Kannattaako sairaskuluvakuutukset?

Timba79

Moderaattori
Mode
Liittynyt
5.6.2003
Viestejä
29 708
Ikä
45
Olen alkanut tosissani miettimään, että kannattaako sairaskuluvakutuuksia pitää ollenkaan. Meidän perhe maksaa ensivuonna sairaskulumaksuja vähän alle 800 euron edestä, eli aika kiitettävän summan.

Jos pistäs 70 euroa per kk (minkä tuo vakuutusmaksut siis tekee per kk) vaikkapa lyhyen koron rahastoon ja käyttäisi sitten jos tulee tarve käydä esim. yksityisellä. Vuodessa tonne kertyisi 800 euroa, sillä jo aika hyvin käy lääkärissäkin. Toki tässä on riski, että ekana vuotena pitäisi tehdä esim. 5000 euron polviremppa yksityisellä, mutta 800 eurolla vuodessa lyhentäisi 5000 euron lainaa jo ihan mukavasti.

Toki esim. Tapiolan vakuutuksissa luvataan korvauksia jopa 42.000 euroon asti. Mutta kuka on saanut tollasia korvauksia ja mistä? Jos saat vaikka syövän, sydänkohtauksen tai joudut rajuun kolariin...menet käytännössä kunnallisen kautta. Eli vakuutus korvaisi vain sairaalapäiviä, joissa on muutenkin 500 euron katto ja loppu menee taas yhteiskunnan piikkiin.

Vuoden päästä, jos ei ole vahinkoja, voisi esim. 10% säästöistä pistää vähän paremmalle tuotolle, seuraavana vuonna 15% jne jne.

Tyrmätkää tää mun idea jos tää on aivan persiistä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Vakuutuksethan ovat aina lähtökohtaisesti odotusarvoltaan miinus sen ottajalle. Eli siis takkiin tulee pitkässä juoksussa. Ei kai vakuutusyhtiöt muuten toimisi, eli rahaa tulee enemmän sisään kuin ulos. Vakuutusyhtiössä on tarkasti laskettu keskiverto ihmisen mahdollisuudet joutua erinäisiin onnettomuuksiin ja näiden laskelmien pohjalta tarjotaan vakuutushinnat.

Ainoa syy vakuutuksen ottamiselle on että tietää olevansa keskimääräistä riskisempi henkilö tai halu vähentää volatiliteettiä esim. juuri mainitsemasi polviremppa tai vaikkapa asuinhuoneiston tulipalo.
 
Totta puhut.

En mä ole esim. kotivakuutusta lopettamassa, se on (kerrostalossa etenkin) aika älyttömän halpa ja vahingot pahimmillaan tosi suuria. Kukaan ei korvaa tulipalon tuhonnutta irtaimistoa, mutta sairaanhoidon Suomessa saa julkiselta puoleltakin ja väitän että monessa kohtaa ihan yhtä hyvänäkin.

Ja esim. itse kuulu työterveyshoidon piiriin, että ei siellä paljon jonotellakkaan turhia.

En mä ole oikein keksinyt mitään miksen sanoisi noita sairaskulupuolen vakuutuksia irti ja olisin itse itseni vakuutusyhtiö. ;)
 
En mä ole oikein keksinyt mitään miksen sanoisi noita sairaskulupuolen vakuutuksia irti ja olisin itse itseni vakuutusyhtiö. ;)

Koska 98% ihmisistä alkaisi pitää sinua tyhmänä, koska "Mun kaverilla Reinolla meni nilkka paskaks hirvimetsällä, mutta onneksi sillä oli sairaskuluvakuutus niin pääsi yksityiselle hoitoon heti. Laskukin ois ollu muuten 8000€, mutta onneksi oli se vakuutus" - ihmisiä on 98% jotka uskovat vakuutuksiin.

Olemalla itsesi vakuutusyhtiöt voidaan tilannetta verrata omaan sijoittamiseesi verrattuna eläkevakuutukseen. Eli viisas ratkaisu on toimia itsenäisesti.
 
Mä maksan itse vakuutuksista sen takia, että ei tartte stressata niin paljoa jos jotain tapahtuu. On mullakin sairaskuluvakuutus ollut pitkän aikaa, ja en ole käyttänyt sitä kuin kerran. En ajattele niin, että sen pitäisi olla jotenkin rahallisesti kannattava pitkässä juoksussa, harvemmin niin käy kenellekkään. Tiedän että voin aina mennä suoraan yksityiselle jos on aihetta lääkäriin.

