Elämäni ensimmäisessä kyykkytreenissä jalat _melkein_ lähti alta. Nimittäin kyykkäsin kotonani kellarissa ja lähdin ekan kovan sarjan jälkeen ylös hörppäämään vettä ja portaiden nousu luonnistui aivan vaivatta. Mutta kun palasin portiaita alaspäin, niin olin pyöriä portaat alas, kun jalat eivät pitäneet ollenkaan. Hullu tunne.
Myös toisenlainen hupaisa ja ennen kokematon tilanne tapahtui mulle toissa syksynä.
Olin kesän jäljiltä ensimmäistä kertaa jäällä, pelaamassa kaukalopalloa ja kun sitä ei osaa mitään peliä tai kilpailua ottaa puolitosissaan, niin tuli vedettyä aivan täysille eka minuutista lähtien. Menin treenien jälkeen jäähalliin katsomaan lätkämatsia ja kun eka erätauko tuli, niin yritin nousta ylös. Homma jäi tosiaankin yrittämiseksi, sillä en yksinkertaisesti päässyt ylös, etureidet nimittäin kramppasivat tai oikeastaan kouristivat niin hurjasti, että ylös nousu oli mahdotonta. Yritin monta kertaa, mutta tuloksetta. Siinä minä sitten kökötin 5-10 min omalla paikallani ja hieroskelin reisiä, kunnes pääsin vaivoin ylös.