Kaukasian paimenkoira

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mike
  • Aloitettu Aloitettu
Vilu sanoi:
Mun tarvii olla senverran skeptikko ja party pooper, että en oo ikinä ymmärtänyt tota "ei sovi ensimmäiseksi koiraksi". Okei, kyllähän joku helvetin puudeli sulle opettaa sitä koiran elämää, mutta jos haluat kaukasian paimenkoira, niin pitääkö se tiskirätti ottaa siihen 10vuodeks ensin, ennenkun otat rodun, joka itseä miellyttää. Monelle ei varmaan sopisi koliikkivauva myöskään ensimmäiseksi lapseksi, mutta kyllä niiden kanssa vaan pärjää, kun on vaan pärjättävä ja se talossa on.
Click to expand...

Okei, perun sanomisiani sen verran että jos ensimmäiseksi koiraksi ottaa esim kaukkarin niin mun mielestä pitäisi sitä ennen vuosien ajan päästä läheltä seuraamaan millaista elämä kaukkarin kanssa on, käydä kasvattajan/kasvattajien kanssa juttelemassa asiasta. Jos mahdollista niin vaikka leireillä käydä seuraamassa millainen eläin kyseinen rotu on kouluttaa. Kun asiaa on tarpeeksi kauan harkinnut ja rotuun tutustunut niin miksei se voisi olla ensimmäinenkin koira. Jokainen näistä asioista ajattelee eri tavalla. Mun ensimmäinen oma koira oli narttu rottweiler, mulle on aina ollut selvä että kun koiran hommaan niin se on rottweiler, narttu sen takia että uskoin pääseväni sen kanssa helpommalla kun uroksen. Virheitä on tehty tosi paljon, se on selvä. Mutta koirasta on kasvanut hyvin yhteiskuntakelpoinen, hieno koira jolle voisi odottaa menestystä kentälläkin.

Eräs dogo argentinon kasvattaja sanoi mun mielestä hyvin että "jos edes hetkenkään harkitset jotain muuta rotua kun Dogoa niin ota se toinen rotu", ja tää lause sopii moneen vaativaan koiraan. Mutta jos asia on pidemmän aikaa ollut selvä että muut rodut ei kiinnosta niin sitten kannattaa ottaa se rotu minkä haluaa, ei kai olisi oikein sitä fifiäkään kohtaan joutua vaan "harjoituskoiraksi".
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Vilu sanoi:
Mun tarvii olla senverran skeptikko ja party pooper, että en oo ikinä ymmärtänyt tota "ei sovi ensimmäiseksi koiraksi". Okei, kyllähän joku helvetin puudeli sulle opettaa sitä koiran elämää, mutta jos haluat kaukasian paimenkoira, niin pitääkö se tiskirätti ottaa siihen 10vuodeks ensin, ennenkun otat rodun, joka itseä miellyttää. Monelle ei varmaan sopisi koliikkivauva myöskään ensimmäiseksi lapseksi, mutta kyllä niiden kanssa vaan pärjää, kun on vaan pärjättävä ja se talossa on.
Click to expand...
Oleellinen pointti on se että kaukkarin kanssa EI pärjää jos ei tiedä mitä tekee vaikka kuinka olisi "pakko pärjätä". Kuten ei monen muunkaan vaativan rodun. Tollaista rotua ei voi ottaa jos pitää jotain "opetella". Jos on oikeasti osaamista, esimerkiksi sitä kautta että perheessä on ollut vastaavia, niin se on eri asia.

Täytyy kuitenkin muistaa että kaukkari on oikeasti vaativimmasta päästä. Se on mun mielestä ihan eri asia kuin rotikat ja dogot yms. Mulla itelläni on ekana "omana" koirana bordeauxindoggi uros, Mutta en ikipäivänä olisi ottanut laumanvartijaa ekaksi koiraksi. Puhutaan ihan eri vaativuusluokan koirista.

Ja kaukkari ei ole rotu, joka otetaan sen takia kun se "miellyttää", vaan puhdas käyttökoira.
 
