Oma suosikkini on ehdottomasti lämmöllä ja tunteella valmistettu joulukinkku. Kinkkusiivu peiteltynä hellästi pippuriselle sinappipedille saa kasvoilleni iloisen ja odottavan joulumielen. Lisäksi jaloistaan notkuvaa joulupöytää koristaa pehmeän lämmin porkkanalaatikko, jonka rapean kuoren aukaisu rikkoo joulupöydässä vallitsevan ajoittaisen, tosin vain nautinnosta johtuvan hiljaisuuden.
Jottei kansainvälisyys unohtuisi joulun antaessa antimiaan, kaivetaan pöytään italiansalaatti ja tuulahdus välimereltä on taattu.Huomaankin,että ystävällinen käsi ojentaa eteeni lämpöisen oloisia karjalanpiirakoita,enkä voi sanoa ei. Siksi pehmeän täyteläinen riisipiirakka sujahtaakin suuhuni, kylmän maidon antaessa kyytiä viimesellekkin riisin muruselle.
Pyyhkiessäni servetillä joulusinapin aiheuttamia ohilaukauksia, kuulen jo joulukahvin porisevan porstuassa hervottomana. Rapisevat joulutortut odottavat kärsimätöntä joulun juhlijaa olkisessa korissa ja onkin aika haukata tuota tumman luumutäytteen hallitsemaa taikataikinaa.
Pieni tauko ja kuusen alta löytyneet joulusuklaat astuvat areenalle. Makuja on monia, niin myös syöjiä. Itse tukeudun minttusuklaaseen, sekä käsikopelolla suurista "suklaakoreista" löytyviin herkkupaloihin, jotka vievätkin hetkeksi kieleni mennessään, mutta onhan joulu kerran vuodessa,joten päästän kieleni menemään jälleen kerran, kuullessani rapisevan minttusuklaapaperin avautumisen vierustoverini käsissä.