkin katkeroitunut siitä, että suhteen parina ensimmäisenä vuotena seksielämä oli niin paljon aktiivisempaa mieheni puolelta. Olen joskus sanonutkin että se on huijausta ja saa aloittamaan suhteen siinä uskossa, että toinenkin on aktiivinen eikä mikään passiivinen sohvaolio. Jos joku vuoden tai pari seurustellut hehkuttaa seksielämäänsä niin nousee kyllä hieman vino hymy naamalle, kun ajattelen että kyllä se siitä hyytyy.

Sekin on aikas rasittavaa, että oletetaan, että naiset oikeasti kaipaavat läheisyyttä eikä sillä seksillä olisi niin suurta merkitystä. Siis voin kyllä omasta puolestani ihan suoraan sanoa, että sitä seksiä ja naimista minä kaipaan enkä mitään silittelyä. Jos panettaa, niin sellainen kainalossa istuminen tekee usein vain pahaa (varsinkin kun tietää, ettei kannata mitään vahingossakaan yrittää ettei vaan painosta).

Ja oikeasti, ei sillä dildolla tai vibralla paljoa tee mieli yksikseen leikkiä kun ei se oikeasti mitään kunnon seksiä korvaa. Että tiedoksi vain teille jotka olette niitä haluttomia osapuolia: kyllä se eropohdinta varmaan useimmilla ajoittain nousee mieleen kun joutuu terveenä ja nuorena olemaan puutteessa. Kuitenkin sitä kysyntää suurimmalla osalla olisi suhteen ulkopuolella. Riippuu sitten ihan suhteen muusta tolasta että kuinka kauan sitä kylmiötä jaksaa katsella.

Rasittavinta on, että tiedostan ajatusteni ja tunteideni ”hölmöyden”, mutten voi itselleni mitään. Ja nyt, kun seksiä on minun haluihini nähden liian vähän, ajattelen sitä enemmän kuin koskaan.

 

[faxe]

Mitä se haluttomampi osapuoli sitten voi tehdä? Onko parempi antaa koska tietää että toinen haluaa, vai onko parempi antaa vain silloin kuin itse tekee mieli? "Säälipanokaan" ei varmaan kuitenkaan ole se mitä halutaan... Mistä sitä sitten voi saada itselleen lisää haluja? Ihmistä vaihtamallahan se ei parane, jos puolisoaan kuitenkin rakastaa... Nämä on vaikeita asioita :(

 

[Cassyput]

Tätä trediä lukiessa alkaa kyllä ottaa niin kovaa kupoliin ettei mtn määrää.

Kaalimadot sun muut on kyllä niin turhia apukeinoja. Joku masturbointi oikean seksin ja kyrvän (pardon my french) korvikkeena on kyllä vain huono vitsi. Vähintäänkin jälkeen päin alkaa ottamaan päähän entistä enemmän. Että tässä minä suhteessa elävä hyvännäköinen nainen nyt autan itseäni.... Vaikka en ole miestä vaihtamassa nyt enkä koskaan, alkaa väkisinkin mietityttää että lähes jokainen muu mies panisi mua ihan mielellään. Että toiset miehet haluavat mua enemmän kuin omani. Tosi siisti tunne.

Ehkä mielenkiintoisinta koko sopassa on tuo omien halujen väheneminen, mistä Venla alussa puhui. Kun tuntuu että toinen ei halua, haluan itsekin vähemmän. Ja sitten vasta vituttaakin. Itse olen tulkinnut sen niin että joudun silloin olemaan jotain muuta mitä oikeasti olen. Eihän semmoinen tee ihmisen sielulle hyvää. Minä olen seksuaalinen ja halukas, enkä muuksi muutu. Tai saatan muuttuakin ehkä joskus jossain elämäntilanteessa, mutta sitten ei kyllä ole asiat alkuunkaan hyvin.

Ja sitten tosiaan tuo, että onko järkeä puhua asiasta miehelle määräänsä enempää? Ei ne puheet ja jauhamiset muuta sitä tosiasiaa että hän haluaa minun mittapuullani liian vähän. Sitten se on sitä jankuttamista ja syyllistämistä, mistä LucyFery puhui.

