Keskittyminen hukassa

Liittynyt
16.7.2004
Viestejä
1 152
ja sitä myötä tekniikka päin persettä. Työstressin ynnä muiden tekosyiden ansiosta on tullut tehtyä aika paljon sellaisia huiskin haiskin -treenejä, eli olen tyyliin huitonut (liian isoilla) painoilla ajatellen koko ajan työasioita. Sama pätee kaikkeen muuhunkin kuin punttitreeniin, joogassa en ole muutamaan viikkoon edes viitsinyt käydä, kun menee hampaat irvessä yrittämiseksi.

Haluaisiko joku ystävällisesti kertoa minulle vakuuttavaan ja lujaan sävyyn ne tosiasiat, jotka kyllä muutenkin tiedän, eli: 1. Rikon vain paikkani yrittämällä liian isoja painoja, vaikka isommat painot tietysti auttaa purkamaan agrea. 2. Miksi ihmeessä ajattelen treenatessa työasioita, kun siitä ei minulle kuitenkaan palkkaa makseta? (siksikö, että työaikana sitten taas surffaan pakkotoistossa ja ajattelen treeniä? :D ) 3. Jos en keskity tekniikkaan, voisin yhtä hyvin jättää treenaamatta. Varsinkin tämä viimeinen kohta ihmetyttää minua, koska olen aina ollut varsinainen tekniikkauskovainen, joka lajissa.

Työpaikkaa en halua vaihtaa, mutta kaikki muut rakentavat ehdotukset tilanteen korjaamiseksi otetaan kiitollisuudella vastaan. ;)
 
Jos se duuni vaikuttaa niin paljon treeniinkin niin sen on pakko vaikuttaa elämään työn ulkopuolella muutenkin. Samoista syistä otin vuodenvaihteessa lopputilin ja jäin "tyhjän päälle". Suunnitelmia toki oli, mutta niiden toteutuminen oli enemmän epätodennäköistä kuin todennäköistä. No lujalla tahdolla ne suunnitelmani on mennyt eteenpäin ja elämä on parempaa kun ennen. Kaverini kärsii samoista ongelmista ja painii niiden kanssa koska ei ole valmis tekemään ratkaisevaa siirtoa ja sen vaatimia hetkellisiä uhrauksia. Olin itse kyllä todella loppuunpalanut silloisen työni kanssa, en tiedä onko sulla samanlaisia tuntemuksia? Jos duunisi on se kutsumuksesi niin eipä siinä paljoa ole tehtävissä kun kärsiä sen tuomista varjopuolista ja nauttia hyvistä puolista....jos niitä on? Mutta jos vähääkään tuntuu siltä, että duunisi ei ole se tulevaisuuden duuni niin lähde haistelemaan uusia tuulia, mitä pikimmin sen teet sen parempi koska pitkittämällä se kynnys ottaa loparit kasvaa ja joillekkin siitä on tullut jo niin korkea, että on tyydytty kärsimään kohtalostaan. Eipä tossa kovin rakentavia ideoita tullut :jahas: Kaverinikin purkaa työ stressiään ryyppäämällä jokaikinen vapaapäivä....helvetin spede idea :eek: minkälaista duunia muuten teet?
 
Olen pk-yrityksen talousvastaava. Meillä ei uskota titteleihin, koska jos minua sanottaisiin talouspäälliköksi, varmaan pitäisi maksaa enemmän palkkaa...

työn lopettaminen ei tule kysymykseenkään, koska tykkään kyllä duunistani ja olen onnistunut kehittämään (itsellenikin yllätykseksi) jonkinlaista ammatillista kunnianhimoa. Täytyy vaan oppia jotenkin siihen, että kun sulkee konttorin oven ne työajatukset jää sinne. Olen ehkä astunut liian äkkiä liian isoihin saappaisiin...
 
No on sulla haastava duuni ja varmaan tulevaisuutta alalla löytyy. Saattaa olla ton luontoisessa duunissa hiukka vaikeaa pudottaa "hanskat" lattialle kun työaika päättyy. Olet ehkä astunut liian isoihin saappaisiin, mutta tuskin se ihan yllätyksenä tullut? Ja pakkohan sun toisaalta on kannuksesi ansaita:jahas: Eiköhän se ajan myötä tasoitu? Opettelet jättään ne työt työmaalle, eihän se niiden kelailu mitään edes auta? Helppo sanoa, mutta näinhän se on. Tsemppiä valitsemallesi tielle:thumbs:
 
Minä olen yksinkertaisesti pitänyt vähän taukoa jos on treenit mennyt perseelleen. Väliviikko, vaikka, tai kevyt pumppailuviikko jos on pakko mennä sinne salille.

