Aika hyvin saa perspektiiviä omaan osaamisen kun treenaa välillä itseään huomattavasti vähemmän harjoitelleiden kanssa sekä muiden lajien harrastajien kanssa. Itelle tuli ainakin säännöllisesti välillä sellainen olo että: "olen ihan paska". No, sehän tietysti myös pitää paikkansa mutta mukavasti huomaa oman vuosien treenaamisen kun noiden kanssa treenaa kantaneen hedelmää. Lähes kaikki tekniikat mitä yrittää myös onnistuu vaikkei tekisi edes täydellä nopeudella. No, muihin yhtäpitkään harjoittelleisiin onkin sitten paljon vaikeampi saada juttuja toimimaan.
Pointtini tässä on että varsinkin pidempään jotain lajia tahkottua alkaa se "itsekritiikki" olla aika murhaavaa, tekniikoiden pitäisi olla sairaan nopeita, vahvoja sekä teknisesti täydellisiä. Jos näihin ottaa ihan itsepuolustuksen näkökulman mukaan niin onko se "täydellinen tekniikka" ihan välttämätön, erityisesti pitääkö kaikkien tekniikoiden olla täydellisiä? Väittäisin edelleen että kun sinulla on arsenaalissasi muutama itsepuolustukseen soveltuva tekniikka jotka osaat todella hyvin olet oikealla tiellä. Valtaosassa erilaisia lajeja on ihan älytön määrä tekniikoita joiden kaikkien oppiminen "lihasmuisti"- tasolle on mahdottomuus. Ja miksi pitäisikään? Aika paljon kaikenmaailman nahinoita katselleena ja osallistuneenakin voin todeta, että "täydellistä tekniikkaa" ei näe, ellei sitten nyt itkupotkuraivarin voimalla vedettyä nakkikioskiheijaria lasketa tekniikaksi ;) Itse olen ajatellut asiaa niin, että tämä on rikkaus lajeille, ei heikkous. Jos pitää perusajatuksen (esim. itsepuolustus) kirkkaana niin edessäsi on itse asiassa iso tarjotin josta voit poimia itsellesi parhaat palat.
Itse arvostan oikeastaan kaikki edes jonkin verran kontaktia kontaktia sisältävät lajit vähintäänkin hyviksi itsepuolustuksen kannalta. Ne opettavat torjumaan ja hyökkäämään kukin tyylillään. Ihmisten niin henkiset kuin fyysiset kyvyt eroavat toisistaan niin suuresti että perustellusti voi väittää että tekniikka joka toimii toisella ei välttämättä toimi toisella lainkaan vaikka kuinka treenaisi. Fyysisesti heikon ei kannata juuri energiaa uhrata treeneissä voimapohjaisiin tekniikoihin, ison ei kannata välttämättä perustaa itsepuolustus treeniään nopeuteen pohjaaviin tekniikoihin, jne. Poimii vaan lajin tarjottimelta muutaman tekniikan (esim. pari hyökkäystä, pari torjuntaa, pari jotain painijuttua) ja treenaa niitä paljon nin hyvin menee.

Suosittelen näiden valinnassa kiinnittämään huomiota nimenomaan siihen miten ne hyödyntävät omia vahvuuksiasi. Lopputreeni onkin sitten niiden omien heikkouksien vahvistamista ja ihan vaan harrastamista oman mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Se treenaamisen mielekkyys ja motivaatio siihen kun ei ole ollenkaan sieltä merkityksettömimmästä päästä ;)
Pistäisinköhän tähän loppuun pienen provon: Mulle on jäänyt aika vahvasti sellainen mielikuva katukahinoista että asenne merkitsee kaikkein eniten. Yksinkertaisesti aggressiivisempi on se joka kävelee pois. Jos toinen lyö, potkii, puree, kaivaa silmiä ja toinen etsii hienoa paikkaa lukolle tai mille tahansa vastahyökkäykselle niin väitän että "täydellisen tekniikan metsästäjä" ottaa pataan ja pahasti. Samaten näen merkittävän heikkoutena tässä tilanteessa sen, että toinen on valmis satuttamaan ja rikkomaan paikkoja, jopa tykkää siitä ja toinen taas koittaa noudattaa lakia ja pitäytyä lievimmässä tehokkaassa keinossa. Mitä luulette? Kumpi onnaa? ;)