Kaverin vanhemmilla oli tuollainen. Sain seurata sen elämää vieressä koko sen eliniän ajan. Aivan mahtava yksilö, hyvin koulutettu ja tutuille ihana koira. Vieraille oli tosiaan epäluuloinen mutta ei agressiivinen. Ekaksi koiraksi en silti suosittele itsekään tai koiraksi ollenkaan jos ei osaa käsitellä koiria. Kaverin vanhemmat kasvatti sitä johdonmukaisesti ja lujalla otteella pennusta saakka ja hyvä koira siitä tulikin. Jotain 90 kg painoi. Ei koirapuistossa ollut vastusta sille oikein tai no ei sitä edes yleensä kiinnostanut, makasi ja seurasi muita koiria ylleensä. Joskus kävi leikillä antamassa turpaan jollekin toiselle koiralle. Mahtava koira, muistan aina sen.
 
Red28 sanoi:
Oleellinen pointti on se että kaukkarin kanssa EI pärjää jos ei tiedä mitä tekee vaikka kuinka olisi "pakko pärjätä". Kuten ei monen muunkaan vaativan rodun. Tollaista rotua ei voi ottaa jos pitää jotain "opetella". Jos on oikeasti osaamista, esimerkiksi sitä kautta että perheessä on ollut vastaavia, niin se on eri asia.

Täytyy kuitenkin muistaa että kaukkari on oikeasti vaativimmasta päästä. Se on mun mielestä ihan eri asia kuin rotikat ja dogot yms. Mulla itelläni on ekana "omana" koirana bordeauxindoggi uros, Mutta en ikipäivänä olisi ottanut laumanvartijaa ekaksi koiraksi. Puhutaan ihan eri vaativuusluokan koirista.

Ja kaukkari ei ole rotu, joka otetaan sen takia kun se "miellyttää", vaan puhdas käyttökoira.
Click to expand...

Paljon hyvää asiaa. Laumanvartijat on niin oma lukunsa tässä koiramaailmassa. Rotikka on helppo koira, borkku on helppo koira, Dogo on jo astetta vaikeampi ja vaarallisempi koira, kaukkari sitten taas asia erikseen. Ei oikein voi verrata keskenään noin erilaisia koiria.

Sitä vaan toivoisi että ihmiset ajattelisi asioita vielä toisen ja kolmannen kerran ennenkun alkaa hankkimaan näitä laumanvartijoita ihan vaan kotikoiraksi.
 
Mun henkilökohtainen mielipide on se, että harvalla on oikeasti pätevää syytä ottaa kaukkari. Se että tarvii perheelle uskollisen koiran, joka vahtii kotia, ei mielestäni ole riittävä syy. Löytyy monia muitakin rotuja jotka sopii tuohon tehtävään. Sanotaan aina, että koira(rotu) on onnellisemmillaan silloin kun se saa tehdä sitä mihin se on tarkoitettu. Kaukkarilla ja muilla laumiksilla se mielestäni korostuu erityisesti. Ne eivät ole mitään monipuolisia käyttökoiria joille voi keksiä muuta puuhaa jos alkuperäinen käyttötarkoitus ei onnistu. Ei tuollaista koiraa pidä muutoin ottaa kuin jos sitä oikeasti tarvitsee.

Muoks: Tarkennus epäselvään lauseeseen.
 
SirMax sanoi:
Pystytkö laittaa kuvia siintä red28? Minkäikäinen ja kokoinen?
Click to expand...
Kuvia en viitsi laittaa, jonkun asteisen anonymiteetin toivossa. Noita on nimittäin niin vähän. Ikää on kymmenisen kuukautta, säkää n. 63 senttiä ja painoa about 48kg.
 
Meidän lähellä pyörii valkoinen kaukkari ja on kyllä jäätävä tapaus. Tähän koiraan ei oma koira edes yritä tehdä tuttavuutta, taitaa koira vaistota jotain, vaikka muiden ns. isojen koirien kanssa pitäis heti päästä painimaan.
 
