Hmm. No se on ehkä bodausvoorumin näkemys. Itse entisenä nylkyttäjänä oon eri mieltä. Juoksu on ihan samanlaista kun voimannosto tai bodaus, kun aletaan tekemään tosissaan niin paska lentää. Bodareille lenkkeily on tosiaan vaan semmosta kivaa välipäivien peruskuntoilua. Eikä siinäkään mitään vikaa ole, jos on tavotteet muualla. Mutta mun mielestä maailmassa on ihan liikaa semmosia helpon ja kivan näkösesti lenkkeileviä apinoita, jotka ei MITÄÄN urheilulajia ota tosissaan tai edes puolitosissaan. Virkistävää nähdä jos joku lenkkipolullakin ottaa itsestään mittaa, vaikka olenkin itse jättänyt ne ajat jo taakse, ja mulle juoksu on enää peruskuntoilua voimailun ollessa se tarmon kohde.
Toista näkökulmaa salihommiin ja muihin urheiluihin...
Itse asiassa aivan liian moni liikkuu vähän ja liian kovaa silloin kun liikkuu. Peruskunto jätetään rakentamatta ja vedetään maksimisykkeillä joka kerta ja ihmetellään, kun kunto ei kasva, vaan ainoa mikä kasvaa on maha korkeintaan. Kyllähän siitä hyvä fiilis tulee, kun itseään rääkkää. Siksi ei olekaan malttia ja viisautta, kun repiminen on liian hauskaa.
Minä olen tehnyt laiskuudesta ja optimoinnista lähes tiedettä. Olen koko ajan kohtalaisessa kunnossa, vaikkakin toki heikossa siihen verrattuna mitä voisin olla ja mitä olen ollut. Mutta siis sen mitä teen, yritän aina tehdä järki mukana, tai lähinnä tunne. Ja treenaan yleensä
ihan helvetin vähän yhtään mitään. Ja uskoisin, että siihen nähden olen paremmassa kunnossa, kun vertaa niihin repijöihin, jotka saman verran kuin minä satunnaisesti liikkuvat tai jopa muutaman kerran viikossa. Pitkin talvea meni sellaisella pari kertaa viikossa -tahdilla.
Joskus 10 v sitten luin haastattelun lääkärinaisesta (joku nostaja), joka kertoi treenimetodeistaan ja painotti, että ei se määrä, vaan laatu. Hän ei treenaa paljon vaan viisaasti. Silloin aloin itsekin miettiä, että yhtään treeniä en viitsi tehdä niin, että se menisi hukkaan tai suorastaan heikentäisi tuloksia.
Toki eihän joku epäonnistumiseen asti toistojen tekeminen nyt ole vielä mitään liian rankkaa treeniä, en sitä meinaa, vaan se, että kerran pari viikossa vemputetaan tuntikausia joka helvetin pilipalivemputtimessa nälissään ja täristen ja sitten mennään kotiin ja jätetään syömättä, "jotta laihtuu ja saa samalla lihaksia salilta". Tai se toinen vaihtoehto, että treenataan liian usein, kun on kerran innostuttu ja salikiortti maksettu ja kun roinaajatkin treenaa niin ja niin paljon ja sillä kehittyvät niin miksen minäkin natuna jos treenaan vielä kovempaa...
No joo, mistä minä mitään tiedän kenenkin palautumisista ja treeneistä, mutta näkeepähän vaan niitä ihmisiä, jotka treenaavat vuosikausia ja kovalla tohinalla tekevät, mutta näyttävät aina vaan justiinsa samalta kuin aloittaessaan.
Ja varmasti on niitäkin, jotka treenaavat aina liian kevyesti, mutta kannattaa muistaa myös toisen ääripään mokat.
