Kalle Päätalo on kovuus!! Koillismaa-sarjan olen lukenut kahteen kertaan. Iijoki-sarjasta olen lukenut 10-15 kirjaa "sieltä täältä". Nyt olen lukenut Iijokea alusta asti, ja tällä hetkellä olen menossa sota-ajan kuvauksissa. En nyt kuollaksenikaan muista viimeiseksi lukemani kirjan nimeä, mutta se päättyi, kun Kalle pääsi toipumislomalle kotiinsa.
Se Koillismaa-sarja on aivan totaalisen koskettava. Kauko Sammalvuon isä on kuollut, ja poika on ainoa työmies koko talossa. Köyhyys on aivan käsinkosketeltava, ja kun pikkuveli kuiskaa nukkumaan mennessä Kaukolle "minulla on Kauko verinen nälkä", niin siinä helposti lukijalta silmä kostuu. Kaukohan on siinä tavallaan Kallen alter ego.
Kaikki kirjoja lukeneet varmaan muistavat sen kohtauksen, jossa Kalle nostaa joukko-osastonsa ainoana miehenä tykinpyörät suorille käsille. Muutenkin Päätalo oli nuoruudessaan mies, jolla oli valtavat voimat. Ok, romaani on aina osin kuvitteellinen, ja joukossa voi olla lapin lisää. Uskon kuitenkin, että moni isokin bodari olisi kovilla, kun nuoren Päätalon kanssa olisi alkanut voimamieskilpailuihin.
Muhun vetoaa niissä kirjoissa kaikista eniten se aikakauden kuvaaminen. Vanhoista työtavoista on tosi mielenkiintoista lukea. Henkilöiden keskustelut ovat tosi eläviä, ja varsinkin isä-herkon letkautuksille saa kyllä nauraa. Kun Herkko odotteli sitä satu-setää muuraamaan Kallioniemen uunia, niin oli kyllä naurussa pitelemistä. Sitten kun satusetä vaan "puhua lorsasi" päivästä toiseen, niin hermanni joutui "puhaltelemaan pitkään". "Hakkoo paikkaansa kuin Päätalon uuni" on tosi hyvä sanonta.
Kummun patruunan "unimaakarin maalaukset" kans sai Herkon näkemään punaista, kuten myös Kallen "mölläreiden kanssa pinhuuksissa oleminen". "Voi taivahan takojat tuota Riitun ajatusvärkkiä", sanoi Herkko vaimolleen monesti.
Yks parhaista Päätalon kirjoista on kyllä Vikke Nilon tarinat. Se on niin koskettava, mutta myös koominen kirja, että oksat pois. Lehvän Manne oli kyllä karu äijä. Hyvin jäi mieleen myös havukan muorin loosteri.
Mä kyllä suosittelen Päätalon kirjoja kaikille.
Kerran oltiin kavereiden kanssa ajelemassa Rukalle. Mä olin kuskina. Tuli pientä polemiikkia, kun huomasin viitan, missä neuvottiin Kallen syntymäkotiin, ja käytiin siellä. Porukka oli vähän hiilenä, kun tuli hullu mutka matkaan. Nythän muuten taitaa kohta olla Taivalkoskella Päätalopäivät.