Tuossa säästämismallissa on vaan sen riski, että jos sairastut vakavasti niin sitä rahaa ei tule välttämättä enää kauaa, kun ei voi käydä töissä, ja silloin yleensä tulee muitakin menoja siinä sivussa. Vaatii aika hyvän pohjakassan, mutta jos luottaa siihen ettei mitään vakavaa käy, niin mikä ettei. Harvemmille käy mitään, mutta se yksikin vakava kerta riittää. On kokemusta ja voin sanoa että sitten olet kusessa.

Kyllä noista vakuutuksista maksetaan niitä kymmenien tuhansien eurojenkin korvauksia ilman tappelua. Lähipiirissä on noin tapahtunut. Kannattaa vaan olla varsinkin henki- ja sairasvakuutukisisa mahd. rehellinen hakiessa, eikä salata mitään tietoja mikä voi evätä korvauksen. On kokemusta siitäkin, ettei korvata mitään kun jostain lapusta puuttui ruksi.

En tiedä mitä tuolla 500€ katolla tarkoitat, mutta pari vuotta sitten tuollaista ei ainkaan ollut kun piti alkaa läheisen sairaalalaskuja maksamaan. Kyseessä oli ihminen, joka sai syövän, sydänkohtauksen tai joutui rajuun kolariinkin mm. elämänsä aikana. Shit happens ja varsinkin terveyden kohdalla sitä et voi ennustaa ja laskea tarkkoja todennäköisyyksiä, mutta onneksi tässä tapauksessa oli vakuutus.
 
Aika huonolla mallilla pitäisi talous olla, ettei olisi varaa sairaalapäiviä maksaa. Harvemmin siellä kuukausia makoillaan. Taksissa taitaa olla toi sama 500€ omavastuu/vuosi. Lääkkeissä on taas eriasteisia kelakorvauksia.
 
Ei noita sairaskuluvakuutuksia kyllä kannata omasta mielestä terveen nuoren ihmisen pitää, koska aika hyvinhän noi maksut nousee, jos meinaa koko ikänsä sitä pitää. Meidän perheessä on jokaisella ollut 20v asti sairaskuluvakuutus ja siitä eteenpäin sitten tapaturmavakuutukset.

Ite haen noilla lähinnä sitä, että jos paska sattuu osumaan "propelliin", niin saapahan esim. pysyvästä haitasta sen verran rahaa ettei tarvi ihan heti johonkin leipäjonoon lähteä rullatuolilla.
 
No itse kuulun siis työterveyshuollon piiriin ja jos telon itseni, saan hoidon sitäkautta, eikä siellä turhaan vitkutella, koska silloin vitkuttelu tarkoitaisi pitkään saikkaria. Eikä se sairaskuluvakuutus mitään saikkaripäiviä muutenkaan korvaa, joten se siitä.

Ja lasten vakuutukset ne törkykalliita on ja lapset harvemmin kuitenkaan käy töissä ja elättää perhettä. Pointti tässä on se, että nimenomaan SÄÄSTÄMÄLLÄ nuo vakuutusrahat, saa itselleen aika nopeasti ihan tuntuvan sairaskassan. Ja kun kassaa ei vielä ole kertynyt, saa vakuutuksesta säästetyillä rahoilla maksaa aika mittavaakin lainaa. Esim. tuo mainitsemani 70 euroa kuussa riittää 5000 euron lainaan 6-7 vuodessa. Tuo on se riski tässä hommassa.

Ja pitää ne vakuutusmaksut silti maksaa vaikka sairastelun takia ei töihin pääsisikään. Vai meinaako joku, että vakuutusyhtiö maksaa korvausta jos vakuutusmaksuja ei ole maksettu? Eli miten tämä eroaa siitä kuvitteellisesta tilanteesta, että joutuisi ottamaan lainaa sairasteluun ja lyhentelisi sitä.

Ja muutenkaan mitään muutaman kympin juttuja (perus yksityislääkärikäynti kustantaa sen 40-80 euroa) ei kuitenkaan saa vakuutuksesta, kun omavastuuosuus pitää ensin maksaa. Eli jos jokainen perheenjäsen käy vaikkapa kerran vuodessa yksityisellä ja saa siitä 80 euron laskun, ei käytännössä vakuutusyhtiöstä saa juuri mitään ja omavastuusta riippuen ei välttämättä yhtään mitään.

