Keskustelua haluttomuudesta (eriytetty Vitutus-threadistä)

[Venla]

Pitää tästäkin jonnekin valittaa, vaikka aihe tuntuukin jollain tapaa aralta. Olenhan mä aiemminkin sivunnut sitä, että seksin puute pistää vituttamaan. Ei sitä saamatonta aikaa yleensä kestä kolmea päivää kauempaa, mutta asiaa hankaloittaa se, että mies ei ihan oikeasti halua niin usein. Syynä on osittain - ehkä aika paljonkin - hänen lääkityksensä. Ja kun tämä asia alkaa vaivata minuakin, soppa on valmis. Enhän mä nimittäin halua, että joku panee mua pelkästä velvollisuudentunnosta. Samalla kertaa ahdistelen sen kanssa, että mitä jos se sittenkin johtuu minusta. Osittain. En edes tajua, miksi tällainen asia voi vaivata mua näin paljon. Nolottaa - ja vituttaa. Ei itsenikään tee enää niin usein mieli. Voisi luulla, että silloinhan se olisi helpompaa, mutta kun ei vaan oo. Oonkohan mä jotenkin yliseksuaalinen ihminen, siis tälleen parisuhteessa? Vai mitä vittua tämä tällainen pelleily oikein meinaa? Seksi on tämän nykyisen uroon kanssa aina ollut ihanaa, erilaista kuin kenenkään muun kanssa aiemmin (parempaa!), ehkä mua senkin takia jotenkin vaivaa sellainen tietynlainen hiipuminen.

Tai sitten mä vain ajattelen asiaa (meinasin muuten kirjoittaa että 'aisaa' :D) ihan liikaa.

Vituttaa myös unettomuus ja lievä flunssa. En kai mä nyt vaan ole kuitenkin mennyt treenaamaan liikaa? En tiiä. Ehkä enemmänkin on kyse yleisesti stressistä.

 

[Dahlia]

Pitää tästäkin jonnekin valittaa, vaikka aihe tuntuukin jollain tapaa aralta. Olenhan mä aiemminkin sivunnut sitä, että seksin puute pistää vituttamaan. Ei sitä saamatonta aikaa yleensä kestä kolmea päivää kauempaa,

Ymmärrän kyllä hyvin, että vituttaa, mutta kolme päivää ei oikeasti ole kyllä aika eikä mikään! Olepa kolme kuukautta, sitten vasta vituttaa ja on parisuhde koetuksella. Sitten kyllä kaipaa jo niitäkin aikoja, kun toinen pani vaikka vaan velvollisuudentunnosta . Surullista kyllä, on minullakin tilanteestasi kokemusta (ei nyt ihan kolmea kuukautta, mutta puolet siitä), tosin itselläni ei edes ollut sitä faktaa lohduttamassa, että miehellä olisi ollut lääkitys, joka veisi halut. Varmasti kyse ei ole sinusta, eivät miehesi seksihalut siitä kasvaisi, vaikka vieressä olisikin joku toinen nainen. Asia on kuitenkin ihan miehen oman psyyken juttu, johon ei hirveästi voi vaikuttaa.

Omassa tilanteessani ainakin keskustelu auttoi ja tuli ilmi monia asioita, jotka miestä vaivasivat ja jotka aiheuttivat haluttomuutta. Tosin itse olin myös se halukkaampi osapuoli, piti vain hyväksyä se tosiasia, ettei toinen ole parisuhteen alun jälkeen enää niin aktiivinen. Ei ole muuta ohjetta kuin jutella, keskustella ja vielä vaan jutella ja keskustella...ja halia , jos haluaa säilyttää parisuhteen, koska tuollainen jää niin helposti kaivelemaan ja nakertaa pohjan kaikelta.

