Kamppailulajista punttiin?

[Freddie]

Terve !
Onko täällä paljon semmosta porukkaa jotka ovat harrastaneet aktiivisesti jotain kamppailulajia ja siirtyneet sitten myöhemmin punttiin?
Itsellä on muutaman vuoden kamppailulaji tausta ja nyt olen tässä jo kuukausia pohtinut että pitäisikö siirtyä kylmästi pelkkään punttaamiseen.
Mites te muut?Jos olette vaihtaneet jostain kamppailulajista aktiiviseen punttaamiseen niin millaisia fiiiksiä on ollut?
Tunnetteko olevanne nyt "kovemmassa" kunnossa ennen kuin vaihdoitte kamppailulajia vai toisinpäin?
Anteeks,jos oli tyhmä threadi,mutta pakko oli kysyä kun asia on vaivannut jo pitempään ja tekis mieli ruveta tota rautaa nostelemaan jollain pätevällä ohjelmalla.

 

[S2P2]

Jos tekee mieli rautaa nostella, nostele. Riippu paljon lajista ja seurasta millaista treeniä siellä saa ja millaista se on verrattuna omaan raudannosteluun. Helposti voi käydä että oma raudannostelu menee yksipuoliseksi. Ratkaisu, pidä molemmat mukana.

 

[JudoHemmo_85]

Minä sanon suoraan, että ei kannata siirtyä kokonaan pelkkään punttiin. Kroppasi pysyy paljon suorituskykyisempänä jne., kun teet muutakin kuin pelkkää punttia.

 

[Rotta]

Aerobista liikuntaa ei yleensäkään kannata unohtaa punttausta aloitellessa. Itse harrastin pitkään karatea, ja muutaman pahemman loukkaantumisen jälkeen siirryin pääpainotteisesti punttaamaan. Enää en harjoittele käytännössä ollenkaan karatea, mutta pyrin ottamaan aina kun vain tulee tilaisuus matsia kehässä vaparia harrastavien tuttujen kanssa - pysyy tekniikka edes jotenkin kohdillaan. Venyttelyjäkään en ole jättänyt unholaan, vaikka paljon aktiiviaikojeni joustavuudesta onkin menetetty puntin aloitettuani.

Oli tietenkin verrattain hassua kun ei enää tarvinnut miettiä mahtuuko omaan painoluokkaansa Ennen söin terveellisesti sekä varoen painonnousua - kun nykyään se painonnousu on yksi tärkeimpiä indikaattoreita hyvästä ruokavaliosta.. Toinen menetetty juttu on nopeus, kun en millään ole onnistunut pitämään kroppaa niin vetreänä kuin ennen - tai sitten alkaa vain vanhuus iskeä..

Ehkä selkein jäänne kamppailulajiajoiltani treenaamisessa on säkin hakkaaminen. Nyrkkien heiluttelu kun on hyvää kuntoilua koko vartalolle sekä pitää hartiat auki. Tietenkin se on myös loistavaa terapiaa :D

Joten: Älä ihmeessä ainakaan kokonaan lopeta, mikäli löytyy yhtään kipinää..

 

[Moksu]

Se ny on ihan sama, mitä harrastaa iäkkäämpänä. Jos veri vetää enemmän puntille niin mee sinne. Se voi alkaa vetään takas hojohojoon. Turha väkisin mitään tehä.

Itellä yli kolmasosa elämästä annettu täysin hojohojolle ja rottanaamojen kans pyörimiselle. Sen jälkeen pakollinen siirtyminen pois ja nostellu puntteja. Eihä tää salilla käynti mitää oikeeta urheilua oo, mut ihan mukavaa hommaa.

Oon nyt lihava, heikko ja huonokuntonen. Hojohojoillessa oli kroppa ku kreikkalaisella pronssijumalalla.

Semmosta se on. Elämä on valintoja. Menee sen mukaa, mikä kiinnostaa.

 

[havokki]

Itsekkin ennen harrastanu kamppailu lajeja ,mutta sitten päätyi pelkästään tälle puntti saralle ja sitä tehny ny pelkästään 2vuotta.Tottakai reenasin punttia taistelu lajien ohella ,mutta ei silloin niin hyvin kasva.Fiilikset ollu erittäin hyvät kamppailu aikaa paino oli 75kg nyt se on 100.Tarkoitukseni on kyllä mennä takaisin thai boxingiin.

 

[PerfectDrug]

Kamppailulajitaustasi auttaa asiaa sen verran, että sulla on hyvä liikkuvuus pohjalla. Pelkkään punttiin siirtyminen tuskin heti sitä vie pois, mutta kannattaa ylläpitää sitä toiminnallisella saliharjoittelulla. Eli mahdollisimman moniin lihasryhmiin kerralla vaikuttavia liikkeitä esim. kahvakuulaharjoittelua. Räjähtävyyttä kannattaa myös ylläpitää tekemällä palautukset liikkeestä hitaammin. Räjähtävyysharjoittelulla saa myös uutta potkua itse kamppailulajiin, mikäli siitä ei haluakaan heti luopua. ;)