En mä tiiä, voi tämä hurjalta ja jopa hullultakin kuulostaa, mutta suurin kysymys onkin, että kannattaako maksaa 800 euroa vuodessa siitä tiedosta, että voi tarvittaessa mennä yksityiselle, kun kuitenkin kiireellisen ja henkeä vaarantavan hoidon saa ihan ilmaiseksi julkiselta puolelta?

Ja pari vuotta sitten emäntä oli sairaalassa aika reippaasti ja se ei ainakaan 500 euron jälkeen joutunut maksamaan mitään arvauskeskus, poli tai sairaalamaksuja yhteen vuoteen. Tohon samaan meni vielä perheen lapsetkin. Ei ne tota sulle tuo, vaan itse toi pitää "anoa". Joku vapaakortti se oli nimeltään.
 
Ite haen noilla lähinnä sitä, että jos paska sattuu osumaan "propelliin", niin saapahan esim. pysyvästä haitasta sen verran rahaa ettei tarvi ihan heti johonkin leipäjonoon lähteä rullatuolilla.
Tämä on ehkä se suurin etu. Jos vaimo kotona ja isänta halvaantuu, niin silloin voi talous olla aika kuralla, jos ei jostain saa korvausta.
 
Tämä on ehkä se suurin etu. Jos vaimo kotona ja isänta halvaantuu, niin silloin voi talous olla aika kuralla, jos ei jostain saa korvausta.

Tätä varten pitää sitten olla vielä erikseen tapaturmavakuutus, jossa on edes jotenkin järkevät korvamusmäärät ja sitäkautta taas kova hinta. Ei joku parinkympin kertakorvaus vielä mitään taloutta pelasta jos toinen halvaantuisi.

Ja jos halvaantuu työtehtävissä, on kuitenkin vakuutettu työantajan puolesta, että tuokin puoli on yleensä jo hoidossa.

Ja tapaturmavakuutukset yleensäkin on paljon edullisempia (ainakin muistaakseni) mitä sairaskuluvakuutukset.
 
alkuperäiseen kysymykseen, omaan sairaus- ja tapaturmaavakuutuksen. ainoana asiana harmittaa se, että olen vaihtanut pari kertaa vakuutusyhtiötä paskan palvelun takia, ja täten nykyinen sairausvakuutukseni ei kata enää selästä johtuvia ongelmia. muut se kattaakin, ja hyvä niin. ehkä olen sitten tapaturma-altis/sairasteleva yksilö, mutta jo pelkästään tänä vuonna olen saanut takaisin maksamani vakuutuksen jo monen tulevan vuoden edestä. ja tulen saamaankin - usein toistuvia (ja hinnakkaitakin) lääkityksiä tulee olemaan, mm. allergialääkkeet tukkoisuuden takia, refluksilääkkeet, ym. ym. ja kaikki nuo ovat siis loppuelämän ajan ilmaisia (siis 17000 euroon asti), kunhan on maksanut yhden kerran 50 euron omavastuun/sairaus.

tapaturmissa omavastuuta ei ole ollenkaan, ja niitä onkin sitten käytetty myös melko huolella. on kipeää niskaa, olkapäätä, polvea, erilaisia leikkauksia jne. - tämä urheilumuoto käy kuitenkin kropan päälle melko kovasti. hoito tapahtuu heti nopeasti, yksityisellä. maksaako timba työnantajasi sinulle heti hoidon yksityisellä, jos telot vaikkapa salilla vapaa-ajalla polvesi? varmasti jossain vaiheessa pääset hoitoon, mutta pääsetkö yhtä nopeasti kuin heti yksityiselle marssien - ja sellaiselle yksityiselle, joka on erikoistunut kyseiseen alueeseen? ainakin meillä työterveyshuolto kulkee niin, että ensin odotellaan aikaa työterveyslääkärille, joka sitten lähettää ehkä eteenpäin. magneettikuvaukset ovat lähestulkoon mahdottomia saada, koska ovat niin kalliita. varsinkin sellaisissa tapauksissa, jotka eivät ole työperäisiä - niistä työperäisistäkään vaivoista ei saa lähetettä. ja meidän työssä pitää todellakin olla paikat kunnossa, muuten jää työ tekemättä.

