- Liittynyt
- 18.1.2013
- Viestejä
- 67
Jos toisin vielä yhden näkemyksen lisää tähän "hutunkeittoon", tai ehkä pari ;)
Ekana tulee mieleen että suurin osa erilaisista kahnauksista kaupungilla ja kuppiloissa joita niin mielellään itsepuoustustilanteiksi kutsutaan on sellaisia että molemmat osapuolet ovat enemmän tai vähemmän päihtyneitä. Nuo promillet tuntuvat antavan kummasti tasoitusta voima/taito/ottelusilmä sektorilla. Väittäisin jopa niinkin rohkeasti että pelkästään olemalla selvinpäin on jo aika vahvoilla ;).
Itse näen lajien vertailun aika tarpeettomaksi tai ainakin ajanhukkaamiseksi. Enempi puhuisin tässä yksilöistä ja heidän treenitavoistaan ja historiastaan. Sanoisin jopa että kaikki edes jonkinlaista kontaktia sisältävät lajit ovat taatusti eduksi, paras laji kullekin on mielestäni sellainen jonka harjoituksissa jaksaa käydä ja viihtyy vuodesta toiseen. Esim. Aikidoa on paljon parjattu satujumpaksi ja pääsääntöisesti olen samaa mieltä. Mieleen tosin jäänyt aikoinaanyksi treeni joka tehtiin kaveriporukalla, itsellä oli silloin jo kymmenisen vuotta karate/jujutsu yhdistelmää taustalla, toisella kaverillani noin 8v. Karatea. Tämä kolmas kaverini oli Aikidoa pitkään harjoitellut kaveri. Homman nimi oli seuraava, käytiin kaverin kanssa aikido hemmon kimppuun ja meidän homma oli joko tarttua tai kaataa kaveri, lyönnit potkut yms. Siis pois, heitot, pyyhkäisyt tms kaikki ok. Lopputulema oli että meiltä loppui kunto ennenkuin kaveri oli tontissa. No, joku viisas seuraavaksi sanoo että meiltähän oli pelattu parhaat aseet pois? No niin oli, mutta edelleen kaksi yhtä vastaan ja olimme molemmat huomattavasti aikido hemmoa isompia ja vahvempia. Väittäisin että ei se ihan turha laji ole sekään.
Nyt kun viimeiset 13 vuotta olen pyörinyt krav magan parissa niin allekirjoitan kyllä harjoittelikoiden erot. Enempi tosin mun mielestä ne ovat korvien välissä. Kaikki ihmiset eivät vain pysty riittävään aggressiivisuus tasoon ja isolla osalla ihmisistä lajiin katsomatta on aika iso kynnys ihan aikuisten oikeasti satuttaa toista... Pahasti. Väittäisin että ihan harjoittelematon kaverikin jonka asenne on luokkaa "mä tapan sut ja sun mummos" on aika vahvoilla katurähinässä tavantallaajaan verrattuna, jopa keskiverto ip/kamppailu/whatever lajien harrastajaan verrattuna.
Sen vielä oikeastaan haluisin lisätä että ei ole olennaista osata miljuunaa eri tekniikkaa. Paljon parempi osata muutama juttu, sellaisia jotka sopii sun fysiikalle ja ominaisuuksille, sillä tasolla että voi kertoa harjoitelleelle kaverille että mä teen sulle nyt tän jutun, koita estää. Jos tässä tilanteessa pääset silti yli 50% onnistumiseen niin hyvin menee ai hankalaako? Elämä on ;)
Ekana tulee mieleen että suurin osa erilaisista kahnauksista kaupungilla ja kuppiloissa joita niin mielellään itsepuoustustilanteiksi kutsutaan on sellaisia että molemmat osapuolet ovat enemmän tai vähemmän päihtyneitä. Nuo promillet tuntuvat antavan kummasti tasoitusta voima/taito/ottelusilmä sektorilla. Väittäisin jopa niinkin rohkeasti että pelkästään olemalla selvinpäin on jo aika vahvoilla ;).
Itse näen lajien vertailun aika tarpeettomaksi tai ainakin ajanhukkaamiseksi. Enempi puhuisin tässä yksilöistä ja heidän treenitavoistaan ja historiastaan. Sanoisin jopa että kaikki edes jonkinlaista kontaktia sisältävät lajit ovat taatusti eduksi, paras laji kullekin on mielestäni sellainen jonka harjoituksissa jaksaa käydä ja viihtyy vuodesta toiseen. Esim. Aikidoa on paljon parjattu satujumpaksi ja pääsääntöisesti olen samaa mieltä. Mieleen tosin jäänyt aikoinaanyksi treeni joka tehtiin kaveriporukalla, itsellä oli silloin jo kymmenisen vuotta karate/jujutsu yhdistelmää taustalla, toisella kaverillani noin 8v. Karatea. Tämä kolmas kaverini oli Aikidoa pitkään harjoitellut kaveri. Homman nimi oli seuraava, käytiin kaverin kanssa aikido hemmon kimppuun ja meidän homma oli joko tarttua tai kaataa kaveri, lyönnit potkut yms. Siis pois, heitot, pyyhkäisyt tms kaikki ok. Lopputulema oli että meiltä loppui kunto ennenkuin kaveri oli tontissa. No, joku viisas seuraavaksi sanoo että meiltähän oli pelattu parhaat aseet pois? No niin oli, mutta edelleen kaksi yhtä vastaan ja olimme molemmat huomattavasti aikido hemmoa isompia ja vahvempia. Väittäisin että ei se ihan turha laji ole sekään.
Nyt kun viimeiset 13 vuotta olen pyörinyt krav magan parissa niin allekirjoitan kyllä harjoittelikoiden erot. Enempi tosin mun mielestä ne ovat korvien välissä. Kaikki ihmiset eivät vain pysty riittävään aggressiivisuus tasoon ja isolla osalla ihmisistä lajiin katsomatta on aika iso kynnys ihan aikuisten oikeasti satuttaa toista... Pahasti. Väittäisin että ihan harjoittelematon kaverikin jonka asenne on luokkaa "mä tapan sut ja sun mummos" on aika vahvoilla katurähinässä tavantallaajaan verrattuna, jopa keskiverto ip/kamppailu/whatever lajien harrastajaan verrattuna.
Sen vielä oikeastaan haluisin lisätä että ei ole olennaista osata miljuunaa eri tekniikkaa. Paljon parempi osata muutama juttu, sellaisia jotka sopii sun fysiikalle ja ominaisuuksille, sillä tasolla että voi kertoa harjoitelleelle kaverille että mä teen sulle nyt tän jutun, koita estää. Jos tässä tilanteessa pääset silti yli 50% onnistumiseen niin hyvin menee ai hankalaako? Elämä on ;)