 

[Celly]

Pitää tästäkin jonnekin valittaa, vaikka aihe tuntuukin jollain tapaa aralta. Olenhan mä aiemminkin sivunnut sitä, että seksin puute pistää vituttamaan. Ei sitä saamatonta aikaa yleensä kestä kolmea päivää kauempaa, mutta asiaa hankaloittaa se, että mies ei ihan oikeasti halua niin usein. Syynä on osittain - ehkä aika paljonkin - hänen lääkityksensä. Ja kun tämä asia alkaa vaivata minuakin, soppa on valmis. Enhän mä nimittäin halua, että joku panee mua pelkästä velvollisuudentunnosta. Samalla kertaa ahdistelen sen kanssa, että mitä jos se sittenkin johtuu minusta. Osittain. En edes tajua, miksi tällainen asia voi vaivata mua näin paljon. Nolottaa - ja vituttaa. Ei itsenikään tee enää niin usein mieli. Voisi luulla, että silloinhan se olisi helpompaa, mutta kun ei vaan oo. Oonkohan mä jotenkin yliseksuaalinen ihminen, siis tälleen parisuhteessa? Vai mitä vittua tämä tällainen pelleily oikein meinaa? Seksi on tämän nykyisen uroon kanssa aina ollut ihanaa, erilaista kuin kenenkään muun kanssa aiemmin (parempaa!), ehkä mua senkin takia jotenkin vaivaa sellainen tietynlainen hiipuminen.

Tai sitten mä vain ajattelen asiaa (meinasin muuten kirjoittaa että 'aisaa' :D) ihan liikaa.

Vituttaa myös unettomuus ja lievä flunssa. En kai mä nyt vaan ole kuitenkin mennyt treenaamaan liikaa? En tiiä. Ehkä enemmänkin on kyse yleisesti stressistä.

Toi oli ku mun kirjoitus! Et ole yksin, kärsin ihan samasta asiasta, mutta tosiaan toi 3 päivää on vielä lyhyt aika, mut ei sentään ihan kuukausia oo menny.
Me ollaan asiasta keskusteltu (viimeksi eilen) ja tosiasia on se, ettei mieheni halua seksiä niin usein kuin minä haluaisin. Hän on tyytyväinen tähän tilanteeseen ja "määrään&laatuun" ja minun on vain hyväksyttävä se, ettei hän "hoida" minua vain velvollisuuden tunteesta tai siitä, että minä haluaisin useammin. Toisaalta tuntuu väärältä, että minun täytyy tyytyä tilanteeseen, mikä on hänen haluamansa ts. voitaishan välillä tehdä tässäkin asiassa niin kuin minä haluaisin. sehän olisi vain reilua.

Tää on ollu alkuhuuman jälkeen asia, mikä on mua vaivannut tosi paljon ja sitä on miettinyt, että eikö kelpaa toiselle ja miksi hän ei halua minua yhtä paljon, kuin minä häntä. Kyllä nuo ajatukset syö naista ja miksei miestäkin, jos tilanne olisi toisin. Mutta jos tässä suhteessa meinaa elää ja olla, on asian kans vain opittava oleen:(

 

[faerie]

Pariin ylläolevaan viestiin voisin lisätä oman kommenttini päinvastaisesta näkökulmasta... Omassa parisuhteessani olen se, joka ei halua, oikeastaan koskaan. Ja kyllä se syö sekä miestä, että suhdetta. Itselleni seksi on vain mekaanista suorittamista ja yleensä juuri sitä että "annan, koska tuo ei ole niin pitkään aikaan saanut" ja minulla on siitä huono omatunto. Aika useinkin tulee mietittyä, kummassa osapuolessa on syy siihen, etten saa seksistä itselleni mitään, vai onko kummassakaan.

Eipä tuo parisuhde taida muutenkaan ihan täysin terve olla, mutta olen niin heikko pelkuri, etten edes uskalla lähteä pelätessäni, ettei mitään parempaa olekaan olemassa.

 

[Celly]

Pariin ylläolevaan viestiin voisin lisätä oman kommenttini päinvastaisesta näkökulmasta... Omassa parisuhteessani olen se, joka ei halua, oikeastaan koskaan. Ja kyllä se syö sekä miestä, että suhdetta. Itselleni seksi on vain mekaanista suorittamista ja yleensä juuri sitä että "annan, koska tuo ei ole niin pitkään aikaan saanut" ja minulla on siitä huono omatunto. Aika useinkin tulee mietittyä, kummassa osapuolessa on syy siihen, etten saa seksistä itselleni mitään, vai onko kummassakaan.

Eipä tuo parisuhde taida muutenkaan ihan täysin terve olla, mutta olen niin heikko pelkuri, etten edes uskalla lähteä pelätessäni, ettei mitään parempaa olekaan olemassa.

en ole koskaan ollut tuossa "altavastaavan" asemassa, että hankala samaistua ja ajatella tuolta kantilta. Mutta jos tilanne olisi tuo, ensimmäisenä tulisi mieleen, että rakastatko miestäsi todella? jos et sanojesi mukaan halua seksiä juuri koskaan, on se jo merkki jonkin puuttumisesta? etkö itse saa tyydytystä seksistä vai etkö vain osaa nauttia siitä?
hankala homma..olen aika paljon puhunut eri ihmisten kans tästä asiasta ja yleensä se on niin, että nainen "pihtaa" ja mies saa olla se saamaton osapuoli. Kovinkaan moni ei ymmärrä tilannettani ja miehet varsinkin ovat ihan ? kun kerron, miten meillä asia on. mutta joskus kait se vain on.

 

[Venla]

Toisaalta tuntuu väärältä, että minun täytyy tyytyä tilanteeseen, mikä on hänen haluamansa ts. voitaishan välillä tehdä tässäkin asiassa niin kuin minä haluaisin. sehän olisi vain reilua.

Niinpä. Ja koko muu tekstisi kanssa.

No, edellisessä suhteessa oli ihan erilainen meininki - mutta silloin elettiin jo lopun alkua. Taisi olla kuukausikin, ehkä pidempääkin, kun ei harrastettu seksiä. Mutta sille oli ihan toisenlaiset selitykset ja erilainen tilanne.

Olemme mekin asiasta puhuneet, mutta se on vaikeata. Kuten sanottua, mua vituttaa yllättävän paljon se, että itsekin ehkä jotenkin... lakkaan haluamasta. Enkä pidä siitäkään.

Tänään vituttaa selkä- ja mahakipu. Alkais nyt ne menkat jo, että helpottais.

 

[Venla]

Jep. Kannattipa todellakin avautua tänne, ja sotkea asioita vielä lisää.

 

[Deleted member 5830]

Niinpä. Ja koko muu tekstisi kanssa.

No, edellisessä suhteessa oli ihan erilainen meininki - mutta silloin elettiin jo lopun alkua. Taisi olla kuukausikin, ehkä pidempääkin, kun ei harrastettu seksiä. Mutta sille oli ihan toisenlaiset selitykset ja erilainen tilanne.

Olemme mekin asiasta puhuneet, mutta se on vaikeata. Kuten sanottua, mua vituttaa yllättävän paljon se, että itsekin ehkä jotenkin... lakkaan haluamasta. Enkä pidä siitäkään.

Tänään vituttaa selkä- ja mahakipu. Alkais nyt ne menkat jo, että helpottais.

Ootkos Venla huomannut, että halut ja kuukautiskierto, (ja halut tai liikunta) liittyis jotenkin yhteen? Mulla on ennen menkkoja kauhee jatkuva jomotus, jolloin tarttis saada kolme kertaa päivässä, mikä tietenkään ei oo mahollista, mutta tosi raivostuttava ja tuskastuttava olotila. Samoin säännöllinen treenaaminen lisää mun kohdalla haluja, varsinkin alaselkä/takareisitreenien jälkeen on ongelmia, jos ei mies oo kotosalla. Jomotus on valtaisa. Harrastaako miehes liikuntaa? Meillä ukko on aina mun takapuolessa kiinni treeneistä tultuaan. Auttaiskohan jos saisit ukkos liikkumaan useammin? Tai siis tuli vaan mieleen. Ei varmaan pitäs yrittää keksiä mitään, kun en kerta mitään tiiä taustoista.

Miesten haluttomuus tai vähemmän haluaminen vaan on jonkinlainen tabu, kun taas naisten pihtaaminen on normaalia. Jossain välissä kun miehelläni oli paljon stressiä töitten takia ja iltaisin hän vaan kaatui suorilta jaloilta sänkyyn ja nukahti samoin tein, mäkin kärsin seksin puutetta. Oli kamalaa, kun halut hyrräs ja toinen vaan nukkui. Mulle oli tosi kova pala tulla torjutuksi ja mietin 24/7 mikä vika mussa on, tai vaihtoehtoisesti mikä vika meissä on. En suostunu hyväksymään selitystä, et toisella on stressi ja väsymys vaan ajattelin, että mussa on pakko olla jotakin vikaa. Ja kun toinen koitti selittää, et ei ole mitään vikaa vaan et hän on väsyny ni riitahan siittä tuli. Ja riidan jälkeen oli entistä pahempi olo. Ja sit vatvoin vieläkin enemmän. Tilanne meni ohi, kun miehen työtilanne muuttui ja meidän välit on korjaantunu ennalleen, ja nyt ymmärrän paremmin et ei mieskään ole mikään kone mikä aina haluaa vaikka kuin väsyttäs ja stressais. Se on vaan joku yleinen luulo johon itekki uskoin. Toisaalta sekin on shokki, kun useamman vuoden jälkeen tajuaa, että alkuhuuma on ohi ja arki on tullu jäädäkseen. Et asioihin on tottunut ja kaikki ei ookkaan enää jännää ja erikoista. Mut noikin kuuluu parisuhteen kehityskulkuun, kuten se ahdistuskin siirtymävaiheiden jälkeen/aikana. Täytyy vaan koittaa koko ajan keksiä uusia juttuja mitä yhessä tehään ja kokeilla uusia juttuja seksin sarallakin. Mä olen ite taipuvainen kyllästymään jos seksi alkaa mennä jonkun tietyn kaavan mukaan.

 

[Venla]

Ootkos Venla huomannut, että halut ja kuukautiskierto, (ja halut tai liikunta) liittyis jotenkin yhteen? Mulla on ennen menkkoja kauhee jatkuva jomotus, jolloin tarttis saada kolme kertaa päivässä, mikä tietenkään ei oo mahollista, mutta tosi raivostuttava ja tuskastuttava olotila. Samoin säännöllinen treenaaminen lisää mun kohdalla haluja, varsinkin alaselkä/takareisitreenien jälkeen on ongelmia, jos ei mies oo kotosalla. Jomotus on valtaisa. Harrastaako miehes liikuntaa? Meillä ukko on aina mun takapuolessa kiinni treeneistä tultuaan. Auttaiskohan jos saisit ukkos liikkumaan useammin? Tai siis tuli vaan mieleen. Ei varmaan pitäs yrittää keksiä mitään, kun en kerta mitään tiiä taustoista.

Treenaaminen ja kierto todellakin vaikuttavat. Mies harrastaa jonkin verran, mulla ei oo mitään halua eikä aikomusta saada sitä harrastamaan lisää...

Tajusin just miten vitun typerä ja itsekäs olen tässäkin asiassa ollut. Sitten kun asiasta yrittää puhua ja vihjaa, että vilkaisepa sitä Pakkotoistoa, niin tilanne vain pahenee.

Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei. Pitikö tästäkin alkaa jotain vitutuksen aihetta rakentaa.

 

[Celly]

Treenaaminen ja kierto todellakin vaikuttavat. Mies harrastaa jonkin verran, mulla ei oo mitään halua eikä aikomusta saada sitä harrastamaan lisää...

Tajusin just miten vitun typerä ja itsekäs olen tässäkin asiassa ollut. Sitten kun asiasta yrittää puhua ja vihjaa, että vilkaisepa sitä Pakkotoistoa, niin tilanne vain pahenee.

Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei. Pitikö tästäkin alkaa jotain vitutuksen aihetta rakentaa.

ai teilläkin vittuillaan, jos tänne kirjoittaa ja kysyy muiden mielipidettä tai onko muilla sama hommma.mä erehdyin kirjoittaan tänne aika yksityiskohtaisestikin omista asioista ja sit ku seuraavan kerran tapeltiin näistä asioista sanoin, et käys lukeen sieltä, mitä mieltä muut on tästä meidän tai siis mun ongelmasta (miunhan tää ongelma on, ku haluun KOKO ajan...en ole siis normaali, jos pidän seksistä ja joskus toivoisin sitä useammin, kuin saan) no, huuto ja vittuiluhan siitä tuli ja kaikki oli miun syytä. kuinkas muutenkaan.

 

[Venla]

no, huuto ja vittuiluhan siitä tuli ja kaikki oli miun syytä. kuinkas muutenkaan.

Voi ei. :(
Vittuilua ja kiukuttelua täälläkin seurasi siitä, että halusin jossain puhua asioista, mieluummin kuitenkin anonyyminä enkä niille ainoille kavereilleni, jotka sitten ovat myös miehen kavereita. Tai siis mun piti vain purkaa asia jonnekin! Saimme kuitenkin asian puhuttua selväksi (minä kirjoitin, se on mulle helpompaa, ehkä ois pitänyt alun perin kirjoittaa suoraa uroolle), kuten sanottua niin mä tajusin oman typeryyteni ja toinen osapuoli omansa. Ihmeellistä. Toivottavasti muillakin onnistuu tällainen.

Jotta pysyisin aiheessa - eikä tarvi perustaa uutta threadiä "miksi mies pihtaa" - niin kerrottakoon, että väsymys vituttaa taas. Oon surkea nukkuja. Ja mun tekee nykyisin koko ajan mieli suklaata. Äääh... Alkaa pikkuhiljaa näkyä tää venähtänyt mässypäivä jo kropasta. Tuntuu ainakin. Silti haluisin suklaata... taas. Heh.

 

[Celly]

arvaa kuin monesti mä olen kirjoittanut mailia/tekstiä/paperille ym. asiasta. jotkut asiat ei vain muutu ja mies ei ymmärrä miksi se on minulle tärkeää ja miksi tykkään huonoa torjutuksi tulemisesta. voisko modet siirtää nää keskustelut oman threadin alle, niinku venla tuos mainitsi? sais siel jatkaa keskustelua ilman et tää ketju tulee täyteen mun valituksia samasta asiasta..

 

[faerily]

Pariin ylläolevaan viestiin voisin lisätä oman kommenttini päinvastaisesta näkökulmasta... Omassa parisuhteessani olen se, joka ei halua, oikeastaan koskaan. Ja kyllä se syö sekä miestä, että suhdetta.

Kuulostaa kovin tutulta (johtuneekohan nimimerkkien yhteneväisyydestä :wtf. En tällä hetkellä seurustele, mutta jossain vaiheessa suhteessa aloin ottamaan paineita tosta halujen tasapainoisuudesta. Alko ärsyttämään että toinen haluaa jatkuvasti ja erityisesti sillon kun itse on todella väsynyt, alkaa tuntumaan että toinen huomio vain ja ainoastaan seksuaalisesti jne((vaikka eihän se näin ollut). Otin myös paineita siitä, että mun pitää löytää itselleni sopiva ehkäisykeino, eikä se suinkaan parantanu asetelmaa. Nyt tuntuu, että otan paineita noista asioista jo melkein uuden ihmisen näkemisvaiheessa, eikähän siitä mitään tule:jahas: Onko punttimimmeillä vinkkejä/ lohdutuksen sanoja?

 

[Mimuli]

Alko ärsyttämään että toinen haluaa jatkuvasti ja erityisesti sillon kun itse on todella väsynyt, alkaa tuntumaan että toinen huomio vain ja ainoastaan seksuaalisesti jne((vaikka eihän se näin ollut).