heräsin aikoinaan sairaus- ja tapaturmavakuutuksen ottoon joskus kymmenen vuotta sitten, kun todistin salilla ystäväni tekevän kyykkyjä 180 kilolla, ja näin paikan päällä kun reisilihas repesi kiinnikkeistään ja rullautui ylös. heti siitä sitten kunnallisen ensiapuun, ja hoitoon. jalasta ei koskaan tullut entisenlaistaan. toinen voimamieskaverini teloi salilla nilkkansa, ja sama homma. ei koskaan entiselleen. siinä vaiheessa päätin, että kävi minulle koskaan salilla (tai muuallakaan) mitään tai ei, niin haluan ainakin heti päästä hoitoon jos niin käy - ja suoraan sinne erikoislääkärille. mikään ei oikein korvaa menetettyä terveyttä jälkeenpäin. olen ollut valintaani äärimmäisen tyytyväinen, ja olen ´saanut´ vakuutuksestani jo monta vuotta sitten niin paljon hyötyä, että maksan maksuni levollisin mielin vaikka hautaan asti. kaikilla ei ehkä ole näin, eikä kaikki ehkä koskaan sairastele/hankkiudu tapaturmiin - mutta entäpä jos niin käy? minun mielestäni turvallisuus oman terveyden hoitamisessa ei ole rahalla mitattavissa. se kun ei ole tosiaankaan sama asia, että menetkö kunnalliseen/työterveyshuoltoon, vaiko suoraan yksityiseen, ja sille erikoislääkärille - ilman sen suurempia lähetteitä. ja pistät laskut vakuutuksen piikkiin.

mutta jokainen toki tyylillään.

Ja lasten vakuutukset ne törkykalliita on ja lapset harvemmin kuitenkaan käy töissä ja elättää perhettä. Pointti tässä on se, että nimenomaan SÄÄSTÄMÄLLÄ nuo vakuutusrahat, saa itselleen aika nopeasti ihan tuntuvan sairaskassan. Ja kun kassaa ei vielä ole kertynyt, saa vakuutuksesta säästetyillä rahoilla maksaa aika mittavaakin lainaa. Esim. tuo mainitsemani 70 euroa kuussa riittää 5000 euron lainaan 6-7 vuodessa. Tuo on se riski tässä hommassa.

lapsiasiasta vielä sen verran, että veli sanoi jokunen vuosi sitten että on potkinut itseään jalkaan kun meni vaihtamaan vakuutusyhtiötä lastensa vakuutuksillekin. uusi vakuutusyhtiö ei sitten enää korvannut tiettyjä asioita, koska vakuutusta ei oltu otettu heti sieltä. no, kattaa se kuitenkin aika hyvin, ja on sitä lasten takia myös käytettykin. 5000 euroa on helvetin pieni raha yhdellekin ihmiselle, jos yksikään leikkausta vaativa vamma sattuu tulemaan - puhumattakaan koko elämän kestävästä turvasta kaikkia sairauksia ja tapaturmia varten. ja nyt puhutaan vaan yhdestä ihmisestä.

en oikein osaa myöskään verrata tuota kuukausittaista säästöä siihen turvaan, minkä kykenee antamaan lapselleen loppuelämäkseen, jos hoitaa heti vakuutusasiat kuntoon sairaus- ja tapaturmavakuutusten muodossa. tässä vaiheessa lapsi on täysin terve, ja vakuutus kattaa sen jälkeen kaiken, mitä lapselle voi tapahtua. oli sitten mitkä tahansa rokot, kuumetilat, tapaturmat, jne - aina voi painaa muksun kanssa suoraan yksityiselle, ja nopeaan hoitoon. jonottelematta. mutta, jälleen kerran, oma mielipiteeni.