 

[Venla]

Saatan v*ttuuntua miehelleni ihan ajatuksissani kun olen ollut kavereitteni kanssa ja kuullut taas kerran kuinka heidän poikaystävät ovat jatkuvasti heidän kimpussaan.

Huh. Toi taas ei harmittaisi mua yhtään. Julkinen kiehnääminen ei sovi tyyliin - mutta jotkut toisenlaiset puheet voivat tuntua pahoilta.

Ja joo, mää olen aina sanonut, että masturbointi ei millään tavalla vastaa seksiä tai korvaa sitä. Se varmaan stimuloi ihan eri alueita ihmisessä. (Naisessa?)

(Mää olin vähän peloissani siitä, jankutanko nyt sitten asiasta tai asioista liikaa. Ilmeisesti en, koska sain. Hohohoo.)

 

[Cassyput]

(Mää olin vähän peloissani siitä, jankutanko nyt sitten asiasta tai asioista liikaa. Ilmeisesti en, koska sain. Hohohoo.)

Sama! :hyvä:

 

[LucyFery]

Saatan v*ttuuntua miehelleni ihan ajatuksissani kun olen ollut kavereitteni kanssa ja kuullut taas kerran kuinka heidän poikaystävät ovat jatkuvasti heidän kimpussaan
...
Sekin on aikas rasittavaa, että oletetaan, että naiset oikeasti kaipaavat läheisyyttä eikä sillä seksillä olisi niin suurta merkitystä.

NiinPÄ! Olisivat vaan onnellisia kun on seksiä tarjolla niin paljon kuin sielu sietää... Ja jälkimmäiseen - vaikka nuo stereotypiat tiedostaisi, niin silti on tosi vaikeaa antaa niiden olla vaikuttamatta omaan ajatteluun. Siksipä "minussa on pakko olla jotain vikaa" koska ainahan miehet naista haluavat eikä se seksi ole naiselle niin tärkeää. Välillä tunteekin itsensä vanhaksi kuvottavaksi pervoksi, joka kuolaa nättien miesten perään ja saa miehissä aikaan vain inhon puistatuksia...

Joku masturbointi oikean seksin ja kyrvän (pardon my french) korvikkeena on kyllä vain huono vitsi. Vähintäänkin jälkeen päin alkaa ottamaan päähän entistä enemmän. Että tässä minä suhteessa elävä hyvännäköinen nainen nyt autan itseäni.... Vaikka en ole miestä vaihtamassa nyt enkä koskaan, alkaa väkisinkin mietityttää että lähes jokainen muu mies panisi mua ihan mielellään.

Aluksi mullakin näin, pikkuhiljaa siitäkin vain luisuu sitten sinne "ei kukaan muukaan varmasti panisi" -linjalle :(. Aika surullista kyllä, että (ulkonäöllinen) itsetunto on näin vähästä kiinni.

Ja kun joku kyseli, että mitä sen haluttoman osapuolen sitten pitäisi tehdä... Vastentahtoinen sääliseksi ei ainakaan ole ratkaisu, sillä sen kyllä huomaa jos toinen ei ole oikeasti innostunut. Mutta ainakin voisi
* Antaa paljon muilla tavoilla positiivista palautetta kumppanin ulkonäöstä ja fyysisestä viehättävyydestä.
* Ei anna ymmärtää jos ei ymmärrä antaa - eli ei hiplailla eroottisilta alueilta eikä puhuta vihjailevasti, jos ei oikeasti olla innokkaista viemään juttua loppuun saakka. Puutetta pahempaa on vain jatkuvat pettymykset. Lisäksi haluavammalle osapuolelle tulee fiilis, että toista olisi huvittanut mutta into loppui esim. nähdessään toisen alasti.
* Jos ei jaksa/halua yhdyntää, niin hoitelee vapaaehtoisesti ja pyytämättä toisen edes muilla keinoin. Eikä hoidellessaan valittele puuhan rasittavuutta, ei huokaile kyllästyksestä eikä katsele toisella silmällä telkkaria.