Täällä sama juttu kuin faerilyllä ja faeriellä. Itseä kiinnostaa harvoin kun taas mies haluaisi milloin vain. Alusta asti ollut näin, tosin kyllähän se silloin enemmän kiinnosti kuin nykyään. Eikä ajan kuluminen ole auttanut asiaa, kohta on 7 vuotta oltu yhdessä. Aina sitä on miettinyt onko vika minussa, jossain hormoneissa vaikka tai jossain. Tuntuu siltä että kun en saa siitä oikein mitään irti, miksi sitä harrastaisi. Mieluummin nukkuisin senkin ajan vaikka.

Tosin kyllä se ihan kivaa on yleensä kun vaan vauhtiin pääsee, mutta eipä niistä käynnistysyrityksiä kovin paljon ole viime aikoina tehty kummankaan toimesta.... Taitaa olla mies aika lannistunut jo siihen ettei saa. Enkä mä kuitenkaan tarkoituksella "pihtaa", mutta jos antaa vaan koska se on velvollisuus tms. niin itelle tulee aika ikävä olo, jopa kuin hyväksikäytetty. Eikä se varmasti ole sen kivempaa silloin toiselle...

 

[LucyFery]

..ketjun alku...

Samat sanat, aikajänteellä 1-2 viikkoa :jahas: . Pahinta lienee se, että tilanteeseen ei ole muuta syytä kuin halujen erilaisuus, joten parannuskeinoa ei ole eikä helpotusta näkyvissä. Vaikka miten yrittäisi jättää stereotypiat omaan arvoonsa, takaraivossa kytee se vanha "kyllä terve mies naista haluaa, ja jos ei halua, on nainen kauhea sotanorsu" :( . Eli vaikka miten yrittäisi asian järkeillä, niin itsetuntoon se vaikuttaa ja harmittavan paljonkin.

 

[Celly]

Samat sanat, aikajänteellä 1-2 viikkoa :jahas: . Pahinta lienee se, että tilanteeseen ei ole muuta syytä kuin halujen erilaisuus, joten parannuskeinoa ei ole eikä helpotusta näkyvissä. Vaikka miten yrittäisi jättää stereotypiat omaan arvoonsa, takaraivossa kytee se vanha "kyllä terve mies naista haluaa, ja jos ei halua, on nainen kauhea sotanorsu" :( . Eli vaikka miten yrittäisi asian järkeillä, niin itsetuntoon se vaikuttaa ja harmittavan paljonkin.

samma på här. vaik sitä tietääkin toisen pitävän itsestä ja haluavan minua (silloin ku sattuu haluamaan) niin silti sitä jotenkin kaivaa syitä itsestään, vaikkakin tietää ettei ole mikään jokifantti ja kelpais muille erittäin hyvin!

 

[Evangeline]

Veikkaanpas, että naisille (yleistys/arvelus) on erityisen tärkeää, ei aina välttämättä niinkään se "itse toiminta" vaan se, että kokee/tuntee olevansa haluttava. Ja sitten kun mieheltä ei heru, ei edes perseenpuristelua ohimennen, niin soppa on valmis ja kauha ojossa. Tilannetta pahentaa vielä yleinen ajatus siitä, että mies toimii kuin kone ja on aina valmis ja pelikunnossa. Niinhän ei suinkaan ole ja jos vielä teinihuuruilut on jo takana päin...ja niinhän se menee, että miehen haluttomuudesta ei keskustella. piste. Nainen sen sijaan saa helposti pihtaajan tarran pikaliimalla otsaan..

 

[Aamu]

Pariin ylläolevaan viestiin voisin lisätä oman kommenttini päinvastaisesta näkökulmasta... Omassa parisuhteessani olen se, joka ei halua, oikeastaan koskaan. Ja kyllä se syö sekä miestä, että suhdetta. Itselleni seksi on vain mekaanista suorittamista ja yleensä juuri sitä että "annan, koska tuo ei ole niin pitkään aikaan saanut" ja minulla on siitä huono omatunto. Aika useinkin tulee mietittyä, kummassa osapuolessa on syy siihen, etten saa seksistä itselleni mitään, vai onko kummassakaan.