Ja pitää ne vakuutusmaksut silti maksaa vaikka sairastelun takia ei töihin pääsisikään. Vai meinaako joku, että vakuutusyhtiö maksaa korvausta jos vakuutusmaksuja ei ole maksettu? Eli miten tämä eroaa siitä kuvitteellisesta tilanteesta, että joutuisi ottamaan lainaa sairasteluun ja lyhentelisi sitä.

en oikein ymmärtänyt tuota. tilannehan eroaa dramaattisesti, koska sairastelusta/tapaturman hoidosta ei tarvitse maksaa itse mitään, vaan voi päinvastoin keskittyä sen vakuutuksen maksamiseen. ja se on ihan eri summa, kuin hoitojen maksaminen. siinä se ero tuleekin, eli puhutaan aivan eri summista. tottakai, jos on edelleen tyytyväinen kunnallisen/työterveyshuollon palveluun, eikä halua heti hoitoon yksityiselle jonottelematta, niin kaipa tuossa sitten on pointti. eihän se kunnallinen/työterveyshuolto maksa juurikaan mitään.

Ja muutenkaan mitään muutaman kympin juttuja (perus yksityislääkärikäynti kustantaa sen 40-80 euroa) ei kuitenkaan saa vakuutuksesta, kun omavastuuosuus pitää ensin maksaa. Eli jos jokainen perheenjäsen käy vaikkapa kerran vuodessa yksityisellä ja saa siitä 80 euron laskun, ei käytännössä vakuutusyhtiöstä saa juuri mitään ja omavastuusta riippuen ei välttämättä yhtään mitään.

omavastuu 50 euroa, kuten jo sanoin. sen jälkeen, koko loppuelämäksi, ilmaiset lääkkeet ja hoidot - kyseisestä sairaudesta. siksi laitan itse aina lääkärikäynnit menemään vakuutusyhtiölle, koska sinne jää sitten merkintä, ja jos joutuu saman asian takia menemään uudelleen, niin sittenpä se ei enää maksakaan mitään itselle. ja kannattaa tosiaan muistaa ne lääkkeet tässä hommassa. ei se maksu kohdistu sairaudessa/tapaturmassa pelkästään lääkärikäyntiin, vaan pitää maksaa myös lääkärin määräämät lääkkeet. nekin kun menee vakuutukseen.

mutta tottakai, jos ajattelee ettei koskaan sairastu, eikä perheenjäsenetkään - tai ettei koskaan tapahdu mitään suurempaa, niin turhaahan se on sitten noita vakuutuksia maksella. ja kyllä sen hoidon saa kunnalliseltakin puolelta - mutta urheiluvammoissa sun muissa vastaavissa tapauksissa ei todellakaan nopeasti. ja, on hieman arpomista sekin, että mille lääkärille päätyy. ensin toki yleislääkärille, ja siitä sitten ehkä tuurilla lähetteen kanssa eteenpäin (usein toki ennen sitä ´katsellaan ja odotellaan, ja syöhän tästä buranaa ensin´ - ja sittenkin on tuurikauppaa että mille lääkärille lähetteen saa), ja aikaa tässä kuluu paljon. kiireelliset henkeä vaarantavat hoidot ovat asia erikseen, mutta en oikein usko että kukaan sellaisten takia pääsääntöisesti vakuutustaan ottaa.
 
Pieni kertomus omaltakohdaltani.

Itsellä kokemuksia kun oikeasta polvista meni eturistiside vuonna -05. Vakuutusyhtiö (jonka nimeä en viitsi mainita koska siinä on vaan kaksi kirjainta) ei suostunut etukäteen lupaamaan korvataanko kulut vai eikö. No kävin lääkärissä ym X-kuvissa plus polvilääkärillä. Lasku oli yhteensä jotain 400e luokkaa. Päätös korvauksesta kesti melkein kaksi kuukautta. Päätös oli myönteinen, eli korvataan.
Samassa tuli kuitenkin toinenkin kirje, jossa ilmoitettiin ettei vasen polveni enää kuulu tapaturma/sairaskulukorvausvakuutuksen piiriin, koska olin loukannut sen aikaisemmin vuonna -98 ja käynyt lääkärissä. Polvessa ei silloin ollut kuin ylikiertymä ja ei vaatinut mitään toimenpiteitä, lepoa lukuunottamatta. Tästä vakuutusyhtiön päättäjät kuitenkin päättelivät että minulla on syntyperäinen vika polvissa!!?? Eikä siihen tarvittu edes lääkäriä saatikka vanhempien tietoja.