Mene vaikka uimaan mieluummin niin et voi miettiä työasioita ettet huku.
 
Paras minulle toiminut konsti työasiosta eroon pääsemiseksi salilla on ollut uusien asioiden tuominen elämään.

Olen huomannut, että kun elämässä ei välillä ole kuin työ, treeni ja maalaus, tulee ajateltua paljon työasioita vapaa-ajalla. Mutta kun tuot elämään jotain uusia resursseja vaativia asioita, tai hankit uusia elämänkokemuksia, työasiat jäävät taka-alalle kuin itsestään. Aivot kun väkisinkin tykkäävät ajatella jotain ja jos muuta asiaa ei ole, ottavat ne puhteekseen työt. Ja työasiat tuppaavat olemaan resurssisyöppöjä, häiriten näin treeniä.

Eli lisää ruokaa aivoille.

-Hiski
 
reinhardt sanoi:
Haluaisiko joku ystävällisesti kertoa minulle vakuuttavaan ja lujaan sävyyn ne tosiasiat, jotka kyllä muutenkin tiedän, eli: 1. Rikon vain paikkani yrittämällä liian isoja painoja, vaikka isommat painot tietysti auttaa purkamaan agrea. 2. Miksi ihmeessä ajattelen treenatessa työasioita, kun siitä ei minulle kuitenkaan palkkaa makseta? (siksikö, että työaikana sitten taas surffaan pakkotoistossa ja ajattelen treeniä? :D ) 3. Jos en keskity tekniikkaan, voisin yhtä hyvin jättää treenaamatta.

1. Etkö sä jumalauta käsitä, että rikot vain paikkasi käyttämällä liiian isoja painoja!! YRITÄ SIINÄ SITTEN TREENATA KUN ON RINTALIHAS POIKKI!!1

2. Minkä helvetin takia sä treenatessasi niitä työasioita ajattelet?! Ajattele nyt vähän hyvä ihminen, SIITÄ EI MAKSETA SULLE SENTTIÄKÄÄN!!

3. Jos et keskity tekniikkaan ja tee liikkeitä puhtaasti, näytät pelleltä, tunnet itsesi pelleksi ja OLET TÄYSI SPEDE!!! JÄÄ KOTIIN JOS EI TREENI NAPPAA!!1

ITE PYYSIT!!!1

Jos sulla ei ole aina ollut tota ongelmaa, niin voisi kuvitella että hiipivä ylikuntokin olisi pukkaamassa päälle, kun keskittyminen menee. Jos taas siitä ei ole kyse, niin täytyy vaan yksinkertaisesti opetella olemaan stressaamatta liikaa. Hetkessähän se ei tapahdu, mutta vähitellen...

Edit, heheh, katoin vasta profiilista että ethän sä ole mies, joten korjataan kohta "ajattele nyt vähän hyvä mies"...
 
fish sanoi:
Minä olen yksinkertaisesti pitänyt vähän taukoa jos on treenit mennyt perseelleen. Väliviikko, vaikka, tai kevyt pumppailuviikko jos on pakko mennä sinne salille.

Mene vaikka uimaan mieluummin niin et voi miettiä työasioita ettet huku.

Mulla toimii vähän toisinpäin. Välillä tulee treenattua niin kovaa että on pakko pitää väliviikko. Vaikka tietää sen olevan vaan hyväks, niin tulee "morkkis" kun ei treenaa. Sit levon jälkeen on niin löysä olo että ei riitä tarmoo kunnolla treeniin. Kevyt pumppailuviikko on vähän parempi ratkasu, mutta paras ratkasu ois tietenkin treenata niin, että moisia ei edes tarvi :) .