Eipä tuo parisuhde taida muutenkaan ihan täysin terve olla, mutta olen niin heikko pelkuri, etten edes uskalla lähteä pelätessäni, ettei mitään parempaa olekaan olemassa.

Mulla sama juttu. Ollaan oltu yhdessä noin 7 vuotta, josta yli puolet (!) selibaatissa. Ensin puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen mies alko pihtaan ja sitä kesti 2,5 v. Ihteä halutti kyllä kovasti, mutta yritykset torjuttiin varsin selkeästi. Nyt sitte peli on kääntyny toisin päin. Miestä haluttais, mutta minä en anna. Pahinta on se, että itseäkin haluttais kovasti, mutta en vaan voi olla enää hänen kanssa. Se ei vaan tunnu miltään. Jos olisin pelkästä seksistä, hän luulis että kaikki on taas ok. Muita miehiä kattelen kyllä sillä silmällä ja ei oo kaukana etten retkahtais jonkun kainaloon. Olen kuitenki 26-vuotias erittäin seksuaalinen nainen ja mietin seksiä päivittäin. Pettäminen ei olisi kuitenkaan järkevä ratkaisu ja tuskin toisi helpotusta. Ensin pitäis päästä tästä tilanteesta pois. Meillä on ollu paljo ongelmia koko parisuhteen ajan. Haluasin erota, mutta se on vaikeaa. Lapsi on niin tärkeä ja ollaan ihme kyllä muuten loistava perhe. Miesystävä ei myöskään voi kuvitellakaan eroa vaihtoehtona vaan aina kun siitä puhutaan, hän masentuu niin paljon että lopulta mun on pidettävä turpani kiinni jotta muiden mielenterveys säilyisi...


-Pattitilanne?-

 

[pömppis]

Veikkaanpas, että naisille (yleistys/arvelus) on erityisen tärkeää, ei aina välttämättä niinkään se "itse toiminta" vaan se, että kokee/tuntee olevansa haluttava. Ja sitten kun mieheltä ei heru, ei edes perseenpuristelua ohimennen, niin soppa on valmis ja kauha ojossa. Tilannetta pahentaa vielä yleinen ajatus siitä, että mies toimii kuin kone ja on aina valmis ja pelikunnossa. Niinhän ei suinkaan ole ja jos vielä teinihuuruilut on jo takana päin...ja niinhän se menee, että miehen haluttomuudesta ei keskustella. piste. Nainen sen sijaan saa helposti pihtaajan tarran pikaliimalla otsaan..

Loistavaa tekstiä:hyvä:
En voinut muutakuin nauraa, vaikka ihan vakavasta asiasta onkin kyse. Näin se menee.
Itse lukeudun myös näihin aktiivisiin osapuoliin.Tuoreessa muistissa on ajat, jolloin asuttiin yhdessä ja sattui olemaan vähän seksittömämpi jakso (lue: seksiä ei ollut joka päivä, eikä aina edes joka toinen tai kolmas). Aika nopeasti alkoi syömään naista ja kaikenlaisia ajatuksia pyöri päässä siitä, miksi toinen ei halua mua. Myös muutamat (harvinaiset tosin) "pakit" söi kohtuuttomasti itsetuntoa. Nyt asutaan kaukosuhteessa ja silloin kun nähdään ei tätä ongelmaa onneksi ole:D. Saa nähdä, miten meno muuttuu sitten kun asutaan taas saman katon alla. Musta on kans monesti tuntunu, että oon jotenkin yliseksuaalinen ihminen. Myös kumppanini on hyvin seksuaalinen, mutta silti ei mene halut tasan. Paitsi tällä hetkellä. En kyllä yhtään ihmettelis, vaikka osa noista viikonlopun sessioista johtuiskin osin silkasta velvollisuudentunnosta, kun muutenkin nähdään niin harvoin.