Kun ja jos joskus maalle pääsen muuttamaan niin vahtikoira tulisi varmasti pihaan, mutta mites kun tuollaisen jäljiltä kutsumattomista vieraista tuskin jää paljon muuta kuin puoliks syöty sorkkarauta jäljelle niin millaiset syytteet tuosta rapsahtaa vaikka piha ois kuinka aidattu varoituksineen karhun kokoisesta lihansyöjästä? Sinällään en edes uskaltaisi ottaa tuollaista kun pelkäisin itsekkin sitä.:)
 
kaiveli82 sanoi:
Kun ja jos joskus maalle pääsen muuttamaan niin vahtikoira tulisi varmasti pihaan, mutta mites kun tuollaisen jäljiltä kutsumattomista vieraista tuskin jää paljon muuta kuin puoliks syöty sorkkarauta jäljelle niin millaiset syytteet tuosta rapsahtaa vaikka piha ois kuinka aidattu varoituksineen karhun kokoisesta lihansyöjästä? Sinällään en edes uskaltaisi ottaa tuollaista kun pelkäisin itsekkin sitä.:)
Click to expand...

On tässä sitten sekin ongelma, että ei sinne sun pihaan sitten tule kyllä ne kutsututkaan vieraat, jollet ole itse niitä paikalla päästämässä. Eli kyllä tuollainen eläin jo oikeasti vaatii paljon ja rajoittaa paljon. Paljon pitää osata huomioida. Enolla tuollainen tosiaan on. Se on ikänsä koirien kanssa touhunnut. Mutta silloin kun viimeksi sen mökillä oltiin, niin ei siitä kyllä oikein voinut nauttia jos tuo peto oli vapaana. Ei se siis välittänyt kenestäkään mitään kun porukassa oltiin. Mutta meneppä vaikka yöllä puskaan kuselle. Sinne pääset, mutta et takas sisälle. Tai ei viitti kokeilla pääseekö.
 
^Joo omistajan todellakin pitää olla paikalla kun muut ihmiset tulevat käymään. Tosiaan tosi vaativa rotu. Ei kannata ottaa ainakaan jos epäilee että itsekin sitä alkaa pelkämään. Kaverilla tosin asui koko ikänsä omakotitalossa sisällä eikä ikinä mitään ongelmaa ole ollut mutta kasvatettu hyvin ja aina mielessä pitivät rodun ominaisuudet.

Beginnerin linkissä threadin alussa on hyvää tietoa rodusta mutta paino on väärin, n 50 kg. Sanoisin että tuo on minimi paino nartuille. Ja isoimmat urokset voivat painaa jopa 100 kg. Ja muualla kun etsii tietoa niin joka paikassa mainitaan painoksi muuta kuin tuo n 50 kg.
 
Ja pidetään nyt kuitenkin mielessä että jos on koiraa ottamassa ja haluaa sellaisen koiran joka ne murtovarkaat tarvittaessa pysäyttää, muttei ole mitään todellista tarvetta laumanvartijalle niin siihen tarkoitukseen löytyy helpompia ja tarkoituksenmukaisempiakin otuksia. Rotikka, borkku, dobberi, ambulli, jne.. Kaikki koiria, jotka vaativat omistajaltaan paljon osaamista, mutta ei tartte pelätä että söis kutsutut vieraatkin. Äärimmäisen lempeitä koiria, ja äärimmäisessä hädässä (lue = vaikka murtovaras tulee yöllä ikkunasta) suojelevat perhettään hengellään.

Laumanvartijat sitten niille joiden tönöä / tiluksia tarvitsee jostakin syystä välttämättä vartioida 24/7 joltakin todelliselta uhalta. Tota vois verrata siihen kun miinottaisit pihasi. Jokainen voi miettiä, onko oma tilanne sellainen että lähtisi miinoittamaan pihaansa. Jos ei, älä ota laumanvartijaa.
 