Haluaisin hoitaa polveni kuntoon, mutta en voi ottaa riskiä että maksan itse ensin magneettikuvat ja leikkauksen. Tämän jälkeen saattaa käydä niin ettei, vakuutusyhtiö jostain yhtä käsittämättömästä syystä enää maksakkaan polveni hoitokuluja vaan maksut jää itselle maksettavaksi (puhutaan nelinumeroisista luvuista).

En myöskään voi irtisanoa nykyistä vakuutustani, koska tämän jälkeen en saa enää mistään vakuutusyhtiöstä kumpaankaan polveeni tapaturmavakuutusta. Jos vaikka jotain oikeasti sattuisi vasempaan polveeni.

Näin käteviä nämä tapaturmavakuutukset ovat, ainakin kyseisessä yhtiössä. Onneksi sain irtisanottua kaikki muut vakuutukset, jotka olin kyseiseltä yhtiöltä ottanut.
 
Näin käteviä nämä tapaturmavakuutukset ovat, ainakin kyseisessä yhtiössä. Onneksi sain irtisanottua kaikki muut vakuutukset, jotka olin kyseiseltä yhtiöltä ottanut.

tuo on syy, miksi itse aikoinani vaihdoin eräästä nimeltämainitsemattomasta yhtiöstä (enemmän tosin kuin kaksi kirjainta) takaisin siihen vakuutusyhtiöön, josta läksin alunperin pois halvempien hintojen perässä. siitä sainkin sen opetuksen, että vakuutusmaksuilla ei loppupeleissä ole ihan niin suurta merkitystä, vaan sillä että miten vakuutus korvaa vahingon sattuessa. siinä vaiheessa se on ihan sama että onko sitä (halvempaa) vakuutusta vai ei, jos joutuu tappelemaan korvattavuuden kanssa.

tottakai jokaisessa vakuutusyhtiössä löytyy se tarkastaja, kenen kanssa joskus voi tulla kinaa - mutta jossakin toisessa vakuutusyhtiössä sen tarkastajan kanssa tulee aina kinaa, kun taas toisessa ne korvataan pääsääntöisesti kitisemättä.
 
Vakuutuksethan ovat aina lähtökohtaisesti odotusarvoltaan miinus sen ottajalle.
Absoluuttisen rahamäärän suhteen odotusarvoltaan negatiivinen, mutta vakuutusten tapauksessa olisi tärkeämpää kuitenkin tarkastella utiliteetin odotusarvoa, joka ei ole aivan noin yksinkertainen.
 
'Kannattaako' on vakuutusten kohdalla väärä termi. Jos taloni palaa ja minulla on siihen vakuutus niin silloinhan vakuutus kannatti. Toisaalta paljon mielummin olisin maksanut 'tyhjästä' kuin ottanut kannattavan vakuutuksen. Sama tilanne sairaskulussa, mielummin olen terve kuin käytän vakuutusta.

Totta on myös, että vakuutus on yleensä asiakkaille negatiivisen odotusarvon sopimus. Mutta vakuutuksen tarkoituksena onkin suojata äkillisiltä ja suurilta kuluilta jotka aiheuttavat suuria vaikeuksia omalle maksukyvylle. Eli kannattaa mielummin vakuuttaa talo tulipalon varalta kuin ikkunan rikkoutumisen varalta. Jos kokee saavansa julkisesta ja työnantajan tarjoamasta terveydenhuollosta riittävän hyvää laatua, niin suunnitelma kuulostaa ihan hyvälle.

Itselläni on sairaskuluvakuutus koska arvostan siitä saamaani hyötyä; nopea pääsy laadukkaaseen palveluun ja suhteellinen varmuus korvausten maksamisesta.
 
Ja lasten vakuutukset ne törkykalliita on ja lapset harvemmin kuitenkaan käy töissä ja elättää perhettä. Pointti tässä on se, että nimenomaan SÄÄSTÄMÄLLÄ nuo vakuutusrahat, saa itselleen aika nopeasti ihan tuntuvan sairaskassan

Pistin äsken eteenpäin meidän 2v muksun lääkärilaskut viime vuodelta. 1200e pitäisi saada. Omavastuu on jotain reilu satasen, joka kerätään koko vuodelta. Muksu ei ole ollut mitenkään erityisen kipeä. Pari korvatulehdusta, jälkitarkastukset ja yksi tulehtunut sormi joka piti puhkaista. + normaalit nuhat joista tarvitaan lääkärintodistus töihin.

Voisin myös säästää pari hunttia vuodessa ja jonottaa 2-3 tuntia yleisellä puolella. Ellei hoitsut ole lakossa tai ei nappaa muutenvaan.

edit: omasta sairasvakuutuksestani on poistettu selkä. Tämä siksi, että selässä oli aikaisemmin ollut vähän kipua. Siksi jouduin itse maksamaan 3500e leikkauksesta. Tämä vaivojen poissulkeminen on aivan luonnollinen toimenpide vakuutusfirmalta (ylempänä jollakulla oli polven kanssa ongelmia). Vakuutusta ottaessa kysytään viat. Jos pistät siihen että polvi pipi, niin polvivaivoja ei korvata. Jos et pistä mitään vaikka aikaisemmin onkin käyty lääkärissä, on kyseessä ääritapauksessa vakuutuspetos. Ei minullekaan tulisi mieleenkään antaa vakuutusta riskille jolla on korkea todennäköisyys realisoitua. Tai jos annan, niin hinta on sitten jotain aivan muuta kuin muutamia satasia vuodessa.
 
Totta on myös, että vakuutus on yleensä asiakkaille negatiivisen odotusarvon sopimus. Mutta vakuutuksen tarkoituksena onkin suojata äkillisiltä ja suurilta kuluilta jotka aiheuttavat suuria vaikeuksia omalle maksukyvylle.
Tässä ollaan asian ytimessä. Vaikka todennäköisyys sille, että talo tuhoutuu kokonaisuudessaan palossa on hyvin pieni, on tämä menetys yleensä normaalille palkansaajalle niin merkittävä, että se tuhoaa talouden lähes varmasti, josta seuraa esimerkiksi masentuminen, jonka johdosta ratketaan ryyppäämään. Tämän seurauksena menetetään työpaikka ja kuollaan asunnottomana sillan alle. ;) Sen sijaan vuosittainen maksu ei muuta käytännössä mitenkään elämää.

Rahan absoluuttisen odotusarvon ja sen itselle tarjoaman utiliteetin eli hyödyn odotusarvon eroa voi tarkastella seuraavalla esimerkillä. Oletetaan, että sinulle tarjotaan seuraavanlaista mahdollisuutta: Valitsemalla oikean oven kahdesta vaihtoehdosta voitat 10 miljardia, mutta jos valitset väärän et saa mitään. Voit myös jättää valitsematta oven jolloin voitat vain yhden miljardin. Mikäli ajatellaan pelkästään rahan absoluuttista odotusarvoa, kannattaa tietysti yrittää valita oikea ovi, koska odotusarvo voitolle on 10/2=5 miljardia. Hyödyn kannalta asia on aivan eri. Mitä sellaista voit tehdä 10 miljardilla, mitä et voi tehdä yhdellä míljardilla?
 
itselle kannattanut, mutta omille muksuille juurin "takaportti pahimman sattuessa". Mutta eipä tarvi turhaa ressata, ja ne vuosimaksut hukkuu hyvin 2200e vakuutuspottiin mitä maksan kaikkiaan vuositasolla.

oma vakuutukseni on tosi kannattava, maksan 200e vuodessa ja saan sillä 800e lääkkeet... vielä noin 25 vuotta tarvittaessa... :)
 
Monitahoinen juttu tämä on ja hyvää keskustelua täällä on tullutkin, kuten odotinkin tulevan.

Siitä nuo vakuutusyhiöt on vittumaisia, että jos vaikka telot sen polven, plokkaa ne yleensä samantien tuleva polvivaivat vakuutuksen ulkopuolelle.

Itsellänikin on selkä plokattu vakuutuksesta ulos, mutta eipä siihen toisaalta paljon lääkärit auta jos se reistaa. Yliliikkuvuus kun on kyseessä edelleen, joten saikkarilla ja lihasrelaksanteilla ne vaivat lähtee silloin kun niitä tulee, turha siinä on yksityislääkäriin mennä.

Ehkä pitäs vaan antaa vakuutusten olla ja mennä ihan oikeasti aina sinne yksityiselle kun on esim. olkapää kipeä. Ei vaan tule käytettyä näitä "etuja" juuri ollenkaan.

No pohditaan, ei tässä mikään kiire ole, ratkaisuja voi tehdä vaikka vasta vuoden päästä. ;)
 
Back
Ylös Bottom