Itse oon kerran kärsinyt haluttomuudesta ja oon varma, että se johtui syömistäni e-pillereistä. Tähän mennessä mulle ei oo sopinu yhdetkään yhdistelmäehkäisypillerit, joista jokainen vaikuttaa jollain tasolla mun mielialaan -en siis tunne olevani oma itseni. Omakin haluttomuus alkoi hyvin nopeasti vituttamaan ja jäytämään mieltä. Tosin kesti muutama kuukausi ennen kuin tajusin, mistä vois olla kyse. Pää halusi seksiä, mutta kroppa ei vaan toiminut entiseen malliin ja kunnon "fiilikseen" oli tosi vaikee päästä. Muutenkaan seksi ei tuntunut siltä, miltä sen pitäis tuntua.

 

[Venla]

Tästä nyt tuli sitten oma threadinsä. Ihan hyvä niin - asia kun puhuttaa - mutta mies ei varmaan innostu, kun huomaa tämän...

Mä puhuin, tai oikeastaan kirjoitin, miehelle vielä vähän lisää asiasta. Se taisi mennä kuitenkin itsesyyttelyn puolelle. Aloin yhtäkkiä tuntea itseni todella itsekkääksi ja typeräksi, kun kehtaan valittaa seksin vähäisyydestä (ja mikä edes on vähän, eihän meilläkään ole tainnut olla juurikaan yli viikon taukoa). Sitä paitsi kai nyt kumpikin on joskus väsynyt, ja miehellä on vielä ihan ns. fysiologisia syitä (lääkitys), joiden vuoksi ei niin paljon innosta... mutta helvetti! Mua vaivaa edelleen. Eivät asiat kokonaan ratkea puhumallakaan. Mulle on tärkeää tietää, että mies haluaa. Ja kyllähän se haluaa, toisinaan, ja näyttää sen, vaikkei nussimiseen asti päästäisikään. Se tuntuu nyt hyvältä, kun olen päässyt yli sen ajatuksen, että mies vain minun mielikseni lähentelisi ja niin edelleen.

Mä näytän myös edelleen miehelle pahastumiseni siitä, jos hän torjuu minut. Saatan myös nolostua, jos minun tekee tosi paljon mieli seksiä ja näytän sen - ja sitten toinen haluaakin mieluummin vaikka nukkua. Poden pahastumisen näyttämisestä huonoa omaatuntoa: onko se syyllistämistä? On, vaikka tahatonta, yleensä. Toinen asia, joka vituttaa, ja jonka olen maininnutkin täällä, on se, että toisen haluttomuus vaikuttaa omiinkin haluihin. Minuun ainakin. En edes tiedä, miksi asia vaivaa! Miksi haluan haluta, vaikka toinenkaan ei halua?

Kaiken kaikkiaan puhuminen kuitenkin helpotti, ja ehkä meillä on muutenkin vaan mennyt nyt hyvin. Olen paremmin sinut sen asian kanssa, että joka päivä ei ehdi tai jaksa tai huvita. Ei edes joka toinen päivä.

Seksielämää ei paranna tai lisää se, että valittaa toiselle pihtaamisesta tai seksin vähyydestä. Jotain asialle silti täytyy tehdä. Meillä asia tokeni jonkin verran sillä, että tajusin ja myönsin nauttivani myös ihan pelkästä läheisyydestä. Sitä meillä on paljon. Kertoohan sekin tykkäämisestä ja haluamisesta, vaikka ei genitaalipenetraatioon tai orgasmiin joka kerta johtaisikaan. Monesti pelkkä lähekkäin oleminen on parempaakin. Siinä ei varmasti tule suorituspaineita kummallekaan. Läheisyyden puute ylipäänsä taas kertoo sitten pitkittyessään jotain suhteesta sekin. Eksän kanssa meni todella pitkiä aikoja siten, että en antanut hänen edes koskea minuun. Ja se oli lopun alkua.

Mä olen siis jotenkin saanut suhteutetuksi suhtautumistani miehen haluttomuuteen, tai pikemminkin siihen, että hän haluaa harvemmin.

... Ja silti se vaivaa mua vieläkin. Pelkään vähän, että vaivaa aika pitkäänkin, ainakin jossain määrin. Vai pitäisikö vain uskoa, että alkuhuuma on nyt ohitse?