^ Juuri noin. Perheen vahtikoiran ja murtosuojan virkaan passaa hyvin monet palveluskoirarodut ja esim. monet urosnöffit saattaa olla hyvin reviiritietoisia. Minusta hyvä syy Suomessa ottaa laumis on se, että omistaa lammas- tai lihakarjatilan alueella, jossa susista ja muista villipedoista on vaaraa elinkeinolle.

Tuohon asiaan, ettei tontille ole kutsutuillakaan vierailla asiaa sanoisin, että rotutyypillisen itsevarman kaukkarin ei kuulu käydä kyläilevien vieraiden päälle. Arka ja epävarma taas voi kokea uhaksi vaarattomatkin asiat, kuten ne kyläilijät. (rotuyhdistyksen sivuilta luettua). Sellaisen paikka on mielestäni montussa. Perhettään nuo suojelevat yli kaiken. Oman perheen ja vieraiden pikkulasten rajuilta näyttävät leikit voi vaikuttaa kaukkarista siltä, että sitä "omaa" lasta on suojeltava. Ennakointia siis vaaditaan aika tavalla omistajilta.
 
Jota kuinkin noin itsekkin kuvittelisin että kaukkarille olisi käyttöä. Yläneellä varmaan monellakin lampaan omistajalla olisi käyttöä rodulle?
 
Liekköhän liioiteltua nämä jutut että kaukkari olisi noin hurja eläin. Epäilen että härän kakkaa, senkun koulii hyvin niin eiköhän sen kanssa pärjää niinkuin muidenki rakkejen.

Tosissaan jos nämä kaikki höpötykset pitää paikkansa niin kaukkaria ei tosissaankaan kannata ottaa jos ei ole jotain laumaa vahdittavana. Kodin ja perheen turvaksi on sitten paljon koiria jotka tietää että ne saa toimiviksi seuraeläimiksi.
 
Ei noissa ole pätkääkään liioitteluja. On olemassa ihan tositarinoita siitä miten kaukkari ei ole päästänyt vanhempia (ja siis omistajiaan) lastensa luokse kun on hommat menny vähän päin helvettiä. Kaukkari ei ensisijasesti ole seuraeläin, se on ensisijaisesti käyttökoira, joka kykenee seuraeläimeksi oikeissa käsissä.
 
^ ^ Kannattaa varmaan lueskella noita rotuyhdistyksen sivuja, jos kiinnostaa. Niistä saa yleensä aika hyvän kuvan asiasta. :) Kertoo ehkä jotain että edes Vilanderin Pertti ei ota korjattavakseen kaukkareita, sillä ne vaan ei toimi perinteisellä tavalla.

Edit: Tämä siis Ilkalle. :)
 
ilkka_83_ sanoi:
Liekköhän liioiteltua nämä jutut että kaukkari olisi noin hurja eläin. Epäilen että härän kakkaa, senkun koulii hyvin niin eiköhän sen kanssa pärjää niinkuin muidenki rakkejen.
Click to expand...

Ihan tosissasiko sanoit tuon kommentin???? Se on ihan satavarma että sinä, minä, eikä Cesar Milankaan kouli yhtään mitenkään pois kaukkarilta tai muilta vastaavilta laumanvartijoilta sen luonteenomaista käyttäytymistä. Tottakai hyvin kasvatetun kaukkarin kanssa pärjää, vallan mainiostikin kun ottaa huomioon jo täällä aiemmin mainittuja asioita. Kun suhde koiraan ja koiran päänuppi on kunnossa niin onhan se omistajaansa kohtaan maailman paras koira.

Että en usko että nämä jutut on yhtään liioteltuja, ehkä jopa päinvastoin.
 
Tosissani olen, voin olla väärässä mutta kyllä sitä koirien vaikeutta ja "petomaisuutta" yleensä liiotellaan ennemminkin kuin vähätellään. Entinen työkaveri omistaa kaukkarin ja sen olen pentuna nähnyt, pitäisi ihan mielenkiinnosta piipahtaa kylässä että minkälainen tappaja tästä on kasvanut.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom