Ja jälkimmäinen...
"Kalori on kalori, edelleen
Nälkä lähtee silti pihvin kaloreilla paremmin kuin pastan tai perunan
Vuosikymmeniä jatkunut kiista niin sanotusta Atkinsin dieetistä on ratkeamassa. Atkins näyttää olleen täysin oikeassa – ja täysin väärässä.
Yhdysvaltalainen sydänlääkäri Robert Atkins julkaisi vuonna 1972 kirjan Tohtori Atkinsin dieettivallankumous. Sen mukaan hiilihydraatit, eivät niinkään rasvat, ovat syynä lihomiseen.
Atkinsin dieetissä rajoitetaan hiilihydraatteja, mutta rasvaisia liharuokia saa syödä jopa kaloreihin katsomatta.
Valtavirran tutkijoiden mukaan kalori on kalori: rasvojen ja proteiinien kalorit lihottavat aivan yhtä paljon kuin hiilihydraattienkin.
Atkinsin dieettiä on pidetty harhaoppina, koska sen mukaan kalori ei aina olekaan kalori.
Atkinsin mukaan hyvin proteiinipitoisessa, vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa osa ruoan energiasta jää hyödyntämättä. Ylijäävät kalorit poistuisivat kehosta ketoosiksi kutsutussa tilassa virtsan mukana.
Proteiinien ja rasvojen käyttäminen elimistön polttoaineena on Atkinsin oppien mukaan myös tehottomampaa kuin hiilihydraattien. Siksi aineenvaihdunta levossakin kuluttaisi enemmän kaloreita Atkinsin dieetillä kuin muilla dieeteillä.
Viime vuonna BBC:n televisio-ohjelma Horizon testasi tätä laboratoriokokeessa. Atkinsin dieettiä noudattavan koehenkilön virtsan mukana ei kadonnut enempää kaloreita kuin verrokilla, koehenkilön identtisellä kaksosveljellä.
Kaksoset elivät tutkimuksen ajan Kansasin yliopistossa huoneissa, joiden hapenkulutusta voitiin tarkkailla. Jos ketoosi olisi johtanut perusaineenvaihdunnan lisäykseen, sekin olisi tullut tällä menetelmällä esiin. Mutta eroja ei ilmennyt.
Atkins on siis teoriassa väärässä. Dieetti näyttää kuitenkin usein toimivan. Eli Atkins on käytännössä oikeassa. Miksi?
Horizonin mukaan siksi, että ihmiset itse asiassa syövät vapaaehtoisesti vähemmän kaloreita, kun hiilihydraattien saatavuutta rajoitetaan.
Kaloriteoria sai vahvistusta maaliskuussa Philadelphian Temple Universityn Guenther Bodenin tutkimuksessa. Bodenin ryhmä tarkkaili kahden viikon ajan kymmentä diabeetikkoa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.
Boden huomasi, että koehenkilöt vähensivät syömistään keskimäärin tuhannella kilokalorilla päivässä noin 2 100 kilokaloriin, vaikka he saivat syödä vähähiilihydraattisia ruokia niin paljon kuin halusivat.
Jatkamalla samaan tahtiin he olisivat päätyneet ihannepainoon. Myös tutkittavien verensokeritasot ja insuliiniherkkyys paranivat merkittävästi, tiedelehti New Scientist kertoi.
"He pudottivat tuhat kaloria, koska he eivät halunneet syödä enempää", Boden sanoi. "He rakastivat tätä ruokavaliota. He rakastivat syödä pekonia ja munia, makkaroita ja sen sellaista."
"Atkinsin dieetti tehoaa", otsikoi myös suomalainen lääkärilehti Duodecim viime vuonna.
Duodecim viittasi kahteen tutkimukseen, joiden mukaan vähähiilihydraattista dieettiä noudattaneet laihtuivat enemmän kuin tavallista vähärasvaista ruokavaliota noudattaneet.
Myös heidän rasva-arvonsa paranivat enemmän kuin verrokeilla. Muutokset pysyivät vielä vuoden seurannassa eikä vähähiilihydraattisella ruokavaliolla havaittu haitallisia vaikutuksia.
Lihavuustutkijat ovatkin yhä kiinnostuneempia nälästä ja sitä säätelevistä hormoneista ja välittäjäaineista. Tutkimusala on syntynyt oikeastaan vasta 1990-luvulla.