Mutta itse motivaatio- tai keskittymisongelmiin en tiedä. Koita saada joku treenikaveriks. Itse venyn yleensä kaverien kanssa parempaan treeniin ja voi treenin ohella ehkä jutella jostain muusta kun työstä. Eikä kannata tuijottaa niitä painoja tai repiä liikaa. Itse nostelen monessa liikkeessä pienemmillä painoilla kun muutama vuosi sitten, vaikka voimaa ja kokoo oli sillon murto-osa. Jokaiseen sarjaan keskittyminen ja mieluummin liian vähän painoa kun liikaa. Pysyt ehjänä ja opit ehkä kikkoja jolla saat liikkeen paremmin/puhtaammin perille. Näin ainakin allekirjoittaneella. Tai ehkä sua auttais musiikki pääseen irti töistä. Tai mistä mä tiän mitä ne laput korvilla treenaavat salilla kuuntelee :) . Antti tuiskua täysillä korvalappustereoista treenin ohessa, niin rupee työmurheet tuntuun melkein mukavilta.
 
Parempi olisi vaan olla ottamatta stressia tyoasioista. Jos tyopaikassa on paha olla niin ota lopputili. Tai sitten kokeile asennoitua siten etta menet toihin ja olet siella sen 8 tuntia. Sen jalkeen kun kello on pykalassa, lahdet pois ja et ajattele yhtaan mitaan tyohon liittyvaa.
Itsellani homma menee niin etta jaksan miettia tyo asioita ruokatunnille asti ja sen jalkeen alkaa mieli karkaamaan salilla ja keskittyminen treeniin alkaa. :D
Ja turha tyoasioilla on itseaan stressata, ei ne tyot siita vahene vaikka kuinka stressaa. Hitaasti kiiruhtaen, silla tavalla sita toissa jaksaa.
 
Itellä tulee mietittyä treeniasioita töissä ollessa, ei suinkaan päinvastoin. :D

Mutta kannattaa opetella jättämään ne duuniasiat sinne duuniin, ei ne siitä parane ja jos ei palkkaa makseta siitä että niitä kotona vatkoo, niin ihan turhaan vaan stressaa ja menettää hermonsa! Vaikeeta voi olla, kokemuksesta tiedän, mutta kyllä siihen oppii!
 
Hei, en mäkään työaikana juuri työasioita mieti, vaan roikun pakkiksella. :D

Päätin, että pidän ihan suosista vähän "lomaa", liikunnat kuittaantuu lenkkeilyllä ja sillä, että istuu sohvalla syömässä sipsejä. :nolo: Eiköhän se punttailu ala taas sujua viimeistään siinä vaiheessa, kun perse alkaa levitä. ;)
 
Todennäköisesti otat työsi liiankin vakavasti. Relaa vähän. Vedä tuo suhtautuminen vaikka välillä toviksi ihan toiseen ääripäähän niin huomaat ettei maailma siihen kaadu. Kyllä se siitä.

p.s. En kyllä tajua miten kovaa treenatessa voi ajetella mitään ylimääräistä treenin lisäksi. Mulla ei edes läpän heittoon riitä energiaa treenin aikana.
 
totta jos oot menossa salille oikeella asenteella niin ei siellä töitä kelaa,
miettii vaan miten saa vieläkin paremman puristuksen treenistä..
kandeis myös pistää se safkapuoli kuntoon,siis jos se ei oo jo kunnos...
kun kropassa ei oo ylimäärästä paskaa polttoaineena niin se alkaa toimimaankin paremmin,
mut tsemiä äläkä luovuta.. ;)
hyvää lomaa sulle ja sit takas rakkaan harjoitteen pariin.. :haart:
 
Tuossa jo aikasemmat postaukset ovat sanoneet sen mitä minäkin eli unohda ne työt vapaalla!
Minulla käy samoin kuin Timballa eli duunissakin tulee ajateltua treenejä. Vaikka duuni kyllä vie välillä mehut ja asiat painaakin meiltä. Tässä olen opetellut vaan että töitä ei stressata vapaalla.
Itse treeniin auttaa paljon se että aloitat vaikka edellisenä päivänä jo sellaisen miettimisen että kuinka teet ja treenaat huomenna. Itse nään nytkin mielessäni kuinka treenaan tänään klo18.30 jalat ja selän. Minulla on jo kaikki mietitty valmiiksi illan treeniä varten ei muuta kuin tankoon kiinni.
 
Timba79 sanoi:
Itellä tulee mietittyä treeniasioita töissä ollessa, ei suinkaan päinvastoin. :D

Sama vika. Tosin oon koulussa. Tuo on tosiaankin alkanut haittaamaan esim. kokeisiin lukemista kun koko ajan suunnittelee seuraavaa treeniohjelmaa tai seuraavaa treeniä ihan itsestään.
 
Mulla ei ole varsinaista työstressiä, vain pikemminkin stressi siitä, että en ole vielä päässyt opiskelemani alan hommiin. Stressivapaat hanttihommat on suht ok vähän aikaa, mutta odottavan aika on pitkä, varsinkin kun tulevaisuus aika ajoin näyttää epävarmalta. Kai sitä voi verrata työstressiin? Mä suhtaudun asiaan näin: Ennen salia tolkutan itselleni, että tää on päivän paras hetki. Laatuaikaa treenikavereiden, mutta ennen kaikkea itseni kanssa. Lisäksi ajattelen, että nyt pääset tekemään sitä missä sä oot hyvä. Se ei tarkoita kovia tuloksia, vaan kovaa, mutta fiksua treeniä. Olen myös sitä mieltä, että työ ei voi olla ikinä kovin suuri osa ihmistä. Työn kautta eläminen on pitkän päälle surullista. Treenin kautta eläminen on hienoa! Kyllä siinä muut asiat kaikkoaa mielestä. Välillä käy niin, että ajattelen treeniä töissä, autossa, kotona, teltassa...
 
6point sanoi:
Sama vika. Tosin oon koulussa. Tuo on tosiaankin alkanut haittaamaan esim. kokeisiin lukemista kun koko ajan suunnittelee seuraavaa treeniohjelmaa tai seuraavaa treeniä ihan itsestään.

Kyllähän nämä treenaamiseen liittyvät asiat tosiaan on aina mielessä tai ainakin jotenkin hautumassa eneämpi tai vähempi. Mutta mikäs sen parempaa kun pohdiskella mukavia. :)

Itse olen huomannut että kun aina treenejä edeltävänä iltana kirjoittaa seuraavan päivän liikkeet, sarjat ja painot ylös paperille niin saa itselleen mielenrauhan ja toisaalta hyvin suunniteltu on jo enemmän kun puoliksi tehty. Ja treenit menee paremmin kun kaikki on valmiiksi mietittynä niin voi salilla keskittyä olennaiseen eli tekemiseen.

Edit: peni :thumbs:
 
123jippo sanoi:
Kyllähän nämä treenaamiseen liittyvät asiat tosiaan on aina mielessä tai ainakin jotenkin hautumassa eneämpi tai vähempi. Mutta mikäs sen parempaa kun pohdiskella mukavia. :)

Itse olen huomannut että kun aina treenejä edeltävänä iltana kirjoittaa seuraavan päivän liikkeet, sarjat ja painot ylös paperille niin saa itselleen mielenrauhan ja toisaalta hyvin suunniteltu on jo enemmän kun puoliksi tehty. Ja treenit menee paremmin kun kaikki on valmiiksi mietittynä niin voi salilla keskittyä olennaiseen eli tekemiseen.

Edit: peni :thumbs:
Justiinsa, jos ei valmiiksi tarkkaan mieti mitä salille menee tekeen niin koko touhu menee pelkäksi haahuiluksi.
 
Sehän tässä niin typerää onkin, että muuten kyllä ajattelen treenaamista likipitäen koko ajan, mutta sitten kun pääsen salille...outoa on se. No, vaihdan ohjelmaa kohta, että eiköhän tämä tästä.

peni sanoi:
. Olen myös sitä mieltä, että työ ei voi olla ikinä kovin suuri osa ihmistä. Työn kautta eläminen on pitkän päälle surullista. Treenin kautta eläminen on hienoa!

Eriävä mielipide. Ihminen on kuitenkin töissä 8 h/pv, eli ei siihenkään täysin välinpitämättömästi pidä suhtautua, muuten menee kolmasosa elämästä haahuiluun. Mielestäni ei pitäisi elää minkään kautta, vaan zeniläisittäin niin, että nykyhetki on tärkeä, koska se on ainoa, mikä on olemassa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö saisi suunnitella, mutta pitäisi pyrkiä olemaan läsnä nykyhetkessä. Jopa silloin kun tiskaa astioita. :offtopic:
 
Back
Ylös Bottom