Kun lihavilla vanhemmilla on pulskia lapsia, syynä ovat useiden eri tutkimusten mukaan ennemminkin geenit kuin kotona opitut ruokailutottumukset.
Geenit voivat vaikuttaa energiankäytön tehokkuuteen ja rasvakudoksen syntyyn. Ihmisten väliset erot esimerkiksi rasvojen hyödyntämisen tehokkuudessa ovat kuitenkin pieniä.
Perinnölliset tekijät vaikuttavatkin ehkä enemmän syömisen hallintaan. Laiha voi taivastella lihavan ruokailutottumuksia: kyllä minäkin lihoisin, jos söisin noin paljon.
Ihannepainoisen geenit perineellä ei vain ole välttämättä mitään käsitystä siitä, kuinka paljon lihavuuteen taipuvainen joutuu kieltäytymään pitääkseen painoindeksinsä normaaleissa rajoissa.
Lihavilla ihmisillä on esimerkiksi korkeammat paastogreliinipitoisuudet kuin samanikäisillä normaalipainoisilla, kirjoittaa Oulun yliopiston sisätautiopin dosentti Olavi Ukkola Diabetes-lehdessä. Greliini on pääosin mahalaukusta erittyvä hormoni, joka tuottaa aivojen hypotalamuksessa nälän tunteen.
Greliinin geenin alueella havaittujen mutaatioiden onkin todettu liittyvän lihavuuteen, Ukkola kirjoittaa.
Vuonna 1994 löydettiin leptiini, rasvasolujen tuottama hormoni, joka välittää aivoille tietoa elimistön rasvavarastojen määrästä. Leptiini vähentää nälän tunnetta.
Hormonien ja niitä tuottavien geenien tutkimus voi johtaa uusiin lääkkeisiin. Ne voivat myös tuoda lisävalaistusta siihen, miksi jotkut ruoat tuottavat kylläisyyden tunteen vähemmillä kaloreilla kuin toiset.
Atkinsin ruokavalio saattaa pitää nälän loitolla kuitenkin ennen kaikkea siksi, että siinä on vähän hiilihydraatteja.
Varsinkin nopeasti sulavat hiilihydraatit, kuten pasta tai vaalea leipä, nostavat nopeasti verensokeria.
Elimistö torjuu tätä erittämällä runsaasti insuliinia, joka heilauttaa verensokerin nopeaan laskuun. Elimistö tulkitsee verensokerin nopean romahtamisen ravinnonpuutteeksi.
Ruokahalu voi siis kasvaa syödessä!
Esimerkiksi Ilkka Salmenkaidan ja Varpu Tavin erilaisia vähähiilihydraattisia dieettejä esittelevässä kirjassa Laihdu ilman nälkää korostetaan tätä mekanismia. Verensokerin vuoristorata on kirjoittajien mukaan yksi tärkeimmistä syistä siihen, että nykysuositusten mukainen, hiilihydraattipitoinen ruokavalio lihottaa.
Erityisen nopeasti verensokeria heiluttavat ruoat, joiden ns. glykeeminen indeksi on korkea. Hitaasti sulavilla hiilihydraateilla, kuten vihanneksilla ja marjoilla, tämä indeksi on matala. Erityisen matala glykeeminen indeksi kuitenkin on rasvalla ja proteiinilla.
Yksi syy länsimaisten ihmisten lihomiseen lienee annoskokojen kasvu. Paradoksaalisesti yksi uusi dieettiohje kuitenkin kuuluu: syö enemmän.
Pennsylvanian osavaltionyliopiston professori Barbara Rolls neuvoo tuoreessa kirjassaan The Volumetrics Eating Plan syömään paljon ruokia, joiden energiatiheys on pieni.
Ruoka, jossa on paljon mm. kuituja ja nestettä, täyttää vatsalaukkua ja vähentää nälkää, mutta ei sisällä energiaa.
Rollsin nyrkkisäännön mukaan suuren osan ateriasta pitäisi koostua aineksista, joiden suhdeluku kilokaloria per gramma on alle yhden. Tällaisia ovat esimerkiksi useimmat hedelmät ja vihannekset.
"Volumetriikan" kehittäjä neuvoo rajoittamaan niitä ruokia, joissa on yli kaksi kilokaloria energiaa grammaa kohden.
"
